Lue keskustelun säännöt.
"muut naiset vihaa mua, miesten kanssa synkkaa " -naiset
12.02.2012 |
Onko muille tuttu fraasi? Olen muutaman naisen tavannut, jotka korostavat sitä miten eivät tule toimeen naisten kanssa. Tämä toteamus sanotaan yleensä sellaisessa yhteydessä, ikään kuin tämä olisi hieno ominaisuus ihmisessä. Samassa yhteydessä siis aina yleistäen puhutaan siitä kuinka naiset ovat susia toisilleen ja niin edelleen. ja miesten kanssa on niin paljon helpompaa ja koska on tottunut olemaan miesten kanssa niin ei osaa olla naisten kanssa.
Onko muita joita tämmöinen puhetapa on joskus alkanut ärsyttää? Lähinnä haluaisin tietää miksi jotkut naiset kokevat niin suureksi tarpeeksi korostaa tätä.
Kommentit (228)
pitää kivana sitä, että jutellaan talvikuivan ihon hoitamisesta...
Ei kai se nyt ole keneltäkään pois, jos joku tykkää enemmän vaikkapa väitellä politiikasta tai uskonnosta, kuin talvikuivasta ihosta?
Monet naiset ovat tosi mielenkiintoista seuraa, mutta jostain syystä harvassa naisporukassa keskustellaan oikeasti kunnolla. En tiedä, onko se siitä johtuvaa, että naisporukoiden sääntöihin kuuluu olla mukava ja kiltti, ei saa olla eri mieltä ja perustella kunnolla. Miesporukoissa tämä on sallittua.
Ja minä en tosiaan viittaa mihinkään idioottiamismiesporukoihin, joissa puhutaan autoista ja tisseistä, enkä naisista puhuttaessakaan mieti idioottinaisporukoita, joissa puhutaan joistain ryyppyreissuista.
Itse opiskelin yliopistossa valtio-oppia ja kokemukseni naisporukassa juttelemisesta ovat erittäin, erittäin, erittäin vastakkaiset! Siinä missä miehet suunnittelivat uraansa rahankiilto silmissään, miettivät monet naiset uransa yhteiskunnallista hyödyllisyyttä ja vaikuttamista positiivisesti. Naisporukoiden kanssa keskustelut olivat moninkertaisesti moniulotteisempia kuin miesporukoissa. "Naisporukan sääntöihin kuuluu olla mukava ja kiltti, ei saa perustella kunnolla?"...?
Enpä ole tällaista tavannut vaikka ikääkin on kohta 40...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näillä naisvihaajanaisilla ehkä jokin kompleksi omasta sukupuolestaan? Ehkä vanhemmat olisivat toivoneet poikaa, tai naiseus ei kotonakaan ole ollut suuressa arvossa? Sitten se purkautuu aikuisena niin, että inhotaan naisia ja halutaan mieluummin samaistua miehiin, koska "jätkämäisyys" on (muka) jotenkin arvokkaampaa kuin naisellisuus. "Naissovinisti" on sana joka tulee monen tässäkin kirjoittaneiden jutuista mieleen.
Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten. Miksi naiset kokee uhaksi sen, että joku toinen nainen viihtyy miesten kanssa papremmin? Pelkäättekö tällaisen naisen hakeutuvan myös miehenne ystäväpiiriin ja vievän hänet teiltä? Häh?
En minäkään ukottele miehiä, vaikken heidän seuraansa erityisemmin arvosta. Tämä taas ei johdu suoraan sukupuolesta vaan siitä, että tuntemistani miehistä 98% on itsekeskeisiä, sosiaalisesti kömpelöitä ja epäkiinnostavia. Ne 2% ovat mahtavan älykkäitä, persoonallisia ja kiinnostavan erilaisia.
Tuossa aiemmin joku sanoi että mies kehui "kun hänen kanssaan voi puhua mistä vain"...no, minusta tissit, autot ym. miesten aiheet eivät ole "mitä vain" vaan just niitä miesten aiheita. Luistaisiko juttu yhtä kivasti, jos puhuisittekin kampaajasta, uusimmasta Gloriasta tai esimerkiksi talvikuivan ihon hoitamisesta..? Tuskinpa. Taas yksi nainen ns. ylistämällä alistettu: olet siisti mimmi ja kaikkea, kunhan "pelaat poikien säännöillä".
