Mitenköhän Ruu:n vanhemmat toimii esim uimahallissa?

siltä pomolta, että onko sen tuntipalkka pienempi kuin niiden muiden, ja mikä siihen on syynä?



Poikkeuksetta tuntipalkat on aina samat. Marina loppuu siihen.

Jos sen naisen tuntipalkka on oikeasti pienempi, niin siitä vaan liiton asianajajalle mars.

Ei hirveesti näy jonoa siellä ovella, miksiköhän?

Teidän hössötyksenne kuulostaa siltä kuin luulisitte, että tytöistä ei tule tyttöjä eikä pojista poikia, jos vanhemmat eivät noita sukupuolirooleja lapsille tyrkytä ja tuputa lapsesta saakka. Mistä tällainen epävarmuus oikein kumpuaa?



Minäpä uskon, että biologia ohjaa kyllä meistä jokaisen oikealle ladulle ilman vanhempien painostustakin: jotkut tytöiksi, toiset pojiksi ja jotkut välimuodoiksi. Usein ihmisen sukupuoli on se, minkä sukuelimistä voisi päätellä, mutta ei kaikissa tapauksissa. Parasta, mitä vanhemmat voivat siis tehdä, on antaa lapsen kasvaa rauhassa juuri sellaiseksi kuin hänen biologiansa sattuu määräämään.



Ei se sen kummempaa ole.



Terveisin miesmäinen nainen, joka ei saanut lapsena kasvaa omaksi itsekseen, ja on siksi vielä kolmekymppisenäkin hieman teini.

- että sukupuolen voi päätellä jostain elimistä

Jos olet niin siinä tapauksessa et kyllä ole ihan kuunnellut biologian tunnilla... :D Tuota väitettä ei voi kieltää tosissaan kukaan täysjärkinen... :DD

- että sukupuolen voi päätellä jostain elimistä

Jos olet niin siinä tapauksessa et kyllä ole ihan kuunnellut biologian tunnilla... :D Tuota väitettä ei voi kieltää tosissaan kukaan täysjärkinen... :DD

Ensinnäkään kaikilla ihmisillä ei ole selkeästi miehen tai naisen elimiä, vaan jotain siltä väliltä. Toiseksi joillakin on eri elimet verrattuna henkiseen sukupuoleensa, joka kehittyy myöhemmin. Kolmanneksi joidenkin henkinen sukupuoli voi olla miehen ja naisen välillä siten, että on vaikea sanoa kumpaa henkilö edustaa.

Tervetuloa todellisuuteen.

ketun ja suden sukupuolineutraali lapsonen, jonka sukupuolta ei kukaan saa sanoa ääneen, lapsella ei ole edes äitiä ja isää vaan kettu ja susi, koska vanhemmat eivät halua olla mitään sukupuolta. ap

mielestäni aika pitkälle yritti salata jopa tämän lapsen sukupuolen. Surullisina kokivat sen, että isovanhempi oli tullut sukupuolen nähneeksi vaippoja vaihtaessaan.

Onko Ruun isoisä ja isoäiti.... ööö iso-ihmiset (?) sitten iso-kettu ja iso-susi???

meillä taitaa olla täällä Suomessa asiat pikkasen liian hyvin kun joillakin täytyy tekemällä tehdä asioista näin vaikeita.



Tuskin jollekin namibialaiselle nälkää näkevälle perheelle tulis mieleen alkaa vänkäämään tämmösistä.



Voisko tytöt olla tyttöjä ja pojat poikia ja pidetään asiat simppeleinä.

