Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Huokaus. Meille on kertynyt varallisuutta.
09.02.2012 |
Asumme maltillisen kokoisessa kerrostaloasunnossa. Kulutustottumuksemme ovat muutenkin kohtuulliset. Auto ostettiin käytettynä, lastenvaatteet enimmäkseen hyvissä ajoin ja 30-70% alennuksilla, huonekaluja harvakseltaan, mutta mieleisiä, laadukkaita ja mielellään hinnasta neuvotellen, koska aina käteisellä. Kalliimpia ulkomaanmatkoja ei olla tehty. Hupsista, asuntolainakin on nyt maksettu.
Tulomme ovat kasvaneet asuntolainan ottamisen jälkeen moninkertaisiksi. Maksoimme lainan seitsemässä vuodessa, vaikka maksuaikaa olikin pankin kanssa sovittu 25 vuotta. Säästöjä on kertynyt siinä ohella.
Emme ole pihejä. Tarjoamme vieraille parasta. Nautimme itsekin erityisesti monipuolisesta ja laadukkaasta ruoasta, jonka hinnalla ei ole väliä, vaan terveellisyydellä ja maulla on. Mottomme on monessa; Vähän, mutta mieleistä, kestävää ja laadukasta! Ei vain ole muuten mieltä ostaa ja kuluttaa, varsinkaan kun ei jotain tarvitse, harkittuaan tarkemmin...
Lapsemme ovat 6 v ja 8 v. Emme halua muuttaa. Ystävä- ja sukulaisperheet ovat laittaneet isot omakotitalot. Heillä on pienemmät tulot kuin meillä. Heillä on tapana puhua tiukasta taloudellisesta tilanteestaan.
He ehkä olettavat, että meillä ei ole varaa kallimpaan asumiseen, kun tottakai me muuten oltaisiin jo muutettu, tai että rahanvähyys yhdistäisi kaikkia ihmisiä? He myös matkustelevat kalliisti ja ajavat paremmilla autoilla. Osa elää laskujeni mukaan yli varojensa ja ajattelematta huomista. Me taas ajattelemme ja ennakoimme elämäämme vuosikymmenien päähän. Säästämme pitkällä aikavälillä.
En ymmärrä, kun taloutta suunnitellaan niin, että kaikki mitä ansaitaan, voidaan kuluttaakin. Osa ihmisistä on tottunut valittamaan rahan vähyyttä, osa saamaan avustuksia vanhemmiltaan. Tätä voisi kutsua jopa ongelmaksi. Miksi vain he saavat, jotka valittavat ja vaativat ja joille enempikin tuntuu vähemmältä? Euroopan talouskin on velkakriisissä ja sama meno vain jatkuu. Miksi pienituloisempi valittaa, kun tekee tiukkaa, syystä että kuluttaa enemmän kuin varakkaammat? Enkä tarkoita, että tuttumme olisivat kaikkein pienituloisimpia.
Tosi pienituloiset asuvat vuokralla ja harmittelevat rahojen vähyyttä ja oman elämän hallinnan niukkoja mahdollisuuksia. Vaikka he eläisivät kuinka tarkasti, niin asuntolainan ottaminen voi tunutua mahdottoman isolta taloudelliselta riskiltä. He maksavat sitten vuokriaan vuokranantajien taskuihin.
Miksi jotkut haluavat tulla köyhiksi,vaikka heillä olisi mahdollisuus elää kohtuullisen hyvää elämää?
Kommentit (104)
Koulussa on noin 300 oppilasta. Bussilla tai polkupyörällä pääsee marja- tai sienimetsään.
Nuorisoasiankeskuksen kotieläintilalla lapset saavat hoitaa lehmiä, hevosia, lampaita, vuohia, possuja, kanoja...ja se maksaa viisi euroa per vuosi! Ja siellä on aikuisia valvomassa. Mitäs toimintaa maaseudun nuorisotaloilla onkaan?Eipähän tarvitse hommata omaa lemmikkiä jos ei vanhemmat halua.
Joka päivä voi tehdä jotain uutta, käydä uusissa paikoissa. Me kaupunkilaiset ollaan niin vaihtelunhaluisia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt niin älytöntä ole, että joku haluaa olla velaton. Velattomana omistaa asuntonsa itse, sen sijaan että suuren prosentin siitä omistaisi pankki. Jos velaton joutuu työttömäksi, hänen ei tarvitse perheineen muuttaa pois kotoa niin suurella todennäköisyydellä kuin sellaisen, jonka täytyy lyhentää lainaa. Elämä on hyvin epävarmaa, voi tulla paitsi työttömyyttä myös sairautta, työkyvyttömyyttä, ero... Vastoinkäymisten tullen katastrofi on pienempi, kun koti on oma.
