Mikä on epäkohteliainta, mitä sinulle on koskaan sanottu?

...mutta vittumainen."



Tämä siis eräältä puolitutulta mieheltä. Oli jotenkin niin käsittämätön kommentti, etten osannut edes loukkaantua. Ja kukapa sitä totuudesta loukkaantuisi :D

Ison työporukan (n.60 hlöä) saunaillassa joku tyyppi, jota en tuntenut muuten kuin ulkonäöltä, sattui samaan "rinkiin" kun oltiin lähdössä saunalta ja mietittiin mihin mennä. Sanoin jotain ja tämä tyyppi teki siitä kauhean numeron tyyliin: "hei sää puhuit, oonkin miettinyt että puhutko ikinä mitään"... ym. Ja olin kyllä toisessa porukassa jutellut osan illasta suhteellisen aktiivisesti ja oli ollut ihan kivaakin. Olen kyllä ujo, ja monesti kahvitunneilla saatoin olla ihan hiljaa, ja tyyppi oli nähnyt aina vain tällaisia tilanteita.



Tuo kommentti tuli tuossa tilanteessa kuin isku päin naamaa ja tuntui siis todella pahalta, mutta yritin ottaa asian huumorilla, naureskellen vastasin jotain että se riippuu vähän seurasta, ei kai nyt hänen seurassaan viitsi puhua... pian kuitenkin liukenin porukasta - ja yksin pukuhuoneessa kyyneleet tulivat :(



Ujous teki siis sen, että jouduin edellisessä työpaikassa sosiaalisissa tilanteissa jatkuvasti pinnistelemään että vaikuttaisin suurin piirtein normaalilta (enkä mykältä). Ja tämä johtui myös siitä, että en tuntenut kuuluvani porukkaan... onneksi nykyisessä työpaikassa on mahtava porukka eikä "normaalius" vaadi ollenkaan ponnisteluja :)



Mutta kirjoitin pitkästi siksi, että joku ehkä tämän luettuaan ymmärtäisi olla laukomatta juuri tällaista kommenttia. Se on ihan sama kuin vaikka änkyttäjälle sanoisi: "etkö ikinä saa sanottua yhtään lausetta änkyttämättä?".

Vuosi sitten synnytin kuolleen lapseni ja muut tuoreet tutut äidit eivät tajunneet puhuessaan synnytyksestä ym..että minäkin olen sen kokenut.. Kyllä jäin monttu auki tuijottamaan kun eräskin totesi että tiedät sitten kun synnytät että mitä tuskaa se on, noh enköhän mä ne tuskat jo ollu nähny.. Kovemman kautta.

eivätkö he tietäneet vai muistaneet, että olit synnyttänyt? Joka tapauksessa, kauhea tilanne!

Ensimmäisenä tulee kuitenkin mieleen "Kadun, että oon koskaan sua tavannutkaan" (mies)



ja toinen "Sä oot kyllä hyvännäköinen, mutta vähän liian leveä perä mun makuun" (joku täysin tuntematon mies katsoi oikeudekseen arvostella kroppaani).

otan osaa :(



ihmiset vain ovat ihan älyttömän itsekeskisia paskiaisia....

sanoi minun oma mummoni, että "ootpa lihonu viime aikoina". Olin juuri synnyttänyt esikoiseni :( Painoa oli tullut koko raskausaikana 10 kiloa ja siitä oli jäljellä enää muutama. Tulipa paha mieli. Jotkut yritti lohduttaa, että se on vanha ihminen. Mikä lohdutus se on? Mikä oikeus vanhoilla ihmisillä on laukoa torkeyksiä toisille päin naamaa? En ymmärrä...

monesti nuo töksäytykset voivat olla dementian ensimmäisiä oireita, jotka ulkopuoliset huomaavat.

että "ihan kuin olisin vauvapalstalla"

Jotenkin sitä ajattelee, että vain täällä joku voi sanoa jotain tosi tylyä, mutta en tiedä, ovatko nuo töksäytykset siirtymässä täältä IRL-elämään...? Mitä mieltä olette?

monesti nuo töksäytykset voivat olla dementian ensimmäisiä oireita, jotka ulkopuoliset huomaavat.

Tällä perusteella appivanhemmillani on ollut viimeiset 20 vuotta alkavaa dementiaa.

