en aio alkaa harrastuskuskaajaksi

Monet harrastukset ovat sellaisia että esim. varuste kuorma tai suurikokoiset soittimet on pienelle ja vähän isommallekkin liian iso urakka kuljetettavaksi.



Kannatan hyöty liikuntaa , mutta kyllä lapset toisinaan ovat kuljetuksenkin ansainneet. Kohtuus on hyväksi tässäkin asiassa.

Harrastuksesta se riippuu kuinka kaukana ja säästä. Jos yhdesti viikkoon vaikka hakisi, mutta lapsi joutuisi itse kävelemään sinne. Toivottavasti ette asu missään metsässä. Silloin se olisi surku lapsen kannalta.

pulleropenskat, joita kyörätään autolla kilometrin päähän pelaamaan lätkää tai sählyä.



Paljon paremmassa kunnossa näkyy olevan ne lätkänpelaajapojat, jotka kantaa kamansa itse muutaman kilometrin päästä kylän lätkäkaukalolle ja pelaavat siellä joka ilta. Nämä pulleropenskat viedään iltaisin halliin pelaamaan ohjatusti ja taatusti ovat huonompikuntoisia kuin ne pojat, jotka kulkevat pelaamassa ulkokaukalossa ihan omin avuin. Eihän se niin hienoa tietenkään ole, mutta..



Omat lapseni pelaavat lentopalloa ja kulkevat itse treeneissä. Pelaavat myös sitä jääkiekkoa satunnaisesti siellä ulkokaukalossa, minne raahaavat itse luistimet ja mailan.

ja niin tekevät kaikki naapuritkin. Lapsia vaihdellaan kyydistä toiseen siten, että joskus minä vien 3 lasta, joskus haen vain yhden. Kyytejä sovitaan yhdessä ja tehdään sellaisia logistisia ratkaisuja, joista tietokoneohjelmatkin olisivat ihmeissään.



Minusta on tärkeintä, että koko porukalla on hyvä olla. Jos jonkun lapsen äiti on masentunut tai mielenterveysongelmainen eikä näe kuin oman napansa, voimme me naapureiden aikuiset olla niitä tärkeitä ihmisiä, jotka pelastamme lapset ahdingolta. Jos joku äiti ei kuljeta, me muut ymmärrämme, että kyse ei ole lapsesta tai harastuksesta vaan äidin kyvyttömyydestä ottaa muita huomioon.

jos muita ei saa rassata sun kuskaamattomuus, vaikka siitä itse ilmoitat?

minä kuskaan kahta tyttöäni harrastuksiin. Yhteensä harrastetunteja tulee heille 7 tuntia viikossa. Vallan mainiosti ehdin itsekin harrastaa. Käyn salilla ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla 3 - 5 kertaa viikossa. Lisäksi mieheni käy salilla 3 - 4 x / vko.

Mutta jos haluaa lapsistaan sohvaperunoita niin siitä vaan!

Älä saivartele, 62, sanoin selvästi että niihin harrastuksiin saa mennä mihin itse kulkevat, sama pätee opiskeluun, saavat opiskella missä haluavat kunhan itse kulkevat. Siis voi juma mitä siaälukutaitoa palstalla, edeleen kertaan ett kyse on 1km-2km matkasta ja moni suu vaahdossa vouhaa että apn lapset joutuu polkemaan pyörällä 30km pakkasessa. Miten asia voi rassata ketään? Jos en kuskaa niin en kuskaa. Ja äskeiselle: pidän holen että lapseni saavat akateemisen koulutuksen, mutta sinnekään en heitä kuskaa vaan pääsykokeisiin on ihan itse hakeuduttava. En halua opettaa lapsia pullamössöksi.

Ensinnäkin pääsykokeista ollaan pyrkimässä eroon ja toiseksi jos et mitenkään tue lapsiasi näiden pyrkimyksissä, on heidän hyvin hankala mitään saavuttaa.

tällaisella pakkasella kilometrin kouluun. Sääliksi käy lasta. Meillä on pakkasta -16 ja tuohon pakkaseen en kyllä lastani laita kävelemään.