Velattomuudessa on myös parempi vanhuuden turva - haluan, että vanhana nautin mahdollisimman pienistä asumiskuluista (pelkkä yhtiövastike) tai sitten jopa niin, että myyn asunnon pk-seudulla ja ostan (paljon halvemman) kodin muualta. Jos olen velaton, saan myyntihinnan itselleni.
Nykyään ei ole mitenkään ennenkuulumatonta sekään, että joku ei jaksa työelämässä, ja pudottautuu pois oravanpyörästä. Jälleen asia, joka on helpompi toteuttaa, jos on jo velaton.
Kyllä ne kerrostaloasunnotkin maksaa, varsinkin helsingissä, siihen päälle vielä törkeet vastikkeet mitä jostain pyydetään, niin ei ole halpaa sekään. Omakotitalon voi saada jopa halvemmalla jostain vantaalta kuin kerrostalo asunnon helsingistä.
Jotenkin sieppaa että omakotitalon ostajia pidetään aina tai ainakin usein niinä ihmisinä joilla on niskassa kauheat velat ja suurin syy omakotitalossa asumiseen on vaan se että halutaan näyttää muille että on rahaa. Ja sitten ne muut tietään aina muka paremmin että oikeestihan niillä ei sitä rahaa kauheesti ole :)
Aina nämä samat helvetin yleistykset täällä. Ja auta armias jos ajat uudella tai uudehkolla autolla. Siitä se vasta riemu repeää!
UGH..olen puhunut!
jossain Välimeren rantakohteessa. Mikä estää myös tekeästä sitä "sivistävää" kaupunkimatkaa. Eiväthän en sulje toisiaan pois, kun ei ole rahasta kiinni.
Lapset ottavat selvää Euroopan maiden nähtävyyksistä ja kulttuurista. Me aikuiset ollaan jo seikkailtu jo ihan tarpeeksi, joten lapset saavat päättää ensimmäisen lentomatkamme kohteen. Käyvät neuvotteluja väliltä Pariisi-Lontoo. ap
Ei se nyt niin älytöntä ole, että joku haluaa olla velaton. Velattomana omistaa asuntonsa itse, sen sijaan että suuren prosentin siitä omistaisi pankki. Jos velaton joutuu työttömäksi, hänen ei tarvitse perheineen muuttaa pois kotoa niin suurella todennäköisyydellä kuin sellaisen, jonka täytyy lyhentää lainaa. Elämä on hyvin epävarmaa, voi tulla paitsi työttömyyttä myös sairautta, työkyvyttömyyttä, ero... Vastoinkäymisten tullen katastrofi on pienempi, kun koti on oma. Velattomuudessa on myös parempi vanhuuden turva - haluan, että vanhana nautin mahdollisimman pienistä asumiskuluista (pelkkä yhtiövastike) tai sitten jopa niin, että myyn asunnon pk-seudulla ja ostan (paljon halvemman) kodin muualta. Jos olen velaton, saan myyntihinnan itselleni. Nykyään ei ole mitenkään ennenkuulumatonta sekään, että joku ei jaksa työelämässä, ja pudottautuu pois oravanpyörästä. Jälleen asia, joka on helpompi toteuttaa, jos on jo velaton.
Enpä usko, että tässä juuri kenelläkään on "allergiaa velattomuutta" kohtaan. Pointti on se, ettei velattomuutta ole mitään järkeä tavoitella elämisen kustannuksella, kuten tässä muutamat tekevät. Sehän ei ole tietenkään minulta pois, kun joku näin tekee, mutten näe siinä kovinkaan paljon järkeä.
Totta kai velattomaksi kannattaa pyrkiä hyvissä ajoin ennen eläkettä, tietenkin (tai sitten pitää olla paljon varallisuutta vaihtoehtoisesti).
Ja aivan ehdottomasti pitää vakuutukset olla kunnossa pahan päivän varalle.
