Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päästäkseni eroon miehen lapsesta
05.02.2012 |
joka toinen viikko, en näe muuta ratkaisua, kuin muuttaa sellaiselle alueelle ja niin kauas, että lapsen ei ole mahdollista käydä koulua meiltä käsin. Ja onneksi nyt asumallamme alueella asunnot ovat niin kalliita, että mieskin suostuu muualta sitä omaa katselemaan.
Kamalaa, mutta tähän on tultu. Vierailkoot joka toinen viikonloppu! Mikä helpotus.
Kommentit (275)
suhteen alkuvaiheessa ja pyysin valitsemaan lapsen ja mun väliltä. Valitsi mut. Nyt meillä on yhteinen lapsi ja mies on unohtanut aiemman isyytensä sen myötä.
hänen uusin naikkosensa tajuaa vaatia samaa.
Miten voit pykätä maailmaan lapsia, kun tiedät, että olet joltakulta lapselta riistänyt isän? Miten kestät katsoa miestäsi omien lastesi kanssa, kun tiedät, että jossain on lapsi, jolla ei ole isää, joka kasvaa katkerana ja vihaisena ja on aikuisena teidän ovenne takana? Joka kertoo teidän lapsillenne, miksi häntä ei täällä ole näkynyt. Luuletteko ihan oikeasti, että lapset ajattelevat yhtä itsekeskeisesti? Normaalit lapset tajuavat epäreiluuden, kun se heidän nenänsä eteen tungetaan. He tajuavat, että heidän oma isänsä on kyennyt hylkäämään oman lapsensa naisen vuoksi. Ihan sama, vaikka se nainen on oma äiti. Ei tasapainoinen ihminen hylkää omaa lastaan - vain tunnevammaiset tekevät niin ja vain tunnevammaiset sellaista pyytävät.
Minä häpeäisin, jos olisit äitini - tai edes sukulaiseni. Toivottavasti lapsillasi on kanttia todeta aviopuolison valitessaan, että nyt äiti olet yksin lopun elämääsi. Sitä saa mitä tilaa. Ennemmin tai myöhemmin.
Ja yksi mitä itse en kestäisi tuollaisessa tilanteessa on se tieto, että ei tämä isä sitä "nykyistäkään" lasta sen enempää rakasta kuin sitä "entistä". Kerran tuolla tavalla lapsensa hylännyt tekee sen aivan varmasti tarvittaessa toistekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon todella, että saatte maistaa omaa lääkettänne ja mies ottaa uuden vaimon joka vihaa TEIDÄN lapsianne.
Lapsi on aina syytön vanhempien ongelmiin ja asioihin. Inhottavaa, että toivot kostoa lasten kustannuksella.
Summa summarum;jotta minä en olisi narsistinen hirviölehmänarttu mun pitää hyväksyä se et miehen 9v tytär tulee meille joka toinen viikonloppu käyttäytymään kuin pilalle lellitty kusipää.Se tyttö pyörittää kaikkia,meitä ja äitiään eikä kukaan tee asiallle mitään.Eilenkin meidän lapset istui kauhusta jäykkänä sohvalla kun miehen tyttö veti showtaan johon ei kuulemma saa puuttua.
Mies ei suostu puuttumaan lapsensa käytökseen koska ei halua lapsen äitiä silmilleen.Exä soittelee pahimmillaan kymmeniä kertoja päivässä ja viestejä tulee tuplasti jos tyttö menee kotiinsa kertomaan mitään negatiivista.Negatiivisella tarkoitan et jos tyttö ei ole saanut tahtoaan periksi yms.Lapsen äiti soittelee myös miehen sukulaisille,ystäville ja jopa työnantajalle.
Mun sydän särkyy kun mä näen et meidän lapset pelkää siskopuoltaan mut teidän mielestä sekin on mun vika?Meiän lapsilla on rajat käytöksessä ja ruokailussa yms.Mitä mun pitäis sanoa niille kun sisarpuoli saa kaiken haluamansa isältään mutta he ei saa tikkariakaan?Miten kauan kestää kunnes lapset rupeavat vihaamaan siskoaan?
Onko sekin mun vika sitten?Pitäiskö mun sit antaa varmuuden vuoksi niidenkin syödä pelkkää karkkia,huutaa,sylkeä,haistatella yms.?
Mä haluan sen tytön pois pilaamasta mun ja pienten lasteni elämää mut en tiedä miten=(
Summa summarum;jotta minä en olisi narsistinen hirviölehmänarttu mun pitää hyväksyä se et miehen 9v tytär tulee meille joka toinen viikonloppu käyttäytymään kuin pilalle lellitty kusipää.Se tyttö pyörittää kaikkia,meitä ja äitiään eikä kukaan tee asiallle mitään.Eilenkin meidän lapset istui kauhusta jäykkänä sohvalla kun miehen tyttö veti showtaan johon ei kuulemma saa puuttua.
