Mitä pahaa siinä on, että haluaa ns. oman tasoisensa kumppanin?

[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2012 klo 17:48"]

niilläkin, jotka sanovat, että luonne on tärkein, on kumppani, joka on yleisestikin ottaen ihan hyvännäköinen, koulutettu, hauska jne. Toki se luonne on tuollaisten ihmisten joukosta valittuna ollut paras, mutta ei kukaan ole kiinnostunut sellaisen ihmisen luonteesta, joka ei esim. ulkonäöllisesti viehätä ollenkaan.

[/quote]

Miten luonne näkyy ulkonäöstä, argumentoisitko vähän? Kova kuntoilu ehkä näkyy muodokkaana kroppana, hyvä ruokahalu lihavuutena, mutta että luonne?

Näkyyhän luonne naamasta tai ainakin olemuksesta eli ulkonäöstä ja käytöksestä!! Hyvännäköisissäkin on erikseen ne jotka on koppavia ja ne jotka on tosi sydämellisiä. Ja rumemmissa ihan sama näkyy.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 00:50"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 20:28"]

[quote author="Vierailija" time="07.02.2012 klo 17:48"]

niilläkin, jotka sanovat, että luonne on tärkein, on kumppani, joka on yleisestikin ottaen ihan hyvännäköinen, koulutettu, hauska jne. Toki se luonne on tuollaisten ihmisten joukosta valittuna ollut paras, mutta ei kukaan ole kiinnostunut sellaisen ihmisen luonteesta, joka ei esim. ulkonäöllisesti viehätä ollenkaan.

[/quote]

Näkyyhän luonne naamasta tai ainakin olemuksesta eli ulkonäöstä ja käytöksestä!! Hyvännäköisissäkin on erikseen ne jotka on koppavia ja ne jotka on tosi sydämellisiä. Ja rumemmissa ihan sama näkyy.

[/quote]

[/quote]

Miten luonne näkyy ulkonäöstä, argumentoisitko vähän? Kova kuntoilu ehkä näkyy muodokkaana kroppana, hyvä ruokahalu lihavuutena, mutta että luonne?

Sori meni aikaisemmin lainaukset pieleen.

Laasanen käynyt kertomassa "totuuksiaan" viime vuoden helmikuussa. (viestit 43, 45 ja 47-48) :D

[quote author="Vierailija" time="03.09.2013 klo 20:40"]

Mä väittäisin, ettei kukaan paheksu, että hakee tasoistaan, MUTTA veikkaisin, että nämä, mitkä te koette paheksumiseksi on vain sitä, että ihmiset yrittää viestittää, että te ette olekaan ihan niin hyviä saaliita kuin tavoittelemillanne ominaisuuksilla varustetut miehet taas ansaitsisivat. Aika moni tasomäärittelijä tuntuu vetävän itsensä 7 numeroa liian korkealle tasolle

[/quote]

Miten tämä taso määritellään realistisesti?

Ja minä kun oon aina aatellut, että erilaiset ihmiset tykkää olla yhdessä juuri sen takia, että kiehtoo se toisen erilaisuus. En tarkoita siis sitä, että fiksu ihminen olis sen maailman sivistymättömimmän kanssa, vaan että toinen ei välttämättä ole ns. akateeminen kirjaviisas, vaan muuten seuraa aikaansa ja on kiinnostunut yleisesti ottaen maailman asioista. 

Miten kauneus määritellään? Mun mielestä naisten varsinainen kauneus tulee esiin siitä tavasta, jolla ns. kantavat itseään ja kuinka liikkuvat, puhuvat, katsovat. Kaunista on myös mukava ääni ja nauru. Mun puolesta joku saattaa olla vaikka kuinka kauniin mallin näkönen, mutta jos ääni on ihan karmea kimittävä, raapiva tai nasaalinen, niin jotenkin se ulkoinenkin kauneus häviää. Toinen sitten taas on se, että jos tupakoi niin sekin vähentää sitä kauneutta. 

Mut ehkä tääkin on sitä, että siihen ensimmäiseen ulkoiseen näkyyn ihastuu (tai ei ihastu), mutta sitten siihen sisäiseen kauneuteen rakastuu (jos sitä on...). En tiedä ymmärtääkö kukaan muu, mitä haen takaa, mutta itseäni todella toisaalta kyllästyttäisi, että kumppani olisi aika lailla samankaltainen kuin minä... Eikä erilaisuus estä sitä, että ei voisi olla toisen kanssa samalla aaltopituudella. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2012 klo 14:20"]

Kertoo siitä, että on itsetunto ainakin kohdallaan. Tosin on niitäkin, jotka luulevat itsestään ihan liikoja, eivätkä ymmärrä, etteivät lähipiirin ihmiset häntä ihan samoin näe.

