Lue keskustelun säännöt.
Päästäkseni eroon miehen lapsesta
05.02.2012 |
joka toinen viikko, en näe muuta ratkaisua, kuin muuttaa sellaiselle alueelle ja niin kauas, että lapsen ei ole mahdollista käydä koulua meiltä käsin. Ja onneksi nyt asumallamme alueella asunnot ovat niin kalliita, että mieskin suostuu muualta sitä omaa katselemaan.
Kamalaa, mutta tähän on tultu. Vierailkoot joka toinen viikonloppu! Mikä helpotus.
Kommentit (275)
Muuten omaisuudestasi puolet on miehen omaisuutta eli tämän lapsen perintöä tulevaisuudessa. Siinä ei auta vinkua, että rahat oli alunperin sun.
varmasti osaa hoitaa homman kotiin päin.Näissä aisoissa tuppaa olemaan tarkempi jos kärkkymässä on jotain inhoja räkänokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sulla ihana ja rakastava mies. Entäs kun muutaman vuoden päästä löytää taas uuden ihastuksen ja valitsee hänet, eikä teidän yhteistä lastanne?
tuon korteni kekoon. Muualle en voi valittaa miehen lapsista, joten valitan tänne. Kyseessä siis 2 taaperoa:
- puhuvat huutamalla, mies ei viitsi käskeä puhumaan hiljempaa koska "ei se auta"
- vanhempi haluaa katsoa telkkaria koko päivän, jos telkkari pistetään kiinni alkaa kitinä ja vinkuminen eikä mitään osata tehdä
- eivät osaa leikkiä mitään mikä vaatii vähääkään mielikuvitusta, ainoat mielenkiinnon kohteet tuo telkkari ja muut vempaimet (joihin eivät saisi edes koskea! kuten tietokoneet, kännykät jne)
- toinen selostaa jatkuvasti ja kertoo tekemisiään, puhuu tauotta (ja huutamalla)
- levittävät lelut ympäri kämppää, mutta eivät leiki niillä eivätkä varsinkaan siivoa ennen kuin on pyydetty noin sata kertaa
- mistään ruoasta ei tykätä, kaikki on pahaa ja aina pitäisi saada herkkuja, suklaata, karkkia, piparia, limsaa...
- eivät tykkää ulkoilla, kun eivät ole siihen tottuneetEihän nämä lasten vikoja ole, mutta ärsyttää kun on kasvatettu noin päin puuta. Ei ole taaperoikäisen homma istua koko päivä telkkarin edessä eikä leikkiä lainkaan.
Kun sain tuon kirjoitettua, loppui lastenohjelma ja alkoi heti vikinä "lisää xxx-ohjelmaa..." vielä sellaisella rasittavalla vauvapuheella, vaikka tuo vanhempi osaa jo puhua ihan mainiosti eikä tosiaan tarvitsisi lässyttää. Ja mieshän juoksee pistämään ohjelmaa. Menee hermot. No, siinähän pilaa lapsensa.
myös minun mieheni lapsesta löytyy noi(kin) kaikki piirteet, ja se on jo 5 v, ei mikään taapero. Lisäks roikkuu iholla kiinni omassa 7 v lapsessani koko ajan, tökkii, nyppii ja ärsyttää koko ajan. Tekee sitä kuulemma kaikille muillekin lapsille koko ajan joka paikassa, ei vain minun lapselleni.
Eiks ole mukavaa!
- 8 -
suhteen alkuvaiheessa ja pyysin valitsemaan lapsen ja mun väliltä. Valitsi mut. Nyt meillä on yhteinen lapsi ja mies on unohtanut aiemman isyytensä sen myötä.
ei tosin lasten takia, vaan siksi että pääsisi siitä eksästä eroon. En jaksa sen turhia puheluja.
Meillä ei lapsi tiedä eikä saa tietää että miehellä on ollut lapsi ennen meidän liittoa. Eksä lakkaa kyllä teilläkin soittelemasta ja joutuu uskomaan ettei kiinnosta. On kuule iso etu saada elää normaalissa perheessä, jotkut elarit on pieni vaiva siihen verrattuna!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista! Eihän nämä asiat koskaan ole musta-valkoisia ja varmasti vaikea kasvun paikka kaikille. Miksi lapset joutuvat aina kärsimään, niille kun omat vanhemmat , ovat ne millaisia tahansa, ovat tärkeimpiä koko maailmassa.
tuon korteni kekoon. Muualle en voi valittaa miehen lapsista, joten valitan tänne. Kyseessä siis 2 taaperoa:
- puhuvat huutamalla, mies ei viitsi käskeä puhumaan hiljempaa koska "ei se auta"
- vanhempi haluaa katsoa telkkaria koko päivän, jos telkkari pistetään kiinni alkaa kitinä ja vinkuminen eikä mitään osata tehdä
- eivät osaa leikkiä mitään mikä vaatii vähääkään mielikuvitusta, ainoat mielenkiinnon kohteet tuo telkkari ja muut vempaimet (joihin eivät saisi edes koskea! kuten tietokoneet, kännykät jne)
- toinen selostaa jatkuvasti ja kertoo tekemisiään, puhuu tauotta (ja huutamalla)
- levittävät lelut ympäri kämppää, mutta eivät leiki niillä eivätkä varsinkaan siivoa ennen kuin on pyydetty noin sata kertaa
- mistään ruoasta ei tykätä, kaikki on pahaa ja aina pitäisi saada herkkuja, suklaata, karkkia, piparia, limsaa...