Velkaa EI kannata ottaa liikaa eikä velaksi kannatta tietenkään elää. Siinä, että asunnosta on vaikkapa puolet sen arvosta velkaa, ei ole mitään "pahaa". Järkevää lyhentämistä ja samaan aikaan elämästä nauttimista siten, että rahaa jää muuhunkin. Tämä on se, mitä tässä aika moni on yrittänyt sanoa eikä puhua mistään "allergiasta velattomuudelle".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meinasin kirjoittaa megapitkän vastauksen, mutta en taida jaksaa.. Mulla herää vaan kysymys; Miksi näet vaivaa siitä miten muut ihmiset elämäänsä elää? Ja miksi sinun tapasi elää pitäisi hyväksyä ainoana oikeana?
Hienoa että olet tyytyväinen elämääsi :)
Minäkin olen omaani.... tosin minulle on aina opetettu ettei raha-asioista puhuta kodin seinien ulkopuolella. Kovin tavallinen kahvipöytäkeskustelut tuosta on kuitenkin muodostunut. Ei minua huvita kuunnella toisten palkkoja, menoja eikä hankintoja. Tahtomattani niitä joudun toisinaan kuuntelemaan...
Ja mitä tuohon tokaisuusi "miksi toiset haluavat köyhiksi" totena vaan että voivoi.... me olemme niitä köyhiä, joita kavahdat. Meillä on joskus mennyt paremminkin, ja ns puskureita on joskus ollut. Muta kummasti tuo miehen pitkä työttömyys ja minun äitiyslomani (päällekkäin) sekä lapsen sairastuminen kera korkeiden lääkekulujen syövät säästöjä. Olemme varmaan halunneet tämän?
Me asumme ok- talossa, josta lyhennämme lainaa 400e/kk, siihen rahaan emme asuisi vuokralla, emmekä kerrostalossa! Päälle toki tulee muut asumiskulut.. Mutta me varmaan elämme yli varjoemme, koska asumme ok talossa? Tosin on melko haastavaa löytää jotain muuta asuinmuotoa 7- henkiselle porukalle..
Siitä olen samaa mieltä, että on hassua millaisia asuntolainoja noin yleisesti kuulee ihmisten ottavan, suoraan ilman mitään säästämisiä. Halutaan kerralla hankkia unelmatalo, hetken päästä on edessä ero (kun suhde ei kestä tiukkaa taloustilannetta) ja kädessä vain velkaa... hirvittää noiden nuorten puolesta. Ja taas päästään siihen kahvipöytäkeskusteluun; kun mielellään puhutaan rahasta, tuloista ja omistuksesta, kasvaa seuraava sukupolvi uskomaan ,että nuo asiat vaan tippuilee taivaalta ja kuuluu saada/ hankkia, nuo ovat tavallaan mittareita hyvälle elämälle, tjtn.
Tuon saa helposi jos sillä että ostaa saman puhelimen tarjouksesta/odottaa pari kuukautta niin hinta yleensä muutaman kympin laskee. Puhelin 50€ halvemmalla, 24kk vähintään 1€ liittymään =26€ "voittoa" kytkypuhelimella, ihan naurettavaa etten sanoisi :D
No tietenkin on halvempaa olla ilman puhelinta kokonaan, mutta jos puhelin on, tuskinpa sullakaan on kuukausimaksutonta liittymää... Kyllä kaikissa liittymissä pakkaa kuukausimaksu tai pakettimaksu olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei osta uutta autoa velaksi? Autoa velaksi, jos se ei ole välttämätön työmatkoja varten? Tai jos ennakoi kodinkoneen rikkoutumisen säästämällä pahan päivän varalle? Halvemmaksihan nämä tulevat.
Tuon saa helposi jos sillä että ostaa saman puhelimen tarjouksesta/odottaa pari kuukautta niin hinta yleensä muutaman kympin laskee. Puhelin 50€ halvemmalla, 24kk vähintään 1€ liittymään =26€ "voittoa" kytkypuhelimella, ihan naurettavaa etten sanoisi :D
No tietenkin on halvempaa olla ilman puhelinta kokonaan, mutta jos puhelin on, tuskinpa sullakaan on kuukausimaksutonta liittymää... Kyllä kaikissa liittymissä pakkaa kuukausimaksu tai pakettimaksu olla...