Eräs tuttavani on korkeasti koulutettu ja fiksu keskustelija, muttei huomaa sitä, ettei ole ulkoisesti kummoisen näköinen ja luonteeltaankin itsepäinen jyrääjä ja määräilijä. Hän valittaa jatkuvasti, että todella komeat, koulutetut ja mukavat miehet ovat varattuja tai niitä ei vaan ole. Usein hän lähestyy rohkeasti (omaa tasoaan parempia) miehiä ja saa pakit. Ihmettelee sitten, miksei kelvannut.

Monet kerrat olen miettinyt, miksei näin viisas nainen osaa katsoa itseään ulkopuolisen silmin: hänen on laskettava vaatimuksiaan jostakin!

[/quote]

Onko tää tuttavasi joku niistä Ylen Parittomat-ohjelman osallistujista?

Parittomat oli kyllä kouluesimerkki perusteettomasta itseluottamuksesta parisuhdemarkkinoilla.

71: Mulla on esimerkiksi 150 kiloinen kaveri, työskentelee duunarina, ulkonäkö kaukana mistään ihanteista, mutta toinen osapuoli pitäisi olla hoikka, korkeasti koulutettu, hyvän näköinen jne.

Ja yleensä kaikki, jotka latelevat tällaisia tasokriteereitä, näkevät itse itsensä aika ruusunpunaisten lasien läpi.

Me jotka otetaan ihmiset kaikki ihmisinä, emme aina ymmärrä näitä tasoja ja niiden määritelmiä. Ja myös löydämme puolisoita. Minäkin, vaikka en mikään ruusu olekaan. Ja hyvän sainkin. 

[quote author="Vierailija" time="07.02.2012 klo 14:41"]

Joskus voi käydä myös niin, että joku oman "kriteerilistan" ulkopuolelta osuukin kohdalle ja antamalla suhteelle mahdollisuus ja suhtautumalla ihmiseen avoimin mielin - juttu johtaakin onnistuneeseen parisuhteeseen (nim. kokemusta on).

Niin kauan kun laatii kriteerilistoja on vähän eksyksissä itsensä kanssa ja etsii lähinnä itseään, ei kumppania.

[/quote]

Nyt tarkastelet asiaa vain omalta kannaltasi, omalla kohdallasi asia on varmasti kuten kerrot. Itse tekisin kriteerilistoja, mutta kyllä se olisi välttämätöntä. Joustaisin toki kriteerilistoistani välittömästi, kun sopiva ihanuus putkahtaisi vastaan.

Miksi sitten tarvitsen kriteerilistoja? No aikanaan kroonisesti ahdistunutta ja masentunutta en toisella kierroksella kumppanikseni huoli. Ja siinä kyseessä jo itsesuojeluvaisto. Peruspositiivisuus olisi se avainsana. Enkä halua joutua uudestaan oman elämäni kotitalouskoneeksi.

Tupakoitsijaan en huolisi milloinkaan, enkä humalahakuisesti juovaa. Uskista en hyväksyisi, arvomaailmat olisivat ateistin kanssa liian poikkeavat. Duunarin kanssa minulla tuskin olisi mitään keskusteltavaa, kun ei ole melko suuren osan "akateemisiakaan". Mutta ei se duunarius ole se asia, poikkeukset ovat aina mahdollisia eikä mikään ole ehdotonta. Mutta toisella kierroksella en tyytyisi henkilöön, jonka kanssa en voi milloinkaan keskustella idoistani ja työstää niitä joskus hetken yhdessä sekä asettaa niitä tavallaan objektiiviseen testiin. Olen kypsynyt siihen, että kaikki tämä toimii kaiken aikaa vain ja ainoastaan toiseen suuntaan, ei milloinkaan hetken hetkeä siihen toiseen. Toisen täytyisi kyetä täysin keskittymään siihen mitä hänelle kerron, ja päin vastoin toki myös. Toisen tulisi nauttia siitä yhdessä asioiden miettimisestä, ei ärsyyntyä jos keskusteltava asia ei olekaan hänen oman ongelmansa ratkaisemista.

Pointti? Ongelmia pitkässä aiemmassa parisuhteessa kohdanneet saattavat haluta tiettyihin asioihin muutoksen, ja siihen voi olla hyvin perusteltu syy. Olisin valmis luopumaan monesta hyvästä ominaisuudesta, jos nuo asiat ratkeasivat.