Oon melko varma että tämän Ruut:n äiti tai isä vastaa pääosassa yksin tämän ketjun näitä sukupuolineutraalihöpötyspuolesta-juttuja. EI noin moni oikeasti voi noin vahvasti aajatella noin. Ihan samalla kirjoitustyylilläkin kirjoitettu. Olet reppana, olen pahoillani jos olet kärsinyt jonkunlaista vääryyttä lapsena ja sinua on esimerkiksi väheksytty isäsi tms. puolesta koska olet tyttö, mutta älä pistä lastasi siitä enää kärsimään..

että kaksi sukupuolta on, se on faktaa. (Poissulkien jotkut fyysiset poikkeamat)



Se taas millä tavoin sen sukupuolen sisällä voi toimia, se on ihan toinen juttu. Eli tyttöni on tyttö ja poikani on poika, mutta jos poika tahtoo pukea mekon päälleen niin hän saa niin tehdä. Tai jos tyttöni tahtoo leikkiä merirosvoa, niin anti mennä vain. Itse olen suht naisellinen ja mieheni aika miehekäs, mutta emme mekään ole mustavalkoisia.



Haluaisin, ettei sukupuoli rajaisi lapselta mitään toimintaa. Mutta en lähde sulkemaan sukupuolta lapsen tietoisuudesta, koska se ylittää minusta jonkun rajan.

Oon melko varma että tämän Ruut:n äiti tai isä vastaa pääosassa yksin tämän ketjun näitä sukupuolineutraalihöpötyspuolesta-juttuja. EI noin moni oikeasti voi noin vahvasti aajatella noin. Ihan samalla kirjoitustyylilläkin kirjoitettu. Olet reppana, olen pahoillani jos olet kärsinyt jonkunlaista vääryyttä lapsena ja sinua on esimerkiksi väheksytty isäsi tms. puolesta koska olet tyttö, mutta älä pistä lastasi siitä enää kärsimään..

Ilmoittaudun viestien nro 63 ja 65 kirjoittajaksi.

Minua ei ole lainkaan väheksytty, vaan ainoastaan kohdeltu erilaisena kuin oikeasti olen. Tästä seuraa ihmiselle aina ongelmia, olipa kyse sukupuolisidonnaisista jutuista tai muista asioista.

Esimerkki: Vanhempani aina ylpeinä toitottivat sukulaisille, kuinka olen niin ahkera koulussa ja oikea lukutoukka, kun todistukseni olivat aina huippuluokkaa. Tämä on klassinen esimerkki sukupuolittuneesta tulkinnasta: tyttöjen koulumenestys tulkitaan ahkeruudesta johtuvaksi ja poikien menestys lahjakkuudesta johtuvaksi. Minun kohdallani kuitenkin jälkimmäinen tulkinta olisi ollut oikea.

Vasta lukion lukulomalla tajusin ensimmäisen kerran elämässäni, että en todellakaan ole ollut ahkera koulussa, päin vastoin olin aika laiska ja luistin jatkuvasti läksyjenteosta. Voi kuulostaa uskomattomalta, että en tajunnut tuota aiemmin, mutta näin se vanhempien (tahaton) aivopesu vaikuttaa. En pystynyt sitten yhtäkkiä niiden muutaman viikon aikana opettelemaan lukutekniikkaa ja lukemiseen keskittymistä, kun en ollut sitä siihen johtaneiden vuosien aikana joutunut opettelemaan. Kirjoitin toki lukemattakin huippuarvosanat yo-kokeessa, mutta uravalintaani tämä myöhäinen tajuaminen kuitenkin vaikutti ratkaisevasti. Jos vanhempani olisivat ymmärtäneet jo ollessani lapsi, että olin laiska lukemaan läksyjä, he olisivat varmasti pakottaneet minut opettelemaan lukemista. Silloin minulla olisi ollut enemmän uravaihtoehtoja yo-kirjoitusten jälkeen.

Tuo nyt ei juuri minun kohdallani ollut suuri katastrofi, koska löysin ihan hyvän ammatin kaikesta huolimatta. Mutta monella muulla niitä sopivia uravaihtoehtoja ei ole tuhlattavaksi asti, joten monella tällainen virhe voi johtaa väärän ammatin valintaan ja sitä kautta elinikäiseen kärsimykseen ja/tai ammatissa ja yhteiskunnassa huonosti pärjäämiseen.