Olette tylyjä ja raakalaismaisia.

pulleropenskat, joita kyörätään autolla kilometrin päähän pelaamaan lätkää tai sählyä. Paljon paremmassa kunnossa näkyy olevan ne lätkänpelaajapojat, jotka kantaa kamansa itse muutaman kilometrin päästä kylän lätkäkaukalolle ja pelaavat siellä joka ilta. Nämä pulleropenskat viedään iltaisin halliin pelaamaan ohjatusti ja taatusti ovat huonompikuntoisia kuin ne pojat, jotka kulkevat pelaamassa ulkokaukalossa ihan omin avuin. Eihän se niin hienoa tietenkään ole, mutta.. Omat lapseni pelaavat lentopalloa ja kulkevat itse treeneissä. Pelaavat myös sitä jääkiekkoa satunnaisesti siellä ulkokaukalossa, minne raahaavat itse luistimet ja mailan.

ja kun kenttä on puhdas, loppuu valaistus ja lapset palaavat kotiin luistelematta metriäkään.

monena päivänä viikolla harkkoihin ja viikonloppuna peleihin,joissa ole myös usein toimitsijana. Ja niin jänniä pelejä eivät ole MM-loppuottelutkaan,kuin nuo lapsen pelit:D Automatkoilla ehtii hyvin jutustella,kaikenlaisista asioista. Ja meillä on mieletön henki vanhempienkin kesken,yhteisöllisyyttä parhaillaan. lapseni toki kulkee välillä myös linja-autolla,kun harkat alkavat aikaisin. Ja osalle pelireissuista menevät ilman vanhempia,toki valmentajat,jojo ja huoltajat ovat mukana.

Oman kokemuksen mukaan vähäinenkin osallistuminen nuorten harrastuksiin kertoo nuorille ennenkaikkea siitä että vanhemmat välittävät ja ovat kiinnostuneita lastensa tekemisistä.

Harrastusten pitää myös olla vapaaehtoisia, eikä aina ole pakko mennä minnekään. Täällä mm. jalkapallonharrastaminen jäi kun ei ollut varamiehiä ja pojan mielestä jatkuvat turnausmatkat alkoivat tuntua työltä. Jokainen harkka ja turnaus oli pakollinen siis tuon valmentajan mielestä.

#45

Meillä ei kuskata noin paljoa, mutta ei meillä kyllä ole sohvaperunoitakaan. Mutta meillä tehdään paljon perheenä yhdessä.

Olen lukenut monesti tutkimuksia, että lapset kaipaisi eniten...ei hienoja harrastuksia vaan yhteistä aikaa vanhempiensa kanssa.

minä kuskaan kahta tyttöäni harrastuksiin. Yhteensä harrastetunteja tulee heille 7 tuntia viikossa. Vallan mainiosti ehdin itsekin harrastaa. Käyn salilla ja erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla 3 - 5 kertaa viikossa. Lisäksi mieheni käy salilla 3 - 4 x / vko.

Mutta jos haluaa lapsistaan sohvaperunoita niin siitä vaan!

kaiken valmiiksi ja solmii luistimetkin.

Kyllä tuolla kaukalolla on joka ilta porukkaa pelaamassa. Hoikkia ja hyväkuntoisia nuoria poikia, jotka ensin kävelevät kentälle, sitten kolaavat ja päälle pelaavat muutaman tunnin ja kävelevät kotiin.

Ainakin koulun viime syksyn yleisurheilutoksia lukiessani juoksikisojen palkinnoille näkyi pääsevän juuri nämä pojat, jotka tekivät itse työn. Palkinnoilla ei ollut näitä autolla sisähalliin kuskattuja pulleropenskoja.

pulleropenskat, joita kyörätään autolla kilometrin päähän pelaamaan lätkää tai sählyä. Paljon paremmassa kunnossa näkyy olevan ne lätkänpelaajapojat, jotka kantaa kamansa itse muutaman kilometrin päästä kylän lätkäkaukalolle ja pelaavat siellä joka ilta. Nämä pulleropenskat viedään iltaisin halliin pelaamaan ohjatusti ja taatusti ovat huonompikuntoisia kuin ne pojat, jotka kulkevat pelaamassa ulkokaukalossa ihan omin avuin. Eihän se niin hienoa tietenkään ole, mutta.. Omat lapseni pelaavat lentopalloa ja kulkevat itse treeneissä. Pelaavat myös sitä jääkiekkoa satunnaisesti siellä ulkokaukalossa, minne raahaavat itse luistimet ja mailan.

ja kun kenttä on puhdas, loppuu valaistus ja lapset palaavat kotiin luistelematta metriäkään.

8 vuotta sitten,kun vein lapseni luistelukouluun yhtenä päivänä viikossa,arvannut että se johtaa tähän lätkä-äidin rooliin. Mutta kivaa on:)

Kiitos vastauksista, mielenkiintoinen jakauma, eli arviolta 90% kuskaa ja 10% ei kuskaa.