Miksi täällä ärsyynnytään toisten kriteereihin? Jos olisin kirjoittanut, että "kommunikoinnin pitäisi toimia", tulisi heti kärkevä kommentti että "on se kiinni aina molemmista osapuolista". Siksi kerroin laajemmin, voi käsittää miksi kommunikointi tai yhdessä keskustelu ei toimi. Miksi se kumppani olisi luultavasti akateeminen, jotta niistä ideoista voisi keskustella yhdessä. Täällä AV:lla ärsyynnytään kriteerilistoista siksi, että ei kyetä ymmärtämään toisten elämäntilanteen ja tarpeiden olevan ehkä hyvin erilaiset kuin omansa. Ei osata kuvitella, että toinen oikeasti tarvitsee ja kaipaa voimakkaasti jotakin mitä itse ei osaisi edes arvostaa tai mikä itselle ei olisi valtavan tärkeää. Se koppavuuden ja ylpeilyn tunnelma syntyy osaksi tästä formaatista, lyhyistä viesteistä. Osaksi kyvyttömyydestä kommunikoida. Mutta suurelta osin se syntyy kyvyttömyydestä ymmärtää, että jollakin toisella omimmat tarpeet ja halut ovat täysin toisin kuin itsellä.

Korjataan ylläolevasta:

"No ainakaan kroonisesti ahdistunutta..."

76

[quote author="Vierailija" time="07.02.2012 klo 16:43"]

Varakkaasta perheestä, kiltti ja hyväkäytöksinen nuori nainen. En ehkä kaunotar, mutta ihan nätti, pitkät hiukset ja tiimalasikroppa. Ns. fiksuja harrastuksia (kirjapiiri, kielet, historia), en juonut enkä polttanut. Miehessä etsin ensisijaisesti kumppania enkä suostunut sänkyyn yhdenkään epämääräisen miehen kanssa (saati ilman että seurustelin henkilön kanssa).

Totuus löi kasvoille märällä rätillä: minä olin täyttä paskaa suomalaisten miesten silmissä. Rääväsuinen, helposti jalkansa avaava ja kiroileva pottunenä nappasi miehen kuin miehen nenäni edestä, minä jäin nuolemaan näppejäni kerta toisensa jälkeen. Kun ikää tuli vähän lisää, ikäiseni miehet kiinnostuivat huippumalleista ja nuorista tytöistä. Taas meni ohi. Olin jo heittää pyyhkeen kehään ja muuttaa nunnaluostariin, kunnes tapasin mieheni.

Olen ollut naimisissa kohta 10 vuotta eikä yksikään mies ole lähestynyt minua tänä aikana. Ilmeisesti minuun on kirjoitettu "kelvoton" tai jotain sellaista. Nuorena otti kyllä koville.

[/quote]

Kuulostaisit napakympiltä. Enkä yrittäisi sinua jos tapaisimme, arvostan nykyistä parisuhdettasi. Toki jos tuntisin sinut, voisin hieman flirttailla sinua piristääkseni.

Minä ainakin haluan vain, että elämänarvot ja maailmankatsomus ovat samanlaiset. Pitää synkata henkisesti, mutta ulkonäöllä, rahalla, statuksella jne. ei ole merkitystä.

Samanlaista tyyppiä itseni kanssa en haluaisi kumppaniksi, vastakohdathan nimenomaan täydentävät toisiaan ja auttavat kasvamaan yhdessä ihmisinä. Minä olen hyvin toimeentuleva ja asiani hoitava, koulut käytynä ja työpaikka alla, omistusasunto jne. Mieheni on "renttu" joka on jättänyt koulut kesken eikä ole tehnyt koskaan töitä (ennen kuin tapasi minut ja on sen jälkeen työllistynyt). Yhdessä olemme kasvaneet ihmisinä kohti "kultaista keskitietä" -mies on oppinut minulta vastuullisuutta ja asioiden hoitoa, vastuunottoa, ns. skarpannut elämässä. Minä taas olen oppinut mieheltä rennomman ja huolettomamman elämäntavan, olen oppinut myös löysäilemään enkä stressaa niin paljon. Olen oppinut käyttämään rahaa fiksummin ja säästeliäämiin jne.

