Huokaus. Meille on kertynyt varallisuutta.
Asumme maltillisen kokoisessa kerrostaloasunnossa. Kulutustottumuksemme ovat muutenkin kohtuulliset. Auto ostettiin käytettynä, lastenvaatteet enimmäkseen hyvissä ajoin ja 30-70% alennuksilla, huonekaluja harvakseltaan, mutta mieleisiä, laadukkaita ja mielellään hinnasta neuvotellen, koska aina käteisellä. Kalliimpia ulkomaanmatkoja ei olla tehty. Hupsista, asuntolainakin on nyt maksettu.
Tulomme ovat kasvaneet asuntolainan ottamisen jälkeen moninkertaisiksi. Maksoimme lainan seitsemässä vuodessa, vaikka maksuaikaa olikin pankin kanssa sovittu 25 vuotta. Säästöjä on kertynyt siinä ohella.
Emme ole pihejä. Tarjoamme vieraille parasta. Nautimme itsekin erityisesti monipuolisesta ja laadukkaasta ruoasta, jonka hinnalla ei ole väliä, vaan terveellisyydellä ja maulla on. Mottomme on monessa; Vähän, mutta mieleistä, kestävää ja laadukasta! Ei vain ole muuten mieltä ostaa ja kuluttaa, varsinkaan kun ei jotain tarvitse, harkittuaan tarkemmin...
Lapsemme ovat 6 v ja 8 v. Emme halua muuttaa. Ystävä- ja sukulaisperheet ovat laittaneet isot omakotitalot. Heillä on pienemmät tulot kuin meillä. Heillä on tapana puhua tiukasta taloudellisesta tilanteestaan.
He ehkä olettavat, että meillä ei ole varaa kallimpaan asumiseen, kun tottakai me muuten oltaisiin jo muutettu, tai että rahanvähyys yhdistäisi kaikkia ihmisiä? He myös matkustelevat kalliisti ja ajavat paremmilla autoilla. Osa elää laskujeni mukaan yli varojensa ja ajattelematta huomista. Me taas ajattelemme ja ennakoimme elämäämme vuosikymmenien päähän. Säästämme pitkällä aikavälillä.
En ymmärrä, kun taloutta suunnitellaan niin, että kaikki mitä ansaitaan, voidaan kuluttaakin. Osa ihmisistä on tottunut valittamaan rahan vähyyttä, osa saamaan avustuksia vanhemmiltaan. Tätä voisi kutsua jopa ongelmaksi. Miksi vain he saavat, jotka valittavat ja vaativat ja joille enempikin tuntuu vähemmältä? Euroopan talouskin on velkakriisissä ja sama meno vain jatkuu. Miksi pienituloisempi valittaa, kun tekee tiukkaa, syystä että kuluttaa enemmän kuin varakkaammat? Enkä tarkoita, että tuttumme olisivat kaikkein pienituloisimpia.
Tosi pienituloiset asuvat vuokralla ja harmittelevat rahojen vähyyttä ja oman elämän hallinnan niukkoja mahdollisuuksia. Vaikka he eläisivät kuinka tarkasti, niin asuntolainan ottaminen voi tunutua mahdottoman isolta taloudelliselta riskiltä. He maksavat sitten vuokriaan vuokranantajien taskuihin.
Miksi jotkut haluavat tulla köyhiksi,vaikka heillä olisi mahdollisuus elää kohtuullisen hyvää elämää?
Kommentit (104)
Elämäntavan, joka on kohtuullinen, säästetään vaikkei siihen olisi erityistä tarvetta, turvataan perheen ja lastenkin talous jatkossa, mahdollisesti säästöjä puretaan antamalla ennakkoperintöä lapsille vaikka asunnon ostoon, kun nämä lähtevät kotoa.