Ei ehkä mitään ylitse muiden. Yläasteaikojen haukut varmaan on pahimpia, koska silloin olin masentunut ja tosi herkillä muutenkin. Käytävillä huudeltiin että olen kotka ja ruma ja lauta ja mitä milloinkin. Se onkin sitten hassua, kun samat huutelijat ovat aikuisemmalla iällä tulleet baarissa juttelemaan ja iskemään. Kiva että sain itsetuntoani kohenemaan täysikäisenä ja en ollutkaan enää ruma kotka. Pikemminkin sain häkellyttävän paljon huomiota miehiltä. Sitä kyllä jonkin aikaa kaipasikin, kun se oli niin uutta ja ihanaa että olen sittenkin ihan hyvännäköinen.



Joskus kun yläasteikäisenä hikarina seisoskelin kadulla automme vieressä, ohi ajavasta autosta huudettiin "HUORAAAA" :D Tuo nyt ei loukannut kun oli jo niin random. Ujo neitsythän on oikein huorien huora :D



Raskaana olevaksi mua on kaks kertaa luultu. Tai ties miten monta kertaa luultu, ja kaksi kertaa kysytty suoraan. Kyseessä on vain hoikka vartalonmalli yhdistettynä perinnölliseen pömppömahaan ja vielä vähän isohko keskivartalo muutenkin. Kun on pienet tissit ja pieni perse, mutta isohko keskivartalo yhdistettynä pömppöön, niin ei sinänsä ihme...



Äitini tais mua joskus sanoa itse piruksi.

Vuosi sitten synnytin kuolleen lapseni ja muut tuoreet tutut äidit eivät tajunneet puhuessaan synnytyksestä ym..että minäkin olen sen kokenut.. Kyllä jäin monttu auki tuijottamaan kun eräskin totesi että tiedät sitten kun synnytät että mitä tuskaa se on, noh enköhän mä ne tuskat jo ollu nähny.. Kovemman kautta.

Anoppi ilmoitti, että lapsia ei saan hankkia. Ja kun kerroin että aion hankki toisenkin, niin sain kuulla "kunniani". Tekee niin pahaa, etten halua alkaa muitella mitä hän sanoi.



Ex-anoppi hakkui minut kerran lapselliseksi pennuksi kun kerroin aikovani yliopistoon. Olisi pitänyt mennä töihin niinkuin oikeat ihmiset.



Useamman kerran vastaatulijat ovat haukkuneet rumaksi tms. Olen myös saannut kehuja tuntemattomilta, joten kaippa se on makuasia.



Yläasteella sain myös haukkuja ulkonäöstä.



Ystäväni ilmoitti, ettei halua tavata minua kun kerroin hänelle että aion jättää silloisen poikaystäväni ja että minulla on jo kiikarissa seuraava. Hän ei siis hyväsynyt minun "pettämistäni".



Varmasti on paljon muutakin sattunut vuosien saatossa, mutta nämä nyt tuli mieleen.

joku tuntematon mies tullut luokseni, kysyi voiko ottaa valokuvan, sanoin, että et saa ja miksi haluat ottaa valokuvan?..

siihen vastasi, että kun ei ole koskaan nähnyt noin rumaa ihmistä.. :/ jäin suu auki ja taisin itkeäkin, en ymmärrä miten idiootti pitää olla, että tulee noin sanomaan... siitä jäi oikeasti todella paha mieli, vaikka on jo 5-6 vuotta aikaa..

en ole koskaan pitänyt ulkonäöstäni, mutta jotenkin toi kommentti jätti arven muhun...

yläasteella olin huora, koska olen venäläinen..

ainakin nämä nyt tuli ekana mieleen...

sanoa toiselle jotain tuollaista kuin mitä se ukko sanoi sinulle laivalla! Toivottavasti sua ei harmita enää, jestas kun pistää vihaksi tuollaiset pellet! Ja tonnista vetoa ettet edes ole ruma!

- isoäitini äidilleni kun olin 15-vuotias: miten tuo tyttö onkin noin ruma vaikka on vanhemmat niin kauniita ja veli myös. Onkohan ollut talonmies asialla!

- ex-mies: kosketti alapäätäni ja tissejäni ja sanoi että parasta olisi jos voisi pitää pelkästään nämä osat, muista ei ole kuin haittaa

"Jumalauta pizzanaama" ja tarjottimella isku päähän. Lehmä, kana, raato, suttura. "Älä syö enempää". "Vaatteet on nätit mutta vielä kun naama saatais paremmaksi" (isä), "jonkun pitäis opettaa sut meikkaamaan että näyttäis paremmalta" (isä). "Aulis tyttö" (äiti, kun selvisi että olen kerran harrastanut seksiä 18-vuotiaana). Isä samaisesta aiheesta: "miesten asiantuntija"



Siinä ainakin jotain näin alkuun.

monesti nuo töksäytykset voivat olla dementian ensimmäisiä oireita, jotka ulkopuoliset huomaavat.

