Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?
06.02.2012 |
Minulla on diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö. Kuulun siis siihen ihmisryhmään, jota joidenkin mukaan kannattaa välttää kuin ruttoa. Eli minun kanssani ei kannata seurustella tai avioitua ja ystävänäkin olen mahdoton. Luettuani kaikenlaisia kuvauksia siitä, millaista tuhoa voisin saada aikaan, päätin, että olen ihmisten kanssa tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Nyt en ole yli vuoteen tavannut juuri ketään.
Haluatteko kysyä jotain?
Kommentit (500)
Vastaus 216
Olen jo käynyt pitkät terapiat, joten tiedän, mitä ammattiapu on ja mitä se ei ole. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2013 klo 00:46"]
Vastaus 213
Minulla pitäisi olla jokin tavoitemuoto, jotta osaisin aloittaa. Jokin omaelämäkerrallinen tilitys ei tunnu itselleni sopivalta muodolta. -ap-
[/quote]
Muotohan voi olla vaikka millainen ja teos voi olla kirjoitettu kolmannessa persoonassa, vaikka olisi sisällöllisesti elämäkerrallinen. Oletko aiemmin kirjoittanut jotain ilmaisullista; runoja, novelleja, päiväkirjaa? Voin aina silloin tällöin ehtiessäni auttaa sinua etsimään oikeaa muotoa/tyyliä.
446
Vastaus 217
446, luulen, että en kykene tuottamaan sellaista kuvailevaa, elämäkertatyylistä tekstiä. Hallitsen korkeintaan asiatyylin, mutta oman elämän analysoiminen tuntuu vaikealta. Kenties taustalla on myös pelko täyden hömpän tuottamisesta, sillä huomaan suhtautuvani skeptisesti esimerkiksi erilaisiin oma apu -kirjoihin. Tosin juuri sitä apua minulla ei ole annettavana itselleni eikä kellekään muullekaan. -ap-
[quote author="Vierailija" time="01.08.2013 klo 16:36"]
Vastaus 217
446, luulen, että en kykene tuottamaan sellaista kuvailevaa, elämäkertatyylistä tekstiä. Hallitsen korkeintaan asiatyylin, mutta oman elämän analysoiminen tuntuu vaikealta. Kenties taustalla on myös pelko täyden hömpän tuottamisesta, sillä huomaan suhtautuvani skeptisesti esimerkiksi erilaisiin oma apu -kirjoihin. Tosin juuri sitä apua minulla ei ole annettavana itselleni eikä kellekään muullekaan. -ap-
[/quote]
Älä siis kirjoita elämäkertatyylillä ja kuvailevasti, vaan sellaisella tyylillä jonka hallitset. Älä myöskään kirjoita siksi, että sinulla olisi jotain "annettavaa". Vaan ihan kirjoittamisen ja muistiin merkitsemisen ilosta. Harvalla on mahdollisuus pysähtyä katselemaan ja tarkkailemaan elämäänsä rauhassa kokonaisuutena, yksiyiskohtia myöten. Sinä olet yksi näistä harvoista ja lisäksi osaat kirjoittaa. Se riittää.
Älä analysoi elämääsi, kirjoita siitä pelkät tapahtumat ja puhtaat faktat. Kaikenlaista puolivillaista pseudoanalyysia ja enemmän tai vähemmän melodramaattista tulkintaa on jo kirjoitettu riittävästi.
446
Vastaus 226
Psykiksestä en osaa sanoa mitään. En ole seurannut tätä palstaa niin tarkasti viime kuukausina.
Nämä pitkät pyhät ovat joskus rasittavia. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttää yhä enemmän siltä, että suhde on pian ohi. Sitten aion jatkaa eristäytynyttä elämääni siitä, mihin jäin. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on omat ongelmansa enkä kenties pysty auttamaan häntä, vaikka haluaisinkin. Ongelmat ovat paljastuneet vähitellen eivätkä ne minua ole varsinaisesti hätkähdyttäneet, mutta eivät ne myöskään lupaa hyvää tulevaisuuden kannalta. Välitän hänestä kyllä paljon, mutta toisinaan hän ärsyttää ja raivostuttaa tavattomasti. On lähes ihme, etten ole saanut vielä mitään megakohtausta.