Itselleni sukupuolittuneesta kasvatuksesta on ollut sellaista haittaa, että olen vasta aikuisena ruvennut tajuamaan millainen ihminen oikeasti olen. Olen nyt 34-vuotias, ja tuntuu että en ihan vieläkään ole löytänyt kaikkia itselleni sopivimpia käyttäytymisen ja olemisen malleja. Monta, monta vuotta on mennyt hukkaan yrittäessäni sopeutua olemaan jotakin, mitä en ole, ja olen tuntenut asiasta myös kovasti syyllisyyttä ja huonommuuden tunteita. Nyt tajuttuani mistä on kysymys, olen alkanut päästä jaloilleni. Mutta toki olisin jo paljon pidemmällä urallani ja esim. parisuhteessani, jos olisin oppinut tuntemaan itseni ja aikuistunut samaan aikaan kuin ikätoverinikin.

Mitään väärää tai viallista ei ole siinä, että lapseen tutustutaan ja häntä kohdellaan ihan ihmisenä eikä ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Kyllä tyttömäisistä tytöistä tulee tyttömäisiä ilman pakottamistakin, ja poikamaisia tyttöjä puolestaan ei kannata pakottaa tyttömäisiksi, koska he kärsivät siitä aikuiselämässään.

t. 63

Vanhempani elävät siinä uskossa, että minua ja veljeäni ei ole kohdeltu sukupuolen mukaan eri tavoin. Tosiasiassa eroja on kuitenkin ollut. Vanhempani eivät vain ole tulleet ajatelleeksi niitä.



Näin on ihmisillä yleensäkin. Tutkimusten mukaan jo pieniä vauvoja kohdellaan eri tavoin riippuen heidän sukupuolestaan. Sylissä pitäminen ja käsittely on erilaista, puheet ovat erilaisia jne. Siksi ymmärrän, että jotkut vanhemmat eivät halua lapsensa sukupuolta muiden tietoon, jos sen mitenkään voi välttää.



En varmaan omien mahdollisten lasteni sukupuolta ryhtyisi peittelemään, ainakaan kovin pitkäaikaisesti, sillä sukupuolisuus on yhteiskunnassa joka tapauksessa niin läpitunkevaa että en usko peittelyn ratkaisevasti vaikuttavan. Pyrkisin kyllä kaikin tavoin varmistamaan, että lapsi saa viettää aikaansa ympäristöissä, joissa tästä asiasta ollaan tietoisia ja tasapuolisuuteen pyritään aktiivisesti. Jos oletettu tyttäreni olisi luonteeltaan hyvin tyttömäinen tai poikani poikamainen, niin tokihan heistä sellaisia varttuisi myös sukupuolineutraalissa ympäristössä. Ja kaikki välimuodot tietenkin hyväksyisin yhtä lailla. Minusta tärkeintä on, että lasta tuetaan kasvamaan juuri sellaiseksi, mikä hänelle itselleen on luontevinta.



ap

Oon melko varma että tämän Ruut:n äiti tai isä vastaa pääosassa yksin tämän ketjun näitä sukupuolineutraalihöpötyspuolesta-juttuja. EI noin moni oikeasti voi noin vahvasti aajatella noin. Ihan samalla kirjoitustyylilläkin kirjoitettu. Olet reppana, olen pahoillani jos olet kärsinyt jonkunlaista vääryyttä lapsena ja sinua on esimerkiksi väheksytty isäsi tms. puolesta koska olet tyttö, mutta älä pistä lastasi siitä enää kärsimään..

Ilmoittaudun viestien nro 63 ja 65 kirjoittajaksi.

Minua ei ole lainkaan väheksytty, vaan ainoastaan kohdeltu erilaisena kuin oikeasti olen. Tästä seuraa ihmiselle aina ongelmia, olipa kyse sukupuolisidonnaisista jutuista tai muista asioista.