Pöytälaatikossa eurolla vaan ihan käytössä oli. Se oli vaan vastaus siihen, että joku meinasi, että tulee vararikko, jos puhelimesta pitää maksaa kuluja vaikka puhelin ois jo mennyt rikki ja liittymä vaihtoon. En ylipäätään tajua että kenenkään elämä vois kaatua vaikkahan ois se puhelin kaksi vuotta maksettavana, koska oletan, että ihmisillä on pahan päivän varalle aina rahaa ja muutama kymppi ei missään tunnu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät muista mitään reissusta, ihan rahan hukkaamista. Miehen kanssa teemme viikonloppumatkoja Keski-Eurooppaan silloin tällöin, mutta muuten - apua! - säästämme rahaa ja käytämme niitä sitten koko perheen matkoihinkin kun lapset ovat vähän isompia.
Minulla ei koskaan ole ollut lainaa. Opiskeluaikoina elin opintotuella + kesätöistä säästämilläni rahoilla (14 v iästä kaikki kesät töissä ja rahat säästöön opiskeluja varten).
Kun valmistuin oli vielä vanhoja säästöjä jäljellä kun ne olivat tuottaneet aika hyvin sijoitettuina (toki vanhemmat auttoivat alkuun sijoitusten teossa ja myöhemminkin vinkkasivat missa pankissa hyväkorkoisia tilejä tarjolla / valtion obligaatioita ym.). Lukio + opistoasteelta valmistuttani menin töihin ja vaikka palkka olikin alkuun pieni jäi siitäkin säästöön.
Miehellänikin oli säästöjä nuoruusvuosilta + työvuosilta ja kun sitten rakennettiin talo niin omaksi yllätykseksemme ei tarvittu lainaa lainkaan (varalle oli kyllä sovittu laina jos olis tarvittu). Toki rakennettiinkin melkein kaikki mahdollinen itse ja vuosi olla kyllä rankka.
Koska olemme aina elänneet säästeliäästi on rahaa jäänyt melkin aina säästöön. Niinpä olen voinut olla lasten kanssa kotona pitkään ilman ongelmia. Mies on voinut pitää vuorotteluvapaavuoden kun lapset oli pieniä ja oltiin kaikki yhdessä kotona ja nautittiin.
Ymmärrän mitä ap tarkoittaa ja mielestäni meillä on paljon samaa tilanteessa vaikka asummekin isossa omakotitalossa. Mutta meillä se on se mitä halutaan mutta ulkomailla ollaan käyty vain työmatkoilla kun kumpaakaan ei matkustelu kiinnosta. Lasten vaatteet ja usein omatkin ostetaan alennusmyynneistä. Meillä on vain yksi vanha auto koska sillä pärjätään kunhan järjestellään kulkemiset tarkkaan.
Eli käytetään rahaa siihen mistä nautitaan (meillä omakotitalo, harrastukset, ulkonasyönti) ja säästetään muussa automaattisesti.
Tärkeintä lienee kuitenkin jokaiselle että elää sellaista elämää miten on onnellinen. Tuhlaa rahat jo ennen tilipäivää tai nauttii säästöistä.
t. pihi mutta onnellinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät muista mitään reissusta, ihan rahan hukkaamista. Miehen kanssa teemme viikonloppumatkoja Keski-Eurooppaan silloin tällöin, mutta muuten - apua! - säästämme rahaa ja käytämme niitä sitten koko perheen matkoihinkin kun lapset ovat vähän isompia.
Mulle riittää, että itse muistan ja että pääsen hetkeksi perheen kanssa kotiympyröistä ihan muihin maisemiin.
Et varmaan itsekään muistaa mitään lapsuudestasi kun olit alle 10-vuotias, et esimerkiksi kouluunmenoa?
Meillä nuorin oli 8-vuotias, kun teimme perinteisen viikon reissun etelän rantalomakohteeseen. Pikkaisen kadutti, ettei oltu lähdetty aikaisemmin. Lapset nauttivat niin paljon auringosta, uimisesta ja muusta touhusta. Puhetta matkasta riitti koko seuraaaksi vuodeksi.
Mutta kukin tavallaan.. Siis toki voitte olla menemättä ulkomaille koko perhe, mutta älä käytä tekosyynä etteivät lapset muista. Tuolla näkökulmalla alle 10-vuotiaille ei tarvitse esim järjestää synttärikutsuja, eivät kuitenkaan niitä tule muistamaan tai viedä Linnanmäelle jne jne.