Mies ei suostu puuttumaan lapsensa käytökseen koska ei halua lapsen äitiä silmilleen.Exä soittelee pahimmillaan kymmeniä kertoja päivässä ja viestejä tulee tuplasti jos tyttö menee kotiinsa kertomaan mitään negatiivista.Negatiivisella tarkoitan et jos tyttö ei ole saanut tahtoaan periksi yms.Lapsen äiti soittelee myös miehen sukulaisille,ystäville ja jopa työnantajalle.
Mun sydän särkyy kun mä näen et meidän lapset pelkää siskopuoltaan mut teidän mielestä sekin on mun vika?Meiän lapsilla on rajat käytöksessä ja ruokailussa yms.Mitä mun pitäis sanoa niille kun sisarpuoli saa kaiken haluamansa isältään mutta he ei saa tikkariakaan?Miten kauan kestää kunnes lapset rupeavat vihaamaan siskoaan?
Onko sekin mun vika sitten?Pitäiskö mun sit antaa varmuuden vuoksi niidenkin syödä pelkkää karkkia,huutaa,sylkeä,haistatella yms.?
Mä haluan sen tytön pois pilaamasta mun ja pienten lasteni elämää mut en tiedä miten=(
tähän voin vain sanoa, että mä olin ite nuorena ihan samalainen hirviöpentu mun äitipuolelle ja kadun sitä tosi paljon. Varmasti äidin ja isän kasvatuksessa on vikaa ja paljon, mutta lapsi saattaa myös oikeesti irrotella siellä, jos isä on lepsu. Mä itse ainaki käytin sitä hyväks, et ku sain tehä mitä vaa kun ei iskä mitään koskaan mulle uskaltanut sanoa. Mun mielestä silti sun pitää miehen kanssa luoda säännöt, jotka teette selväksi lapselle. Ymmärrän hyvin että teidän kodissa on säännöt jotka on ehkä erilaiset kuin siellä omassa kodissa ja lapsiki oppii ymmärtämään ne. Ja oikeesti usko vaa niin myöhemmin se lapsi tajuaa isänki arvon ja ehkä jokupäivä vielä sinunki arvon. Itse olen monesti vanhempana kiittänyt isäpuoltani miten se otti asemansa niin hienosti vastaa (ja olin siis ihan sairas kakara)
jaksamista sinne! mutta luovutusta ei!
Mitä vittua, suoraan sanottuna! Tällä palstalla ajatellaan, että eron sattuessa lapset ovat ainoastaan ÄIDIN lapsia, ja mies saa häipyä huolenpito- ja kasvatusvastuusta olkapäitään pudistellen,jotta uusi vaimo saisi kotirauhan. Lapset ovat edelleen MYÖS isän, joka on ne rääkyvät, vikisevät kusipää-lapset siittänyt.
Hirveitä ämmiä täällä palstalla!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vittua, suoraan sanottuna! Tällä palstalla ajatellaan, että eron sattuessa lapset ovat ainoastaan ÄIDIN lapsia, ja mies saa häipyä huolenpito- ja kasvatusvastuusta olkapäitään pudistellen,jotta uusi vaimo saisi kotirauhan. Lapset ovat edelleen MYÖS isän, joka on ne rääkyvät, vikisevät kusipää-lapset siittänyt.
Hirveitä ämmiä täällä palstalla!!!!!
'
kakarat kuitenkin aikanaan halunnu. Mies saanu tasan kaksi vaihtoehtoa, suostua lapseen tai muuten te niin ihanat vaimokkeet olisitte lähtenyt menee. Kumpa olisivat valinneet jälkimmäisen.
eipä tähän ketjuun voi muuta kommentoida.
Miettikää hyvät ihmiset ainakin 20 kertaa ennenkuin eroatte niin syntyis vähemmän näitä uusperhe-helvettejä.
En tajua mitenkään miten miehen uusi vaimo VOI ajatella ettei hänen kotinsa ole miehen lapsenkin koti. Kun ottaa eronneen miehen pitäis ymmärtää haudata ikiajoiksi haaveet siitä omasta kodista jonne ei menneisyyden räkänokkaiset haamut tule kummittelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täsmälleen samanlainen kuin tässä esimerkissä. Yritääme parhaamme mutta silti jatkuvasti mankuu että ei edes haluaisi olla meillä kun meillä ei ole kavereita eikä pelikoneita. Mitään leikkiä tai ulkoilua ei jaksa, vain telkkaria haluais katsoa aamusta iltaan. Herkkuja syö ja varastaa kaapista mutta ruoat on vain pahoja.
Alkun tultiin toimeen lapsen kanssa ihan ok, mutta nyt vuosien saatossa olen alkanut vihata lasta. Yritän olla niin ettei se näy, koska mielestäni aikuinen ei saa vihata lasta, mutta hermot menee kun joka toinen vkl on pilalla tämän kakaran takia jota todelakin vihaan. En vain siedä häntä silmissäni enää.