Esimerkki: Vanhempani aina ylpeinä toitottivat sukulaisille, kuinka olen niin ahkera koulussa ja oikea lukutoukka, kun todistukseni olivat aina huippuluokkaa. Tämä on klassinen esimerkki sukupuolittuneesta tulkinnasta: tyttöjen koulumenestys tulkitaan ahkeruudesta johtuvaksi ja poikien menestys lahjakkuudesta johtuvaksi. Minun kohdallani kuitenkin jälkimmäinen tulkinta olisi ollut oikea.

Vasta lukion lukulomalla tajusin ensimmäisen kerran elämässäni, että en todellakaan ole ollut ahkera koulussa, päin vastoin olin aika laiska ja luistin jatkuvasti läksyjenteosta. Voi kuulostaa uskomattomalta, että en tajunnut tuota aiemmin, mutta näin se vanhempien (tahaton) aivopesu vaikuttaa. En pystynyt sitten yhtäkkiä niiden muutaman viikon aikana opettelemaan lukutekniikkaa ja lukemiseen keskittymistä, kun en ollut sitä siihen johtaneiden vuosien aikana joutunut opettelemaan. Kirjoitin toki lukemattakin huippuarvosanat yo-kokeessa, mutta uravalintaani tämä myöhäinen tajuaminen kuitenkin vaikutti ratkaisevasti. Jos vanhempani olisivat ymmärtäneet jo ollessani lapsi, että olin laiska lukemaan läksyjä, he olisivat varmasti pakottaneet minut opettelemaan lukemista. Silloin minulla olisi ollut enemmän uravaihtoehtoja yo-kirjoitusten jälkeen.

Tuo nyt ei juuri minun kohdallani ollut suuri katastrofi, koska löysin ihan hyvän ammatin kaikesta huolimatta. Mutta monella muulla niitä sopivia uravaihtoehtoja ei ole tuhlattavaksi asti, joten monella tällainen virhe voi johtaa väärän ammatin valintaan ja sitä kautta elinikäiseen kärsimykseen ja/tai ammatissa ja yhteiskunnassa huonosti pärjäämiseen.

Itselleni sukupuolittuneesta kasvatuksesta on ollut sellaista haittaa, että olen vasta aikuisena ruvennut tajuamaan millainen ihminen oikeasti olen. Olen nyt 34-vuotias, ja tuntuu että en ihan vieläkään ole löytänyt kaikkia itselleni sopivimpia käyttäytymisen ja olemisen malleja. Monta, monta vuotta on mennyt hukkaan yrittäessäni sopeutua olemaan jotakin, mitä en ole, ja olen tuntenut asiasta myös kovasti syyllisyyttä ja huonommuuden tunteita. Nyt tajuttuani mistä on kysymys, olen alkanut päästä jaloilleni. Mutta toki olisin jo paljon pidemmällä urallani ja esim. parisuhteessani, jos olisin oppinut tuntemaan itseni ja aikuistunut samaan aikaan kuin ikätoverinikin.

Mitään väärää tai viallista ei ole siinä, että lapseen tutustutaan ja häntä kohdellaan ihan ihmisenä eikä ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Kyllä tyttömäisistä tytöistä tulee tyttömäisiä ilman pakottamistakin, ja poikamaisia tyttöjä puolestaan ei kannata pakottaa tyttömäisiksi, koska he kärsivät siitä aikuiselämässään.

