Mikä on epäkohteliainta, mitä sinulle on koskaan sanottu?

näyteikkunoita keskustan pääkadulla, kun ohi ajava auto täynnä nuoria poikia pysähtyi liikennevaloihin ja huusi täysillä "HYI VITTU MIKÄ LÄSKI!!" ja osoittivat minua ja nauroivat. Olin silloin 16 ja olisin voinut kuolla häpeästä kun kaikki tuijottivat.



Nykyään kävelisin poikain luokse, ottaisin raivelista kiinni ja kysyisin uudestaan "että mikä oli?".

ja nimittelijä oli opettaja

Juoksin juna-aseman rappusia alas, olen lihava. Vastaan tuli rantojen mies-tyyppinen äijä, joka tokaisi mulle, että " et sä sinne junaan jaksa juosta, kun sun mahas hölskyy kun sä juokset."



Mä huusin hänelle takaisin, että " ehdinpäs, ja sun päässäs muuten hölskyy kusi!"



Olin ylpeä nopeasta sutkautuksestani, vaikka ei se mikään briljantti ollutkaan. Mutta ihan hyvin keksitty siinä maha hölskyen juostessa.

sain nimittäin "paniikkikohtauksen" ja ukko jatkaa haukkumista ja ämmänsäkin tulee mukaan. Eipä ollut kovin kiva tilanne... Lääkäri ei uskonut, että mulla olisi paniikkihäiriö, siksi lainausmerkeissä. Liikaa stressiä...

onnekseni olen sen verran hyvällä itsetunnolla kasvatettu ettei minulle jää toisten puheet mieleen -koska niillä ei ole mitään väliä!

"XX on ihan hyvännäköinen, kun vaan vartalon vaihtais."



En nyt niiin lihava ollut, mutta tietyt kohdat ovat kyllä paksuja, kuten sääret. Ehkä tällä kaverilla oli säärifetissi..

sanoi minua teininä ollessani *uoraksi.

sanoi todella ikävästi. Siitä jäi pitkäksi aikaa paha mieli.

Eka mies oli sellainen laihuuden ihannoija. Lapsen saatuani olin parin kk päästä mitoissa 166/51 ja ei ollut mitään mahaakaan jäänyt. Ukko sanoo ulkona kävelyllä ollessamme, että vedä nyt tuo maha sisään, kamala pömppö. Olin ihan hölmistynyt. Lisäksi alkoi ruikuttaa, että miten sulla on tuommoiset lommot tuossa perseen sivuissa, älä pingota sitä persettä! Ja löi nyrkillä takamukseeni. Siinä ei ollut itku kaukana...no onneksi on exä...

Sitten tämä exä nro 2. Ihme lotkautuksia ja töksäyttelyjä. "Miten noi sun hampaat on tuolleen, näytähän, irvistähän. Nehän on päin vittuu, tekisit niille jotain" No ei ne nyt ihan niin päin vittua ole, syväpurentaa on ja yläetuhampaat on vähän edumpana. Valkoiset kuitenkin ja suora hammasrivistö muuten. Tämä tuntui olevan muutenkin aikamoinen rasite hänelle. Monesti kun puhuin hänelle, kiinnitti selvästi huomionsa hampaisiini ja se alkoi tuntua kiusalliselta. Myös hymyily ja nauraminen tuntui siltä, että en voi niin tehdä kun rumat hampaat näkyy. :( Lisäksi joskus kun ei selvästi jaksanut kuunnella juttujani, teki puhuessani "hamsteri-ilmettä". Kuulostaa hullulta mutta totta kuin mikä.

Muita kökköjuttuja samalta, "hei kasvaako sulla viikset" Kerran helteellä rannalla istuessa uinnin jälkeen katselee minua tarkkaan kasvoihin hiljaa kunnes möläyttää "näytät ihan puliämmältä kun naamas ja nenäs on punainen" Joo kiitos vaan, on herkkä vähän couperosainen iho ja meikkivoiteet oli uidessa lähteneet.

