Mikä on epäkohteliainta, mitä sinulle on koskaan sanottu?

Olin 8v kun sain pari nokkosrokkokohtausta ja jouduin allergiatesteihin. Ihotautilääkäri kysyi onko kotieläimiä ja kun sanoin, että meillä on koira, lääkärin kommentti oli: "KOIRA POIS!". Siis ennen testien tekemistä. Testeissä näkyi vain heinäallergiat, ei mitään reaktioita eläimistä.

Mummoni: "On se kumma, kun et osaa edes parisuhteessa olla." Olin juuri eronnut miehestä, joka on alkoholisti.



Eräs mies: "Olet narsisti ja ajanut exäsikin alkoholistiksi." Syy: olin antanut pakit tälle miehelle.

kun kerroin että haen avioeroa. Ei kuulemma sais ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla lähteä kun on niin hyvä mies kun ei juo.



No, äidin puolustukseksi on sanottava että hän ei tiennyt miehen vuosia jatkuneesta sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja väkivallasta.



Kun kerroin miksi eroan, äitini pyysi anteeksi.



Silti noi sanat välillä soi korvissa.

Tiedän huonot puoleni, mm. olen läski, kaljuuntuva, keski-ikäinen, varmaankaan en aivan komea (en voi valehdella, että ruma, koska ihan hiukan menekkiä minullakin on ollut), pienimunainen yms.. Näiden asioiden tunnustaminen ei minua haittaa ollenkaan.



Mutta että hörhö! Vihaan hörhöjä koko sydämestäni. Olen ihan tavallinen normaali mies. En yritä olla erikoisempi kuin olen. Juu, olen lukenut korkeakoulututkinnon harvinaiselta alalta, mutta entä sitten. Se on ainoa "vikani", jota en viaksi kyllä tunnusta.

mies totesi noin viikko takaperin sängyssä, ettei hänen itse asiassa teekään mieli seksiä, kun kerran oot noin lihava. Kiitos kiitos, BMI 22.

Tajuathan ettei kukaan voi sua oikeasti rakastaa koska olet niin ruma! Siksi avioliittosi on pakko olla lumeliitto. ("lumeliitto" kestänyt jo kohta 10 vuotta ja pari lastakin saatu aikaiseksi)

ala-asteella ihastunut poikaan ja kuulin hänen sanoneen "x on kyllä kaikkein kivoin, mutta ei siihen voi ihastua" ja tämä johtui ylipainosta jota jo silloin oli. Toinen joka jäänyt elävästi mieleen oli kun esikoinen oli vuoden ja odotin toista lasta, ohikulkevan pariskunnan mies totesi naiselle "no siinä on pesintä onnistunut".

ala-asteella ihastunut poikaan ja kuulin hänen sanoneen "x on kyllä kaikkein kivoin, mutta ei siihen voi ihastua" ja tämä johtui ylipainosta jota jo silloin oli. Toinen joka jäänyt elävästi mieleen oli kun esikoinen oli vuoden ja odotin toista lasta, ohikulkevan pariskunnan mies totesi naiselle "no siinä on pesintä onnistunut".

sinullahan OLI pesintä onnistunut ja lasten syntymät positiivisia asioita. Tuskin tuollaista pahalla sanotaan.

Olin 8v kun sain pari nokkosrokkokohtausta ja jouduin allergiatesteihin. Ihotautilääkäri kysyi onko kotieläimiä ja kun sanoin, että meillä on koira, lääkärin kommentti oli: "KOIRA POIS!". Siis ennen testien tekemistä. Testeissä näkyi vain heinäallergiat, ei mitään reaktioita eläimistä.

Tämäkö on pahinta mitä sulle on sanottu elämäsi aikana? Aika helpolla olet päässyt... Eihän toi oo yhtään mitään!

Heiltä en ole kuullut mitään niin kamalaa ikinä, että se olisi jäänyt mieleen pyörimään, vaikka tokihan varmaan jokaisen suusta jotain sammakoita joskus tulee. Mun epäkohteliaimmat kommentit liittyykin työelämään. Kerran mut on haukuttu työporukan edessä "täysin ammattitaidottomaksi", mitä en tunnusta olevani. Kyseinen heppu yritti peitellä omia tekemättä jättämisiään ja kävikin myöhemmin pyytelemässä anteeksi. Toinen tapaus liittyy pomoon, joka erästä aikaansaannostani (josta olin itse hyvin ylpeä) tarkastellessaan tuumasi, että onneksi hän ei enää joudu tekemään näitä paskahommia... Silloin kävi kyllä mielessä, että pitäisikö pyytää jotain likaisen työn lisää, kun ihan paskahommia joudun tekemään. No, olen varmaan outo, koska itse tykkään työstäni!