t. 63

Joo ei mennä ääripäästä ääripäähän! En itsekään hyväksy mitään pakottamista tyttöjen leikkeihin tms. Mutta toi pakottaminen sukupuolettomuuteen menee jo yli! Eikö sitä voi jokaisen lapsen kohdalla soveltaa sitä käyttäytymistä sen mukaan mitä aistii siinä vaiheessa lapsen olevan ja tykkäävän. Mielestäni tämä teidän juttunne on aika huuhaata ei pahalla, ajatelkaa vain eritavalla sitä kukaan ei voi viedä teiltä. Itse ostin just tyttölapselleni poikien osastolta keväthaalarin koska se miellytti enemmän silmää ja olen muuutenkin pukenut häntä paljon "poikien vaatteisiin" koska en välitä vaaleanpunaisista yms. Sitten kun hän itse alkaa näistä asioista välittämään ja leikkimään niin hän saa vaikuttaa erittäin paljon väreihin mitä haluaa päällensä sekä tietysti leluihin millä haluaa leikkiä. Mutta mitään sukupuolia sekä -rooleja emme lähde häneltä kielrämään, se on ihmisoikeusrikos!

Ettei johtuisi ennemmin muusta persoonastasi? Nimittäin olen tyttö, laiska koulussa ja hyviä arvosanoja saanut. Minusta puhuttiin nimenomaan näin, siis laiskana mutta pärjäävänä. :) Jos olet muuten harrastanut hiljaisia hommia, on vanhemmillasi aidosti ollut mielikuva ahkerasta koulutyöstä?



Ehkä olet laittanut vähän liikaa painoarvoa sukupuolisuudelle? Tainnut olla kipupiste sinulle, mutta ehkä sinun pitäisi vähän höllätä itsekin.



Ihmisen elämä on yhtä minuuden pohtimista, eikä tässä koskaan tule ihan valmiiksi. Kun on jonkun osan itsestään hyväksynyt, alkaa pohtia jotain toista.

En itsekään hyväksy mitään pakottamista tyttöjen leikkeihin tms. Mutta toi pakottaminen sukupuolettomuuteen menee jo yli!

Mikä pakottaminen sukupuolettomuuteen? Jokaisella lapsella on sukupuoli. Ei kukaan voi pakottaa ketään sukupuolettomuuteen.

t. 63

Ettei johtuisi ennemmin muusta persoonastasi? Nimittäin olen tyttö, laiska koulussa ja hyviä arvosanoja saanut. Minusta puhuttiin nimenomaan näin, siis laiskana mutta pärjäävänä.

Siis tilastollisesti on niin, että tyttöjen menestys tulkitaan yleensä ahkeruudesta johtuvaksi ja poikien lahjakkuudesta johtuvaksi. Poikkeuksia tietenkin on; tämä on se pääsääntö.

t. 63

Ja sitten ihmetellään, kun oudon perheen outoa lasta kiusataan koulussa...

Ei saa kuulua kellekään eikä mihinkään. :( Ei ole reppanalla äitiä, ei isää, ei edes tiedä kuka on. Nuori eläkeläisyys mt-ongelmien kanssa odottaa, toivottavasti lastensuojelu on hereillä ajoissa.

Syytät siis vanhempiasi/muita ihmisiä siitä, ettet ole omasta mielestäsi onnistunut elämässäsi tarpeeksi hyvin.

Kyllä vetää hiljaiseksi. Taitaa sinulla olla ihan muita ongelmia ratkottavana. Ensinnä se, että sinun tulee ottaa vastuu omasta elämästäsi ja omista valinnoistasi, eikä vierittää sitä muille.

Lapsellisuuttako? Vaiko peräti joku diagnoosi?

Oon melko varma että tämän Ruut:n äiti tai isä vastaa pääosassa yksin tämän ketjun näitä sukupuolineutraalihöpötyspuolesta-juttuja. EI noin moni oikeasti voi noin vahvasti aajatella noin. Ihan samalla kirjoitustyylilläkin kirjoitettu. Olet reppana, olen pahoillani jos olet kärsinyt jonkunlaista vääryyttä lapsena ja sinua on esimerkiksi väheksytty isäsi tms. puolesta koska olet tyttö, mutta älä pistä lastasi siitä enää kärsimään..

Ilmoittaudun viestien nro 63 ja 65 kirjoittajaksi.

Minua ei ole lainkaan väheksytty, vaan ainoastaan kohdeltu erilaisena kuin oikeasti olen. Tästä seuraa ihmiselle aina ongelmia, olipa kyse sukupuolisidonnaisista jutuista tai muista asioista.