Juuri näin kerrytetään ylisukupolvista varallisuutta. Ei siinä ole mitään hienoa, että joutuu lähtemään kotoaan 18-vuotiaana tyhjin käsin vuokralle kunnan kämppään. Se on ikävä pakkotilanne, eikä se ole yksilöidenkään talouden kannalta paras tilanne. Vuokran sijaan on perempi heti alkaa maksaa saman suuruista pientä asuntolainaa, joka ehkä tarvitaan kodin perinnön lisäksi.
Asian voi ajatella jotenkin niin, että kun itse perii, on velvollinen hoitamaan sitä perintöä ja siirtämään sen karttuneena taas eteenpäin kun sen aika on. Tyhjät kädet -kurjalistoromantiikka on kehitysmaatasoista asioiden hoitoa. Ap:n tapaan tulisi kaikkien kynnelle kykenevien pyrkiä.
...tuohon ap:n edellisen viestin viimeiseen lauseeseen:
Joo, meidänkin onni on lapsissa, ja muissa elämän oikeasti tärkeissä asioissa.
MUTTA: meidän onni EI todellakaan ole velattomuudessa! Mitä ihmeen "onnea" on olla velaton? Rahalla ei saa onnea, ei velattomuudella, ja vielä vähemmän isolla velalla. Raha on sivuseikka. On hyvä, jos sitä on sen verran ettei se stressaa, ja omat menot ovat järkevässä suhteessa tuloihin.
eli elämme säästäväisesti, auto on ostettu käytettynä käteisellä, ostamme alevaatteita ym. Rahaa kuluu joka kuukausi vähemmän kuin tulee. Tuolla ylimääräisellä rahalla emme kuitenkaan matkustele tai ostele mitään ihmeellistä, pistämme sen säästöön.
Näin olemme tehneet aina, sadan tonnin asuntolainan maksoimme viidessä vuodessa ilman ylimääräistä tuskaa.
Minäkin ihmettelen ihmisiä, jotka ovat pulassa saman tien kun pesukone laukeaan.
Juuri kuulin kaverini kertovan, että heillä on autosta lainaa. En voinut uskoa korviani: auto on sentään ollut jo pari vuotta heillä, on isoa taloa ja mökkiä, en voinut kuvitella että sillä elintasolla, mitä heillä näyttää olevan, pitää auto ostaa lainalla. Hieno auto se onkin, itse olisin ostanut vaatimattomamman ja halvemman.
Ei missään muussa asiassa sijoituksen arvo laske sillä vauhdilla kuin uudessa autossa. Monen kymmenne tuhannen hintainen uusi auto on parin vuoden kuluttua vain noin kolmasosan arvoinen, eikä pian enää sitäkään.
Elämäntavan, joka on kohtuullinen, säästetään vaikkei siihen olisi erityistä tarvetta, turvataan perheen ja lastenkin talous jatkossa, mahdollisesti säästöjä puretaan antamalla ennakkoperintöä lapsille vaikka asunnon ostoon, kun nämä lähtevät kotoa. Juuri näin kerrytetään ylisukupolvista varallisuutta. Ei siinä ole mitään hienoa, että joutuu lähtemään kotoaan 18-vuotiaana tyhjin käsin vuokralle kunnan kämppään. Se on ikävä pakkotilanne, eikä se ole yksilöidenkään talouden kannalta paras tilanne. Vuokran sijaan on perempi heti alkaa maksaa saman suuruista pientä asuntolainaa, joka ehkä tarvitaan kodin perinnön lisäksi. Asian voi ajatella jotenkin niin, että kun itse perii, on velvollinen hoitamaan sitä perintöä ja siirtämään sen karttuneena taas eteenpäin kun sen aika on. Tyhjät kädet -kurjalistoromantiikka on kehitysmaatasoista asioiden hoitoa. Ap:n tapaan tulisi kaikkien kynnelle kykenevien pyrkiä.