- eivät tykkää ulkoilla, kun eivät ole siihen tottuneetEihän nämä lasten vikoja ole, mutta ärsyttää kun on kasvatettu noin päin puuta. Ei ole taaperoikäisen homma istua koko päivä telkkarin edessä eikä leikkiä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin kun se oli pieni ja uhmaäissä, koska uhmäikä oli todella vaikea (varmasti seurausta perusturvallisuuden puutteesta) ja itselläni ei ollut mitään kokemuksia lapsista. Ei silti tullut mieleenkään kieltää lapsta tulemasta meille (asui meillä puolet ajasta, oikeastaan vähän enemmänkin), toivoin vain salaa, ettei lapsi olisi meillä niin usein enkä oikein osannut luoda häneen hyvää suhdetta. Miehen ja lapsen suhdetta yritin silti tukea parhaani mukaan, ja heillä onkin erityisen hyvä suhde ollut aina.
Kun sain sitten oman lapsen ja se kasvoi, huomasin että moni miehen lapsen uhmasta olikin ihan tavallista kasvuun kuuluvaa uhmaa - oma lapsi nimittäin oli ihan yhtä vaikea välillä. Tosin omaa lasta kesti paremmin, olihan se pakkokin, kun ei ollut vaihtotehtoja. Lisäksi omalta lapselta saa myös enemmän positiivista palautetta, jos nyt näin voi sanoa; joka tapauksessa omaa lastaan rakastaa ja lapsi rakastaa omaa äitiään, ja tällöin on helpompi selvitä myös negatiivisista tunteista. Aloin kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtää, miten väärin olin aiemmin ajatellut miehen lapsesta ja hävetä negatiivisia tunteitani lasta kohtaa - kyseessähän oli todellakin pieni lapsi ja minä oli (muka) aikuinen!
Siitä alkoi sitten pikkuhiljaa asioiden parantuminen, ja nyt kun miehen lapsi on jo aikúinen ja hänellä on omakin lapsi, olen tosi onnellinen, etten pilannut kaikkea silloin, kun miehen lapsi oli pieni, vaikka minulla olikin niin paljon negatiivisia tunteita. Ihanaa olla pienen vauvan mummopuoli, se tuntuu melkein samalta kuin olla oikea mummo.
Eli se mitä yritän sanoa: negatiiviset tunteet miehen lasta kohtaan ovat inhimillisiä, mutta aikuisen ihmisen pitäisi silti kyetä ymmärtämään, että kyseessä on lapsi ja lapset käyttäytävät kuin keskenkasvuiset siksi, että he ovat keskenkasvuisia.
Yleensä ongelmat ovatkin jossain ihan muualla kuin siinä lapsessa, lapsi vain käytöksellään tuo ongelman näkyviin. On helpompi ajatella, että jos lapsesta pääsee eroon, ongelmaa ei enää ole, mutta eihän se sillä tavalla mene. Mutta sen huomaa usein vasta jälkikäteen.
Miksi ihmeessä otit taaperoitten isän? Olisit ajatellut kahdesti.
Mun miehen lapset on aikuisia eikä niistä ole mitään harmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä otit taaperoitten isän? Olisit ajatellut kahdesti.
Mun miehen lapset on aikuisia eikä niistä ole mitään harmia.
niin mies olisi minua 20-30 vuotta vanhempi. Ei kiitos.
Lisään vielä yhden rasittavan jutun: Lapset eivät pese käsiään vessakäynnin jälkeen. Niitä sormia sitten imeskellään ja joka paikkaa kosketellaan. Nams!
täällä on ihmeen kylmiä ja keskenkasvuisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvitse ihmetellä miten paljon lastensuojelu vie rahaa ja on lasten pahoinvointia.
suhteen alkuvaiheessa ja pyysin valitsemaan lapsen ja mun väliltä. Valitsi mut. Nyt meillä on yhteinen lapsi ja mies on unohtanut aiemman isyytensä sen myötä.
hänen uusin naikkosensa tajuaa vaatia samaa.
