Päästäkseni eroon miehen lapsesta

Luin koko ketjun, olen äiti, eronnut, en äitipuoli enkä uusissa naimisissa. Omat lapseni ovat jo isoja.



Minä ymmärrän hyvin, että entisen liiton lapsia ei jaksa. En jaksaisi minäkään ja siksi pysyinkin poissa markkinoilta. En myöskään jaksaisi ainaisia keskusteluja jonkun toisen kanssa siitä, mitä nyt tehdään, kun yllättävä/erilainen/ennenkokematon tilanne iskee esiin. En jaksaisi alkaa "puolustaa" omia lapsiani tai keksiä ratkaisua jonkun toisen tilanteeseen.



Ihmisten, niin miesten kuin naisten, jotka aikovat uusioliittoon, tulisi erittäin tarkasti punnita siihen menoa. Erityisesti silloin, jos vain toisella puolisolla on lapsia edellisestä liitosta. Niistä ei pääse eroon, eikä sellaista mahdollisuutta pidä edes kuvitella.



Monetkaan vielä lapsettomat naiset eivät kertakaikkiaan osaa kuvitella sitä, miten oman lapsen saaminen vaikuttaa. Osasyy on hormonaalinen, meidät on "ohjelmoitu" biologisesti pitämään huolta omasta jälkikasvustamme, miehillä se tunne on erilainen ja riippuu paljolti miehestä, miten ilmenee.



Kun uusioliittoon tulee lapsi, joka on äidillensä ensimmäinen, mutta isälleen toinen tai kolmas, kuvio muuttuu pahan kerran.



Teille nuoremmille naisille: miettikää todella pitkään ennen kuin ryhdytte toimeen.

itse lapsettomia.

tapaa lapsiaan edes joka toinen viikonloppu. Minkä vuoksi meillä tämän lapsen pitäisi asua? Ap

jolla olisi kamala lapsi, niin näkisin kyllä miehenkin uudessa valossa... Mä en käsitä, miten te voitte rakastua johonkin, jolla olisi noin kamala "vika".

tuon korteni kekoon. Muualle en voi valittaa miehen lapsista, joten valitan tänne. Kyseessä siis 2 taaperoa: - puhuvat huutamalla, mies ei viitsi käskeä puhumaan hiljempaa koska "ei se auta" - vanhempi haluaa katsoa telkkaria koko päivän, jos telkkari pistetään kiinni alkaa kitinä ja vinkuminen eikä mitään osata tehdä - eivät osaa leikkiä mitään mikä vaatii vähääkään mielikuvitusta, ainoat mielenkiinnon kohteet tuo telkkari ja muut vempaimet (joihin eivät saisi edes koskea! kuten tietokoneet, kännykät jne) - toinen selostaa jatkuvasti ja kertoo tekemisiään, puhuu tauotta (ja huutamalla) - levittävät lelut ympäri kämppää, mutta eivät leiki niillä eivätkä varsinkaan siivoa ennen kuin on pyydetty noin sata kertaa - mistään ruoasta ei tykätä, kaikki on pahaa ja aina pitäisi saada herkkuja, suklaata, karkkia, piparia, limsaa... - eivät tykkää ulkoilla, kun eivät ole siihen tottuneet Eihän nämä lasten vikoja ole, mutta ärsyttää kun on kasvatettu noin päin puuta. Ei ole taaperoikäisen homma istua koko päivä telkkarin edessä eikä leikkiä lainkaan.

jolla on noin pienet lapset jos sinulla ei ole heille mitään annettavaa? Todella itsekäs teko, ne lapset on aikuisten armoilla ja jos otat miehen jolla on pienet lapset, kai tajuat että talossasi on ainakin osan aikaa se työläs, raskas, pikkulapsivaihe, jolloin vanhemmat ovat aina lujilla??? Kun siihen vielä lisätään että nämä pienet ovat kokeneet eron, on itsestäänselvää että he tarvitsevat paljon, paljon paljon. Sä voit valita, he eivät...