Kohtuullisuus ei todellakaan ole sama asia kuin "säästetään vaikkei olisi erityistä tarvetta". Kohtuullisuus on sitä, ettei törsätä eikä osteta asioita vain ostamisen iloista. KOhtuullisuus tarkoittaa myös sitä, että asioita myös tehdään - on ok matkustella ja nauttia elämästä eikä vain säästää säästämisen ilosta. Ap:n tapa ei ole kohtuullisuutta vaan enemmänkin pakonomaista rahan säästämistä..mikäköhän sille olisi oikea termi? No, kohtuullisuus se ei ole.
Perintö on toinen juttu, josta annat oudon kuvan. Ikäänkuin jälleen olisi vain kaksi vaihtoehtoa: 1) "ilman rahoja 18-vuotiaana pakotettuna kunnan vuokraluukkuun" tai 2) sitten sikana rahaa kouraan perittynä. Ei näin. Kohtuus on tuossakin hyvä ohjenuora. Toki lapsia on hyvä avustaa oman kodin hankinnassa ja hankinnoissa, muttei sitä nyt tarvitse kaikkea antaa kuin Manulle illallista! Useimmiten tästä ei hyvä seuraa. Itse tienattuna rahan arvon ymmärtää parhaiten ja se kantaa elämässä pitkälle.
RAha todellakin alkaa olla elämnä pääasia silloin, kun velvoitteita on enemmän kuin maksukykyä.
Siinä vaiheessa kun ulosottomies alkaa kantaa kotiteatteria kämpästä ulos, raha ja säästöt olisivat kova sana.
Velattomuus on jonkunlainen etu AINA. Tällöin maksuvelvoitteita ei hädän tullen ole vaatimatonta ruoka- ja välttämättömiä asumismenoja enemmän.
eli elämme säästäväisesti, auto on ostettu käytettynä käteisellä, ostamme alevaatteita ym. Rahaa kuluu joka kuukausi vähemmän kuin tulee. Tuolla ylimääräisellä rahalla emme kuitenkaan matkustele tai ostele mitään ihmeellistä, pistämme sen säästöön. Näin olemme tehneet aina, sadan tonnin asuntolainan maksoimme viidessä vuodessa ilman ylimääräistä tuskaa. Minäkin ihmettelen ihmisiä, jotka ovat pulassa saman tien kun pesukone laukeaan. Juuri kuulin kaverini kertovan, että heillä on autosta lainaa. En voinut uskoa korviani: auto on sentään ollut jo pari vuotta heillä, on isoa taloa ja mökkiä, en voinut kuvitella että sillä elintasolla, mitä heillä näyttää olevan, pitää auto ostaa lainalla. Hieno auto se onkin, itse olisin ostanut vaatimattomamman ja halvemman.
...kuvan. Ikään kuin olisi kaksi vaihtoehtoa. Joko maksaa asuntolaina pois viidessä vuodessa muusta elämästä pihistellen tai sitten se, että ollaan ihan peeaaa heti kun pesukone laukeaa. Höh, eihän se noin mene todellakaan muilla kuin ongelmatapauksilla.
RAha todellakin alkaa olla elämnä pääasia silloin, kun velvoitteita on enemmän kuin maksukykyä. Siinä vaiheessa kun ulosottomies alkaa kantaa kotiteatteria kämpästä ulos, raha ja säästöt olisivat kova sana. Velattomuus on jonkunlainen etu AINA. Tällöin maksuvelvoitteita ei hädän tullen ole vaatimatonta ruoka- ja välttämättömiä asumismenoja enemmän.
Jokaisella fiksulla perheellä on jonkinkokoinen vararahasto yllättäviä isompia menoja varten. Lisäksi tietenkin pitää olla vakuutukset kunnossa. Nämä ovat sitä normaalia varautumista yllättäviin tilanteisiin. Lisäksi monella keski. saati parempi tuloisella on sijoituksia mm. osakkeissa.
