Lue keskustelun säännöt.
Yhdessä asuminen, muttei kuitenkaan yhdessä.
06.04.2012 |
Onko kukaan puolisonsa kanssa tehnyt sopimusta tauosta tai erosta, mutta kuitenkin asuvat yhdessä lasten sekä asunnon yms. takia? Mietin asiaa itse. Ajattelen, että jos asia on yhdessä aikuisina ihmisinä sovittu, ei tarvitse riidellä, vaan molemmilla on "omat elämät." Me ei nyt mun mielestä hirveästi riidellä, mutta selkeesti eri intressit on ja en pidä miehen elämäntyylistä (liikaa baarissa mun makuun yms.) Ajattelin tuossa noin, että jos selkeesti sovitaan asiat, voidaan olla hyvissä väleissä, mutta tehdä kuitenkin omia juttuja.
Oletteko jatkaneet nukkumista samassa sängyssä vai eri? Voisin ihan hyvin nukkua miehen vieressä jo ihan tottumuksesta ja vaikka harrastaa joskus seksiäkin.
Kertokaa jotka olette jotain tuon tapaista tehneet, että miten meni ja miksi yms.
Kommentit (17)
vapaasti esim. on muita naisia/miehiä. Tai ei ole velvollinen toiselleen tekemisistään kirjaa pitämään (ei tietty kirjaimellisesti.)
On esim. sovittu "lapsivapaat vkl" yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tilanne menossa juuri tuohon pisteeseen eikä kumpikaan halua asua pois lasten luota, eikä meillä rahallisestikaan olisi mahdollisuutta kahtaa asuntoa pitää.
voisi olla jonkun hetken myös tuollainen?
Ajattelen niin, että kun ei olla velvollisia toisille, niin ei tule riitaakaan, jos sopimuksesta pidetään kiinni. Lapset saisivat molemmat vanhemmat, saisimme kaikki jäädä tähän taloon yms. lista on loputon.
Meillä tilanne menossa juuri tuohon pisteeseen eikä kumpikaan halua asua pois lasten luota, eikä meillä rahallisestikaan olisi mahdollisuutta kahtaa asuntoa pitää.
-ei ikinä kotona?
-olisiko teillä vuorot että kumpi syö lasten kanssa ja kumpi mennä viilettää oman aikataulunsa mukaan
-pesisitteko pyykit erillään, olisiko teillä omat hyllyt jääkaapissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta rahallisista syistä jäätiin saman katon alle asumaan. Minä "asuin" makkarissa, mies työhuoneessa. Muut tilat oli yhteisiä. Tehtiin myös asioita yhdessä, mm. laitettiin ruokaa, siivottiin, joskus vaan istuttiin iltaa, juotiin viiniä, kuunneltiin musiikkia/katottiin tv:tä ja leffoja jne. Molemmilla oli kuitenkin oma elämänsä, eli mentiin ja tultiin kuten huvitti.
Ainut oli tietysti että silloin jos toinen oli kotona sinne ei tuotu mitään hoitoja. Meillä se toimi, ja minä asuin vielä tuossa tilanteessa kun tapasin nykyisen aviomieheni.
Hänelle kerroin avoimesti tilanteesta, reilut puoli vuotta jatkoin asumista exän kanssa, kunnes muutin mieheni luokse. Ja melkein samaan aikaan muutti exän nykyinen vaimo sinne exän kanssa asumaan.
Meillä toki ei ollut lapsia, mutta uskoisin että ihan hyvin se homma olisi voinút toimia lasten kanssakin..? Jos vaan molemmat pitää kiinni sopimuksesta, että kummallakin on vapaus mennä vuorollaan jne. ja yhdessä kuitenkin hoidetaan kotihommat.. Sitä en sitten tiedä miten selittää lapsille jos nukkuu eri huoneissa?
Ei kai tarvi aina olla pois kotoa. Pidän nytkin olla paljon kotona rankan työn jälkeen. Ajattelen että voitaisiin syödä ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti. Me ei välttämättä useinkaan syödä samaan aikaan erilaisten työaikojen takia. Kuka milloinkin. Ajattelin, että arki olisi mahd. samanlaista kuin tähänkin asti, mutta ehkä suurin muutos olisi henkisellä puolella "olen vapaa ja mun ei tarvi ärsyyntyä toisen tekemisistä, voin tehdä itse ihan mitä haluan ylihuomenna."
Ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa?
Tiedän, että joku olisi mun asemassa jo ottanut eron, mutta en halua lasten takia sitä tehdä. Heiltä lähtisi perhe sekä oma koti ja sitä en halua. Luulen, että ainakin minä kykenisin asumaan "kämppiksinä", kunhan päätän sen.
-ei ikinä kotona?
-olisiko teillä vuorot että kumpi syö lasten kanssa ja kumpi mennä viilettää oman aikataulunsa mukaan
-pesisitteko pyykit erillään, olisiko teillä omat hyllyt jääkaapissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelisin, että kun asiat on selvät ja sovitut, ei olisi jännitteitä sillä tavalla jos on hermostunut puolisoon. Eli lapsille kivempaa.
Kertokaa lisää kokemuksia vai olenko ainut joka edes leikkii ajatuksella.
mutta rahallisista syistä jäätiin saman katon alle asumaan. Minä "asuin" makkarissa, mies työhuoneessa. Muut tilat oli yhteisiä. Tehtiin myös asioita yhdessä, mm. laitettiin ruokaa, siivottiin, joskus vaan istuttiin iltaa, juotiin viiniä, kuunneltiin musiikkia/katottiin tv:tä ja leffoja jne. Molemmilla oli kuitenkin oma elämänsä, eli mentiin ja tultiin kuten huvitti.