...Ja kysyn millaista empatian puutetta voi tällaiset naiset kokea, että kun lapsi, (ihan sama vaikkei olisi oma) tuntee selkeästi ahdistusta, kipua, hätäännystä ja turvattomuutta, se sysätään sivuun ja kerrotaan että lapsen pitäisi pysyä äidillään. Kyllä miehellekin kuuluu lasten kasvattaminen, ei ole pelkästään naisten homma. Ja ketjun aloittajalle, jos se lapsen äiti on niin sairas nainen niin ei sulta sitten löydy sympatiaa lasta kohtaan joka siitä eniten kärsii, ihan sama vaikket rakastaiskaan sitä lasta mutta toista ihmistä, korostan vielä: LASTA, tulisi auttaa tollaisessa tilanteessa jos lapsen vanhempi ei ole terve. Pilaat siinä jonkun tulevaisuuden jos et asialle tee mitään. Hulluksi on maailma mennyt.

kertomaa siitä kuinka julmia, kehittymättömiä ja suorastaan mieleltään sairaita monet ovat. Kun on pieniä lapsia talossa, he vaativat ja tarvitsevat paljon ja silloin aikuisten on laitettava omat tarpeensa syrjään. Jos ei ole valmis tähän, ei ole mitään asiaa "äitipuoleksi". Lapsen etu on aina paljonpaljon tärkeämpi kuin jonkun narsistisesti häiriintyneen "aikuisen" joita tässäkin ketjussa näyttää riittävän. Teidän on tarkoitus aksvaa sietämään sitä lasta eikä toisinpäin.

on varmaan kamalin ja surullisin ketju, jonka olen taalta koskaan lukenut.



Missa ovat kaikki taman ketjun miehet? Ne "isat", jotka nama lapset ovat maailmaan saattaneet. Mika on heidan roolinsa omien lastensa elamassa? Eiko heita todella tuon enempaa kiinnosta, etta nakevatko heita ollenkaan enaa?



Kuulostaa silta, kuin aitipuolet (ja aidit) pyorittaisivat koko showta ja miehet ovat tahdottomia satkynukkeja ilman mielipiteita, liian vasyneita tekemaan muuta kuin rohnottamaan sohvalla viikonloppuisin ja tottelemaan vaimokkeensa hulluja paahanpistoja.



Olettepa todella ihanat elamankumppanit valinneet itsellenne. Onnea vain valitsemallanne tiella 'rakkausrusinoidenne' (mika oksettava sana) kanssa.

vastaan ja puolustavat näitä äpärälapsia, taitavat itse olla niitä yh mammoja joiden lapset joudutaan ottamaan riesaksi joka toinen vkl. Ovat antaneet näille vkl isille aihetta ottaa ja lähteä, ja nyt kaikkien elämä menee pitkin sitä itteensä, kun nämä suloset Nico-Petterit sun muut viedään sinne ns isälle, huh huh. Pitäkää ne muksunne kotonanne.

ja täysi totuus.

Ja omat vanhempani ovat eronneet vasta kun olin jo 14-v, joten sinänsä en ole joutunut kärsimään erosta, varsinkin kun isäni uusi puoliso on aina ollut aivan ihana ihminen, ja omille lapsillenikin ihan täysiarvoinen mummi.

Mulla nousee näistä äitipuoli-jutuista karvat pystyyn just sen takia, että olisi ihan kamalaa, jos joku vieras ämmä pääsisi kohtelemaan lapsiani huonosti. Onneksi näin ei ole, mistä todellakin tajuan olla HYVIN HYVIN KIITOLLINEN.

Saako muuten teidän miehet vihata niitä teidän pikku äpäräisiänne, joita miehenne joutuvat katselemaan vielä paljon enemmän kuin te niitä miestenne äpäriä? Tiedättehän, ettei niitä miehiä oikeasti ne lapsenne kiinnosta yhtään sen enempää kuin teitä miehenne lapset. Jos eroaisitte, jäisi se sun äpäräisesi taas ilman sitä isähahmoa, jonka vaivalla olet toiselta lapselta vienyt.

Keskenmenoa ja munasarjojen poistoa.

näin julmille äitipuolille! ja jos niille munasarjoille ei ole enää käyttöä,niin kaikkea muuta pahaa!

toiselle ihmiselle - oli sitten minkälainen tahansa.

Ihan hyvä, että saavat tämänkin ketjun äityliinit vähän tuntumaa siihen, mitä heistä oikeasti ajatellaan.

miehen pennut siinä kärkkymässä.