Monesti huomaan ajattelevani että miltähän tuntuis jos olisi sellainen mies omana, joka ei ulkonäköä tuolla tavalla arvostelisi. Jonka kanssa voisi vaikka saunanraikkaana istua ja se sanoisi, että oletpa suloisen näköinen :) Kai sellaisiakin miehiä on?

hyvin ulkonäkökeskeisten miesten kanssa? Toivottavasti osaat jatksossa valita paremmin. Kyllä niitä toisenlaisiakin on, todellakin.

Jouduin pakosta menemään lasten kanssa korkealattiaisella lähijunalla (edellinenkin oli korkealattiainen, en mennyt sen kyytiin, odotin matalalattiaista, mutta ei tullut) ja joku ystävällinen tyyppi nosti kanssani vaunut junan kyytiin.



Vähän ennen Tikkurilaa huomasin, että junavaunu oli tyhjä meitä lukuunottamatta. Pyysin sitten kauniisti ja kohteliaasti ohikulkevalta lipunmyyjältä (keski-ikäinen mies), voisiko hän kenties auttaa minua asemalle saapuessamme. ja vastaus oli: "No kuulehan, on mulla tässä vähän tärkeämpääkin tekemistä." Jaha. Ok. Soitin sitten paniikissa Diksissä asuvalle isälleni, joka juoksi nopeasti ennen junan saapumista asemalle meitä vastaan ja auttoi vaunut alas.

kauhean helposti itteeni, koska miään kovin henkilöönkäypää ei tuu mieleen. Joo, ala-asteella olin koulukiusattu (joka oli kamalaa) ja yläasteella koulun ainoa punkkari, ja olin tavallaan kiusattu myös (mutta se ei tuntunut enää kovin pahalta), mutta oon vissiin päässyt siitä menneisyydestäni yli, koska mitään ei tuu mieleen.



Varmaan epäkohteliaimmat ihmiset on sattunee vastaan eräässä työssäni puhelinvaihteessa: yksi tyyppi, joka ainakin väitti olevansa apteekista ja halusi puhua lääkärille, mutta lääkäri ei ollut vast.otolla (vaan lomalla), mutta hänestä mun olisi silti pitänyt yhdistää. Minne, yritin kysyä... Toinen oli joku entinen työntekijä, joka halusi puhua palkanlaskijoille. Mikäs siinä, paitsi se, että palkanlaskijoita ei enää ollut talossa, koska kys. toiminto oli ulkoistettu, eikä meillä ollut numeroita tuohon firmaan, eikä sinne muutenkaan olisi saanut yhdistää, meillä oli kielto. Tyyppi ei uskonut. Yritin sanoa, että jos ei voi hoitaa asioita esimiehen kautta (kuten tuo palkanlaskufirma halusi), katsoo numeron puhelinluettelosta, koska meillä ei sitä ollut. Tätä asiaa jankattiin monen eri vaihteenhoitajan kanssa varmaan tunnin ajan.



Nää molemmat heput oli tosi törkeitä, vaikka yritin molemmille selittää, että pyyntö on mahdoton.

sanoi joskus -80 luvulla, "jäät kirkkasti toiseksi tolle Bamelalle". (katsoi Dallasia).

Aikuiset lapseni väittivät etten VÄLITÄ. Olin kasvattanut he (mielestäni) tunnollisesti.

Koulut, harrastukset, kesätyöt, ensiasunno hankinnat, ammatinvalinnat,,,ym,,ym,,

Syy väitteeseen oli, etten soittele tarpeeksi usein ja kysele kuulumisia. (soitan aina väärään aikaan, jolloin heillä on jotain tärkeää tekemistä/töissä/harrastuksissa, joten puhelu täytyy keskeyttää).