Eivät ne miehet mitään ihmeitä ole. Eivät juorua naisen edessä, totta- vaan kura lentää selän takana ja juurikin poikien illanvietoissa, joista naisella ei ole tietoakaan.
Minunkin tuntemistani naisista 98% on niitä kanoja, jotka kotkottavat vain vaatteista, meikeistä ja parisuhdejuoruista. Miesten kanssa taas pystyn keskustelemaan paitsi tisseistä ja pilluista, myös politiikasta, rahasta, työstä, yhteiskunnan ongelmista jne. Puhun myös miesten kanssa ulkonäköasioista, käyn vaateostoksilla ym.
Minä kyllä valitsen seurani sen mukaan, koenko yhteenkuuluvuutta ja onko samanlaiset jutut. Sukupuolella sinänsä ei ole väliä, mutta parhaat kaverini ovat miehiä.
syitä on kaksi. En tiedä oliko huono isä.tai äitisuhde, mut väitän että toisten naisten kokeminen huonoiksi johtuu useimmiten vaurioista siellä lapsuudenperheessä; joko äitiä ei ole arvostettu tai äiti on ollut epäluotettava naisen malli. itsetunto-ongelmia tms. On siis kasvanut siihen että naisten maailmassa on jotain huonoa- veikkaan että tämä on yleistä. Näistä olen päässyt ja löytänyt sen naisten keskinäisen puolen itsessäni ja huomannut että todellakin on paljon hienoja naisia joihin voi samaistua ja kokea yhteenkuuluvuutta. Oikeastaan on hyvin surullista jos ei koea yhteenkuuluvuutta ja arvosta toisia naisia- silloin on itsekin arvoton. Toinen syy on sitten ollut jo mainittu; moni nainen sortuu-huonoa itsetuntoon tai mitä lie- pahasuovaksi, valtataisteluja käyväksi, lapselliseksi hölmöksi- sellaisten seurassa ei jaksa.
Onko näillä naisvihaajanaisilla ehkä jokin kompleksi omasta sukupuolestaan? Ehkä vanhemmat olisivat toivoneet poikaa, tai naiseus ei kotonakaan ole ollut suuressa arvossa? Sitten se purkautuu aikuisena niin, että inhotaan naisia ja halutaan mieluummin samaistua miehiin, koska "jätkämäisyys" on (muka) jotenkin arvokkaampaa kuin naisellisuus. "Naissovinisti" on sana joka tulee monen tässäkin kirjoittaneiden jutuista mieleen.
Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten. Miksi naiset kokee uhaksi sen, että joku toinen nainen viihtyy miesten kanssa papremmin? Pelkäättekö tällaisen naisen hakeutuvan myös miehenne ystäväpiiriin ja vievän hänet teiltä? Häh?
ongelmana on tuo sovinismi ja muiden naisten vähättely ja yleistäminen "kanalaumaksi", jotka eivät osaa puhua Oikeista Asioista.
En halua kenenkään olettavan minun olevan älyltäni tai jutuiltani tietynlainen vain sukupuoleni vuoksi, ihan sama, onko ko. olettaja mies vai nainen.
Miehelläni on paljon naispuolisia ystäviä, siitä ei tosiaan ole kyse. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näillä naisvihaajanaisilla ehkä jokin kompleksi omasta sukupuolestaan? Ehkä vanhemmat olisivat toivoneet poikaa, tai naiseus ei kotonakaan ole ollut suuressa arvossa? Sitten se purkautuu aikuisena niin, että inhotaan naisia ja halutaan mieluummin samaistua miehiin, koska "jätkämäisyys" on (muka) jotenkin arvokkaampaa kuin naisellisuus. "Naissovinisti" on sana joka tulee monen tässäkin kirjoittaneiden jutuista mieleen.
Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten. Miksi naiset kokee uhaksi sen, että joku toinen nainen viihtyy miesten kanssa papremmin? Pelkäättekö tällaisen naisen hakeutuvan myös miehenne ystäväpiiriin ja vievän hänet teiltä? Häh?
