Lue keskustelun säännöt.
"muut naiset vihaa mua, miesten kanssa synkkaa " -naiset
12.02.2012 |
Onko muille tuttu fraasi? Olen muutaman naisen tavannut, jotka korostavat sitä miten eivät tule toimeen naisten kanssa. Tämä toteamus sanotaan yleensä sellaisessa yhteydessä, ikään kuin tämä olisi hieno ominaisuus ihmisessä. Samassa yhteydessä siis aina yleistäen puhutaan siitä kuinka naiset ovat susia toisilleen ja niin edelleen. ja miesten kanssa on niin paljon helpompaa ja koska on tottunut olemaan miesten kanssa niin ei osaa olla naisten kanssa.
Onko muita joita tämmöinen puhetapa on joskus alkanut ärsyttää? Lähinnä haluaisin tietää miksi jotkut naiset kokevat niin suureksi tarpeeksi korostaa tätä.
Kommentit (228)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
juuri niiden kanssa joiden kanssa viihtyy.
En minäkään haluaisi olla naisen tai miehen kanssa joka vihaa naisia tai miehiä.
Naiset eivät siedä naisia, jotka tulevat miesten kanssa toimeen Jos on luonnostaan helppo olla miesten kanssa, joutuu naisten silmätikuksi, ja seuraus on juuri tuo. On nähty moneen kertaan. Puukkoa tulee selkään vaikka kuinka yrittää tulla molempien sukulpuolten kanssa yhtä lailla juttuun.
En ole toitottanut tuota ap:n mainitsemaa fraasia, yritän tulla toimeen kaikkien kanssa. Työpaikalla nyt ne samanhenkiset ihmiset ovat miehiä, joten naisten kanssa (joilla on oma klikkinsä) ei tule hirveästi oltua.
No kun tulin uutena töihin ja löysin miehistä samanhenkistä juttuseuraa niin johan sain jo parin viikon päästä kuulla niiltä reiluimmilta naisilta ne juorut mitä minusta oli. Olin ylpeä, ilkeä, naisvastainen, huora, lehmä, negatiivinen ja loin "pahaa ilmaa työpaikalle".
Enkä sanonut niille juoruajille yhtäkään poikkinaista sanaa. Ainoa asia minkä tein, oli se että istuin heidän mielestään väärään pöytään kahvi/ruokatauoilla.
Alussa he olivat ystävällisiä, mutta sitten kaikki muuttui. Omaa asennettani en muuttanut kertaakaan, vaan olen aina kaikille tasapuolisesti ystävällinen.Kuitenkin tiedän että olin lapsena "poikatyttö" ja paras kaverini on aina ollut poika. Nykyään, en oikeastaan luota keneenkään, koska olen huomannut että se ei kannata. AINA saa paskaa niskaansa jos on oma itsensä. Siksipä jätän kaikki uusiin ihmisiin tutustumiset väliin ihan suosiolla. En vain jaksa enää joutua perättömien ja ilkeiden juorujen kohteeksi ja silmätikuksi syyttä suotta.
ihmisen vuodatusta.
Tämän jutun kirjoittaja ei tunnu elävän kiinni todellisuudessa...
juttelu kivojen mieskollegojen kanssa -ja tuntematon ihminen juorutaan kahdessa viikossa (!)"huoraksi, lehmäksi ja ilkeäksi". Missä työpaikassa ns. reilut naiset kertoo että sinua huoritellaan? Aika paljon tapahtumia kahdelle viikolle.
Kerro nyt ihmeessä minkä alan työpaikka on kyseessä? Uutta työntekijää kutsutaan huoraksi koska hän on istunut väärään pöytään ja juttelee mieskollegojen kanssa (siis eikö ne muut naiset muka juttele kaikkien kollegojensa kanssa???) ja että omana itsenään saa AINA paskaa niskaansa? Herranjestas missäpäin Suomea on tällaista?! Mun mielestä teksti kertoo joko hurjan mustavalkoiseksi rakennetusta provosta ja kirjoittajansa täydellisestä katoamisesta mielikuvitusmaailmaan.
tapahtuu tasan tuollaista...
Olin pankissa töissä ja siellä kaikki vähänkään sitä keski-ikäistä ja älyistä naiskaartia napakammat ja nätimmät naiset olivat huoria jne.
Ja se luokittelu tapahtui paljon nopeammin kuin kahdessa viikossa.
