Huokaus. Meille on kertynyt varallisuutta.
Asumme maltillisen kokoisessa kerrostaloasunnossa. Kulutustottumuksemme ovat muutenkin kohtuulliset. Auto ostettiin käytettynä, lastenvaatteet enimmäkseen hyvissä ajoin ja 30-70% alennuksilla, huonekaluja harvakseltaan, mutta mieleisiä, laadukkaita ja mielellään hinnasta neuvotellen, koska aina käteisellä. Kalliimpia ulkomaanmatkoja ei olla tehty. Hupsista, asuntolainakin on nyt maksettu.
Tulomme ovat kasvaneet asuntolainan ottamisen jälkeen moninkertaisiksi. Maksoimme lainan seitsemässä vuodessa, vaikka maksuaikaa olikin pankin kanssa sovittu 25 vuotta. Säästöjä on kertynyt siinä ohella.
Emme ole pihejä. Tarjoamme vieraille parasta. Nautimme itsekin erityisesti monipuolisesta ja laadukkaasta ruoasta, jonka hinnalla ei ole väliä, vaan terveellisyydellä ja maulla on. Mottomme on monessa; Vähän, mutta mieleistä, kestävää ja laadukasta! Ei vain ole muuten mieltä ostaa ja kuluttaa, varsinkaan kun ei jotain tarvitse, harkittuaan tarkemmin...
Lapsemme ovat 6 v ja 8 v. Emme halua muuttaa. Ystävä- ja sukulaisperheet ovat laittaneet isot omakotitalot. Heillä on pienemmät tulot kuin meillä. Heillä on tapana puhua tiukasta taloudellisesta tilanteestaan.
He ehkä olettavat, että meillä ei ole varaa kallimpaan asumiseen, kun tottakai me muuten oltaisiin jo muutettu, tai että rahanvähyys yhdistäisi kaikkia ihmisiä? He myös matkustelevat kalliisti ja ajavat paremmilla autoilla. Osa elää laskujeni mukaan yli varojensa ja ajattelematta huomista. Me taas ajattelemme ja ennakoimme elämäämme vuosikymmenien päähän. Säästämme pitkällä aikavälillä.
En ymmärrä, kun taloutta suunnitellaan niin, että kaikki mitä ansaitaan, voidaan kuluttaakin. Osa ihmisistä on tottunut valittamaan rahan vähyyttä, osa saamaan avustuksia vanhemmiltaan. Tätä voisi kutsua jopa ongelmaksi. Miksi vain he saavat, jotka valittavat ja vaativat ja joille enempikin tuntuu vähemmältä? Euroopan talouskin on velkakriisissä ja sama meno vain jatkuu. Miksi pienituloisempi valittaa, kun tekee tiukkaa, syystä että kuluttaa enemmän kuin varakkaammat? Enkä tarkoita, että tuttumme olisivat kaikkein pienituloisimpia.
Tosi pienituloiset asuvat vuokralla ja harmittelevat rahojen vähyyttä ja oman elämän hallinnan niukkoja mahdollisuuksia. Vaikka he eläisivät kuinka tarkasti, niin asuntolainan ottaminen voi tunutua mahdottoman isolta taloudelliselta riskiltä. He maksavat sitten vuokriaan vuokranantajien taskuihin.
Miksi jotkut haluavat tulla köyhiksi,vaikka heillä olisi mahdollisuus elää kohtuullisen hyvää elämää?
Kommentit (104)
Ymmärrän ihmisiä jotka haluavat sen talon ja pihan ja ei siihen monella ilman velkaa mahdollisuuksia ole. Toki jonkinlainen kohtuus on hyvä pitää mielessä. Ymmärrän myös että toiset haluavat matkustella, ottaa sen eron arjesta jotta taas jaksaa painaa. Joku säästää yhdessä, toinen toisessa. Joku ei tee mitään ekstraa ikinä ja sulloo rahat sukanvarteen, mitäpä iloa niistä on sielläkään
Kysyn vain, että oliko ajoitus oikea? Miten nopeasti maksatte lainanne pois ja miten nopeasti olisitte maksaneet, jos olisitte sopeutuneet kerrostaloelämään edes muutamaksi vuodeksi? Maalla on myös eri kuin kaupungissa...
ap
Katos kun niitä rahoja ei täältä mukaansa saa. Mun vakava sairaus sai tajuamaan että elettävä on NYT, jos haluan jotain niin sen aika on heti eikä "sitten kun", koska sellaista sittenkunia ei välttämättä tule.
Kerro asuntolainan määrä?
Nettotulonne?
Varmaan jossain korvessa max 100 000 € pankkilaina, jos pystyitte lyhentää sen noin nopsaan...
Eli olimme molemmat töissä ja halusimme tuleville lapsille sen kodin missä asutaan koko lapsuus.
Nyt on velat maksettu, monella ystävällä on vielä paljon jäljellä, joku ei ole ottanut vielä velkaa ollenkaan. Omasta mielestäni mä olen se onnekas velaton talollinen
Kysyn vain, että oliko ajoitus oikea? Miten nopeasti maksatte lainanne pois ja miten nopeasti olisitte maksaneet, jos olisitte sopeutuneet kerrostaloelämään edes muutamaksi vuodeksi? Maalla on myös eri kuin kaupungissa...
ap
oltiin nelikymppisiä kun asuntolaina otettiin, että sikäli ei joo ollut ajoitus oikea, mutta kun vaan ei ollut vakiduunia sitä ennen eikä lainaa saatu
jessus, mitä jos kaivelisit vaikka napaasi aikasi kuluksi?
todella puun ja kuoren väliin. Taloudellinen tilanne viriteetään niin kireäksi, että pienikin häiriö voi suistaa perheen elämän lopullisesti raiteiltaan. KAikki näyttää hyvältä, isot talot, uuden autot ja matkoja, mutta kotona pidetään valoja yhdessä huoneessa kerralaan ja syödään halvinta ruokaa mitä löydetään kaupasta puoleen hintaan.