Kun veetuttaa niin, että meinaa verisuoni katketa, kun ei meinaa jaksaa olla yhtään aikuinen väsymykseltään ja kun olisi likipitäen valmis tilaamaan matkalipun, mutta vain yhteen suuntaan. Veritekoihin en vielä kykenis, mutta muuten on mitta aika täysi. Syy on ilmeinen ja täysin selvä. Olen ihan liian väsy huonojen öiden ja touhuilujen takia. Ja henkisesti väsy. Syy on lähinnä nuo miehen muksut. Olis niin helppoa vetäytyä ajatuksella "ne on sun", mutta kai ne on vähän munkin, kun yhteistä huushollia pidetään. Mutta aika ajoin tämä uusperheen ketutus kumpuaa jostain - paikasta mihin aurinko ei paista. Siinä ei jeesustelu auta, jos tilannetta ei ole kokenut. Kun ne ei ole mun lihaa ja verta, niin ne ei sitä ole. Ja kun niillä on monet jutut niin eri. Tavat, tottumukset, puhetyyli - kaikki. Kun on tän kokenut, voi helposti sanoa, että on hyvin eri asia elää biologisen lapsensa kanssa kuin "vieraiden". Ja kun ei nekään ole sillei vieraita vaan kun niiden pitäis olla ihan niinku osa meitä - pala kokonaisuutta. Suurimman osan aikaa menee hyvin, mutta joskus olisn valmis tekemään lähes mitä vaan, ettei mulla olis tätä taakkaa harteilla. Lasken likipitäen päiviä, että ne on aikuisia - niistä ei tarvii maksaa mitään, ne ei juokse meillä alvariinsa ja voin sanoa, ettei ne ainakaan kamalan pilalle menneet. Mutta tää nyt on tällainen väsyneen mamman katkera tilitys. Suurimman osan aikaa ne on ihan jees, joskus jopa tosi jees. No mutta se siitä.

se kestää - kaiken se kärsii

ei pidä paikkaansa.

kun joku saatanan horoperse tulee suoltamaan äpäröitä heidän rahojaan ja perintöään kärkkymään?

vastaanpa minäkin tähän...

meillä oli alkuun tilanne se että miehen tytär oli meillä joka toinen vkl ja loma-aikoja, niin kauan kunnes aloin oottaa meidän yhteistä lasta. Sitten pikku hiljaa tapaamiset harveni. Lapsi (silloin vajaa 5v.) ei kuulemma halunnut tulla meille, puolisoni ex ei antanut tytön puhua edes puhelimessa isän kanssa. Syy tähän selvisi, ex oli katkera, vaikka oli itse heidän eron aiheuttanutkin. nooh, tapaamisia oli harvaseltaan kun meidän yhteinen lapsi syntyi. Silloin tuli miehen tyttäressä esiin tosi ilkeä piirre, valehtelu, se kohdistui minuun ja minun aikaisemman liiton lapsiini. eräs ilkeimmistä esimerkeistä oli se että tuo tytär väitti kerran meiltä lähtiessään että minun silloin 7 vuotias poikani olisi häntä sohinut puukolla, asiaa selvitettiin ja tyttö myönsi sen olleen vain valhetta. mutta tuo ex:ä otti asian niin että meillä on täällä ongelmia?!? näitä valeheluita tuli ilmi joka viikonloppuvierailun aikana ja meillä kylässä olleet vieraatkin huomasi sen. sai olla myös varuillaan ettei tehnyt mtn pahaa pienimmilleen..

asiasta puhuin mieheni kanssa, joka oli tietenkin tyttärensä puolella, vaikka tajusi tilanteen. koitti puhua tyttärelleen ettei noin voi käyttäytyä... sama vaan jatkui.. asiat tietenkin kärjistyi.. ja kerran kun mieheni oli tekemässä autotallissan omia hommia ja hänen tytär alkoi olla hankala täällä minun ja lasteni seurassa komensin häntä kuin omaani, tytär meni rollii isälleen ja siitäkös sota syttyi, en kuulemma olisi saanut kieltää häntä, vaikka mieheni onkin isäpuoli pojilleni ja meillä on täällä tasapuoliset valtuudet ollut puuttua poikieni tekemisiin... mutta näin päin ei ollut!?