Ihailla täytyy paikallista pankinjohtajaa, joka oli siis nainen ja 20 vuotta nuorempi kuin nämä kalkattavat haaskat. Hän kesti kaiken tuon parjaamisen ja yleni urallaan.
Naiset eivät siedä naisia, jotka tulevat miesten kanssa toimeen Jos on luonnostaan helppo olla miesten kanssa, joutuu naisten silmätikuksi, ja seuraus on juuri tuo. On nähty moneen kertaan. Puukkoa tulee selkään vaikka kuinka yrittää tulla molempien sukulpuolten kanssa yhtä lailla juttuun.
En ole toitottanut tuota ap:n mainitsemaa fraasia, yritän tulla toimeen kaikkien kanssa. Työpaikalla nyt ne samanhenkiset ihmiset ovat miehiä, joten naisten kanssa (joilla on oma klikkinsä) ei tule hirveästi oltua.
No kun tulin uutena töihin ja löysin miehistä samanhenkistä juttuseuraa niin johan sain jo parin viikon päästä kuulla niiltä reiluimmilta naisilta ne juorut mitä minusta oli. Olin ylpeä, ilkeä, naisvastainen, huora, lehmä, negatiivinen ja loin "pahaa ilmaa työpaikalle".
Enkä sanonut niille juoruajille yhtäkään poikkinaista sanaa. Ainoa asia minkä tein, oli se että istuin heidän mielestään väärään pöytään kahvi/ruokatauoilla.
Alussa he olivat ystävällisiä, mutta sitten kaikki muuttui. Omaa asennettani en muuttanut kertaakaan, vaan olen aina kaikille tasapuolisesti ystävällinen.Kuitenkin tiedän että olin lapsena "poikatyttö" ja paras kaverini on aina ollut poika. Nykyään, en oikeastaan luota keneenkään, koska olen huomannut että se ei kannata. AINA saa paskaa niskaansa jos on oma itsensä. Siksipä jätän kaikki uusiin ihmisiin tutustumiset väliin ihan suosiolla. En vain jaksa enää joutua perättömien ja ilkeiden juorujen kohteeksi ja silmätikuksi syyttä suotta.
ihmisen vuodatusta.
Tämän jutun kirjoittaja ei tunnu elävän kiinni todellisuudessa...
En ole tyypillinen naisvaltaisen alan työpaikkakiusaaja jos ihmettelen kyseistä tekstiä ja pidän sitä irrallaan tosielämästä.
Mielestäni tuon kirjoittajan tapa reagoida asioihin "en enää koskaan luota kehenkään" -on hurjan tunteellinen ja yliampuva ja moinen epäluuloisuus vaikeuttaa varmasti hänen omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tapahtuu tasan tuollaista...
Olin pankissa töissä ja siellä kaikki vähänkään sitä keski-ikäistä ja älyistä naiskaartia napakammat ja nätimmät naiset olivat huoria jne.
Ja se luokittelu tapahtui paljon nopeammin kuin kahdessa viikossa.
Ihailla täytyy paikallista pankinjohtajaa, joka oli siis nainen ja 20 vuotta nuorempi kuin nämä kalkattavat haaskat. Hän kesti kaiken tuon parjaamisen ja yleni urallaan.
sortuu ikärasismiin ja väheksyy vähemmän näyttäviä naisia, keski-ikäistä "naiskaartia", "kalkattavia haaskoja". Huhhuh. Ihailtavaa sokeutta omille asenteille...
Kalkattavia haaskoja, keski-ikäistä tanttakaartia pahimmillaan.
Se on ihan vain totuus, en suinkaan väittänyt, että koko ikäluokka olisi samanlainen.
t. edellinen kirjoittaja, itsekin keski-ikäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta meillä on ihan kiva työyhteisö ja kaikenikäiset tulevat juttuun keskenään. Meidän työpaikalla synkkaa jopa eri ikäluokkaa ja sukupuolta olevien työkavereiden kesken ja uudet työntekijät otetaan huorittelematta vastaan :D
Pitääpä vinkata työkavereille tästä ketjusta, jos vaikka sattuisin istumaan tänään väärään kahvipöytään...
ulkoisestikin ja ainakin omasta mielestään haluavat tulla toimeen molempien sukupuolien kanssa omana itsenään eikä minään oman sukupuolensa edustajina. Itse kuulun tähän ryhmään ja siitä huolimatta kaikkia nyt vaan ei voi miellyttää, mutta en väitä että tulisin nimenomaan miesten kanssa paremmin toimeen, koska en ajattele miehiä miehinä ja naisia naisina, vaan jokainen on oma persoonansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos kuvittelet, että kaikki pankit kaikkialla on samanlaisia työpaikkoja. On huonoja ja on hyviä.
