Huokaus. Meille on kertynyt varallisuutta.
Asumme maltillisen kokoisessa kerrostaloasunnossa. Kulutustottumuksemme ovat muutenkin kohtuulliset. Auto ostettiin käytettynä, lastenvaatteet enimmäkseen hyvissä ajoin ja 30-70% alennuksilla, huonekaluja harvakseltaan, mutta mieleisiä, laadukkaita ja mielellään hinnasta neuvotellen, koska aina käteisellä. Kalliimpia ulkomaanmatkoja ei olla tehty. Hupsista, asuntolainakin on nyt maksettu.
Tulomme ovat kasvaneet asuntolainan ottamisen jälkeen moninkertaisiksi. Maksoimme lainan seitsemässä vuodessa, vaikka maksuaikaa olikin pankin kanssa sovittu 25 vuotta. Säästöjä on kertynyt siinä ohella.
Emme ole pihejä. Tarjoamme vieraille parasta. Nautimme itsekin erityisesti monipuolisesta ja laadukkaasta ruoasta, jonka hinnalla ei ole väliä, vaan terveellisyydellä ja maulla on. Mottomme on monessa; Vähän, mutta mieleistä, kestävää ja laadukasta! Ei vain ole muuten mieltä ostaa ja kuluttaa, varsinkaan kun ei jotain tarvitse, harkittuaan tarkemmin...
Lapsemme ovat 6 v ja 8 v. Emme halua muuttaa. Ystävä- ja sukulaisperheet ovat laittaneet isot omakotitalot. Heillä on pienemmät tulot kuin meillä. Heillä on tapana puhua tiukasta taloudellisesta tilanteestaan.
He ehkä olettavat, että meillä ei ole varaa kallimpaan asumiseen, kun tottakai me muuten oltaisiin jo muutettu, tai että rahanvähyys yhdistäisi kaikkia ihmisiä? He myös matkustelevat kalliisti ja ajavat paremmilla autoilla. Osa elää laskujeni mukaan yli varojensa ja ajattelematta huomista. Me taas ajattelemme ja ennakoimme elämäämme vuosikymmenien päähän. Säästämme pitkällä aikavälillä.
En ymmärrä, kun taloutta suunnitellaan niin, että kaikki mitä ansaitaan, voidaan kuluttaakin. Osa ihmisistä on tottunut valittamaan rahan vähyyttä, osa saamaan avustuksia vanhemmiltaan. Tätä voisi kutsua jopa ongelmaksi. Miksi vain he saavat, jotka valittavat ja vaativat ja joille enempikin tuntuu vähemmältä? Euroopan talouskin on velkakriisissä ja sama meno vain jatkuu. Miksi pienituloisempi valittaa, kun tekee tiukkaa, syystä että kuluttaa enemmän kuin varakkaammat? Enkä tarkoita, että tuttumme olisivat kaikkein pienituloisimpia.
Tosi pienituloiset asuvat vuokralla ja harmittelevat rahojen vähyyttä ja oman elämän hallinnan niukkoja mahdollisuuksia. Vaikka he eläisivät kuinka tarkasti, niin asuntolainan ottaminen voi tunutua mahdottoman isolta taloudelliselta riskiltä. He maksavat sitten vuokriaan vuokranantajien taskuihin.
Miksi jotkut haluavat tulla köyhiksi,vaikka heillä olisi mahdollisuus elää kohtuullisen hyvää elämää?
Kommentit (104)
jäämällä hoitovapaalle ja ottamalla taiteilijamiehen. Mies työtön/projektityöläinen, joten se mun 4000e/kk palkka olis tarpeen, vaikkei sekään rikkaaksi tee. Säästöt about syöty. Asumme hgin keskustassa velattomassa kerrostaloasunnossa (joskus sinkkuna olin varakas). Enää ei ole varaa ulkomaanreissuihin, mutta mitä sitten. Haluan olla lapsen kanssa arjessakin. En pystyisi asumaan paikassa (maalla?) jossa lähellä ei ole kerhoja, muskareita, vauvauintia, museoita, gallerioita, leffateattereja, ravintoloita, kahviloita.. Sisäpiha ja lähipuistot ja vanhempien mökki riittää luonnoksi. EN TAJUNNU TÄN KETJUN AJATUSTA joten en tajua mitä vastauksia ootetaan?
AP kuulostaa niin voimakastahtoiselta, että en ollenkaan yllättyisi, vaikka hänen miehensä olisi tehnyt toisenlaisia valintoja. Minusta on aina hassua, kun näin vankasti kirjoitetaan me-muodossa. Ehkä se mies olisikin halunnut omakotitalon, paikan jossa askarrella, auton jossa on muutakin kuin edullinen hinta, mielenkiintoisia matkoja, suuren pihamaan...
Ymmärsit täysin väärin
Olen vain eri mieltä. Kaikki eivät elä tuudittautuneina sellaiseen uskoon, että hyvä kestää ikuisesti. Vaikka sinulla olisi jonkinlainen varmuus (?) työpaikan pysymisestä ja omasta jaksamisestasi työelämässä laina-ajan loppuun, osalla meistä on omista syistään aihetta ajatella, että velattomaksi on syytä pyrkiä nyt kun vielä voi.
...edelleen siltä, että ymmärrät jonkin verran väärin. Kirjoitat jostain "tuudittautumisesta sellaiseen uskoon, että hyvä kestää ikuisesti", mistä en alkuunkaan kirjoittanut enkä huomannut muidenkaan tuollaisesta kirjoittavan.
Totta kai elämässä pitää varautua yllätyksiin - ja sitä varten tulee olla vakuutukset kunnossa, sopiva vararahasto sekä velka suhteutettu järkevästi varallisuuteen ja tuloihin. Mistään tuudittautumisesta ei tietenkään ole kyse vaan päin vastoin järkevästä talouden suunnittelusta.
Olen vain eri mieltä. Kaikki eivät elä tuudittautuneina sellaiseen uskoon, että hyvä kestää ikuisesti. Vaikka sinulla olisi jonkinlainen varmuus (?) työpaikan pysymisestä ja omasta jaksamisestasi työelämässä laina-ajan loppuun, osalla meistä on omista syistään aihetta ajatella, että velattomaksi on syytä pyrkiä nyt kun vielä voi.