Tein selväksi että jos ei olla tasapuolisia niin sillä lapsella ei ole asiaa tähän taloon. kun on sinun, minun ja yhteiset...

koko tämän suhteen ajan puolisoni ex on varjostanut suhdettamme tavalla jos toisella. Milloin on soitellut humalassa ja anonut ex:äänsä takaisin, tai milloin mitäkin soitellen, ja ollut rahaa vailla omiin laskuihinsa meiltä?!?! ja kun mikään ei ole onnistunut niin alkoi estää isän ja tyttären tapaamisia jos jonkin moisin keinoin... tosiaan väitti ettei lapsi halua nähdä/puhua isänsä kanssa, väitti että täällä on vaarallista kun täällä on poika lapsia, ja viimeisin; oli soskuun tehnyt ilmoituksen että mieheni käyttää huumeita?!? joka ei tod pidä paikkaansa.. Kuultiin sitten sekin että oli yhteisille tutuille myöntänyt sen että inhosi meidän yhteistä lasta?!?!? että hänen tytär ei ollut enää ainokainen ja kuulemma niinä viikonloppuina kun tytär oli ollut täällä, oli kuulemma isälle aina sanonut että vain tytär saa merkitä puolisolleni niinä viikonloppuina, muut ei olisi saanut miltei olla olemassakaan------ voitteko kuvitella miten tytär käyttäytyi?!? tietenkin niin kuin biologinen äiti antoi hänen tilanteesta ymmärtää.. että ei aina ole syy siinä äitipuolessa.. pikkuhiljaa mitta täyttyi ja inhoni lasta ja puolisoni ex:ää kohtaan kasvoi, ja tein selväksi että jos ei tilanne muutu niin minä otan omani ja lähden. mies älysi tilanteen ja nyt on ollu rauha maassa. ei oo liiemmin tavattu tytärtä. eikä ex ole häirinnyt sen koommin kun mies katkaisi välit. Ja todellakin ne viikonloput jolloin tuo äitinsä irvikuva täällä vieraili aiheutti niin ikävän ilmapiirin että.. ei oo ikävä!

Voi kun se ukko näkis sun läpi. *peukuttaa*

mullakin ollut syöpä ja monella läheiselläni, jotka ovat hyviä ihmisiä ja juuri siksi toivon sitä ap:n kaltaisille pahoille ihmisille.





Sillä heissä asuu itse saatana.

Yleensä olen jaksanut ja jopa odottanut näitä vierailuja, mutta nyt olen alkuraskauden takia helvetin väsynyt ja huonovointinen. En jaksa uhmaa, kyselyikää, vinkumista, laulamista, huutamalla puhumista ja jatkuvaa vaatimista.

miksi siitä pitää päästä eroon? vie liikaa miehen huomiota sinulta pois?

vastaanpa minäkin tähän...

meillä oli alkuun tilanne se että miehen tytär oli meillä joka toinen vkl ja loma-aikoja, niin kauan kunnes aloin oottaa meidän yhteistä lasta. Sitten pikku hiljaa tapaamiset harveni. Lapsi (silloin vajaa 5v.) ei kuulemma halunnut tulla meille, puolisoni ex ei antanut tytön puhua edes puhelimessa isän kanssa. Syy tähän selvisi, ex oli katkera, vaikka oli itse heidän eron aiheuttanutkin. nooh, tapaamisia oli harvaseltaan kun meidän yhteinen lapsi syntyi. Silloin tuli miehen tyttäressä esiin tosi ilkeä piirre, valehtelu, se kohdistui minuun ja minun aikaisemman liiton lapsiini. eräs ilkeimmistä esimerkeistä oli se että tuo tytär väitti kerran meiltä lähtiessään että minun silloin 7 vuotias poikani olisi häntä sohinut puukolla, asiaa selvitettiin ja tyttö myönsi sen olleen vain valhetta. mutta tuo ex:ä otti asian niin että meillä on täällä ongelmia?!? näitä valeheluita tuli ilmi joka viikonloppuvierailun aikana ja meillä kylässä olleet vieraatkin huomasi sen. sai olla myös varuillaan ettei tehnyt mtn pahaa pienimmilleen..

asiasta puhuin mieheni kanssa, joka oli tietenkin tyttärensä puolella, vaikka tajusi tilanteen. koitti puhua tyttärelleen ettei noin voi käyttäytyä... sama vaan jatkui.. asiat tietenkin kärjistyi.. ja kerran kun mieheni oli tekemässä autotallissan omia hommia ja hänen tytär alkoi olla hankala täällä minun ja lasteni seurassa komensin häntä kuin omaani, tytär meni rollii isälleen ja siitäkös sota syttyi, en kuulemma olisi saanut kieltää häntä, vaikka mieheni onkin isäpuoli pojilleni ja meillä on täällä tasapuoliset valtuudet ollut puuttua poikieni tekemisiin... mutta näin päin ei ollut!?