Jotkut vain ovat töksäytteleviä *****... Tällä perusteella appivanhemmillani on ollut viimeiset 20 vuotta alkavaa dementiaa.

ja äitini huusi minulle naama punaisena ettei minusta pidä koskaan tulla äiti koska olen niin kamala ihminen:(



En siis ollut edes raskaana tai mitään siihen viittavaakaan, en vain ansainnut onnea tai parisuhdetta äitini mielestä koskaan.

olin koko lapsuuden ja nuoruuden Jehovan todistaja-lahkossa. No, kerran minua "kuulusteltiin synnistä" vanhimpien (eli vanhojen äijien) toimesta. Yksi totesi että ansaitset kuolemantuomion! Ja olin masentunut tuolloin... ajattelin että ehkä minun pitäisikin kuolla... onneksi en sitten tehnty mitään peruuttamatonta mutta pienestä se oli kiinni.

tyyliin "syötkö sä yhtään mitään" tai "onko sulla anoreksia." Ja näitä kommentteja on siis valitettavasti tullut useammastakin suunnasta :/ Joo, olen tosi hoikka, mutta ruokahalussa ei kyllä ole vikaa, en vain liho syömälläkään...

Sama...

tyyliin "syötkö sä yhtään mitään" tai "onko sulla anoreksia." Ja näitä kommentteja on siis valitettavasti tullut useammastakin suunnasta :/ Joo, olen tosi hoikka, mutta ruokahalussa ei kyllä ole vikaa, en vain liho syömälläkään...

Sama...

Joskus 17-vuotiaana olin gynellä ja tämä oli ihan vahvasti sitä mieltä, että mulla on syömishäiriö. Alkoi kysellä, että syönkö mä mitään, käynkö oksentamassa ruoan jälkeen ynnä muuta. Vastasin tietenkin että en oksenna ja syön, koska todellisuudessa söin ihan hirveästi mutten vaan lihonut. Jossain iässä oikein yritin lihottaa itseäni syömällä kaikkea rasvaista jne. Mutta ei. Äitini oli siinä samassa iässä ollut vielä laihempi kuin minä, sanoin tuonkin. Ja sanoin että painokäyräni on aina ollut noususuunnassa vaikka onkin alakantissa, eli en ole KOSKAAN laihtunut. Tällä lääkärillä ei tietysti ollut koulun terkan papereita nähtävissä.

Se oli vähän toivoton tilanne, kun tuo lääkäri ei ilmeisesti vaan uskonut, koska nämä kaikki pätevät perustelut menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Oli niin vakuuttunut syömishäiriöstäni. Vaikka ihan rauhassa selitin nuo kaikki asiat, yhtenä oleellisena mun mielestä tuo etten ole eläissäni laihtunut, vaan paino on hiljalleen noussut kuitenkin ja että tämä on selvästi perinnöllistä kun äitini on ollut vielä laihempi tuossa iässä. Silti vielä poistuessani ovelta tämä gyne totesi vetoavasti, että "kyllä sun nyt PITÄÄ ruveta syömään!"

Ei nyt niinkään epäkohteliainta mitä olen kuullut, mutta vähän hämmentävä tilanne :D Se on hauskaa, että kun syömishäiriöön kuuluu sen ongelman kieltäminen, niin lääkäri kaiketi sitten vain mielessään pisti raksia ruutuun että "kieltää ongelman, selvä tapaus...". Eli se on vähän niin että jos joku keksii syömishäiriöstä kysyä, niin kaikki kieltävät perustelut ovat sen jälkeen vain TODISTEITA siitä syömishäiriöstä :D

Vuosi sitten synnytin kuolleen lapseni ja muut tuoreet tutut äidit eivät tajunneet puhuessaan synnytyksestä ym..että minäkin olen sen kokenut.. Kyllä jäin monttu auki tuijottamaan kun eräskin totesi että tiedät sitten kun synnytät että mitä tuskaa se on, noh enköhän mä ne tuskat jo ollu nähny.. Kovemman kautta.

Olen pahoillani että toiset eivät tajua.