Mieheeni ihastunut nainen kiukutteli ja paheksui, että mulla on oman perheeni kuva facebook-profiilissa. En tuntenut koko naista, kuulin asian mieheltäni, joka kertoi minulle työkaverinsa – tämän naisen – näin sanoneen. Olin aivan ihmeissäni, enhän edes tuntenut tätä ihmistä. Myöhemmin kun selvisi, että työkaveri halusi nussia miestäni, asia avautui siinä kontekstissa ymmärrettävämmäksi. Kyllähän mies sitä sitten myöhemmin nusaisikin, kun tämä tarpeeksi kauan vonkasi. Itse esiinnyn edelleenkin julkisesti lasteni kanssa.



Tietysti on epäkohteliasta naida naimisissa olevan kanssa (ja toisin päin), mutta tavallaan tuo kommentti tuntemattomalta ihmiseltä henkilökohtaisesta asiasta oli kaikessa outoudessaan esille nostamisen arvoinen. Kun nainen myöhemmin vielä kiukutteli miehelleni, että minä en saisi osallistua eräisiin julkisiin tilaisuuksiin, se herätti jo enemmän hupia kuin ärtymystä.

kyllä ne on varmaan niitä kouluaikaisia



-vittu sä oot ruma, tämä lähietäisyydeltä ja minut pakotettiin myöntämään asia

-kun näen sut koulun ulkopuolella, tapan sut



noi kaksi on jääneet suht hyvin mieleen niistä kaikista 9 vuoden lausunnoista

...että minun tulisi ymmärtää, että [vaimoa] väsyttää kun vauvaa on hankala saada nukahtamaan illalla ja hän heräilee öisin.



Vaimo oli todellakin väsynyt, mutta:

- myös minä jouduin heräämään öisin

- minä hoidin vauvaa töistä tultuani yleensä käytännössä koko illan ja nukutin hänet yöunille

- minä olin juuri hoitanut muuton uuteen taloon (sähkö- ja nettiliittymien tms. järjestely, tavaroiden pakkaaminen ja kantaminen, kodinkoneiden asennus, huonekalujen kokoaminen, taulujen yms. kiinnittäminen seinille)

- vaimolle oli järjestetty viikonloppuisin mahdollisuus nukkua toisessa huoneessa tai jopa kaverinsa luona jos tuntui ettei muuten jaksa



Ja anoppi tiesi kaiken tämän.

Äidiltä että olen huora.

Isältä, että minut pitäis hakata.

Exältä, että hoikat naiset nyt ovat vaan seksikkäämpiä.

Tuntemattomilta: ruotsalainen huora, narkkari, piripää

sanoi minun oma mummoni, että "ootpa lihonu viime aikoina". Olin juuri synnyttänyt esikoiseni :( Painoa oli tullut koko raskausaikana 10 kiloa ja siitä oli jäljellä enää muutama. Tulipa paha mieli. Jotkut yritti lohduttaa, että se on vanha ihminen. Mikä lohdutus se on? Mikä oikeus vanhoilla ihmisillä on laukoa torkeyksiä toisille päin naamaa? En ymmärrä...

Paitsi että olin turvonnut masennuslääkkeiden syömisestä (ei, tiedän ettei ne sinällään lihota mutta keräsin nestettä kroppaani ja näytin todella pöhöttyneeltä).

- Mummo joka tiesi syyn sanoi suureen ääneen sukujuhlissa että "herranpieksut kun sinä olet nykyään LÄSKI! Etkö yhtään katso mitä suuhus panet, tuolla menolla jäät kyllä ilman miestä!" Tämä loukkasi jonkin verran, olin kuitenkin todella vakavasti masentunut, ikää 22-vuotta.

- Alle parikymppisenä olin niinikään serkkuni häissä joissa oli myös yksi perhetuttu joka jostain syystä vihasi mua ylikaiken. Hän (n. 40-v mies) laukoi kovaan ääneen kuinka olen "vanhapiika, johtuu varmaan että päässä on jotain vikaa, eikä naamakaan kauas petolinnun perseestä jää" Siis oikeesti, aikuinen mies haukkumassa teiniä. Huvittavaa on että oikeasti olen kaunis nainen ja teininäkin oikein sievä (tein mallintöitä 14-18 v ).

