Miten paljon alempia asunnon ostotarjouksia olette tehneet?
Meillä kiikarissa asunto, jonka pyynti 360 000. Kehtaisko tarjota 300 000? Asunto ollut myynnissä aika kauan, on suht hyväkuntoinen ja hyvällä alueella.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös välittäjä suorastaan nauroi ehdottamallemme ostotarjoukselle: hänen mielestään sitä ei edes kannattaisi kirjallisesti esittää! Tämä vasta siis alustavassa keskustelussa esittämämme summa oli hänen mielkestään niin matala ja huono ettei kannata edes vaivautua.
Unohdimme siis koko kohteen ja yllätyimme melkoisesti, kun tämä samainen välittäjä häntä koipien välissä laittoi viikon päästä tekstiviestiä, että olittekos te sitä tarjoustanne jättämässäkään... Teimme alun perin suunnittelemamme tarjouksen (siis sen, jolle välittäjä alentuvasti nauroi) ja lopulta maksoimme 2000 euroa enemmän.... Jotkut välittäjät ilmeisesti omassa ahneudessaan torppaavat monen kohteen ostotilanteet!
en halua tarjouksia koska ei ole mitään kiirettä myydä. itse menetin unelma-asuntoni kun yritin tinkiä liikaa.
Mutta kuinka kauan jaksat pitää taloasi myynnissä hintaa alettamatta?
Tiedän monia, jotka ovat myyneet talojaan vuosikausia, jopa 5 vuotta ja hintaa ei ole laskettu ollenkaan tai vain 10.000 €. Melko sinnikkäästi talon omistaja/myyjä jaksaa uskoa, että kyllä vielä löytyy ostaja, joka maksaa sen hänen toivomansa hinnan. En käsitä. Eikö se ole jo aika vahva merkki siitä, että talo on ylihinnoiteltu, jos se ei mene esim. vuodessa kaupaksi - puhumattakaan viiden vuoden myynnistä.
Jotkut pitävät välillä muutaman kuukauden taukoa myynnissä ja sitten taas tulee "uusi talo myyntiin Etuoveen". :)
Tänä päivänä myyjät kyllä yleensä osaavat hinnoitella asunnot aika tiukasti kohdilleen. Tinkimisvaraa ei suuria määriä ole, mutta useimmat myyjät ovat kuitenkin varautuneet tuollaiseen 3...4 % tinkimisvaraan. Sen enempää on turha yrittää tinkiä ainakaan pääkaupunkiseudulta, jollei kyseessä ole selkeästi ylihinnoiteltu kohde. Tavalliset perheasunnot menevät nykyään niin nopeasti. Eräskin kohde missattiin jo ennen kuin ekalle näytölle ehdittiin, oli tarjottu todella lähelle pyyntihintaa ja asunto oli mennyt saman tien. Joten jos joku kohde kiinnostaa, niin toimi nopeasti. Käy katsomassa ulkoa jo valmiiksi ja sovi yksityisnäyttö mahdollisimman heti. Jos edelleen kiinnostaa, tee reilu tarjous. Oma uusi asunto napattiin juuri tällä systeemillä. Tinkivaraa löytyi noin 4 % pyöristettynä sopivaan tasalukuun, viis jos oltais yritetty, niin olis voinut mennä jo toiselle tarjoajalle... Näin siis ainakin Helsingissä 2018, tarjontaa on vähän, ostajia paljon.
Asunto uudehko kahdenkerroksen tiiliverhoiltu kivitalo täysitehoisella maalämpö- ja lattialämmitysjärjestelmällä. Kaikki tekniikka ns. vimpanpäälle (ostajaehdokkaankin mielestä). Mm. verhot olisi pitänyt jättää paikalleeen ja tietysti talon luovutus n. heti. Talo omalla tontilla kaupan vieressä eteläsuomalaisen kaupungin keskustassa. Kiint. väl antaman hinta arvion perusteella generoidusta hintatarjouksesta 1. tarjous -75000€
Kun en myynyt tuli uusi tarjous hp-55000e. Ei kuulemma ole enempää rahaa käytettävissä.