Mutta on aivan turhaa liioittelua, että pitäisi jotenkin hampaat irvessä pyrkiä velattomuuteen. Velan määrän pitää vain olla mitoitettu oikein suhteessa varallisuuteen ja ennen kaikkea tuloihin.
todella tärkeästä. Ottakaa huomioon, että tulomme olivat huomattavasti pienemmät lainaa haettaessa kuin nyt. Vain yksi pankki suoutui antamaan anomamme lainamäärän. Töitä sentään oli ja maksukykyä enemmän kuin pankki oli olettanut. Pelottaisi aloittaa sama alusta...
Kulutamme sen minkä kohtuudella koemme tarvitsevamme. Sijoitamme säästömme. Lasten mielipidettäkin olemme tiedustellee. He ovat ylettömän tyytyväisiä ja kokevat saavansa kaikkea sopivasti.
Enempää tavaraa kotiimme ei mahtuisikaan. Lasten toive on saada asua samassa kodissa mahdollisimman kauan, joten vanhempina toivomme, että voisimme ostaa lisää tilaa naapurista tms. Näinkin menee. Voisimme rakennuttaa parven tai kaksi, kun huonekorkeutta näissä vahoissa taloissa onneksi on.
ap
Toki lapsia on hyvä avustaa oman kodin hankinnassa ja hankinnoissa, muttei sitä nyt tarvitse kaikkea antaa kuin Manulle illallista! Useimmiten tästä ei hyvä seuraa. Itse tienattuna rahan arvon ymmärtää parhaiten ja se kantaa elämässä pitkälle.
Tästä ei seuraa hyvää sellaiselle lapselle, joka on kasvanut siihen, että kaiken voi ja kaikki pitääkin törsätä heti, eikä mitään suunnitelmallisuutta tai impulssikontrollia rahan suhteen ole opetettu ja opittu. Tosin tällaiset lapset ovatkin niitä tyhjin käsin lähtijöitä hyvin usein, joska vanhemmat eivät ole säästämään tai pitämään perinnöstään huolta.
Minä puhuinkin perheestä, jossa on kasvettu tähän mentaliteettiin. Siinä se raha ei olekaan oikeasti pääasiassa, vaan varallisuutta ajatellaan ikään kuin sukuomaisuutena, jota ei omisteta, vaan jota kukin hoitaa vuorollaan ja ojentaa sen sitten aikanaan eteenpäin.
Mitä luulet kummassa on lasten mukavampi asua, ahtaassa kerrostalokämpässä vai isossa omakotitalossa jossa on iso piha, hiihtolatu lähtee pihasta, moottorikelkkailemaan voi lähteä niin ikään kotipihasta. On oma pulkkamäki, kasvimaalla voi kasvattaa mitä haluaa, marjat voi poimia kodin vierestä. Kalaan pääsee kävelemällä kylätien yli. Naapureilla on mm. hevosia, lehmiä, vuohia.
Koulussa on 60 oppilasta.
Anoppini taisi tulla linjoille. Saman lätinät olen kuullut anoppini suusta sanasta sanaan. Kerrostalolapsista ei tule koskaan mitään. Omakotitalo on ainoa oikea asumismuoto. Lapsilla PITÄÄ OLLA oma piha.
Voisimme tietenkin asua synnyinseuduillamme maalla pellon laidassa, mutta kummallekaan ei siellä olisi koulutusta vastaavaa työtä. Työttömyystuilla ei tosin kovin kummoista elintasoa ylläpidetä. Moottorikelkkailu ja muilla tappovehkeillä ajelu ei tosin kiinnosta meistä ketään.
On onni, että kotimme on velaton. Saatamme ottaa uutta asuntolainaa, mutta tämä on silti maksettu.
ap
Sen vielä ymmärrän että ostetaan asunto velaksi (oma maksukyky huomioiden, eli ei pienillä tuloilla kallista kartanoa) mutta mitään muuta velkaa en ymmärrä.
Miksi pitää ostaa uusi sohva tai telkkari velaksi? Miksi pitää ostaa auto velaksi, varsinkin jos auto on uusi ja kallis.