Ensinnäkään mä en koe uhaksi enkä ongelmaksi tuota asiaa, mä vaan pohdin sitä tässä. Mua huvittaa tämä polarisointi aina näissä keskusteluissa, jos esittää jonkin ajatuksen niin on automaattisesti sitä "toista puolta", ja ainahan täytyy olla kaksi puolta jotka kilpailee ja tappelee, eikös niin... Ja enhän mä puhunut mitään tuollaista "Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten.". Mä spekuloin sitä, että jos ei alun alkaenkaan ole saanut kokea arvostusta ihan sellaisena mitä on (eli olisi parempi jos olisi poika/mies).
Ja tuolla kompleksilla tarkoitin sellaista tilannetta, että nainen ei jotenkin arvosta naiseutta sen takia, ettei ole koskaan sukupuolensa edustajana tullut arvostetuksi. Käsittääkseni siinä on ero verrattuna siihen, jos vain KOKEE olevansa enemmän toista sukupuolta.
Onko näillä naisvihaajanaisilla ehkä jokin kompleksi omasta sukupuolestaan? Ehkä vanhemmat olisivat toivoneet poikaa, tai naiseus ei kotonakaan ole ollut suuressa arvossa? Sitten se purkautuu aikuisena niin, että inhotaan naisia ja halutaan mieluummin samaistua miehiin, koska "jätkämäisyys" on (muka) jotenkin arvokkaampaa kuin naisellisuus. "Naissovinisti" on sana joka tulee monen tässäkin kirjoittaneiden jutuista mieleen.
Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten. Miksi naiset kokee uhaksi sen, että joku toinen nainen viihtyy miesten kanssa papremmin? Pelkäättekö tällaisen naisen hakeutuvan myös miehenne ystäväpiiriin ja vievän hänet teiltä? Häh?
ongelmana on tuo sovinismi ja muiden naisten vähättely ja yleistäminen "kanalaumaksi", jotka eivät osaa puhua Oikeista Asioista.En halua kenenkään olettavan minun olevan älyltäni tai jutuiltani tietynlainen vain sukupuoleni vuoksi, ihan sama, onko ko. olettaja mies vai nainen.
Miehelläni on paljon naispuolisia ystäviä, siitä ei tosiaan ole kyse. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että viihdyn miesten kanssa paremmin. Enkä sitä ole koskaan itse valinnut, että parhaiksi kavereikseni on valikoitunut lapsena, jo päiväkoti-ikäisenä poikia. Ja siitä sitten lukioon asti.
Olen tavannut paljon mielenkiintoisia naisiakin, ja joihinkin ystävystynytkin. Minä en eritysesti flirttaile miesten kanssa, vaikka hetero olenkin. Minusta monet naisporukoissa pärjäävät naiset ovat paljon flirttailevampia kuin ne, joilla on paljon miehiä kavereina.
Kerran olin ulkomailla töissä, ja harmittelin sitä eräälle paikalliselle tytölle, että olen tutustunut enemmän poikiin kuin tyttöihin siellä, hänetkin tunsin vain veljensä kautta. Tyttö vastasi, että onhan se luonnollista, että pojat ovat kiinnostuneempia minusta kuin tytöt. Minua jäi se vaivaamaan. Olisin siis mielelläni itse kiinnostava myös tytöistä, mutta niiden kanssa on sitten oltava, joiden kanssa voi.
Onneksi nykyään saa olla naimisissa parhaan ystävänsä kanssa, niin ei ole sen suhteen mitään ristiriitoja.
Sittemmin sain huomata, että miesten mukavampi käytös johtui vain halusta miellyttää minua, koska olin nuori ja hyvännäköinen. Kummasti positiivinen huomio väheni, kun vanhenin, ja lopulta negatiiviset puolet tulivat kunnolla esiin.
Nainen kokee olevansa "miesten kaveri" mutta miehet taas näkevät tässä "kaverissaan" taas jotain aivan muuta.