Tässä idyllissä kituuttaen haukutaan kaikki, jotka puolustavat luomua ja muistuttavat mahdollisuudesta ottaa kummmilapsi kehitysmaasta. Siihen kun ei ole sen kaiken rikkauden keskellä oikeasti varaa.
mitä myöhemmäksi sen ison lainan ottamisen jättää niin sitä nopeammin sen saa maksettua pois?
miten voi toisen ihmisen maailmaa näin tärryyttää se, että hlö a säästää sähkö- ja ruokakuluissa ja henkilö b syö luomua?
kandeisko hankkia oma elämä c?
todella puun ja kuoren väliin
Tämä kirjoitus osui ja upposi ainakin siihen kohdistuneiden reaktioiden perusteella.
Totta joka sana ;DD
Katos kun niitä rahoja ei täältä mukaansa saa. Mun vakava sairaus sai tajuamaan että elettävä on NYT, jos haluan jotain niin sen aika on heti eikä "sitten kun", koska sellaista sittenkunia ei välttämättä tule.
mitäs jos ne saakin mukaansa? Jos jotkut uskoo kuolemanjälkeiseen elämään, niin onko mahdotonta, että jotkut uskovat myös maallisen omaisuutensa siirtyvän jossain muodossa mukaansa?
että ne säästetyt rahat jää tod.näk. käyttämättä kokonaan, kun ikä alkaa painaa eikä huvita enää olla riennoissa mukana. Kolottaa yms.
Siksi eletään kädestä suuhun, tosin itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa hieno asunto tai auto, törsään ihan muihin juttuihin.
Minä en koskaan puhu rahasta, minä elän mielummin. Olisi kamalaa ajatella rahaa ja sen säästämistä ja kuluttamista joka päivä, se vie aikamoisen siivun ajattelukapasiteetista päivittäin. Mielummin minä ajattelen lapsiani, ystäviäni ja muita tärkeitä juttuja kuin rahaa. Ja miten niin valinneet köyhyyden? Elämä voi olla niukkaa ja ilotonta vaikka rahaa tursuisi joka laarista, niitä ei vain käytetä. Minun elämäni on iloista, positiivista ja rikasta ja olen onnellinen. Se on aika monen pyrkimys omassa elämässään mutta toisarvoisiin seikkoihin takertuminen yleensä estää tuon lopputuloksen löytämistä vuosikymmeniä.
Ja ähäkutti, en kerro tässä taloudellisesta tilanteestani mitään koska se ei ole tärkeätä elämässäni.
Naureskella tuttavien luuloille rahatilanteestanne ja elää yltäkylläistä elämää kerrostalossa?
Me ollaan pienituloinen pariskunta ja asutaan vuokralla. Raha on tällä hetkellä menettänyt koko lailla merkityksensä, koska menot ovat pienet ja voi pääasiallisesti ostaa mitä mieli tekee. Toista se on tuttavilla, joilla on suuret tulot mutta asuntolaina. Meille ei lapsia tule eli kukaan ei tule perimään sitä kämppää, jota maksettais 20+ vuotta kaikesta pihistellen. Ei ole juurikaan muuta syytä kuin oikeus päättää seinien väristä, miksi asunto ostettais ja kestetään kyllä sellaista vajavuutta kuin vääränväriset seinät. Jos te ette halua leikata nurmea harva se päivä ja viihdytte kerrostalossa, mitä se ketään muuta haittaa?
Mä olen pitkään ihmetellyt, miksi niin suurella osaa ihmisistä on krooninen rahanpuute. Olen tullut siihen tulokseen, että ovat avuttomia rahankäytössään ja impulssikontrollissakin ongelmia. Sellaisille ihmisille tuskin mitkään tulot olisivat riittävät.
Bruttotulot tällä hetkellä 6700 euroa + 3400 euroa + lapsilisät päälle. Asumismenot tällä hetkellä, kun lainakin on maksettu 327 euroa/kk (sis vesimaksut, kaukolämmön ja autopaikan). Asunto Helsingissä, mutta monella tutulla ja sukulaisella omakotitalot Helsingissä, Vantaalla, Keravalla, Espoossa, Nurmijärvellä...
ap
valitetaan ettei sossu maksa sitä.
Siksi eletään kädestä suuhun, tosin itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa hieno asunto tai auto, törsään ihan muihin juttuihin.
just laukes pesukone ja uusi ostetaan korottomalla osamaksulla, repikääs siitä nyt oikein muheva riita :) :)
haluta asua kerrostalossa, se olisi meille kuin vankilassa oloa
meillä on talo ja lisäksi lämmin ulkorakennus harrastuksia varten, ja me nautimme tästä elämäntavasta, vaikka sitten joskus täytyy yrittää pihistellä että saa laskut maksettua
olisiko tuttu ajatus sulle se, että yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta..?