Miten voit pykätä maailmaan lapsia, kun tiedät, että olet joltakulta lapselta riistänyt isän? Miten kestät katsoa miestäsi omien lastesi kanssa, kun tiedät, että jossain on lapsi, jolla ei ole isää, joka kasvaa katkerana ja vihaisena ja on aikuisena teidän ovenne takana? Joka kertoo teidän lapsillenne, miksi häntä ei täällä ole näkynyt. Luuletteko ihan oikeasti, että lapset ajattelevat yhtä itsekeskeisesti? Normaalit lapset tajuavat epäreiluuden, kun se heidän nenänsä eteen tungetaan. He tajuavat, että heidän oma isänsä on kyennyt hylkäämään oman lapsensa naisen vuoksi. Ihan sama, vaikka se nainen on oma äiti. Ei tasapainoinen ihminen hylkää omaa lastaan - vain tunnevammaiset tekevät niin ja vain tunnevammaiset sellaista pyytävät.
Minä häpeäisin, jos olisit äitini - tai edes sukulaiseni. Toivottavasti lapsillasi on kanttia todeta aviopuolison valitessaan, että nyt äiti olet yksin lopun elämääsi. Sitä saa mitä tilaa. Ennemmin tai myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli se mitä yritän sanoa: negatiiviset tunteet miehen lasta kohtaan ovat inhimillisiä, mutta aikuisen ihmisen pitäisi silti kyetä ymmärtämään, että kyseessä on lapsi ja lapset käyttäytävät kuin keskenkasvuiset siksi, että he ovat keskenkasvuisia. Yleensä ongelmat ovatkin jossain ihan muualla kuin siinä lapsessa, lapsi vain käytöksellään tuo ongelman näkyviin. On helpompi ajatella, että jos lapsesta pääsee eroon, ongelmaa ei enää ole, mutta eihän se sillä tavalla mene. Mutta sen huomaa usein vasta jälkikäteen.
[/quote]
Hienoa, että sinunlaisia ihmisiä löytyy!
t. kasvatustieteilijä
suhteen alkuvaiheessa ja pyysin valitsemaan lapsen ja mun väliltä. Valitsi mut. Nyt meillä on yhteinen lapsi ja mies on unohtanut aiemman isyytensä sen myötä.
Minä en antaisi kertaakaan miehelle, joka ei olisi kunnon isä lapsilleen, nyt ja tulevaisuudessa. Niin, ja minun miehelläni on lapsia. Ne menevät aina ja kaikessa minun edelle. Minun tahdostani.
Eipä tarvitse ihmetellä miksi nuorisolla on vaikeaa ja suuri osa heistä oireilee henkisesti ja käyttäytyy häiritsevästi.
Ei ole pienen lapsen vika että vanhempansa ovat eronneet. Erosta kärsii eniten lapset.
Miettikää naiset johtuisiko lasten oireilut teidän omasta käyttäytymisestä ja asenteesta heitä kohtaan.
Jotkut tuntuvat mustasukkaisuudessaan vihaavan miehensä lapsia ja miehen ex-puolisoita.
Jos solmii suhteen miehen kanssa jolla on lapsia pitää olla valmis ottamaan koko paketti siis isä lapsineen eikä vain isää.
Olet oikeassa, "rakkausrusina" aiheuttaa pahoinvointia!
Kutsuin piruuttani omaa 11-vuotiastani rakkausrusinaksi ja hän oli oksentaa siihen paikkaan. Kielsi minua koskaan, ikinä, milloinkaan käyttämästä hänestä tuota nimitystä. Ymmärrän häntä oikein hyvin.
Onnea vain valitsemallanne tiella 'rakkausrusinoidenne' (mika oksettava sana) kanssa.
[/quote]
että lapsi pysy äidillään, niin ei tarvi tulla meille vaistoamaan mun negatiivisa tunteita itseään kohtaan.
Minäkin olen ihminen, ja minun koti on minun koti, siitäkin huolimatta, että miehellä on lapsi.
Hänen ongelmansa voidaan setviä ja ratkoa muualla, mutta ei minun kodissani. Minullakin on lapsi, ja meidän kotimme on hänen (ainoa) kotinsa myös. Mies voi tavata lastaan halutessaan vaikka hotellissa.
- 8 -
koska puolivälissä oli jo niin huono olo. Olet ap lähtenyt suhteeseen miehen kanssa, joka on isä. Isä ja äiti keskenään sopikoon miten huoltajuuden hoitavat, se ei sinänsä kuulu sinulle.
Jos sinulla ap on ongelmia, niin muuta vaikka ihan yksinään asumaan, älä pilaa miehen lapsen itsetuntoa ja koko elämää. Me veronmaksajat sen sitten maksamme kun olet tarpeeksi lapselle vittuillut.
ei tosin lasten takia, vaan siksi että pääsisi siitä eksästä eroon. En jaksa sen turhia puheluja.