Mistäköhän näitä sikiää? Tulivat ensimmäisen kerran yksityisnäytölle ja vielä uudestaankin lyhyellä varoitusajalla tilatulle yksityisnäytölle.
Onko matematiikan taso tosiaan niin huono suomen kouluissa ettei ymmärretä mitä ne numerot tarkoittaa?
Vanha ketju mutta kun sopiva keskusteluaihe, jatkan tästä.
Eräs tavoittelemamme omakotitalo on ollut myynnissä tammikuusta 2020, alkuvuonna kauppa ei ollut toteutunut ja koronapandemia tässä tapauksessa ei ole auttanut kauppoja, vaikka onkin alueella johonka "ruuhkasta maalle" iskee. Asunto on tyhjillään, lapset muuttaneet muualle ja entiset omistajat on jo taivas ottanut.
Omakotitalo on heikossa kunnossa, saneerattava ulkoa ja sisältä täysin, unohtamatta ikkunoita ja ovia. Luonnollisesti myös salaojitukset uusittava. Ikää kun on 50 vuotta, välttämättömät saneeraukset tehtävä heti, kuitenkin 10 vuoden sisällä, joten ne on laskettava reaaliarvon määrittämiseksi. Tai nettoarvon.
Tuon täyssaneerauksen jälkeen katsomme asunnon arvon olevan 280 000 - 290 000 euroa. Asiantuntijan tekemän seikkaperäisen laskelman mukaan hankinnat ovat 45 000 euroa ja työn osuus noin 1100 h, eli noin 50 000 euroa. Olen myös itse alan ihmisiä ja arviot meillä yhtenevät.
Asunnosta pyydetään nyt 250 000 euroa, jotain kertoo se, että kauppoja ei 8 kk aikana ole syntynyt. Tosin joku voi nähdä remontintarpeen erilaisena ja maksaa lähes tuon. Kuntokartoitus tehty, paljon huomioita välttämättömistä korjaustoimista, mutta osittain siisti joka kelpaa ehkä joillekkin ja voi asua muutaman vuoden kevyellä saneerauksella, hyvä tontti ja huonejärjestys.
Meidän mielestä ylin järkevä tarjous on tuo täyssaneerauksen jälkeen arvioi amme hinta 290 000 - remonttikustannus 95 000 = 195 000 euroa. Pyyntö nyt em. 250 000 euroa.
Välittäjä pitää turhana tarjota, odottaakohan sitä joka ei osaa laskea?
Tai onko ajateltava niin, että kun itse tekee tuon varsin paljon rakentamisen ammattitaitoa vaativan työn, tyytyy omalle työlle puoleen tuntihintaan?
Onko muilla vastaavasta kokemuksia, mielipiteitä?
Pyynti 185 000, maksettiin 165 000. Edellisessä kodista pyydettiin 234 000, saatiin 228 000.
Pyynti 219 000, myynti 203 500, uudiskohde
Ostin viimeksi, mutta se oli jo yli vuosi sitten: alkuperäinen hintapyyntö oli 355.000, sitten 340.000, tarjosin aluksi 275.000 ja sain ostettua 285.000, olin ainoa tarjoaja ja asuntoa oli myyty jo yli 3 kuukautta Helsingin keskustassa, tosin siinä oli vuokralaiset eikä mikään erityinen tuotto.
Mielestäni tein hyvät kaupat.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää, miten olisi viisainta toimia tarjoamisen suhteen?
Joillain on heti pyyntihinta tosi tiukka ja myyjä loukkaantuu esim 10 % alennuksesta niin, ettei välttis halua samalta ostajalta enää tarjousta.
Joillain on pyyntihinnassa paljon ilmaa ja suostuvat jo 3 viikon päästä myymään paljon halvemmalla.
Jotkut taas myyvät taloaan jopa 5 vuotta, eivätkä pudota talon liian kallista hintaa kuin 10.000 euroa sinä aikana.