Ja minä en nyt kirjoittanut sinun pankistasi tai työyhteisöstäsi - tämä nyt selvennykseksi vielä kerran. Rautalangasta.
Kysyit esimerkkiä ja kerroin esimerkin.
ihmisen vuodatusta.Tämän jutun kirjoittaja ei tunnu elävän kiinni todellisuudessa...
juttelu kivojen mieskollegojen kanssa -ja tuntematon ihminen juorutaan kahdessa viikossa (!)"huoraksi, lehmäksi ja ilkeäksi". Missä työpaikassa ns. reilut naiset kertoo että sinua huoritellaan? Aika paljon tapahtumia kahdelle viikolle.
Kerro nyt ihmeessä minkä alan työpaikka on kyseessä? Uutta työntekijää kutsutaan huoraksi koska hän on istunut väärään pöytään ja juttelee mieskollegojen kanssa (siis eikö ne muut naiset muka juttele kaikkien kollegojensa kanssa???) ja että omana itsenään saa AINA paskaa niskaansa? Herranjestas missäpäin Suomea on tällaista?! Mun mielestä teksti kertoo joko hurjan mustavalkoiseksi rakennetusta provosta ja kirjoittajansa täydellisestä katoamisesta mielikuvitusmaailmaan.
Ensimäiselle: En ole tunteella eläjä. En todellakaan. Ainoat tunneperäiset ratkaisut, mitkä olen elämässäni tehnyt, on ollut naimisiin meneminen mieheni kanssa rakkaudesta ja raskautumisyritykset, jotka lähtivät siis siitä "musta tuntuu että nyt on aika" tunteesta.Ja kyllä. Nuo tapahtuivat _parissa_ viikossa, eli ensimäisen kuukauden aikana, ja ne ihmiset josta asiasta kertoivat, olivat minulle entuudestaan tuttuja ja tiesin että heillä ei ole mitään syytä valehdella. Kun sitten kävin kysymässä asiasta niiltä ihmisiltä, jotka kuulemani mukaan minua haukkuivat, he vain totesivat että "Entä sitten jos ollaankin puhuttu noin. Kyllähän kaikki tietää millainen nainen on mieluumin miesten, kuin naisten seurassa."
Olin silloin varastotöissä tehtaalla, nyt olen siirtynyt saman tehtaan muihin hommiin. Ei siitä sen enempää.Huvittaa taas että minkälaisia analyysejä tällä palstalla oikein tykätään tehdä. Olen ilmeisesti ylitunteellinen ja naivi. Eihän tälläistä nyt voi tapahtua missään, paitsi tietenkin omassa päässäni. No sellaista tämä on. Jos totta puhutaan niin saa haukut niskaansa, enkös jo niin sanonutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset eivät siedä naisia, jotka tulevat miesten kanssa toimeen Jos on luonnostaan helppo olla miesten kanssa, joutuu naisten silmätikuksi, ja seuraus on juuri tuo. On nähty moneen kertaan. Puukkoa tulee selkään vaikka kuinka yrittää tulla molempien sukulpuolten kanssa yhtä lailla juttuun.
En ole toitottanut tuota ap:n mainitsemaa fraasia, yritän tulla toimeen kaikkien kanssa. Työpaikalla nyt ne samanhenkiset ihmiset ovat miehiä, joten naisten kanssa (joilla on oma klikkinsä) ei tule hirveästi oltua.
No kun tulin uutena töihin ja löysin miehistä samanhenkistä juttuseuraa niin johan sain jo parin viikon päästä kuulla niiltä reiluimmilta naisilta ne juorut mitä minusta oli. Olin ylpeä, ilkeä, naisvastainen, huora, lehmä, negatiivinen ja loin "pahaa ilmaa työpaikalle".
Enkä sanonut niille juoruajille yhtäkään poikkinaista sanaa. Ainoa asia minkä tein, oli se että istuin heidän mielestään väärään pöytään kahvi/ruokatauoilla.
Alussa he olivat ystävällisiä, mutta sitten kaikki muuttui. Omaa asennettani en muuttanut kertaakaan, vaan olen aina kaikille tasapuolisesti ystävällinen.Kuitenkin tiedän että olin lapsena "poikatyttö" ja paras kaverini on aina ollut poika. Nykyään, en oikeastaan luota keneenkään, koska olen huomannut että se ei kannata. AINA saa paskaa niskaansa jos on oma itsensä. Siksipä jätän kaikki uusiin ihmisiin tutustumiset väliin ihan suosiolla. En vain jaksa enää joutua perättömien ja ilkeiden juorujen kohteeksi ja silmätikuksi syyttä suotta.
ihmisen vuodatusta.