Minusta on typerää tehdä jotain vaatimuslistoja, rakkaus ei tule valikoimalla ja kysyen, rakkaus vain tulee :)

Jokainen tekee valintansa tiettyjen kriteerien mukaan. MUTTA korkeakoulutus tai muu "standardi" ei tee mitään eri tasoa. Eli juuri tuo oman tasoisensa kumppanin ärsyttää. Niin kuin joku jo aiemmin kommentoi, että on erilaisia ihmisiä erilaisine vahvuuksin, ei se tee meille mitään eri tasoja. Tottakai saman tyyppisen kulttuuritaustan omaavan esim. on helpompi luoda suhde, mutta kukaan ei ole toista ylemmällä tasolla. Se että olet esim. lääkäri ei tee susta parempaa ihmistä kuin esim. metalliduunari. Koulutus kertoo kyllä jotain susta, mutta ei tee susta parempaa.

Mulle on ihan sama millä kriteereillä joku kumppaninsa valitsee. Mutta älkää nyt kuitenkaan ääneen alkako puhua mistään tasoista. Teistä itsestänne tulee ihan typerän ihmisen  vaikutelma.

Mielenterveysongelmaisen lääkärin kanssa parisuhteessa olleena allekirjoitan tämän täysin.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 09:25"]

Jokainen tekee valintansa tiettyjen kriteerien mukaan. MUTTA korkeakoulutus tai muu "standardi" ei tee mitään eri tasoa. Eli juuri tuo oman tasoisensa kumppanin ärsyttää. Niin kuin joku jo aiemmin kommentoi, että on erilaisia ihmisiä erilaisine vahvuuksin, ei se tee meille mitään eri tasoja. Tottakai saman tyyppisen kulttuuritaustan omaavan esim. on helpompi luoda suhde, mutta kukaan ei ole toista ylemmällä tasolla. Se että olet esim. lääkäri ei tee susta parempaa ihmistä kuin esim. metalliduunari. Koulutus kertoo kyllä jotain susta, mutta ei tee susta parempaa.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 09:25"]

Jokainen tekee valintansa tiettyjen kriteerien mukaan. MUTTA korkeakoulutus tai muu "standardi" ei tee mitään eri tasoa. Eli juuri tuo oman tasoisensa kumppanin ärsyttää. Niin kuin joku jo aiemmin kommentoi, että on erilaisia ihmisiä erilaisine vahvuuksin, ei se tee meille mitään eri tasoja. Tottakai saman tyyppisen kulttuuritaustan omaavan esim. on helpompi luoda suhde, mutta kukaan ei ole toista ylemmällä tasolla. Se että olet esim. lääkäri ei tee susta parempaa ihmistä kuin esim. metalliduunari. Koulutus kertoo kyllä jotain susta, mutta ei tee susta parempaa.

[/quote]

Ajattelen tavallaan tismalleen kuten sinä. Teoriassa. Käytännössä tilanne voi osoittautua suhteessa kuitenkin niin vinoutuneeksi, että toinen on ehkä ulkopuolistenkin kuvaamana "eri tasolla" kuin toinen puolisoista. Jos kokonaisuudet ovat jotenkin balanssissa tai nainen kaunis tai muuten hurmaava ja mies häntä siksi palvoo, suhde varmastikin kestää. Mutta jos nainen ei ole kaksisen näköinen, muutenkin "eri tasolla" kuin mies, ei mitään erityistä vahvuutta kompensoimaan, mies ei näe hänessä pidemmän päälle mitään mitä osaisi erityisesti arvostaa. Nainen taas kaipaa sitä huomiota, mutta ei voi sitä tuossa suhteessa saada. "Oman tasoisensa" kanssa nainen saisi jakamattoman huomion ja kukoistaisi. Kamala ilmaisu, kuulostaa kylmältä ja iljettävältä, silti "oman tasoisensa" voi joskus olla osuvakin ilmaisu.

Lukuisten tällaisten provoaloitusten vuoksi "oman tasoisensa" on saanut täällä aika voimakkaasti kielteisin, ylemmyydentuntoa alleviivaavan, leiman.

Ap:n ajatukset "haiskahtavan" pissiksen mielipiteiltä. Miksi ulkonäkö olisi tärkeä? Se rapistuu jokaisella ennemmin tai myöhemmin. Pissiskin vanhenee. Eikä se varallisuuskaan ole kovin merkitsevä.