Esimerkki: Vanhempani aina ylpeinä toitottivat sukulaisille, kuinka olen niin ahkera koulussa ja oikea lukutoukka, kun todistukseni olivat aina huippuluokkaa. Tämä on klassinen esimerkki sukupuolittuneesta tulkinnasta: tyttöjen koulumenestys tulkitaan ahkeruudesta johtuvaksi ja poikien menestys lahjakkuudesta johtuvaksi. Minun kohdallani kuitenkin jälkimmäinen tulkinta olisi ollut oikea.

Vasta lukion lukulomalla tajusin ensimmäisen kerran elämässäni, että en todellakaan ole ollut ahkera koulussa, päin vastoin olin aika laiska ja luistin jatkuvasti läksyjenteosta. Voi kuulostaa uskomattomalta, että en tajunnut tuota aiemmin, mutta näin se vanhempien (tahaton) aivopesu vaikuttaa. En pystynyt sitten yhtäkkiä niiden muutaman viikon aikana opettelemaan lukutekniikkaa ja lukemiseen keskittymistä, kun en ollut sitä siihen johtaneiden vuosien aikana joutunut opettelemaan. Kirjoitin toki lukemattakin huippuarvosanat yo-kokeessa, mutta uravalintaani tämä myöhäinen tajuaminen kuitenkin vaikutti ratkaisevasti. Jos vanhempani olisivat ymmärtäneet jo ollessani lapsi, että olin laiska lukemaan läksyjä, he olisivat varmasti pakottaneet minut opettelemaan lukemista. Silloin minulla olisi ollut enemmän uravaihtoehtoja yo-kirjoitusten jälkeen.

Tuo nyt ei juuri minun kohdallani ollut suuri katastrofi, koska löysin ihan hyvän ammatin kaikesta huolimatta. Mutta monella muulla niitä sopivia uravaihtoehtoja ei ole tuhlattavaksi asti, joten monella tällainen virhe voi johtaa väärän ammatin valintaan ja sitä kautta elinikäiseen kärsimykseen ja/tai ammatissa ja yhteiskunnassa huonosti pärjäämiseen.

Itselleni sukupuolittuneesta kasvatuksesta on ollut sellaista haittaa, että olen vasta aikuisena ruvennut tajuamaan millainen ihminen oikeasti olen. Olen nyt 34-vuotias, ja tuntuu että en ihan vieläkään ole löytänyt kaikkia itselleni sopivimpia käyttäytymisen ja olemisen malleja. Monta, monta vuotta on mennyt hukkaan yrittäessäni sopeutua olemaan jotakin, mitä en ole, ja olen tuntenut asiasta myös kovasti syyllisyyttä ja huonommuuden tunteita. Nyt tajuttuani mistä on kysymys, olen alkanut päästä jaloilleni. Mutta toki olisin jo paljon pidemmällä urallani ja esim. parisuhteessani, jos olisin oppinut tuntemaan itseni ja aikuistunut samaan aikaan kuin ikätoverinikin.

Mitään väärää tai viallista ei ole siinä, että lapseen tutustutaan ja häntä kohdellaan ihan ihmisenä eikä ensisijaisesti sukupuolensa edustajana. Kyllä tyttömäisistä tytöistä tulee tyttömäisiä ilman pakottamistakin, ja poikamaisia tyttöjä puolestaan ei kannata pakottaa tyttömäisiksi, koska he kärsivät siitä aikuiselämässään.

t. 63

Täällä taitaa näemmä olla yksi ja sama jankkaava, muita väheksyvä ja nimittelevä kirjoittaja.

Kuule. Lapset ovat tyttöjä tai poikia. Aikuiset ovat naisia tai miehiä. Pääsääntöisesti. Suuri enemmistö. Joukkoon mahtuu toki niitä, joiden sukupuoli ei syystä tai toisesta ole kumpikaan näistä, tai on jotakin siltä väliltä jne. Mutta näitä on hyvin pieni vähemmistö.