Tämän jutun kirjoittaja ei tunnu elävän kiinni todellisuudessa...
En ole tyypillinen naisvaltaisen alan työpaikkakiusaaja jos ihmettelen kyseistä tekstiä ja pidän sitä irrallaan tosielämästä.
Mielestäni tuon kirjoittajan tapa reagoida asioihin "en enää koskaan luota kehenkään" -on hurjan tunteellinen ja yliampuva ja moinen epäluuloisuus vaikeuttaa varmasti hänen omaa elämäänsä.
No, ehkä ilmaisu oli yliampuva, mutta en jaksa tutustua uusiin ihmisiin enää. Se nyt juontaa juurensa monesta muustakin asiasta, ei niistä sen enempää.
Eikä tuo vaikeuta elämääni. Minulla on ihmisiä ympärilläni joihin voin luottaa, enkä kaipaa lisää sellaisia ihmisiä elämääni. Miten tän nyt sanoisi; Minun ihmiskiintiöni on täynnä.
naiset muodostavat ihmeellisiä kuppikuntia, joihin pääsee mukaan vain harvat ja valitut. Miesten porukoihin kelpaavat kaikki. Itsekin viihdyn ennemmin miesten kaverina, vaikka naistenkin kanssa kaveeraan. Jossain vaiheessa iltaa huomaan kuitenkin istuvani miesporukassa. Lapsena en muuten ikinä leikkinyt nukke- tai barbileikkejä, analysoikaapa sitten vaikka sitä. Legot oli paljon kiinnostavampia.
Sulla ei ole pienintä käsitystä siitä miten miesporukat muodostuu ja sulkee ulos tyyppejä. Armeijassa oli pahinta niillä jotka olivat ujoja ja vaatimattomimpien näköisiä. Miehet uhoavat etenkin nuorina, kilpailu on kova ja ne pärjäävät parhaiten jotka eniten uhoavat. M43
Itse olen aina viihtynyt nörttiporukoissa, ei niissä nuorinakaan ulkönäkö jyrää, ehkä vähän toisenlaiset ominaisuudet ratkaisevat. Minä luulenkin, että iso osa naisista, jotka viihtyvät miesten kanssa, ovat nimenomaan sellaisia nörttihenkisiä, jotka viihtyvät miesten nörttiporukoissa, koska naisilla sellaisia on vähemmän.
Itse olen aina viihtynyt parhaiten nörttiporukoissa. Niissä tulee jokainen hyväksytyksi omana itsenään, myös työkuvioissa :)
Koska nörttimiehiä on helpompi löytää kuin nörttinaisia, on kaveripiirissä on enemmän miehiä.
Ei se sen isompi sukupuolikysymys ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko tai älä, mutta kun tulee uuteen työpaikkaan, sinne yritetään sopeutua. Jos heti etsii itselleen "jengin" ja haluaa esim. sinun lailla korostaa, että "nää miehet on mun kavereita heti ja olen poikatyttö ja en viihdy teidän naisten kans", voidaan todeta, että tämä tyyppi ei haluakaan sopeutua työyhteisöön ja haluaa soittaa täällä ensiviulua.
Eli sun tarkoitus ei ole ollutkaan mennä tekemään töitä vaan hakea kavereita ja varsinkin hakea mieskavereita.
Yleensä sinunlaiset naiset ei huomaa ja edes tajua, miksi teistä ei tykätä.
Meillä on nimittäin juuri tällainen uusi työkaveri. Valittaa kun ei ole hyvä missään, mutta me todella teimme töitä, että hän viihtyisi ja sopeutuisi. Kilinkakkaa. Parin päivän päästä näkyi jo heti, miksi ei sopeudu mihinkään. Onneksi on nyt löytänyt 2 miestä, jotka ymmärtää häntä ja joille voi vuodattaa kun me muut työkaverit ollaan ilkeitä. Miehethän on toki kukkona tunkiolla näistä kehuista :)
Naiset eivät siedä naisia, jotka tulevat miesten kanssa toimeen Jos on luonnostaan helppo olla miesten kanssa, joutuu naisten silmätikuksi, ja seuraus on juuri tuo. On nähty moneen kertaan. Puukkoa tulee selkään vaikka kuinka yrittää tulla molempien sukulpuolten kanssa yhtä lailla juttuun.
