Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?

Minua kehoitettiin etsimään netistä kuvauksia viitteellä DSM IV välttelevä persoonallisuushäiriö ja pohtimaan mitä ajatuksia lukemani minussa synnyttää. Tällä hetkellä ajattelen lähinnä sitä, että tämä viestiketju on hauskinta ja mielenkiintoisinta, mitä olen kohdannut vähään aikaan. Tosin en ole rypenyt missää kovin korkealla tasolla viime aikoina. Rima taisi olla korkeimmillaan, kun pohdiskelin pojalleni Peter Jaksonin Hobitin dramaturgisesta verettömyydestä... että sikäli... kuminkin nyt luulen löytäneeni jotain, mitä oli kiva ja innostava lukea. Lähinnä siis meinaan ap:n tekstia ja haluan sanoa, että tapasi käännellä ajatuksia ja lakonisoida ihmiselämää on innostava ja riemastuttava. Siis anakin minulle.



Minulle on ollut jännittävää pikkuhiljaa vuoden parin sisällä kasvaa ajatukseen, että ehkä olen ihan nuppi sekaisin. Olen perinteisesti ajatellut olevani aika vahva ja itseensä syvällisesti rakastunut persoona. Taidankin olla sen vastakohta, tai ainakin olen alkanut epäillä sellaista. Joku on tainnut vähän sumuttaa minua. Olen myös kuvitellut ajattelevani olevani maailman parasta seuraa -- vaikkakin minulla on samalla ollut pieni epäilys, ettei tämä tosiseikka välttämättä ihan aina välillä välity ulospäin -- ainakaan kaikille. Mutta ehkä asia ei ole ihan niinkään ja ehkä en ihan oikeasti ole täysin rinnoin siihen uskonutkaan. Suomutko ne oli, jotka saattaa jossakin kohtaa vähän raottua silmien päältä? Sitä sopii kai ainakin toivoa?



Tämä kaikki on minulle vielä kovin epämääräistä ja etäistä ja ehkä vasta alkaa jotenkin hahmottua mikä tässä voisi minulle pikkuhiljaa kirkastua. Eli sulattelen ajatusta, että on mahdollista etten olekaan niin hirveän tyytyväinen itseeni. Sulattelun vuoksi en edes osaa esittää ap:lle kysymystä. Niinpä laitan ajatuksenpoikaseni takaisin hautumaan ja toivon, että kysymyksiä löytyy vähän myöhemmin. Tosi kiva oli joka tapauksessa törmätä tähän keskusteluun. Nyt toistaiseksi vaikenen. --VALIS

itsensä ja elämänsä määriteltävä



sekaisin/järjestyksessä



onko merkitystä?

Jos on koko ikänsä miettinyt omaa toimintaansa siltä osin, kuin se on tuntunut vieraalta, rajoittavalta ja mahdottomalta hahmottaa, niin voi olla helpottavaa huomata jonkun tutkineen vastaavaa toimintaa ilmiönä ja luoneen sille jotakin mallia tai käsitteistöä, jolla avulla kyseistä hahmotonta ongelmamöyttkyä voisi kenties alkaa purkaa ymmärrettäviin ja hallittavissa oleviin paloihin. Jos järjestyksen löytyminen antaa välineitä päästä itsessä käsiksi tähän asti muodottomiin ja kummalista uskontoakin mystisempiin ulottuvuuksiin, sillä voi olla suurtakin merkitystä. Tällaisen avun löytyminen on minulle toistaiseksi kuitenkin täysin teoreettista ja ei millään tavalla omakohtaisesti koettua. Olen hypännyt tielle ja odottelen jännityksellä, mitä mutkan takaa paljastuu. Tätä ennen olen osannut hypätä vain pimeään ja tilanne on uutuudessaan kutkuttava. --VALIS

ihanko totta saatat raivoissasi riisua vaatteesi? Tuollaisesta en ole kuullutkaan. Oletko monta kertaa tehnyt noin? Kaikkiko? Etkö silloin välitä, kuka sinut näkee? Ja miksi teet niin? Joku huutaminen nyt on ihan tavanomaista eikä ihmetytä, mutta että riisut?!?

Kohtaukset alkavat jostain ulkoisesta ärsykkeestä. Saatan esimerkiksi kokea epäoikeudenmukaisuutta tai vähättelyä itseäni tai jotain muuta tahoa kohtaan. Alan raivota kuin millään ei olisi enää mitään väliä. Huudan kovaa ja syydän solvauksia, saatan heitellä tavaroita, huitoa käsilläni tai riisua vaatteeni, olen hirvittävän ahdistunut ja pelkään hylätyksi tulemista. Usein odotan, että joku tulisi ja rauhoittaisi tilanteen, mutta tietysti käy päinvastoin ja läsnä oleva henkilö lähtee pois. Lopullisesti. -ap-

Vastaus 172

Virkistävää kuulla, että tämä on ollut hauskaa ja mielenkiintoista luettavaa. Ehkä, VALIS, kirjoitat jatkossakin? -ap-

Vastaus 174

Tänään on sellainen ilta, että tuntuu vähän yksinäiseltä. En ole pariin viikkoon käynyt missään enkä ole sen takia edes nähnyt ketään. Mutta kun ajattelen, miten voisin tänäänkin pilata jonkun mukavan ihmisen mukavan päivän, tämä ei tunnu mitenkään vaikealta. -ap-

Tervehdys, ap. Ei ole asiaa, mutta tulinpa tervehtimään. t. se joka kysyi viimeksi riisumisesta.