En ainakaan aio viedä alle 10-vuotiaita ulkomaille Eivät muista mitään reissusta, ihan rahan hukkaamista. Miehen kanssa teemme viikonloppumatkoja Keski-Eurooppaan silloin tällöin, mutta muuten - apua! - säästämme rahaa ja käytämme niitä sitten koko perheen matkoihinkin kun lapset ovat vähän isompia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle riittää, että itse muistan ja että pääsen hetkeksi perheen kanssa kotiympyröistä ihan muihin maisemiin.
jos puolet porukasta ei edes muista mitään koko reissusta ja ei se vanhemmillekaan niin rentouttavaa sitten ole. Lasten kanssa pääsee tutuista ympyröistä kotimaassakin, niille riittää käynti kylpylässä.
Eivät muista mitään reissusta, ihan rahan hukkaamista. Miehen kanssa teemme viikonloppumatkoja Keski-Eurooppaan silloin tällöin, mutta muuten - apua! - säästämme rahaa ja käytämme niitä sitten koko perheen matkoihinkin kun lapset ovat vähän isompia.
logiikalla lapsen kanssa ei kannata tehdä mitään mukavaa ennen kuin se täyttää 10 vuotta. Ei siis mitään huvipuistoja, ei elokuvia jne. kun ei se kuitenkaan niistä mitään muista.
Jep, ei enää suotta järjestetä lapselle synttäreitääkään, kun eihän se niitä muista kuitenkaan! Voi elämän ....
Ja onko jollakulla itsellä niin surkea muisti, ettei muista mitä on tehnyt all 10-vuotiaana?? Pidän itseäni ihan normaalimuistisena, ja muistan joitain yksityiskohtia elämäni ensimmäisestä ulkomaanmatkasta 4-vuotiaana saati sitten vanhempana.
Ja olennainen pointtihan tästä unohtuu kokonaan: itse ainakin nautin suuresti ulkomaan reissuista lasten kanssa.
Voi ottaa rennosti, käydä yhdessä uimassa, tehdä rannalla hiekkakakkuja, syödä jäätelöä rantabaarissa jne jne. Siis paljon sellaista mitä ei normiarjessa tehdä. Niillä muistoilla jaksaa taas pitkään sitä tavallista arkea
Ja olennainen pointtihan tästä unohtuu kokonaan: itse ainakin nautin suuresti ulkomaan reissuista lasten kanssa.
Eivät muista mitään reissusta, ihan rahan hukkaamista. Miehen kanssa teemme viikonloppumatkoja Keski-Eurooppaan silloin tällöin, mutta muuten - apua! - säästämme rahaa ja käytämme niitä sitten koko perheen matkoihinkin kun lapset ovat vähän isompia.
Meillä kyllä 9-vuotias muistelee hartaasti tekemäämme ihanaa kaukomatkaa, jonka aikana hän oli 5-vuotias. Kokemus oli hieno, ja siitä on jäänyt hänelle _paljon_ mieleen.
Mulle riittää, että itse muistan ja että pääsen hetkeksi perheen kanssa kotiympyröistä ihan muihin maisemiin.
jos puolet porukasta ei edes muista mitään koko reissusta ja ei se vanhemmillekaan niin rentouttavaa sitten ole. Lasten kanssa pääsee tutuista ympyröistä kotimaassakin, niille riittää käynti kylpylässä.
ymmärrä tätä sun logiikkaa. rentouttavampaa se on kuin kotona kykkiminen tai joku kylpylässä käynti.
Alue: Aihe vapaa
kuin sinä hyvä ap. Minusta elämme elämistä varten, emme siksi että pankkitilin saldo olisi mahdollisimman suuri. Nautimme isosta kodistamme, siitä että lapsilla (4kpl) on omat huoneet. Halusimme myös useamman lapsen, yksi on vielä harkinnassa. Olen ollut jo vuosia kotiäiti vaikka nuorin on yli 3v.
Meistä on kiva sisustaa, remontoida ja hiukan matkustellakin. Tykkäämme ajaa uudehkolla autolla. Käytän aikani mieluummin vaikka puutarhan hoitoon kun vaatealejen kyttäykseen netissä. Ostan vaatetta silloin kun tarvitaan ja sellaista mikä sillä hetkellä sattuu miellyttämään oli alessa tai ei.
Ruokakaupassa emme säästä, mutta emme syö esim. luomua. Emme koe sille tarvetta. Elämme parempaa elämää kuin kohtuullisen hyvää vaikka säästötilin saldo on 600e.
Maksamme edelleen nelikymppisinä asuntolainaa koska haluamme asua omakotitalossa jossa on laaja piha. Kertonee sinulle sen, että meille se raha ei ole tärkeintä, se on kulutushyödyke.