Aina löytyy myös ostajia, jotka ovat valmiita maksamaan ihan liikaa vanhasta talosta, kun eivät ymmärrä talojen kunnon päälle mitään, eli heille riittää, kun on "kakku päältä kaunis", eli pinnat kunnossa, vaikka olisi "silkoa sisältä", eli vaikka laho- tai homevaurioita alapohjassa, ei salaojia, ei sadevesijärjestelmiä jne.
Vaikea laji.
Mun mielestä ihan helppoa ja selkeää. Itsehän me miehen kanssa päätetään mitä ollaan valmiita maksamaan. Jos ei myyjälle sovi, jatketaan etsimistä. Kolme kertaa ollaan asunto ostettu, ja aina samalla periaatteella. Yksi ainoa tarjous tehdään, ja jos ei mene sellaisenaan läpi, ei tule kauppoja. Tämä myös kerrotaan välittäjälle. Ei jakseta lähteä mihinkään ”oikean hinnan hakemiseen”, vaan kerrotaan heti mitä ollaan valmiit maksamaan. Se on sitten myyjän käsissä ottaako vai jättääkö. Asuntoja löytyy kyllä aina. Koskaan ei ole tullut sellaista ”tää on ihan pakko saada”-tunnetta mistään asunnosta. Jos jostain syystä olisi ihan ehdottomasti saatava juuri jokin tietty asunto, niin sitten varmaan maksettais se mitä pyydetään.
Tarkka laskija kirjoitti:
Vanha ketju mutta kun sopiva keskusteluaihe, jatkan tästä.
Eräs tavoittelemamme omakotitalo on ollut myynnissä tammikuusta 2020, alkuvuonna kauppa ei ollut toteutunut ja koronapandemia tässä tapauksessa ei ole auttanut kauppoja, vaikka onkin alueella johonka "ruuhkasta maalle" iskee. Asunto on tyhjillään, lapset muuttaneet muualle ja entiset omistajat on jo taivas ottanut.
Omakotitalo on heikossa kunnossa, saneerattava ulkoa ja sisältä täysin, unohtamatta ikkunoita ja ovia. Luonnollisesti myös salaojitukset uusittava. Ikää kun on 50 vuotta, välttämättömät saneeraukset tehtävä heti, kuitenkin 10 vuoden sisällä, joten ne on laskettava reaaliarvon määrittämiseksi. Tai nettoarvon.
Tuon täyssaneerauksen jälkeen katsomme asunnon arvon olevan 280 000 - 290 000 euroa. Asiantuntijan tekemän seikkaperäisen laskelman mukaan hankinnat ovat 45 000 euroa ja työn osuus noin 1100 h, eli noin 50 000 euroa. Olen myös itse alan ihmisiä ja arviot meillä yhtenevät.
Asunnosta pyydetään nyt 250 000 euroa, jotain kertoo se, että kauppoja ei 8 kk aikana ole syntynyt. Tosin joku voi nähdä remontintarpeen erilaisena ja maksaa lähes tuon. Kuntokartoitus tehty, paljon huomioita välttämättömistä korjaustoimista, mutta osittain siisti joka kelpaa ehkä joillekkin ja voi asua muutaman vuoden kevyellä saneerauksella, hyvä tontti ja huonejärjestys.
Meidän mielestä ylin järkevä tarjous on tuo täyssaneerauksen jälkeen arvioi amme hinta 290 000 - remonttikustannus 95 000 = 195 000 euroa. Pyyntö nyt em. 250 000 euroa.
Välittäjä pitää turhana tarjota, odottaakohan sitä joka ei osaa laskea?
Tai onko ajateltava niin, että kun itse tekee tuon varsin paljon rakentamisen ammattitaitoa vaativan työn, tyytyy omalle työlle puoleen tuntihintaan?Onko muilla vastaavasta kokemuksia, mielipiteitä?
Etsikää toinen kohde. Myyjää ei varmaan kiinnosta teettekö remonttia vai ette, vaan hän haluaa talosta tietyn hinnan jokatapauksessa. Jos ei ole kiire myydä, voi hyvinkin jossain vaiheessa löytyä joku joka maksaa. Tai sitten odottelette jos myyjä kuitenkin laskisi hintaa, mutta voi olla että odottelette sitten maailman tappiin saakka...