Nielettelen näitä väitteitä vieläkin, katkerana:(

"kiittämättömyys on maailman palkka".

onnekseni olen sen verran hyvällä itsetunnolla kasvatettu ettei minulle jää toisten puheet mieleen -koska niillä ei ole mitään väliä!

jos joku käyttäytyy todella moukkamaisesti. Jos esim kaupan kassa sanoisi sinulle, että "Hyi kun on ruma nenä, ootko harkinnut koskaan menoa nenäleikkaukseen", niin todennäköisesti ajattelisit, että kylläpä myyjä käyttäytyi huonosti. (vaikka et loukkaantuisikaan asiasta)

tyyliin "syötkö sä yhtään mitään" tai "onko sulla anoreksia." Ja näitä kommentteja on siis valitettavasti tullut useammastakin suunnasta :/ Joo, olen tosi hoikka, mutta ruokahalussa ei kyllä ole vikaa, en vain liho syömälläkään...

Olin tavannut netissa jonkun tyypin, ja oltiin ekaa kertaa puhelimessa. Han kysyi paljonko painan ja kerroin rehellisesti. Siihen vastasi han etta kylla varmaan sitten olet laihiksella? Sanoin etta en, on ihan sopiva paino. Herra loi luurin kiinni! Toisaalta hyva tietenkin ette tollaseen aikaa kayttanyt sen enempaa.



Aiti kutsui huoraksi, kun teinina oli poikaystavia aika paljon... Ei tuntunut kivalta silloin eika tunnu edelleenkaan.



Ex (lapseni isa) toivotteli juuri pari kuukautta sitten etta kuolisin kivuliaaseen syopaan. En tietenkaan jaksa enaa ottaa vakavasti hanen juttujaan. Varsinkin kun tuo vihakohtaus tuli siita etta olin unohtanut palauttaa lapsen evastermarin...



Epakohteliaisuus on tietenkin eri asia kuin henkinen vakivalta. Epakohtelias voi olla vahingossa tai ajattelemattomuuttaan, henkinen vakivalta on tietoista ja suunniteltua.

"Olis parasta kun sää kuolisit pois" tää nykyseltä joka ei vielä tiedä olevansa jo eksä :)

Yleislääkäri tiuskaisi, että ehkä nämä sinun vatsavaivat loppuisivat, jos lakkaisit ajattelemasta ja vatvomasta niitä koko ajan.



Gyne sitten löysi laajalle levinneen endometrioosin, jonka johdosta muun muassa suolet siellä tiiviisti paketissa muiden elinten kanssa. Aikamoinen tahdonvoima olisi saanut olla, jotta olisin saanut ne pelkästään ajatuksen voimalla selviksi, kun kokeneilta lääkäreiltäkin se vaati laajan avoleikkauksen.

mutta muut ovat ohi menneet. Yksi ainoa on jäänyt mieleen. Eräällä pelireissulla toinen fani aivan yllättäen kysyi nykyiseltä aviomieheltäni "onko toi sun tyttöystävä" johon mieheni vastasi myöntävästi. Hikoileva känniläinen siihen sitten jatkoi "lääkärikin itkisi". En ollut varma kuulinko oikein, joten pyysin tätä toistamaan sanansa ja sieltä se taas tuli.



Loppumatkan katsoin ja haistoin kuinka sika penkissä edessäni hikoili viinaa ulos huokosistaan. Kanssamatkustajien mukaan kotona odotti selkäsauna puolta suuremmalta vaimolta. No, en tietenkään kenellekään noista sanoista kertonut mutta mukanani yhä kulkevat.

"XX on ihan hyvännäköinen, kun vaan vartalon vaihtais."

En nyt niiin lihava ollut, mutta tietyt kohdat ovat kyllä paksuja, kuten sääret. Ehkä tällä kaverilla oli säärifetissi..

Vaan kun ei se oo niin. Todella harvalla hoikalla ihmiselläkään on seksikästä vartaloa tai ylipäänsä kaunista. AV-mammalle silti merkkaa vaan se laihuus!

sanoi minun oma mummoni, että "ootpa lihonu viime aikoina". Olin juuri synnyttänyt esikoiseni :( Painoa oli tullut koko raskausaikana 10 kiloa ja siitä oli jäljellä enää muutama. Tulipa paha mieli. Jotkut yritti lohduttaa, että se on vanha ihminen. Mikä lohdutus se on? Mikä oikeus vanhoilla ihmisillä on laukoa torkeyksiä toisille päin naamaa? En ymmärrä...