Hyvänä esimerkkinä myös se, että jos työpaikalla on keski-ikäinen nainen, tämä ritva ei ole mitään vaan aina vähättelyn kohde. Niin, oletteko koskaan törmänneet työyhteisöön, jossa se "hyvänä jätkänä" itseään pitävä "miesten kaveri" olisi 50-60 -vuotias?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään ukottele miehiä, vaikken heidän seuraansa erityisemmin arvosta. Tämä taas ei johdu suoraan sukupuolesta vaan siitä, että tuntemistani miehistä 98% on itsekeskeisiä, sosiaalisesti kömpelöitä ja epäkiinnostavia. Ne 2% ovat mahtavan älykkäitä, persoonallisia ja kiinnostavan erilaisia.
Tuossa aiemmin joku sanoi että mies kehui "kun hänen kanssaan voi puhua mistä vain"...no, minusta tissit, autot ym. miesten aiheet eivät ole "mitä vain" vaan just niitä miesten aiheita. Luistaisiko juttu yhtä kivasti, jos puhuisittekin kampaajasta, uusimmasta Gloriasta tai esimerkiksi talvikuivan ihon hoitamisesta..? Tuskinpa. Taas yksi nainen ns. ylistämällä alistettu: olet siisti mimmi ja kaikkea, kunhan "pelaat poikien säännöillä".
Eivät ne miehet mitään ihmeitä ole. Eivät juorua naisen edessä, totta- vaan kura lentää selän takana ja juurikin poikien illanvietoissa, joista naisella ei ole tietoakaan.
On akattelu tosi kivaa, kun saa provosoitua teitä akkoja.Minunkin tuntemistani naisista 98% on niitä kanoja, jotka kotkottavat vain vaatteista, meikeistä ja parisuhdejuoruista. Miesten kanssa taas pystyn keskustelemaan paitsi tisseistä ja pilluista, myös politiikasta, rahasta, työstä, yhteiskunnan ongelmista jne. Puhun myös miesten kanssa ulkonäköasioista, käyn vaateostoksilla ym.
Minä kyllä valitsen seurani sen mukaan, koenko yhteenkuuluvuutta ja onko samanlaiset jutut. Sukupuolella sinänsä ei ole väliä, mutta parhaat kaverini ovat miehiä.
Tavallaan säälittää. :( Mutta ehkä joskus iän myötä pääset tuosta itseinhostasi eroon.
Onko näillä naisvihaajanaisilla ehkä jokin kompleksi omasta sukupuolestaan? Ehkä vanhemmat olisivat toivoneet poikaa, tai naiseus ei kotonakaan ole ollut suuressa arvossa? Sitten se purkautuu aikuisena niin, että inhotaan naisia ja halutaan mieluummin samaistua miehiin, koska "jätkämäisyys" on (muka) jotenkin arvokkaampaa kuin naisellisuus. "Naissovinisti" on sana joka tulee monen tässäkin kirjoittaneiden jutuista mieleen.
Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten. Miksi naiset kokee uhaksi sen, että joku toinen nainen viihtyy miesten kanssa papremmin? Pelkäättekö tällaisen naisen hakeutuvan myös miehenne ystäväpiiriin ja vievän hänet teiltä? Häh?
niin huomaat, että siinä puhutaan naisista, jotka KOROSTAVAT ominaisuuttaan ja pitävät sitä jotenkin hienona asiana. Ne naiset, jotka vain sattuvat viihtymään paremmin miesten seurassa sitä mitenkään erityisemmin korostamatta, eivät ole tässä keskustelun kohteena. Eli juuri nämä miesten kanssa kasvaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
naiset muodostavat ihmeellisiä kuppikuntia, joihin pääsee mukaan vain harvat ja valitut. Miesten porukoihin kelpaavat kaikki.
Itsekin viihdyn ennemmin miesten kaverina, vaikka naistenkin kanssa kaveeraan. Jossain vaiheessa iltaa huomaan kuitenkin istuvani miesporukassa.
Lapsena en muuten ikinä leikkinyt nukke- tai barbileikkejä, analysoikaapa sitten vaikka sitä. Legot oli paljon kiinnostavampia.
Onko näillä naisvihaajanaisilla ehkä jokin kompleksi omasta sukupuolestaan? Ehkä vanhemmat olisivat toivoneet poikaa, tai naiseus ei kotonakaan ole ollut suuressa arvossa? Sitten se purkautuu aikuisena niin, että inhotaan naisia ja halutaan mieluummin samaistua miehiin, koska "jätkämäisyys" on (muka) jotenkin arvokkaampaa kuin naisellisuus. "Naissovinisti" on sana joka tulee monen tässäkin kirjoittaneiden jutuista mieleen.
Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten. Miksi naiset kokee uhaksi sen, että joku toinen nainen viihtyy miesten kanssa papremmin? Pelkäättekö tällaisen naisen hakeutuvan myös miehenne ystäväpiiriin ja vievän hänet teiltä? Häh?
Ensinnäkään mä en koe uhaksi enkä ongelmaksi tuota asiaa, mä vaan pohdin sitä tässä. Mua huvittaa tämä polarisointi aina näissä keskusteluissa, jos esittää jonkin ajatuksen niin on automaattisesti sitä "toista puolta", ja ainahan täytyy olla kaksi puolta jotka kilpailee ja tappelee, eikös niin... Ja enhän mä puhunut mitään tuollaista "Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten.". Mä spekuloin sitä, että jos ei alun alkaenkaan ole saanut kokea arvostusta ihan sellaisena mitä on (eli olisi parempi jos olisi poika/mies).
Ja tuolla kompleksilla tarkoitin sellaista tilannetta, että nainen ei jotenkin arvosta naiseutta sen takia, ettei ole koskaan sukupuolensa edustajana tullut arvostetuksi. Käsittääkseni siinä on ero verrattuna siihen, jos vain KOKEE olevansa enemmän toista sukupuolta.
Miksi pitää olla ongelmia itsetunnossa tai taustalla väheksyminen tyttönä tms.? Kyllä mä usein sanon myös, että miehet on syvältä perseestä. Miten sä tämän sitten analysoit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko näillä naisvihaajanaisilla ehkä jokin kompleksi omasta sukupuolestaan? Ehkä vanhemmat olisivat toivoneet poikaa, tai naiseus ei kotonakaan ole ollut suuressa arvossa? Sitten se purkautuu aikuisena niin, että inhotaan naisia ja halutaan mieluummin samaistua miehiin, koska "jätkämäisyys" on (muka) jotenkin arvokkaampaa kuin naisellisuus. "Naissovinisti" on sana joka tulee monen tässäkin kirjoittaneiden jutuista mieleen.
Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten. Miksi naiset kokee uhaksi sen, että joku toinen nainen viihtyy miesten kanssa papremmin? Pelkäättekö tällaisen naisen hakeutuvan myös miehenne ystäväpiiriin ja vievän hänet teiltä? Häh?
ongelmana on tuo sovinismi ja muiden naisten vähättely ja yleistäminen "kanalaumaksi", jotka eivät osaa puhua Oikeista Asioista.En halua kenenkään olettavan minun olevan älyltäni tai jutuiltani tietynlainen vain sukupuoleni vuoksi, ihan sama, onko ko. olettaja mies vai nainen.
Miehelläni on paljon naispuolisia ystäviä, siitä ei tosiaan ole kyse. ;)
Mutta miesten leimaaminen vain tisseistä puhuviksi putkiaivoiksi ei tietenkään ole av:lla ongelma?
Näytäpä, missä viestissäni väitän näin? ;)
Sittemmin sain huomata, että miesten mukavampi käytös johtui vain halusta miellyttää minua, koska olin nuori ja hyvännäköinen. Kummasti positiivinen huomio väheni, kun vanhenin, ja lopulta negatiiviset puolet tulivat kunnolla esiin.
Nainen kokee olevansa "miesten kaveri" mutta miehet taas näkevät tässä "kaverissaan" taas jotain aivan muuta.Hyvänä esimerkkinä myös se, että jos työpaikalla on keski-ikäinen nainen, tämä ritva ei ole mitään vaan aina vähättelyn kohde. Niin, oletteko koskaan törmänneet työyhteisöön, jossa se "hyvänä jätkänä" itseään pitävä "miesten kaveri" olisi 50-60 -vuotias?
olleet tätä, joku hyvä ystävä katosi jälkiä jättämättä kun vakavasti rupesin mieheni kanssa seurustelemaan. Sinänsä sääli, kun itse luuli, että itsellä oli tosi hyvä ja rakas ystävä.