En ole toitottanut tuota ap:n mainitsemaa fraasia, yritän tulla toimeen kaikkien kanssa. Työpaikalla nyt ne samanhenkiset ihmiset ovat miehiä, joten naisten kanssa (joilla on oma klikkinsä) ei tule hirveästi oltua.
No kun tulin uutena töihin ja löysin miehistä samanhenkistä juttuseuraa niin johan sain jo parin viikon päästä kuulla niiltä reiluimmilta naisilta ne juorut mitä minusta oli. Olin ylpeä, ilkeä, naisvastainen, huora, lehmä, negatiivinen ja loin "pahaa ilmaa työpaikalle".
Enkä sanonut niille juoruajille yhtäkään poikkinaista sanaa. Ainoa asia minkä tein, oli se että istuin heidän mielestään väärään pöytään kahvi/ruokatauoilla.
Alussa he olivat ystävällisiä, mutta sitten kaikki muuttui. Omaa asennettani en muuttanut kertaakaan, vaan olen aina kaikille tasapuolisesti ystävällinen.Kuitenkin tiedän että olin lapsena "poikatyttö" ja paras kaverini on aina ollut poika. Nykyään, en oikeastaan luota keneenkään, koska olen huomannut että se ei kannata. AINA saa paskaa niskaansa jos on oma itsensä. Siksipä jätän kaikki uusiin ihmisiin tutustumiset väliin ihan suosiolla. En vain jaksa enää joutua perättömien ja ilkeiden juorujen kohteeksi ja silmätikuksi syyttä suotta.
Itse olen aina pärjännyt miesten kanssa hyvin. Isäni otti minut aina raksalle ja kasvatti minut hyvin "poikamaisiin" juttuihin, varmaankin lähtöisin sieltä. Koulussa kaverit olivat ENIMMÄKSEEN poikia, yläasteella ja lukiossa siitä alkoikin tulla ongelma, sain ns. huoran maineen ja monet puolitutuista käänsivät kelkkansa. Olin räväkkä, vauhdikas ja todella iloinen nuori nainen. Tästä se naisten "selkäänpuukotus" jo alkoi. Parhaat ystäväni ovat lukio-ajoilta, ja oavt kyllä naisia.
Työelämässä olen oppinut olemaan neutraali ja olen ystävällinen kaikkien kanssa. Silti tuntuu, että kun miesten kanssa pitäisi asioita hoitaa, niin asiat sujuvat paljon helpommin --> puhutaan asiaa, homma hoidetaan tehokkaasti alusta loppuun eikä jäädä sitä sen kummemmin puimaan. Miehille uskallan sanoa myös reippaammin rehellisen mielipiteeni. Muutaman kerran olen tätä kokeillut naiskollegoihin, ja seurauksena on ollut parin päivän mökötys (siis puhutaan n. 30 v. ihmisistä). Muutaman kanssa olen tutustunut enemmänkin, ja meillä on ihan kivaa, joskus käydään syömässä viikonloppuisin tms. Mutta kyllä joskus alkaa työpäivän aikana väsyttämään, kun joku jatkuvasti kuiskailee "kuinka joku ärsyttää" tms.
Täällä on nostettu kova meteli siitä, että nasiet osaavat puhua muustakin kuin vaatteista ja meikeistä yms yms, mutta emme taida edes huomata, kuinka paljon sontaa päivän aikana jauhammekaan. Vaikka aihe olisi miten "sivistynyt", niin jo pelkkä kertomisen tyyli saa tämän asivistyneen keskutelun pisteet tippumaan roimasti...
Edellinen työpaikkani (Helsinki, vakuutusosasto) oli täynnä naisia. Ja voi kehveli sitä selkäänpuukotusta... Jos joku jäi sairaslomalle tms, niin heti oltiin panettelemassa kovaäänisesti tyyliin "ehkä olisi kannattanut miettiä sitä lasten tekoa aiemmin, jos ei kerta töitäkään jakseta tehdä". Useimmiten nämä kohdistuivat paikan a.)ujoimpaan ja hiljaisimpaan työntekijään b.)paikan kauneimpaan työntekijään (joka oikesti oli uskomattoman upea ja kaunis). Itsekin opin tätä kaunista olentoa hieman välttelemään, hän oli usein hyvin keskittynyt työntekoonsa eikä lähtenyt liiemmin kahvipöytäkeskuteluihin. Tämä henkilö on kuitenkin nykyään yksi parhaimmista ystävistäni, niin lämmin ja empaattinen, etten uskonut voivani hänelaistaan ystävää saada! Ja työpaikan "naisista" voi vain sanoa --> puhdasta kateutta naista kohtaan, jolla taisi vain mennä liian hyvin... (ulkonäkö, mies, lapset, kaunis koti, ahkera työntekijä, eikä pahaa sanottavaa kenestäkään...)
