Kysymys teille jotka lapsena olitte aikuisten kännibileissä:

Ei ollut hirveää. Tuli itsekin juotua niissä bileissä. Mitään tappeluita ei niissä bileissä koskaan ollut.

Ei oikein tuntunut miltään, kun ei muusta tiennyt. Aikuiset vain näyttivät käyttäytyvän oudosti. Tappelut ja huutaminen eivät olleet mitenkään kivaa, eikä se sotku juhlien jälkeen. 

No ei se kivaa ollut. Piti valvoa ja odottaa, että milloin alkaa sattua ja ainahan alkoi. Kyllä mä alle kouluikäisenä jo poliisia soittelin.

Ei kai noista ikinä kokonaan toivu vaan jää sellaiseen ikuiseen ylivirittyneeseen tilaan. 

Ei ollut millään tavalla kamalaa. Lapsilla oli yleensä omat leikkinsä, ja aikuiset olivat keskenään. Joskus pelattiin seurapelejä lapset ja aikuiset yhdessä. Eli elettiin normaalia elämää. Ei alkoholin käyttäminen normaalilla tavalla mitenkään estä sitä. Sellaisissa bileissä ei varmaan kannata lapsia olla, joissa vedetään itsensä oksennus- ja muistinmenetyskuntoon, mutta eipä sellaisia normaalit aikuiset kovin usein harrastakaan.

En ikinä ajatellut asiaa sen kummemmin. Oli vaan kivat juhlat ja meillä oli vieraita tai me olimme jossain kyläpaikassa/juhlissa. Kivaa meillä lapsilla oli ja oli hyvää ruokaa ja herkkuja ja sai valvoa myöhään. 70-luvulla.

Mukavaa se oli! On jäänyt mieleen juhannusjuhlat paikallisella hotellilla mökkipaikka kunnalla 80 luvun lopussa. Olin ehkä 8 vuotias. Oltiin vanhempien mukana hotellin ravintola/baarissa. Könysin siellä humalaisten seassa baaritiskin ja pöytien alla. Ja löysin paljon pudonneita rahoja. Muistaakseni yli 100mk oli illan tienesti. Mukavat muistot on jäänyt. Nykynuoriso ei vastaavaa pääse kokemaan.

Miten kukaan voi ajatella, että oikea kirjoitusmuoto on "mökkipaikka kunnalla"? :D

Ei ollut hirveää. Oli vaan kivaa kun kaikki aikuiset oli tosi iloisia ja oli juhlameininkiä ja seuraleikkejä yms. Koskaan ei ollut mitään tappeluja, ylilyöntistä örveltämistä yms.

Ysärin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut hirveää. Tuli itsekin juotua niissä bileissä. Mitään tappeluita ei niissä bileissä koskaan ollut.

Kyllä minusta tuntui pahalta nähdä alle 5-vuotias pikkusisko kännissä. Isi oli huijannut, että jokin Sorbus oli mehua ja lapsi uskoi ja joi. 

80- ja 90-lukujen lapsille osallistuminen tuollaisiin aikuisten illanviettoihin ei ollut mitenkään tavatonta, tosin yleensä porukan äidit olivat selvinpäin, sillä pitihän jonkun ajaa kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

No ei se kivaa ollut. Piti valvoa ja odottaa, että milloin alkaa sattua ja ainahan alkoi. Kyllä mä alle kouluikäisenä jo poliisia soittelin.

Ei kai noista ikinä kokonaan toivu vaan jää sellaiseen ikuiseen ylivirittyneeseen tilaan. 

Minulla olivat pakoreissun tavarat jo valmiina sängyn alla. Sellainen oli lapsuuteni. Onneksi pääsin porukasta eroon 16-vuotiaana.

Suurimman osan bileistä aikuiset joi järkevästi. Muutaman kerran muistan äidin sammuneen vessaan ja kerran isä konttasi naapurista, mutta koskaan ei tapeltu eikä riidelty. Ehkä rasittavinta oli se iloinen meteli, kun olisi itse halunnut nukkua. Kasarin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

80- ja 90-lukujen lapsille osallistuminen tuollaisiin aikuisten illanviettoihin ei ollut mitenkään tavatonta, tosin yleensä porukan äidit olivat selvinpäin, sillä pitihän jonkun ajaa kotiin. 

Me kyllä kuljettiin taksilla.

Kaameeta. Aina huutoa riitelyä ja mutsi pääty painaan jotain känni kalaa. Yritä siinä sitten nukkua toisella reunalla sänkyä ku joku sika röhkii ja äiti vikisee ku kissaa rääkkäisi.

Muistan lapsuudesta 80 luvulla, silloin oltiin vanhempien mukana laivalla tai jos kotiin tuli vieraita niin niiden kanssa vanhemmat otti kuppia illalla.

Mitä mieleen jäi, oli tylsyys. En millään käsittänyt sitä, että miksi aikuiset vaan istuvat pöydässä ja juttelevat, tunnista toiseen. Miten niillä riitti juteltavaa?

Kamalaa oli. Valvoin ja kuuntelin humalaisten koko ajan kovenevia ääniä. Välillä joku isän kännikaveri tuli minun ja pikkuveljeni makuuhuoneeseen sönköttämään meille jotain. Se oli pelottavaa. Seuraavana päivänä isä haisi vanhalle viinalle, edelleen vihaan sitä hajua. Pääsin tästä eroon vihdoin 15-vuotiaana, kun äiti ymmärsi vihdoin erota. 

Ei oikein bileistä ollut kyse, isäpuoli vaan kännäsi, aina se päätyi lopulta riitaan ja huutoon, ei kuitenkaan fyysiseen väkivaltaan, mutta itku kurkussa siellä kotona kökötettiin pienempänä. Isompana hän sitten alkoi aina vittuilemaan minulle kaikkea älytöntä, kuten esim. uskoi että olen nussinut äitiäni ja oli siitä hirmuisen vihaisena. Välillä sitten änkesi itkun kanssa halailemaan ja pyytelemään anteeksi käytöstään, ja kohta taas toivotti painumaan sianvittuun tms. 

Ehkä siitä johtuen en yleensä viihdy vieläkään missään kännibileissä ja humalaiset saavan minut usein sisäisen raivon valtaan, jos näyttävät yhtään mitään sellaista käyttäytymistä mistä muistuu nuo lapsuusajat mieleen. Eihän kyllä kaikki ole sellaisia. Monet on ihan vaan hauskojakin, mutta aina siinä tulee pieni jännitys että kauanko se hauskuus kestää.

Oli hirveää. Sekoilevat aikuiset aiheuttivat ahdistusta. Vielä aikuisenakin känniset ihmiset inhottavat ja pelottavat.

Tylsää oli vaikka sai maistaa  vähän mikkihiirimukista raakaa viinaa. Miesten kanssa lauantaina savusaunan seinustalla kymmenen vanhana.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan voi ajatella, että oikea kirjoitusmuoto on "mökkipaikka kunnalla"? :D

Vietitkö aikaasi äidinkielen kirjan kanssa aina kun vanhempasi juhlivat?