Minulla on paljon naispuolisiakin kavereita, eikä minua muut naiset ainakaan omasta mielestäni inhoa.
Vihhdyn hyvin miesten kanssa, koska huumorini on äijämäisempää ja minussa asuu se piilosovinisti.
Asuin koulun alkuun asti maalla isovanhempien kanssa ja kuljin miesten töisssä. Päästyäni kaupunkiin paras ystäväni oli poika. Tunsin oloni kotoisaksi poikien keskellä, koska minulta oli jäänyt väliin kaupunkilaistyttöjen hörsöilyt.
Vuodet tokio paikkasivat tätä vajetta ja löysin sisäisen prinsessani. Siltikin, jos pitää valita lähden äijien kanssa baanalle.
mutta meidän lähikaveripiirissämme miehet ovat enemmän älykköjä, joiden seurassa mua jännittää ja naiset tavallisempia ja maanläheisempiä.
Sen sijaan opiskelupiireissäni sovin yleensä paremmin useimpien miesten juttuihin mukaan, mutta mä olenkin opiskellut vähän harvinaisempia juttuja. Ja siellä se johtui monesti myös siitä, että mä lähdin ihan kaikkeen tekemiseen innolla mukaan, kaikki naiset eivät voineet/jaksaneet/menee kynnet/kampaus jne. Mutta ne saattoikin olla eksyneet väärään joukkoon. Siellä aloilla tekeviä naisia oli kuitenkin enemmän kuin ehkä muualla.
Mutta joo, mun mielikuvissani ne naiset, jotka oikeasti tulee miesten kanssa paremmin toimeen, ovat ulkoisesti epäviehättävämpiä, eivätkä edes uskaltaisi/osaisi kuvitella miesten kiinnostuvan heistä naisina vaan kaverina. Siksi siitä huomiosta ei erityisesti tarvitse edes taistella vaan sinne porukkaan sulautuu.
Mä olen ollut tällainen nainen joskus ja tosiaankin mulle ennemminkin ihan huomaamatta sanottiin, että kato miten hyvän näköinen nainen -tyylisetkin kommentit, koska ei mua varmaan edes pidetty naisena. MUtta juuri siksi miesten kanssa oli helppo ystävystyä.
Nyt tosin jännitän miehiä paljon enemmän kun olen tutustunut mieheni kautta tähän älykkökaveripiiriin ja pysyttelen enemmän naisten jutuissa. Mutta parhaalla lämmöllä muistelen näitä sekaporukka-aikoja.
Täytyy siis korjata se, että aina isompi osa kavereistani on ehkä ollut naisia, mutta suht tasapainoisia sekaporukoita, joissa naiset samanhenkisiä kuin minäkin.
Moni yksittäinen nainen voi olla myös mukava, mutta kun naisia tulee iso joukko kasaan, siinä myös aletaan helposti luokitella enemmän ja jakaantua paras kaveri -pareihin/tiimeihin, minkä jälkeen monesta katoaa osa omaa itseään.
Ja tämä on nähty enemmän kuin kaksi kertaa. Olen ollut aika paljon erilaisissa ryhmissä, joissa vietetään 1vk-1kk 24/7 yhdessä. Naiset vaan tarvii heti sen bestispiirin, jolla aletaan toimia ja jossa helposti ajatellaan pahaa toisista bestispiireistä/-pareista. Miehet voi paremmin olla kaikkien kanssa/kavereita ja jakaa huomiotaan tasaisesti. Naisethan ei tunnetusti mene edes vessaan yksin
En minäkään ukottele miehiä, vaikken heidän seuraansa erityisemmin arvosta. Tämä taas ei johdu suoraan sukupuolesta vaan siitä, että tuntemistani miehistä 98% on itsekeskeisiä, sosiaalisesti kömpelöitä ja epäkiinnostavia. Ne 2% ovat mahtavan älykkäitä, persoonallisia ja kiinnostavan erilaisia.