Kumpikin ilmeisesti on yrittänyt kovasti, mutta se ei välttämättä riitä. En sitä paitsi ole varma, hyväksyisikö mies minua lopulta. Hänhän ei vielä tiedä minusta kaikkea, ja tarkoitan nyt etenkin pimeää puoltani. -ap-
Vastaus 200
Ehkä jaksan elää, jos tapahtuu jotain niin kauheaa, että tähänastiset ongelmani unohtuvat. Mutta sen pitäisi olla jotain ydinsodan tai luonnonkatastrofin tapaista. Olen jopa ajatellut matkustaa jollekin sota-alueelle. En vain jaksa poistua kotoani minnekään. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä siellä kriisialueella? Vapaaehtoistyötäkö? Kenties se voisi olla hyväkin idea. Tosin motiivisi lähteä sinne ei ole kriisialueen ihmisten auttaminen..... Mitä kriisialuetta olet kaavaillut?
Vastaus 203
Tuskin minusta varsinaisesti olisi auttamaan ketään. Enemmän tai vähemmän salaa kai toivoisin pääseväni hengestäni, mutta saattaisinhan myös motivoitua elämään. Vaihtoehtoja on muutamia. Jotkut kyseisistä kriisialueista ovat minulle tuttuja ajoilta, jolloin ei vielä tai enää ollut mitään kriisiä. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ap, mutta haluan kiittää viestien 466 ja 467 kirjoittajaa lukuvinkeistä! Olen lueskellut nyt jo pari iltaa sitä nettilinkkiä ("kotkansydän") ja kirjakin on varauksessa. Itselläni ei ole diagnoosia persoonallisuushäiriöstä, mutta epäilen että voisin saada diagnoosin epävakaasta persoonallisuudesta. Toistaiseksi olen yrittänyt sinnitellä "omin voimin". Välillä elämä on ihan ok, välillä olen tosi ahdistunut. Useimmiten olen ahdistunut. Tiedostan että ongelmat eivät johdu muista ihmisistä tai ulkopuolisista tekijöistä, vaan ainoastaan omasta pääkopastani ja omista tunteistani. Avain onnellisempaan elämään on siitä syystä vain ja ainoastaan itselläni. Voi kun tästä voisi tosiaan parantua! Tsemppiä myös ap:lle! Kannattaa lukea tuota nettilinkkiä.
...meneekin ihan äimistyttävän helposti rikki, tosiaan ei tarvitse kuin yksi poikkipuolinen sana ja se on siinä.
Älä helvetti vie kerro kenellekään mitään heti. Kuten sanottu, ihmiset inhoaa vielä enemmän heikkoutta kuin ilkeyttä. Ne ei halua, että joku psyko-oireineen takertuu niihin kiinni ja sit joutuu sellasen psykoholhoojan ja aina ymmärtävän olkapään rooliin. En itsekään tykkäisi.
Ei elämä yksinään ole mitenkään kauhean hirveää, ja kuulostaa että olet sopeutunut siihen hyvin. Ehkä siis sinun kannattaa jättää tapaamatta miehet. En tosin suoraan sanottuna tajua kyllä logiikkaasi. Mulle syyksi kelpaisi, että ne oli susirumia tai juntin näköisiä. Toi että haluat suojella niitä itseltäsi kuulostaa ahdistavalta, siihen tulee sellainen turhan marttyyrieleen maku. Itse lähtisin riemusta kiljuen jos joku haluaisi kanssani treffille. Mutta tunnut tuntevan itsesi hyvin, joten en halua neuvoa.
Poistin lainauksesta pari viestiä, ettei tule niin isoja laatikoita.
En ihmettele, että vaikutan marttyyriltä. Tosin oikeassa elämässä juuri kukaan ei tiedä, että en ole tekemisissä ihmisten kanssa. Sitä paitsi alunperinhän ystäväni pistivät välit poikki minuun, joten valinta oli heidän.