Vastaus 175

Tervehdys sinnekin. Vastasin kysymykseesi lopulta, kun olin sitä pitkään miettinyt. Selvenikö asia yhtään? -ap-

Vastaus 181

Elämäni meni oikeastaan jo alusta lähtien pieleen. En taida jaksaa enää. -ap

Hei ap. koita vaan jaksaa, vaikka vain hengittää. Mennyt on mennyttä ja kaikki ikävät asiat voit huoletta heittää päästäsi. Keskity löytämään jotain hyvää, jotain mikä on onnistunut, koita pitää itsesi pinnalla. Hoe vaikka kiitosta ja huomaat, että onhan elämällä jotain annettavaakin. Ihmissuhteet ovat sinulle se elämän kompastuskivi, mutta olet sentään onnistunut niitä luomaan, useammankin, joten jotain oiken positiivista sinussa on varmasti.

Etsi elämästä pieniä hymyn aiheita, lumi, kuu, naapurin suloinen koira, kaunis taulu tai laulu ja väännä se suu väkisin hymyyn. Voimia t. ohikulkija

Vastaus 182

Viimeaikaiset tapahtumat olivat liikaa. Lopulta jään aina yksin. -ap-

En ole lukenut ketjua kuin aika vähän, ja olet saattanut tähän vastatakin, mutta haluaisin silti tietää, että miksi kirjoittelet tänne av:lle tästä? Siis ilman sarvia ja hampaita, tarkoitus ei ole arvostella vaan ihan uteliaisuuttani kysyn. Missä asut?

Vastaus 183

Aloin joskus huvikseni kirjoitella, kun olin tänne eksynyt ja huomannut, että täällä oli ketjuja, joissa erilaiset ihmiset antautuivat "haastateltaviksi". Nykyään on kai yhdentekevää, miksi, minne tai missä kirjoittelee. Asuinpaikallanikaan ei liene merkitystä. -ap-

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 23:44"]

Vastaus 183

Aloin joskus huvikseni kirjoitella, kun olin tänne eksynyt ja huomannut, että täällä oli ketjuja, joissa erilaiset ihmiset antautuivat "haastateltaviksi". Nykyään on kai yhdentekevää, miksi, minne tai missä kirjoittelee. Asuinpaikallanikaan ei liene merkitystä. -ap-

[/quote]

Eikö sinua satuta se, että ihmiset haukkuvat sinua täällä? Ja asuinpaikka kiinnosti siksi, koska olisin saattanut tarjoutua vertaistueksi. Olen samankaltaisessa tilanteessa kuin sinä. Ajatukset ainakin ovat hyvin samansuuntaisia. Voisi olla helpottavaakin olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa voisi olla juuri sellainen kuin on.

Vastaus 184

En jaksa enää välittää ihmisten sanomisista ja ehkä olen haukkumiset ansainnutkin. Voi toki olla, että joku luulee saavansa aikaan muutosta, kun haukkuu, eli tarkoitus on hyvä.

Missä itse asut? -ap-

Minusta on mielenkiintoista lukea erilaisista ihmisistä. Ap on ollut rohkea avautuessaan ja kertoessaan itsestään, kiitos siitä. Olen oppinut paljon ja varsinkin, kun omalla ystävälläni on ongelmia persooonallisuutensa kanssa ja oma kuppini on hänen suhteen aika täys. Rakastan häntä ja toivon kaikkea parasta, mutta oman mielentasapainon vuoksi pidän etäisyyttä. Meillä ei ole ollut riitaa eikä välimme ole poikki lopullisesti. Samalla lailla toivon ap.n rohkeasti ottavan yhteyttä lähisukulaisiinsa ja selvittävän riidat. Ap voisi myös tapailla ihmisiä, vaikka ei loisikaan ystävyyssuhteita. Pelkkä kontakti ihmisiin tekisi hyvää.

[quote author="Vierailija" time="05.03.2013 klo 23:54"]

Vastaus 184

En jaksa enää välittää ihmisten sanomisista ja ehkä olen haukkumiset ansainnutkin. Voi toki olla, että joku luulee saavansa aikaan muutosta, kun haukkuu, eli tarkoitus on hyvä.

Missä itse asut? -ap-

[/quote]

Pääkaupunkiseudulla.

Totta kyllä, että jonkun haukkujan tarkoitus voi olla auttaminen :) Niin minunkin kohdallani, kun perheenjäsen sanoi, ettei tämä ole mitään muuta kuin laiskuutta ja teiniangstia ja pitää käydä ulkoilemassa ja syödä kasviksia, sillä se lähtee.

Vastaus 185

Olemassa olevat "lähisukulaiset" ovat niin vaikeita tapauksia, että heistä on parasta pysyä loitolla. Ihmisiä olen tapaillut ja kaikki meni jälleen kerran pieleen. Olen liian rikki. -ap-

Vastaus 186

Ihmisten ymmärtämättömyyttä ei kai voi muuta kuin sietää.

Toivon, että löydät itsellesi vertaistukea, jos haluat sellaista. Jos olet vielä teini ja kaukana keski-iästä, kannattaa myös ottaa vastaan ammattiapua. Minä olen ne polut jo kulkenut loppuun ja päätynyt toivottomien tapausten mappiin. -ap-

Mun mielikuvitus ei riitä keksimään, miten ihmisen tapaaminen voi mennä ihan totaalisesti pieleen?