Eräs naiskaverini joskus valitteli minulle miten inhoaa naisia ja viihtyy vain miesseurassa. Olin vähän aiemmin jutellut pitkät tovit hänen kanssaan "maailmanparannusjuttuja" viinilasin ääressä.
Tuo kommentti oli jotenkin kuin märkä rätti vasten kasvoja. Ikään kuin hän olisi sanonut vihaavansa minua. Olen siis nainen, mutta ennen kaikkea koen olevani ihminen, en sukupuoleni edustaja.
Tästä kirjoituksesta ja yleisesti koko ketjusta hiukan suivaantuneena aion kyllä sanoa seuraavalle tapaamalleni "viihdyn paremmin miesten kanssa, en oikein tule toimeen naisten kanssa" -naiselle suoraan, että kiva homma ettei me tulla toimeen ja hymyillä päälle. Enkä enää ikinä puhua mokomalle moukalle.
Välttelen naisia, ettemme joudukaan koskaan tekemisiin. On niin hyökkäävää keksustelua, että en uskalla olla tekemisissä kuin miesten kanssa.
yleisintä teini-ikäisten poikien suusta! Sain tuon ihanan nimityksen kun kieltäydyin seksistä itseäni 2 vuotta vanhemman pojan kanssa -leikkikentällä! Olin vielä neitsyt.
Poika tuli kouluun maanantaina ja alkoi haukkua minua "jakorasiaksi ja huoraksi", oli nähnyt minut muka viikonloppuna kerrostalon rappukäytävässä ottavan joltain vanhalta äijältä maksusta suihin. Olin 13 ja järkyttynyt. Huorittelua jatkui poikajengin taholta koko yläasteen ajan, sairas juoru muutti muotoaan ja kulki mukanani lukioon saakka ja pojat myös kävivät toisinaan käsiksi, kähmivät ja kopeloivat. Minulle jäi kokemastani koulukiusaamisesta miespelko joka on estänyt minua aikuisenakin muodostamasta parisuhteita.
Eräs naiskaverini joskus valitteli minulle miten inhoaa naisia ja viihtyy vain miesseurassa. Olin vähän aiemmin jutellut pitkät tovit hänen kanssaan "maailmanparannusjuttuja" viinilasin ääressä.
Tuo kommentti oli jotenkin kuin märkä rätti vasten kasvoja. Ikään kuin hän olisi sanonut vihaavansa minua. Olen siis nainen, mutta ennen kaikkea koen olevani ihminen, en sukupuoleni edustaja.
Tästä kirjoituksesta ja yleisesti koko ketjusta hiukan suivaantuneena aion kyllä sanoa seuraavalle tapaamalleni "viihdyn paremmin miesten kanssa, en oikein tule toimeen naisten kanssa" -naiselle suoraan, että kiva homma ettei me tulla toimeen ja hymyillä päälle. Enkä enää ikinä puhua mokomalle moukalle.
Välttelen naisia, ettemme joudukaan koskaan tekemisiin. On niin hyökkäävää keksustelua, että en uskalla olla tekemisissä kuin miesten kanssa.
Pääset keskustelemaan asioista tervehenkisesti ja empaattisesti ;)
"Naisasialooseri.13.2.2012 10:450
80% suomalaisista naisista on jo ikänsä puolesta sitä sarjaa, että heillä ei ole mitään oikeutta esittää minkäänlaisia vaatimuksia miehen suhteen. Vanha nainen ei ole enää nainen, vaan sukupuoleton mätisäkki jolla ei seksuaaliessa mielessä tee mitään.
Näin ollen hänellä ei ole seksuaaliseen suhteeseen mitään annettavaa, joten ei ole myös varaa mitään vaatia."
naiset tulekaan toimeen naisten kanssa.
Itselle parhaiten seuraksi sopii naismaiset miehet. Ehkä mä taidain olla miesnäinen nainen.
ihmisen vuodatusta.
Tämän jutun kirjoittaja ei tunnu elävän kiinni todellisuudessa...