Tuossa aiemmin joku sanoi että mies kehui "kun hänen kanssaan voi puhua mistä vain"...no, minusta tissit, autot ym. miesten aiheet eivät ole "mitä vain" vaan just niitä miesten aiheita. Luistaisiko juttu yhtä kivasti, jos puhuisittekin kampaajasta, uusimmasta Gloriasta tai esimerkiksi talvikuivan ihon hoitamisesta..? Tuskinpa. Taas yksi nainen ns. ylistämällä alistettu: olet siisti mimmi ja kaikkea, kunhan "pelaat poikien säännöillä".
Eivät ne miehet mitään ihmeitä ole. Eivät juorua naisen edessä, totta- vaan kura lentää selän takana ja juurikin poikien illanvietoissa, joista naisella ei ole tietoakaan.
On akattelu tosi kivaa, kun saa provosoitua teitä akkoja.Minunkin tuntemistani naisista 98% on niitä kanoja, jotka kotkottavat vain vaatteista, meikeistä ja parisuhdejuoruista. Miesten kanssa taas pystyn keskustelemaan paitsi tisseistä ja pilluista, myös politiikasta, rahasta, työstä, yhteiskunnan ongelmista jne. Puhun myös miesten kanssa ulkonäköasioista, käyn vaateostoksilla ym.
Minä kyllä valitsen seurani sen mukaan, koenko yhteenkuuluvuutta ja onko samanlaiset jutut. Sukupuolella sinänsä ei ole väliä, mutta parhaat kaverini ovat miehiä.
Sori, akka olet itsekin Tavallaan säälittää. :( Mutta ehkä joskus iän myötä pääset tuosta itseinhostasi eroon.
Olen vaikka huora tarvittaessa! Mitä sitten?
Mutta miesten leimaaminen vain tisseistä puhuviksi putkiaivoiksi ei tietenkään ole av:lla ongelma?
Onko näillä naisvihaajanaisilla ehkä jokin kompleksi omasta sukupuolestaan? Ehkä vanhemmat olisivat toivoneet poikaa, tai naiseus ei kotonakaan ole ollut suuressa arvossa? Sitten se purkautuu aikuisena niin, että inhotaan naisia ja halutaan mieluummin samaistua miehiin, koska "jätkämäisyys" on (muka) jotenkin arvokkaampaa kuin naisellisuus. "Naissovinisti" on sana joka tulee monen tässäkin kirjoittaneiden jutuista mieleen.
Jos on lapsesta asti kasvanut miesten kanssa jne., niin kyllä varmaan on ne miesten jutut tutumpia kuin naisten. Miksi naiset kokee uhaksi sen, että joku toinen nainen viihtyy miesten kanssa papremmin? Pelkäättekö tällaisen naisen hakeutuvan myös miehenne ystäväpiiriin ja vievän hänet teiltä? Häh?
ongelmana on tuo sovinismi ja muiden naisten vähättely ja yleistäminen "kanalaumaksi", jotka eivät osaa puhua Oikeista Asioista.En halua kenenkään olettavan minun olevan älyltäni tai jutuiltani tietynlainen vain sukupuoleni vuoksi, ihan sama, onko ko. olettaja mies vai nainen.
Miehelläni on paljon naispuolisia ystäviä, siitä ei tosiaan ole kyse. ;)
Käsittääkseni nuo miesten leimaamiset ovat olleet sarkastisia vastaiskuja tuolle naisten leimaamiselle. Vähän niin kuin tarkoituksena herätellä nimenomaan ravistelemaan niitä omia stereotypioita. Herättely ei ehkä ole sitten kaikille auennut.
Onko näillä naisvihaajanaisilla ehkä jokin kompleksi omasta sukupuolestaan? Ehkä vanhemmat olisivat toivoneet poikaa, tai naiseus ei kotonakaan ole ollut suuressa arvossa? Sitten se purkautuu aikuisena niin, että inhotaan naisia ja halutaan mieluummin samaistua miehiin, koska "jätkämäisyys" on (muka) jotenkin arvokkaampaa kuin naisellisuus. "Naissovinisti" on sana joka tulee monen tässäkin kirjoittaneiden jutuista mieleen.
Tietysti muitakin syitä voi olla, niin kuin on tässä ketjussa huomattu. (Niin kuin esim. tuo surullinen juttu siitä miten äiti on hakannut ja siksi naiset ahdistaa, tai tyttöporukat kiusanneet kouluaikoina.)