En myöskään ymmärrä sitä että sitouttaa itsensä kiinni erilaisiin kykykauppoihin, eli hankitaan kallis kännykkä jota maksetaan 25€ joka kuukausi kahden vuoden ajan. Monilla vielä tietokone/nettiliittymä samalla lailla.
Ja jotkut tilaavat postimyynnistä velaksi vaatteita ja maksavat sitten isoa korkoa kun lyhentävät useamman satasen vaate-eräänsä 10€/kk +korot.
Itselläni on opintolainaa muutama tonni, siinä kaikki. Tuloni ovat pienet, mutta säästöön saan joka kuukausi jotain. Luottokorttia käytän vain matkoja varatessa, ja maksan ne heti pois (en aina edes odota kotiin tulevaa laskua vaan maksan ennen sitä pois). Pieni jemmarahasto olemassa, jota käytän jos esim. pesukonen hajoaa ja tarvitsen uuden. Erikseen säästän matkoihin ja muuhun esim. huonekaluihin, joihin ei paljoa rahaa mene koska varaan itse matkat ja hotellit netistä ja ostan lähinnä Ikeasta.
ikäisiä lapsia ap:lla on? Nimittäin aikaisemmin sanoit, että ette ole vieneet lapsia ulkomaille (tai edes Helsinkiä kauemmas) koska lapset ovat niin pieniä, ja nyt he ovatkin sen ikäisiä että heiltä tiedustellaan jo asuntoasioitakin.
Sen vielä ymmärrän että ostetaan asunto velaksi (oma maksukyky huomioiden, eli ei pienillä tuloilla kallista kartanoa) mutta mitään muuta velkaa en ymmärrä. Miksi pitää ostaa uusi sohva tai telkkari velaksi? Miksi pitää ostaa auto velaksi, varsinkin jos auto on uusi ja kallis. En myöskään ymmärrä sitä että sitouttaa itsensä kiinni erilaisiin kykykauppoihin, eli hankitaan kallis kännykkä jota maksetaan 25€ joka kuukausi kahden vuoden ajan. Monilla vielä tietokone/nettiliittymä samalla lailla. Ja jotkut tilaavat postimyynnistä velaksi vaatteita ja maksavat sitten isoa korkoa kun lyhentävät useamman satasen vaate-eräänsä 10€/kk +korot. Itselläni on opintolainaa muutama tonni, siinä kaikki. Tuloni ovat pienet, mutta säästöön saan joka kuukausi jotain. Luottokorttia käytän vain matkoja varatessa, ja maksan ne heti pois (en aina edes odota kotiin tulevaa laskua vaan maksan ennen sitä pois). Pieni jemmarahasto olemassa, jota käytän jos esim. pesukonen hajoaa ja tarvitsen uuden. Erikseen säästän matkoihin ja muuhun esim. huonekaluihin, joihin ei paljoa rahaa mene koska varaan itse matkat ja hotellit netistä ja ostan lähinnä Ikeasta.
kommentoin sen verran, että nuo kytkyt on sen takia monella, kun saa sen kännykän halvemmalla kuin ilman kytkyä. Se on siis järkevää.
Isoja velkoja maksellessa ja penniä venyyttäessä..mutta täytyyhän sitä muille näyttää, että ulkomaille ja isoon taloon on varaa :)
Sen vielä ymmärrän että ostetaan asunto velaksi (oma maksukyky huomioiden, eli ei pienillä tuloilla kallista kartanoa) mutta mitään muuta velkaa en ymmärrä. Miksi pitää ostaa uusi sohva tai telkkari velaksi? Miksi pitää ostaa auto velaksi, varsinkin jos auto on uusi ja kallis. En myöskään ymmärrä sitä että sitouttaa itsensä kiinni erilaisiin kykykauppoihin, eli hankitaan kallis kännykkä jota maksetaan 25€ joka kuukausi kahden vuoden ajan. Monilla vielä tietokone/nettiliittymä samalla lailla. Ja jotkut tilaavat postimyynnistä velaksi vaatteita ja maksavat sitten isoa korkoa kun lyhentävät useamman satasen vaate-eräänsä 10€/kk +korot. Itselläni on opintolainaa muutama tonni, siinä kaikki. Tuloni ovat pienet, mutta säästöön saan joka kuukausi jotain. Luottokorttia käytän vain matkoja varatessa, ja maksan ne heti pois (en aina edes odota kotiin tulevaa laskua vaan maksan ennen sitä pois). Pieni jemmarahasto olemassa, jota käytän jos esim. pesukonen hajoaa ja tarvitsen uuden. Erikseen säästän matkoihin ja muuhun esim. huonekaluihin, joihin ei paljoa rahaa mene koska varaan itse matkat ja hotellit netistä ja ostan lähinnä Ikeasta.