Ainut oli tietysti että silloin jos toinen oli kotona sinne ei tuotu mitään hoitoja. Meillä se toimi, ja minä asuin vielä tuossa tilanteessa kun tapasin nykyisen aviomieheni.
Hänelle kerroin avoimesti tilanteesta, reilut puoli vuotta jatkoin asumista exän kanssa, kunnes muutin mieheni luokse. Ja melkein samaan aikaan muutti exän nykyinen vaimo sinne exän kanssa asumaan.Meillä toki ei ollut lapsia, mutta uskoisin että ihan hyvin se homma olisi voinút toimia lasten kanssakin..? Jos vaan molemmat pitää kiinni sopimuksesta, että kummallakin on vapaus mennä vuorollaan jne. ja yhdessä kuitenkin hoidetaan kotihommat.. Sitä en sitten tiedä miten selittää lapsille jos nukkuu eri huoneissa?
mutta kukin tavallaan. Onko mahdotonta päästä sopuun ongelmista?
Tiedän, että joku olisi mun asemassa jo ottanut eron, mutta en halua lasten takia sitä tehdä. Heiltä lähtisi perhe sekä oma koti ja sitä en halua. Luulen, että ainakin minä kykenisin asumaan "kämppiksinä", kunhan päätän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei tosiaan ole mikään hetken harkinnan tulos. Musta olisi kamala ajatus myydä lapsilta koti ja muuttaa johonkin ylipieneen kerrostalokaksioon kahden lapsen kanssa. Ja älkää alkako huutamaan mistään materiasta. Olemme molemmat työssäkäyviä, ei mitään rikkaita ihmisiä ja omakotitaloon ei olisi yksin varaa. Ja tämä ei ole mikään pramea ok vaan ihan tavallinen, mutta itse paljon remontoitu eli lasten ainut koti ikinä. En näe muuta vaihtoehtoa, oman henkisen hyvinvoinnin kannalta, kuin tälläinen järjestely. Siis jos tilanne jatkuu, mun henkinen kapasiteetti ei riitä enää.
mutta kukin tavallaan. Onko mahdotonta päästä sopuun ongelmista?
Nyt jäävät siihen harhaluuloon, että parisuhteessa ollaan ajattelematta toista ja vailla mitään tunnesidettä mikä isällä ja äidillä pitäisi olla, sen sitten vievät elämästään tuomisiksi omiin suhteisiin, että mennään miten mennään ja riitoja ei sovita tms.
Saattavatapa kuulla huhuja, että äiti pussasi kaupungilla toista setää. Vai selitettäkö lapsille, että äiti ja isi ei enää sillai rakasta toisiaan, ollaan kuitenkin yhdessä mutta saa pussata toisia tätejä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde oli huono, erosta haaveilin ja "uudesta elämästä", mieskään ei ollut onnellinen. Kuitenkin lapset ja yhteinen talo pisti kokeilemaan kaikki keinot. Säännöt sovittiin ja kummallakin oli oma huone, elämä näytti jatkuvan normaalisti. Mutta tunne oli kuitenkin kuin kuilun reunalla, astutaanko eteenpäin, taaksepäin, näin ei voi kovin kauaa jatkaa. Kun kuvaan sitten tuli kummallakin uudet, eikä edes kovin vakavastiotettavat deittiseuralaiset, asiat mutkistuivat. Mustasukkaisuus oli sinänsä outo tunne tunneköyhässä suhteessa, mutta meillä asia ratkaistiin niin, että yritetään vielä yhdessä, tosissaan. Nyt on suhdetta rakennettu ihan alusta asti uudelleen ja toiveikkaalta näyttää. Vanhoja ei muistella, vaan yritetään saada uusi liekki ja tulevaisuus hyväksi yhdessä. Ja kolme lastamme tuntuvat iloitsevan kun vanhemmat puhaltavat taas yhteiseen hiileen.
ei ihan ajankohtainen tuo huhupuhe, mutta antaa ajattelemisen aihetta tietenkin. En ole ketään miestä etsimässä tällä hetkellä, myöhemmästä en tiedä. Lähinnä näen tämän asian tämän hetkisenä tilanteena ja esim. 5-10 vuoden päästä tilanne on taas eri.
Voihan olla että rakastumme uudelleen toisiimme tai sitten vaan huomaamme miten on parempi ilman toista ja erotaan ihan kokonaan.
Kiitos sinäkin vastauksesta, antaa ajattelemisen aihetta myös.
Nyt jäävät siihen harhaluuloon, että parisuhteessa ollaan ajattelematta toista ja vailla mitään tunnesidettä mikä isällä ja äidillä pitäisi olla, sen sitten vievät elämästään tuomisiksi omiin suhteisiin, että mennään miten mennään ja riitoja ei sovita tms.
Saattavatapa kuulla huhuja, että äiti pussasi kaupungilla toista setää. Vai selitettäkö lapsille, että äiti ja isi ei enää sillai rakasta toisiaan, ollaan kuitenkin yhdessä mutta saa pussata toisia tätejä jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosin se on väliaikainen ratkaisu. Minä opiskelen joten ainakin sen aikaa asumme vielä tässä yhdessä. Se on hyvä ratkaisu lapsille kun emme me riitele mistään, ollaan kavereita, tehdään asioita edelleen ihan samalla tavalla yhdessä, myös seksiä harrastetaan, ulospäin näyttää kuin olisimme ihan normaali perhe. Mutta on vaan sovittu että ei olla yhdessä, eikä yritetä tehdä tästä toimivaa parisuhdetta enää kun sellaiset tunteet puuttuvat mitä kuuluisi olla. Ainakin minun puoleltani ne puuttuvat. Kuulostaahan se ehkä hullulta tämä tilanne...
AVIOLIITTO...?