Röyhkeä, huonosti kasvatettu ja itseriittoinen lapsi joka on aivan varmasti tulevaisuuden koulukiusattu, niin ärsyttävä kakara on.
tuon korteni kekoon. Muualle en voi valittaa miehen lapsista, joten valitan tänne. Kyseessä siis 2 taaperoa: - puhuvat huutamalla, mies ei viitsi käskeä puhumaan hiljempaa koska "ei se auta" - vanhempi haluaa katsoa telkkaria koko päivän, jos telkkari pistetään kiinni alkaa kitinä ja vinkuminen eikä mitään osata tehdä - eivät osaa leikkiä mitään mikä vaatii vähääkään mielikuvitusta, ainoat mielenkiinnon kohteet tuo telkkari ja muut vempaimet (joihin eivät saisi edes koskea! kuten tietokoneet, kännykät jne) - toinen selostaa jatkuvasti ja kertoo tekemisiään, puhuu tauotta (ja huutamalla) - levittävät lelut ympäri kämppää, mutta eivät leiki niillä eivätkä varsinkaan siivoa ennen kuin on pyydetty noin sata kertaa - mistään ruoasta ei tykätä, kaikki on pahaa ja aina pitäisi saada herkkuja, suklaata, karkkia, piparia, limsaa... - eivät tykkää ulkoilla, kun eivät ole siihen tottuneet Eihän nämä lasten vikoja ole, mutta ärsyttää kun on kasvatettu noin päin puuta. Ei ole taaperoikäisen homma istua koko päivä telkkarin edessä eikä leikkiä lainkaan.
En tajua mitenkään miten miehen uusi vaimo VOI ajatella ettei hänen kotinsa ole miehen lapsenkin koti.
Meillä ainakin tilanne on selvä. Lasten koti on äitinsä luona, jossa ovat kirjoilla. Meillä ollaan kylässä. Näin sanovat itse ja näin sanoo isänsä. Mun ei ole tarvinnut sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummallekaan lapselleen?
miehen ja oman lapseni, jolle olen malttanut opettaa käytöstavat, toisin kuin miehen lapselle on opetettu.
Meillä on tosi hyvä perhe, toimiva tiimi kun me ollaan minä, mies ja mun lapsi. Kaikki voi hyvin näin, miehen lapsi pysyköön äidillään :)
Onneksi ei ole kuin joka toinen vkl täällä kestettävää. Parhaillaan odotan että täällä päästään yhdestä eroon ja omaan rauhaan taas kahdeksi viikoksi.
Voi lapsiparat, jotka joutuvat tällaisessa todellisuudessa elämään, että he ovat vain jotain mitä aikuisten pitää kestää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen ja oman lapseni, jolle olen malttanut opettaa käytöstavat, toisin kuin miehen lapselle on opetettu.
Meillä on tosi hyvä perhe, toimiva tiimi kun me ollaan minä, mies ja mun lapsi. Kaikki voi hyvin näin, miehen lapsi pysyköön äidillään :)
Juuri tästä ilmiöstä on ollut ihan julkisestikin puhetta. Uusperheissä leikitään ydinperhettä, "tiimiä", vaikka tosiasiassa perheeseen kuuluu muitakin. Tämä tilanne on vielä siinä mielessä räikeämpi, että tässä akka pitää omaa lastaan jotenkin enemmän tämän leikki-ydinperheen jäsenenä kuin miehensä lasta. Hylkäätkö omankin lapsesi sitten kun saatte miehen kanssa yhteisen?
...Ja kysyn millaista empatian puutetta voi tällaiset naiset kokea, että kun lapsi, (ihan sama vaikkei olisi oma) tuntee selkeästi ahdistusta, kipua, hätäännystä ja turvattomuutta, se sysätään sivuun ja kerrotaan että lapsen pitäisi pysyä äidillään.
Kyllä miehellekin kuuluu lasten kasvattaminen, ei ole pelkästään naisten homma.
Ja ketjun aloittajalle, jos se lapsen äiti on niin sairas nainen niin ei sulta sitten löydy sympatiaa lasta kohtaan joka siitä eniten kärsii, ihan sama vaikket rakastaiskaan sitä lasta mutta toista ihmistä, korostan vielä: LASTA, tulisi auttaa tollaisessa tilanteessa jos lapsen vanhempi ei ole terve. Pilaat siinä jonkun tulevaisuuden jos et asialle tee mitään.
Hulluksi on maailma mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka ajattelee samoin sun lapsistasi - miltä se ajatus tuntuu?
Itse olen kaikille lapsille hyvä, vaikka joidenkin vanhemmista en pidä ( inhoan ), niin lapselle en koskaan ole halveksiva tai ilkeä.
Edestäsi löydät tuon kaiken ilkeytesi.
Alue: Aihe vapaa
että meillä on maa täynnä huonostivoivia lapsia. Kun ei tunnuta välittävään, kun just vaan niistä omista hellantertuista. Miks ihmeessä niitä saman katon alla olevia lapsia ei voi kasvattaa ja hoitaa?
Tehän ette tiedä, miten ne lapset voivat siellä äidin luona. Lapselle, yhdenkin ihmisen aito huomio voi olla ensiarvoisen tärkeää. Mutta kun ootte niin mahtavia kasvattajia, ei tarvitse omia resursseja toisten mukeloihin tuhlata.