Siinä mielessä olen otsikon kanssa samaa mieltä, että "samantasoinen" puoliso on tavoiteltava asia. Mutta mikä on samantasoinen? Ei ainakaan ulkonäkö. Sen sijaan samanlainen arvomaailma ja maailmankatsomus ovat tärkeitä. Samoin yhteensopivat luonteenpiirteet. "Raitis ja reilu, ei horju eikä heilu" (vähän muunneltu fraasi) on minun kriteereitäni tai olisi ollut, jos tarjokkaita olisi ilmaantunut. Ruotsalaiset sanovat: "Lika barn leka bäst" pitää myös paikkansa. Samanlainen tausta on ihan hyvä perusta parisuhteelle.

Itse olen yh-isänä deittaillut netin kautta keski-ikäisten naisten kaa. On järkyttävää huomata, miten todellisuus ja naisten omat kuvitelmat itsestä ovat ristiriidassa keskenään.

Reaalielämässä tapaan naisen, joka juuri ja juuri jaksaa käydä töissä. Illat makkaa sohvalla kattoen TV:tä. Hienoista ”harrastuksista”, joita on ilmoittanut tekevänsä ei ole tietoakaan.

Lähes jokainen ilmoittaa harrastavansa kuntosalia. Itse harrastan bodausta (treenaan vuodesta toiseen ja monta kertaa viikossa) ja vielä tähän päivään mennessä en ole saanut yhtään kaveria sinne kuntosalille.

Oman tasonsa osoitukseksi puhutaan ”kulttuuriharrastuksesta”. Mutta kun alkaa puhumaan kirjallisuudesta, runoudesta, teatterista tai oopperasta, niin paljastuu lähes täydellinen tietämättömyys. Mulle esim. runouden harrastus tarkoittaa, että luen ja kirjoitan runoja, varmaan melkein joka päivä. Eli jos on lähivuosien aikana käynyt kerran oopperassa, niin naiselle se on ”kulttuuri-ihminen”.

Lapsista kerrotaan, että ”harrastetaan” kaikenlaista ”yhdessä”. Esim. jos sanotaan, että harrastaa uimista. Niin se suomentuu, että muutaman kerran kesällä käytti lapsia uimassa ja ite istui rannalla. Minä kävin suunnilleen joka päivä koko kesän lasten kaa uimassa. Lisäksi talvella käydään joka ikinen viikko uimahallissa. Luistelu-harrastus tarkoittaa, että kerran viime talvena käytti lapsia luistelemassa ja itse seisoskeli kentän laidalla.

Jos sanotaan, että ”luen kirjoja”, niin siihen riittää suunnilleen yksi kirja per vuosi. Lasketteluharrastuksen pohjaksi riittää, että on käynyt kerran rinteessä jolloinkin 20 vuotta sitten.

Sanalla sanoen se perse ei naiselta nouse sieltä sohvan pohjalta iltaisin. Kato, kun väsyttää. Kato, kun ei jaksa. Loppujen lopuksi ilmenee sitten, että suunnilleen ainoa asia työnsä lisäksi, mitä se nainen tietää on, että mitä TV:stä tulee tänään ohjelmaa? Se on puolestaan ainoa asia, mitä minä en edes välitä tietää.

Sitten eronneena asutaan lasten kanssa jossain kaupungin slummikorttelissa pienessä kuppasen näkösessä kerrostalokämpässä , josta maksetaan ylisuurta vuokraa. Ja podetaan ”ylemmyyttä” elintason ja ”elämäntavan” vuoksi ja vaaleissa tämä voittaja-yksilö äänestää Kokoomusta. Oikeasti tulot sen vuokramaksun jälkeen jotain sosiaalipummiluokkaa.

Mä en moista touhua ja ennen kaikkea voimattomuutta  jaksa katella.  Makaan sitten joskus haudan pohjalla, mutta olen aattellut sitä ennen vähän elääkin ja tehdä jotain.

Se, että "etsii omantasoista kumppania" kertoo jo kaiken. Eli pitää itseään yleisesti ottaen parempana kuin suurinta osaa muista. Jos ihminen on niin loistoyksilö kuin luulee olevansa, ei hänen tarvitse etsiä yhtään mitään. Hänestä kilpaillaan. Jos ihminen on oikeasti mukava, fiksu ja kaunis, hän ei ole yksin. Katso siis peiliin.

Minulle on tärkeää että kumppanini on fiksu ja lukee paljon, koska olen itse älykäs ja kiinnostunut maailman tapahtumista. En pidä itseäni sen vuoksi mitenkään muita parempana tai muista asioista kiinnostuneita miehiä huonompana. Onhan se kuitenkin tärkeää että puolison kanssa on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, eikä se tee minusta yhtään pinnallista tai pissistä.