Treffeille varmaan pääsee kuka tahansa, jos ei ole niin tarkka seurastaan. Mutta treffit ei ole sama asia kuin oikea ihmissuhde. -ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te, joilla on tuo diagnoosi olette äärettömän laiminlyötyjä lapsena, teillä ei ole ollenkaan itsetuntoa, varaudutte hylkäämiseen puolustuksella eli hyökäyksellä varmuuden vuoksi etukäteen. Aivan kuin teillä olisi uhmaikä ja haluatte testata ihmisiä, että rakastavatko he teitä kun olette mitä olette?
Valitettavasti moni ps-häiriöinen ottaa niin rankat konstit kehiin, etteivät terveet sitä kestä. Aiheutatte muiden psyykelle vakavia vaurioita, koska keskitytte vain itseenne ja erinomaisuuteenne.
Psykomammalle sellaisia terveisiä, että sinun kuuluisi olla telkien takana, jos olet kaikkien sanojesi takana.
Ap. vaikuttaa varsin fiksulta, mutta sitä ihmettelen, että miksi ihmisen äly mitataan vain omien suoritusten perusteella. Älyä on monenlaista ja osaamista. Vastakohta voi olla paras vaihtoehto:)
Minä olen elänyt lapsuuteni perheessä, jossa oli yksi vakavasti persoonallisuushäiriöinen henkilö. Hän ei koskaan saanut mitään apua ongelmiinsa. Jäljet johtavat siis sylttytehtaalle eli lapsuuden turvattomuuteen.
Tässä muuten väistämättä tulee sellainen olo, ettei saisi olla tekemisissä ihmisten kanssa mutta ei myöskään eristäytyä.
En ihan hahmottanut, mitä tarkoitit tuolla viimeisellä kappaleella. -ap-
tulkaa livenä sanomaan jos on asiaa niin katotaan...
Ja kenenkään muun kuin itseni varaan en elämääni laske, mulle yks vitun hailee sosiaaliset suhteet, ei niistä yleensä ole kuin pelkkää haittaa, ei mitään hyötyä.
Ja minähän en tästä persoonallisuushäiriöstäni kenenkään mieliksi parane.
Hoitoa kokeilen, jotta saan kokeiluani olla lopultakin rauhassa eikä tartte enää tuhlata aikaa naurettaviin seuraleikkeihin ryhmäterapiassa.
Mä en ole valmis tekemään tippaakaan työtä sen eteen että epävakaudesta paranisin.
Jos paranee itsestään niin hankin jonkun toisen eläkkeeseen oikeuttavan diagnoosin.
PM
alkaa näyttää siltä että joku suhde antaa vähemmän mitä ottaa.
Ja kiitollisuuden velkaan en kellekään jää, rahalla saa ja hevosella pääsee.
PM
go, girl, that's the spirit : D
Hauska nähdä, että liikuskelet yhä täällä ja yhtä ärhäkkänä kuin ennenkin.
Mä ymmärrän vihasi ryhmäterapioita kohtaan. Ymmärrän sun vihasi muutenkin. Ja ymmärrän senkin jos sanot että vihaat mun ymmärrystäkin.
Mut hauska kuulla että energiaa piisaa!
että olen itsestäni riippumattomista syistä pakotettu samaan ryhmäterapiaan ihmisten kanssa, joiden seurassa en vapaaehtoisesti viihtyisi.
Loppuu ryhmäterapia lyhyeen jos yhtään seuraleikkiä ehdottavat.
Ekalla kerralla kestin sitä paskaa 45 min.
miten ryhmäterapiassa voi tällaista ongelmaa ees käsitellä? Onko siellä kaikilla sama ongelma ja sit te sähisette toisillenne ja kynsitte toistenne naamoja : D. VAi onko siellä ryhmässä muut jotain muita ongelmaisia, esim.1 esiintymisjäänityksestä kärsivä, 2 änkyttäjää, pari traumapotilasta ja sit sinä. Mahtaa olla juhlat : D
Alue: Aihe vapaa
Etsi asuinpaikkakuntasi seurakunnan sivut ja varaa aika perheasiainkeskuksesta. Siellä on hyvät ja koulutetut terapeutit, eivät tuputa uskontoa. Sinun olisi erittäin tärkeää saada puhua ihmisen kanssa. Soita!