Olen persoonallisuushäiriöinen ja eristäydyin siksi vapaaehtoisesti. Kysymyksiä?

tartte kauheesti miettiä mitä kirjoittaisit. Kysy vaikka pääsiäisestä???

ei osaa jutustella. Tuskin se toipilas sulta mitään romaania oottaa tekstarina saavansa ja laitat sen mitä ekana tulee mieleen, niin saapahan susta aidon kuvan eikä mitään laskelmoivaa ja yliharkittua taktikointia.

Hitaat ja harkitsevat ovat rasittavia, mutta ehkä se mies tykkää sellasesta joka makustelee miettii kaikkea viikon, itse kyllästyisin alle tunnissa oottelemaan.

Kyse on sähköpostista, ei tekstarista, ja sain sen siis äsken enkä halua ihan heti vastata. Miehestä ei kuulunut viikkoihin mitään, joten ehkä hän on hieman hidas. Tavatessamme jutustelimme kyllä monta tuntia ja mielestäni ihan luontevasti. Siksi olin ajatellut, että voisi olla kiva jutella toisenkin kerran, vaikkei sitten enää tavattaisikaan. -ap-

tartte kauheesti miettiä mitä kirjoittaisit. Kysy vaikka pääsiäisestä???

Kumpikaan ei taida viettää pääsiäistä, mutta jotain tietysti pitää kysyä, jos haluaa osoittaa kiinnostustaan. -ap-

Jatkan tätä synkkää yksinpuheluani. Tänään tosin ei ole kovin synkkää. Kävin asioilla ja erään talon edessä seisoskeli kaksi nuorta miestä juttelemassa. Molemmat vaikuttivat normaaleilta ja selviltä. Toinen tervehti minua iloisesti. Vaihdoimme pari sanaa. Kun tulin ulos samaisesta talosta, tervehtijä oli vielä siinä ja hymyili ystävällisesti. En tiedä syytä hänen käytökseensä, mutta jäi hyvä mieli. Aurinkokin paistoi.



Lisäksi sain viestin siltä mieheltä. Hän kysyi, haluaisinko tavata pääsiäisen jälkeen. En enää tiedä, haluaako hän oikeasti tavata minua, koska hän on yhteydessä niin harvakseltaan. Mutta ehkä hänkin on tällainen hidas ihminen niin kuin minäkin. -ap-

"Pääsiäisen jälkeen" on sitten tänään eli tapaan miehen illalla. Odotan mielenkiinnolla, onko vielä niin paljon juteltavaa kuin ensimmäisellä kerralla. -ap-

Olen jutellut tänään kaupan kassan, tuntemattoman koiranulkoiluttajan sekä puistossa leikkineen pikkutytön kanssa. Tunnen olleeni varsin sosiaalinen. Täydellisesti ei edes pystyisi eristäytymään enkä haluaisikaan. Tuskin noiden ihmisten ehti mennä pilalle lyhyestä juttuhetkestä. -ap-

"Sosiaalinen" elämäni on käytännössä netissä, jossa olen tutustunut muutamaan ihmiseen vähän paremmin. Nyt eräs mies kirjoitti, että hän on tulossa paikkakunnalle ja tarvitsisi yösijaa. Vaihtoehtona on hotelli. Mies ei tiedä, miten eristäytyneesti elän enkä aio kertoa sitä hänelle. Jotenkin täytyy vain yrittää selittää, miksi en majoita häntä. Muuten olisin voinut hänet tavatakin, mutta sitten olisi ollut vaikeaa sanoa, että luokseni ei pääse yöksi. -ap-

Seksuaalinen, eli onko sulla niitä tarpeita? Kun et ilm. Harrasta sitä niin onko sulla ees mielitekoja?

Seksuaalinen, eli onko sulla niitä tarpeita? Kun et ilm. Harrasta sitä niin onko sulla ees mielitekoja?

Tarpeita ja mielitekoja on. Siksi kai yritin deittailuakin, vaikka sitten miehiä tavatessa on tuntunut tärkeimmältä saada vain jutella.

Nyt tämä mies, joka kysyi yösijaa, painotti, että hän tulisi vain nukkumaan. Tiedän, että hän olisi kiinnostunut tutustumaan paremmin, mutta luotan häneen. Siinä mielessä voisin hänet majoittaakin. -ap-

Tulin kertomaan kuulumisia. Seurustelusuhde on jatkunut siten, että tapailemme pari kertaa viikossa, joskus harvemminkin. Muuten olen edelleen paljon yksin, mikä tuntuu luontaiselta olotilaltani.