Tämän vähemmistön takiako muita lapsia ei saa kutsua tytöiksi ja pojiksi? Tai aikuisia miehiksi ja naisiksi? Onpa oudoksi mennyt. Jos jollakulla on ongelmia oman olemuksensa tai minänsä tai itsensä tai sukupuolensa tai seksuaalisuutensa määrittämisessä, niin kyllä niitä ongelmia varmasti on vaikka pimeässä purkissa kasvaisi.

Ja ihan vinkkiviitosena tälle kirjoittajalle. Tuolla tyylillä et ikinä koskaan saa aikaiseksi muuta kuin negaatiota. Kukaan aikuinen jaksa tuollaista äänensävyä ja jankuttamista. Eikä tarvikaan. Kuka sen sitä paitsi määrittelee, että sinun sanomasi on joku universaali totuus? Sinä itse?

Olen yrittänyt. Olen selittänyt ja kertonut ja käyttänyt esimerkkejä. Ei tästä tule mitään.

Edelleen täällä oletetaan:

- että sukupuoli on jotain pelkästään biologista

- että sukupuolen voi päätellä jostain elimistä

- että samastuessaan vanhempaansa lapsen pitäisi samastua juuri niihin vanhemman sukuelimiin

- että tietynlainen sukupuolikokemus vastaa tietynlaisia elimiä

- että on kohteliasta tai hyvien tapojen mukaista vaatia ihmisiltä tietynlaista sukupuolipresentaatiota

- että se, että ei samastu JOKO naiseuteen tai mieheyteen, tarkoittaa ettei ole mitään sukupuolta

- että lapsen täytyy käyttää vanhemmistaan nimitystä isä tai äiti, muuten ne eivät voi tuntua oikeilta vanhemmilta.

Tuossa nyt muutamia päätelmiä jotka on jo itsessään niin virheellisiä että jo yhden kanssa olisi valtava työmäärä edessä.

Kaiken tämän jälkeen on kyllä vaikeaa pitää täällä kirjoittelevia järkevinä ihmisinä. Surullista. Ettei se ajattelu vaan pelaa vaikka on annettu kaikki käsitteet eteen valmiiksi. Hyviä öitä ja puuttukaahan hiukan vähemmän toisten asioihin, varsinkin sellaisiin mitä ette ymmärrä!

Eli teidän ruu-lahkolaisten mielestä hänellä voi olla vain siniset vaatteet ja autoja leluina? Ja että jos hän pitääkin prinsessamekkoa ja leikkii nukeilla, hän onkin oikeasti tyttö? Eli lapsi pitää kasvattaa sukupuolettomana kunnes hän valitsee vaatteensa ja leikkinsä, koska ne kertovat sukupuolen, ei ne biologiset jutut? Poika ei voi olla rauhallinen koska silloin hän onkin tyttö oikeasti? Tyttö ei voi olla huono koulussa tai nainen korkeapalkkainen, silloin sukupuoli onkin jotain muuta? Kuka täällä on rajoittunut, sukupuolettomuus-vouhkat vai me, joiden lapsilla on sukupuoli, mutta joiden mielestä se ei estä tai edesauta mitään?

Suomeksi tietysti kuulostaa tosi naurettavalta, kun sukupuoli on ainoa sana, jota näissä höpötyksissä käytetään. Englanniksi on biologinen sukupuoli 'sex' ja sosiaalinen sukupuoli 'gender'. Genderistä puhutaan näissä sukupuolineutraaleissa kasvatusjutuissa, ei sexistä. Ei sitä kai kukaan ole kyseenalaistamassakaan kuin joku yksinkertaisempi tapaus. Ajatus on ihan ok, mutta kummasti pojat leikkivät sotaa ja tytöt haluavat tanssia balettia ja päästä naimisiin. :)