Tein selväksi että jos ei olla tasapuolisia niin sillä lapsella ei ole asiaa tähän taloon. kun on sinun, minun ja yhteiset...

koko tämän suhteen ajan puolisoni ex on varjostanut suhdettamme tavalla jos toisella. Milloin on soitellut humalassa ja anonut ex:äänsä takaisin, tai milloin mitäkin soitellen, ja ollut rahaa vailla omiin laskuihinsa meiltä?!?! ja kun mikään ei ole onnistunut niin alkoi estää isän ja tyttären tapaamisia jos jonkin moisin keinoin... tosiaan väitti ettei lapsi halua nähdä/puhua isänsä kanssa, väitti että täällä on vaarallista kun täällä on poika lapsia, ja viimeisin; oli soskuun tehnyt ilmoituksen että mieheni käyttää huumeita?!? joka ei tod pidä paikkaansa.. Kuultiin sitten sekin että oli yhteisille tutuille myöntänyt sen että inhosi meidän yhteistä lasta?!?!? että hänen tytär ei ollut enää ainokainen ja kuulemma niinä viikonloppuina kun tytär oli ollut täällä, oli kuulemma isälle aina sanonut että vain tytär saa merkitä puolisolleni niinä viikonloppuina, muut ei olisi saanut miltei olla olemassakaan------ voitteko kuvitella miten tytär käyttäytyi?!? tietenkin niin kuin biologinen äiti antoi hänen tilanteesta ymmärtää.. että ei aina ole syy siinä äitipuolessa.. pikkuhiljaa mitta täyttyi ja inhoni lasta ja puolisoni ex:ää kohtaan kasvoi, ja tein selväksi että jos ei tilanne muutu niin minä otan omani ja lähden. mies älysi tilanteen ja nyt on ollu rauha maassa. ei oo liiemmin tavattu tytärtä. eikä ex ole häirinnyt sen koommin kun mies katkaisi välit. Ja todellakin ne viikonloput jolloin tuo äitinsä irvikuva täällä vieraili aiheutti niin ikävän ilmapiirin että.. ei oo ikävä!

kun sulta on jäänyt tuo peruskoulu kesken, et kelpaakaan aikuisen malliksi kirjoitustaitosi perusteella.

Onnea hyvään elämäänne!

ja yrittää väkisin leikkiä jotain perhettä, jota emme ole. Lapsella koti äidillään, olkoon siellä suurimman osan ajasta. Isyys ei tarkoita sitä, että ollakseen hyvä isä, lapsen kanssa on oltava tasan puolet ajasta.

miksi siitä pitää päästä eroon? vie liikaa miehen huomiota sinulta pois?

Yleensä olen jaksanut ja jopa odottanut näitä vierailuja, mutta nyt olen alkuraskauden takia helvetin väsynyt ja huonovointinen. En jaksa uhmaa, kyselyikää, vinkumista, laulamista, huutamalla puhumista ja jatkuvaa vaatimista.

no kannattiko edes ajatella hankkivansa niitä omiakin lapsia kun niiden uhmaa ja marinaa ym tuota et pääsekkään sitten enään eroon, ellet sitten anna lastasi adoptioon.

se on jo 5 v mut käyttäytyy kuin 2 v. Vinkuu, vikiseen ja valittaa, ei osaa ryhtyä leikin alkuun, ei halua ulkoilla. Lisäksi hysteerinen hullu äitinsä soittelee koko ajan ja häiritsee tikusta asiaa -jutuillaan ihan normaalia arkea. Lisäksi tämä lapsen hysteerinen hullu äiti on tehnyt lapsesta sairaan, niin että sille pitää koko ajan antaa jotain vitamiinia, jotain rasvaa ja välttää jotain ruokia. Lääkäri ei oo kuitenkaan löytänyt mitään vikaa.

Pysyköön muualla koko lapsi, en halua edes nähdä sitä enää!

ja yrittää väkisin leikkiä jotain perhettä, jota emme ole. Lapsella koti äidillään, olkoon siellä suurimman osan ajasta. Isyys ei tarkoita sitä, että ollakseen hyvä isä, lapsen kanssa on oltava tasan puolet ajasta.

no sitten kun teidän yhteiset lapset syntyy niin sulle varmaan on ok, että mies näkee ja hoitaa häntä/heitä vaikkapa sen 25 prosenttia ajastaan... se toinen 25 prossaa sille nykyiselle lapselle ja sitten 50 prossaa taas sille seuraavalle perheelle.