Yllättäen olen löytänyt itsestäni lauhkean ja kärsivällisen puolen. Olen myös tietoisesti päättänyt opetella olemaan raivostumatta. Pari kertaa olen kyllä kohottanut ääntäni, kun olemme kiistelleet jostakin asiasta, mutta olettaisin sellaisen olevan täysin normaalia.



Itsehillinnässä auttaa se, että olen nyt tyytyväisempi elämääni kuin aiemmin. Hetkittäin koen, etten ole mitenkään ihmisseuran ja rakkauden arvoinen, mutta kun seurustelukumppani yhä uudestaan haluaa tavata minua, se tunne väistyy. Toivon todellakin, etten koskaan joudu kirjoittamaan tänne, kuinka romahdin ja pilasin kaiken. -ap-

Edelliseen on lisättävä, että olen kyllä koko ajan varautunut siihen, että seurustelusuhde päättyy, vaikken räjähtäisikään. Kaikkien elämänkokemusteni jälkeen on lähes mahdotonta pysyä optimistisena. Tällä kertaa en kuitenkaan näytä pessimismiäni ja epäilyjäni toiselle osapuolelle. En tiedä, onko tämä hyvä linjaus, mutta yleensä miehet eivät ole kestäneet heikkouttani. Ehkä sillekin on vielä aikansa ja paikkansa, mutta ei vielä. -ap-

ole se ulkomailla miehen tavannut? No joo...

Mutta haloo, mikset voisi olla joskus pessimistinen, kiukkuinenkin, heikko? Se tekee susta vaan inhimillisen ihmisen. Millaisia miehiä olet oikein tavannut, jolleivät he kestä heikkoutta naisessa missään muodossa?

En oikein osaa arvioida, olenko liian ankara itseäni kohtaan, mutta yritän pitää persoonallisuushäiriöni jollain tavalla aisoissa. Se ei ole mielestäni edes kovin vaikeaa tällä hetkellä, sillä rakkauden kohteena oleminen on parantavaa. Onhan seurustelu tuonut uuden, innostavan tavoitteen elämään.



Toisaalta olen kokenut tällaista ennenkin ja romahdukset jätetyksi tulemisineen ovat sitten olleet kauheita. Kaipa nekin muistot jotenkin motivoivat. -ap-

Ihmissuhteet eivät vain onnistu minulta. En jaksa edes itkeä. -ap-

Älä luovuta. :)

Miten se nyt vielä onnistuisi? -ap-

Muistelen lukeneeni näin, pitääkö paikkansa? Ettet nyt vain ap ihan liikaa patologisoi jokaista mielenliikettäsi? Kukaan ei ole koko ajan parhaimmillaan, ja ne, jotka eivät saa sellaisia raivareita kuin sinä (ilmeisesti) voivat tulla loppupeleissä käyttäytyneeksi vielä paljon huonommin.

Miten se nyt vielä onnistuisi? -ap-

jos ihan luovutat.

379

Itse asiassa en ole pitkään aikaan saanut kunnollista raivokohtausta. Ensinhän olin yksin yli vuoden, jonka aikana ei ollut ketään, jolle raivota. Sittemmin alkaneessa ihmissuhteessa en varsinaisesti raivonnut, mutta muutaman kerran kyllä huusin ja kirosin melko ikävällä tavalla. Kenties tämä on persoonallisuushäiriön lientymistä. Lisäksi yritin kovasti, etten olisi pilannut suhdetta käyttäytymiselläni.



Tässä ei kuitenkaan ole kyse vain minun mielenliikkeistäni. Kuten olen maininnut, miehellä on omat ongelmansa. Hän ei ole niiden käsittelyssä alkua pidemmällä enkä voi häntä kiirehtiä. Kahden sekopään ihmissuhde olisi pidemmän päälle liian vaikea. -ap-

Ihmissuhteen myötä tulee niin paljon asioita, joita haluaisin käsitellä, mutta minulla ei ole ketään muuta kuin kyseinen mies itse. Hän ei kuitenkaan voi olla minulle enempää kuin on - jos sitäkään. Tunnen olevani laiminlyöty.



Lisäksi joudun jatkuvasti kohtaamaan persoonallisuushäiriöisiä tunteitani ja rajoittamaan niiden ilmaisemista. Todellisuudessa en ole lainkaan niin kypsä kuin olen antanut ymmärtää. Tosin ei ole mieskään. Hänen epäkypsyytensä aiheuttaa minussa suunnatonta ärsytystä. -ap-