Jostain Kajaanin kämpästä pyydettiin 311 000 euroa. Tarjottiin 31 100. Sopi, oli kuulemma myyjä laittanut vahingossa yhden nollan liikaa. Jossain Helsingin parhaalla paikalla tuo hinta olisi ollut totta.
Asunnosta pyydettiin 169t, tarjosin 143t ja myyntihinta oli 156t
Tuossa aikaisemmin (kommentoija, kyselijä 45) esitin epäsuorasti, ehkä epäselvästi kysymykseni.
Moni vastasi mikä oli hintapyyntö, tarjous ja hyväksytty hinta. Ei remontti kustannuksia jne. ikään kuin aina pyyntihinta olisi ollut oikein ja siitä vähän väännetään ja ollaan tyytyväisiä.
Eli Kysynkin oletteko pystyneet huomioimaan hinnoissa täysimääräisesti vaadittavan remontin kustannukset?
On melko tarkasti määriteltävissä uutta vastaavassa kunnossa olevan omakotitalon arvo, myyntihinta pääkaupunkiseudulla.
Heikkokuntoinen omakotitalo taas ko. alueella lähenee rakennuspaikan rakennusoikeuden hintaa.
Kuinka myyjä, välittäjä on mielestänne nämä huomioinut, ymmärtää?
Myyjä, välittäjä saattavat toivoa mahdollisimman korkeaa hintaa, jokainen kaupantekoa siirtävä kuukausi tälläisenä pandemia aikana luulisi valaisevan heille onko asetettu pyyntöhinta huomioinut kohteen kunnon vai pohjautuuko se alueen keskihintaan. Jos ostaja sen keskihinnan mukaan tarjoaisi, ottaisi varmasti takkiin ja myyjä voittaisi, tai näin itse ajattelen. Silloin kun keskihintaan huomioidaan asunnon kunto, eli määritellään uuden vastaavan arvo, joka ei niin spekulatiivinen, ja lasketaan nuo remonttikustannukset (ne meidän tapauksessa helppo laskea alan kokemuksellamme), päästään hintaan joka on järkevää tarjota.
Mielestäni silloin ei kukaan voita, eikä häviä. Ja kauppa toteutuu joka lienee päämäärä ilman tappioita.
Eli oletteko pystyneet laskemaan, laskitteko näitä kustannuksia, miten saitte kustannukset huomioitua?
Enkä tarkoita pieniä pintaremontteja vaan omakotitalon laajoja remonttikustannuksia, jossa asunto uudistetaan ja muutetaan tämän päivän energiavaatimusten mukaiseksi.
Markkinahinnan määrittäminen alueen keskihinnan mukaan on mielestäni todella epämääräinen tapa jollekin siinä oteta realistisesti huomioon rakennuksen teknistä arvoa, joka toki on mahdollista kuvaamallani tavalla.
Kommentteja laskentatavastani kohteen todellisen arvon määrittämiseksi?
Tiedän että markkinat sen määräävät...
Saa pyytää ja tarjota ihan mitä tykkää. Myyntihinta on sitten se hinta, jolla menee kaupaksi.
Asunnon pyynti 164000 €, josta laski 120000 €, tarjosin 81 000 €. Hyväksyttiin.
Vierailija kirjoitti:
Asunnon pyynti 164000 €, josta laski 120000 €, tarjosin 81 000 €. Hyväksyttiin.
42 m2 yksiö Helsingin kantakaupungissa.
Joskus käy hyvä tuuri asuntokaupoissa.
Tarjosin kerran 3€ ja välittäjä sanoi että myyjä harkitsee... mitä vit? Aina kannattaa kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asunnon pyynti 164000 €, josta laski 120000 €, tarjosin 81 000 €. Hyväksyttiin.
42 m2 yksiö Helsingin kantakaupungissa.
Höpö höpö. Semmosia satuja tänään.
en halua tarjouksia koska ei ole mitään kiirettä myydä. itse menetin unelma-asuntoni kun yritin tinkiä liikaa.