...joo, en usko että tässäkään ketjussa nyt moni olisi sitä mieltä, että jotain huonekaluja tai kodinkoneita olisi millään lailla järkevää ostaa velaksi.
Sen sijaan auton osittainen ostaminen tai kännykän ostaminen velaksi voi olla ihan järkevä. Autoa moni tarvitsee työhön, ja on isompi investointi, jonka voi ihan hyvin jakaa monelle vuodelle. Tärkeää olisi, ettei ota läheskään auton hintaa velaksi. Näin siitä ei ikinä koidu ongelmia, vaikka joutuisi myymään sen (saatava hinta aina suurempi kuin velka!). Kännykän jos uuden siis tarvitsee, saa usein noista kytkytarjouksista huomattavasti halvemmalla kuin muuten. Näin ollen se on ihan fiksua, ja siis halvempaa.
Kysyn vain, että oliko ajoitus oikea? Miten nopeasti maksatte lainanne pois ja miten nopeasti olisitte maksaneet, jos olisitte sopeutuneet kerrostaloelämään edes muutamaksi vuodeksi? Maalla on myös eri kuin kaupungissa... ap
Esim. oman Helsingissä kantakaupungissa olevan perheasuntomme hinnalla saisi omakotitalon ihan hyvältäkin alueelta pääkaupunkiseudulla. Halvemmalla päästäisiiin, jos muutettaisiin omakotitaloon Espoossa...
Isoja velkoja maksellessa ja penniä venyyttäessä..mutta täytyyhän sitä muille näyttää, että ulkomaille ja isoon taloon on varaa :)
Faktahan nyt kuitenkin on se, että jos elämän tyyli on liian törsäävä, niin jossain vaiheessa se raha loppuu. Eli en nyt usko, että kovinkaan moni tässäkään ketjussa on sitä mieltä, että "täytyy muille näyttää". Vai oletko ihan oikeasti sitä mieltä, että ihmiset olisivat laajassakin mittakaavassa niin typeriä, että matkustavat ulkomaille siksi, että "haluavat näyttää muille"???
Itse olen aina luullut, että ulkomaille matkustetaan siksi, että se on kivaa, ja siitä saa uusia kokemuksia.
...on olemassa, ja monissa asioissa se onkin varsin hyvä tie.
Nyt annat kuvan, että olisi olemassa vain kaksi tyyppitapausta:
1) teidän tapaus, jossa säästetään reippaasti, ja pyritään kaikista veloista eroon mahdollisimman nopeasti, vaikkei ihan tajuta, että miksi näin pitäisi tehdä. Kun vain pitää, ja näin halutaan.
2) sitten kuvaamasi "ystävienne" tapaus, jossa otetaan mahdollisimman paljon asuntovelkaa, ja vielä siihen kulutus- ja autoluotot päälle. Hei oikeasti, herätys. Jännä juttu, jos teidän ystävänne ovat laajastikin tällaisia. Voin kertoa, että teillä on eriskummalliset ystävät, sillä tuo ei ole kovinkaan tavallista, vaan poikkeavaa. Joo, tuollaisia perheitä on, mutta he ovat isossa vähemmistössä.
Keskitie on sitten tuossa välissä, ja sillä meistä suomalaisista suurin osa kulkee.