Nykyään olen naimisissa ja minulla on 1 lapsi. Sattuipa somasti että mieheni on tuon viimeisimmässä tapauksessa mainitun perhetutun pomo :) Kyllä, olen todellakin kertonut miten tuo perhetuttu aina jaksoi vittuilla ja pilkata minua teininä. Mieheni on kyllä taatusti kostanut puolestani tuolle mulkulle. Sitä saa mitä tilaa.. :)

laukoi joskus kaikenlaista outoa, eikä ollut dementiaa.



Esim. ollessani teini mummo kertoi kahvipöydässä jostain tuttavan samanikäisestä tytöstä, joka kuulemma on jo niin ison oloinen ja käy kesätöissäkin. Perään totesi vanhemmilleni minusta, että "tämä teidän tyttö ei ole ollenkaan niin kehittynyt".



Mummo myös kommentoi ulkonäköni puutteista, finneistä yms. ikään kuin se olisi hänen luonnollinen tehtävänsä. Olin vielä silloin tosi epävarma ulkonäöstäni ja itsetunto pahasti miinuksella. Tokaisin ehkä korkeintaan "no entä sitten" enkä kunnolla takaisin, kun sehän olisi ollut epäkohteliasta!



Myös toinen mummoni huomautteli finneistä. Mikä noita vanhoja ihmisiä riivaa?

tai oikeesti hymyilytti, kun se oli lentokentällä ja kyse oli mun matkalaukuista

Lapsemme oli muutaman viikon vanha ja olimme kylässä appivanhemmillani. Kuulin, kun appi ja anoppi keskustelivat viereisessä huoneessa ja appi totesi "kun sillä on tumma tukkakin", ja anoppi sitten jotain hyssytteli "no vastasyntyneillä on aina". Hitaasti tajusin, että appi tosiaan epäili, etten mieheni (eli hänen poikansa) ole lapsemme iså.



En pystynyt puhumaan tästä yli vuoteen miehelleni, koska olin niin järkyttynyt. Ensinnäkin, mistä hän oli saanut tuon päähänsä, olimme siinä vaiheessa olleet yhdessä mieheni kanssa lähes kolme vuotta. Vaikutinko apestani (joka oli aina ennen suhtautunut minuun normaalisti), jotenkin "kevytkenkäiseltä"?



Puhuin asiasta myöhemmin miehelleni, ja hän totesi, että "eipä olisi isällä paljon varaa". Appi näet itse on avioton lapsi eikä ole koskaan tuntenut isäänsä. Ehkä hän siksi epäilee kaikkia naisia vieraissa käymisestä..?

Mieheni on kommentoinut seuraavia:



- Ekan lapsen syntymän jälkeen katsoi minua kun olin alasti ja totesi että "Näytät ihan venäläiseltä kuulantyöntäjältä" (joo en ehkä ollut enää entinen langanlaiha itseni, mutta en nyt älyttömän lihavakaan ja kroppa vielä synnytyksen jäljiltä). No lopputulema että ekan lapsen jäljiltä olin sentään vielä paremman näköinen kuin niiden myöhempien lasten myötä, mutta silloin jo tajusi pitää suunsa kiinni.



- Useampana iltana peräkkäin ehdotettuani seksiä totesi että "Sä oot rasittava". Sen jälkeen loppui mun seksin ehdottelu ja mies sai odotella ihan rauhassa että omat halut herää ensiksi ja vielä senkin jälkeen jonkun aikaa.

huusi isäpuoleni ja yritti käydä päälle (oli humalassa). Onneksi poliisit oli jo valmiina tilanteessa paikalla.. (Oli perheväkivaltatilanne päällä ja avioerotilanne (onneksi!).)



Jäi kyllä mieleen. Sittemmin olen saanut isäpuolen äidiltä melkoisen vihanpurkauksen henkilökohtaisesti siitä, kuinka en ymmärrä, että isäpuoleni on kaikkensa minun eteen tehnyt - olen siis kiittämätön. Jotenkin on vain hankala tuota asiaa itse ymmärtää - minusta se, että "tekee kaikkensa jonkun eteen" tarkoittaa jotain muuta kuin henkistä ja fyysistä väkivaltaa lähes 30 vuoden ajan...