Ajat ovat totisesti muuttuneet, itse lapsena harrastin paljon kilpaurheilua, ja koskaaan ei kuskattu. En sii sano tätä katkerana, vaan ihmetellen eli nuorena pidin sitä normaalina että itse piti,linjuilla mennä treeneihin iltaisin. Moni muukin kulki busilla tai fillarilla harkkoihin kesät talvet. Eöi 70-80 luvulla ei kuskattu, tämä on ilmeisesti uusi tapa?



En halua lapsilleni mitään 7krt vko harrastusta, eli joudun/aion olla sitten ns tyly, kun rajoitan lapsiltani tietyt harrastukset pois kuskaamismielessä huom en kokonaan). Jos on palava hinku harrastaa, niin kyllä keinot löytyy lapseltakin. Fillari kulkee, sanokoot muut mitä tahansa. Itsekin fillaroin töihin, esimerkkiä lapsille näyttäen.

kaiken valmiiksi ja solmii luistimetkin. Kyllä tuolla kaukalolla on joka ilta porukkaa pelaamassa. Hoikkia ja hyväkuntoisia nuoria poikia, jotka ensin kävelevät kentälle, sitten kolaavat ja päälle pelaavat muutaman tunnin ja kävelevät kotiin. Ainakin koulun viime syksyn yleisurheilutoksia lukiessani juoksikisojen palkinnoille näkyi pääsevän juuri nämä pojat, jotka tekivät itse työn. Palkinnoilla ei ollut näitä autolla sisähalliin kuskattuja pulleropenskoja.

pulleropenskat, joita kyörätään autolla kilometrin päähän pelaamaan lätkää tai sählyä. Paljon paremmassa kunnossa näkyy olevan ne lätkänpelaajapojat, jotka kantaa kamansa itse muutaman kilometrin päästä kylän lätkäkaukalolle ja pelaavat siellä joka ilta. Nämä pulleropenskat viedään iltaisin halliin pelaamaan ohjatusti ja taatusti ovat huonompikuntoisia kuin ne pojat, jotka kulkevat pelaamassa ulkokaukalossa ihan omin avuin. Eihän se niin hienoa tietenkään ole, mutta.. Omat lapseni pelaavat lentopalloa ja kulkevat itse treeneissä. Pelaavat myös sitä jääkiekkoa satunnaisesti siellä ulkokaukalossa, minne raahaavat itse luistimet ja mailan.

ja kun kenttä on puhdas, loppuu valaistus ja lapset palaavat kotiin luistelematta metriäkään.

Parempi sekin kuin ei mitään.

Harrastamiseen kuuluu muutakin kun kuskaaminen. Täytyy olla varmistamassa että välineet ovat kunnossa ja mukana. Itse ainakin huolehdin että lapsi on syönyt riittävästi ennen treenejä ( ei kuitenkaan liian lähellä treenenjä ) ja että juomaa on tarpeeksi mukana.



Omatoimisuuteen saa ja pitää toki kannustaa, mutta ei aidon välittämisen ja huolehtimisen hinnalla. Ei lapsi ymmärrä tarkoitusperääsi, varsinkaan jos kerrot hänelle että sinunkin pitää saada harrastaa! Kyllä kaikki ehtii harrastaa, kunhan vaan aikatauluja hieman suunnittelee.



Meilläkin seurassa perään kuulutetaan tuota kolmea koota. Ja se toimii, ainakin meillä päin.

urheilevalle ,usein myös kuskatulle teinilleni,joka ulvoi naurusta monia viestejä,eikä uskonut,että ainakaan aikuisia asialla.

kaiken valmiiksi ja solmii luistimetkin. Kyllä tuolla kaukalolla on joka ilta porukkaa pelaamassa. Hoikkia ja hyväkuntoisia nuoria poikia, jotka ensin kävelevät kentälle, sitten kolaavat ja päälle pelaavat muutaman tunnin ja kävelevät kotiin. Ainakin koulun viime syksyn yleisurheilutoksia lukiessani juoksikisojen palkinnoille näkyi pääsevän juuri nämä pojat, jotka tekivät itse työn. Palkinnoilla ei ollut näitä autolla sisähalliin kuskattuja pulleropenskoja.

pulleropenskat, joita kyörätään autolla kilometrin päähän pelaamaan lätkää tai sählyä. Paljon paremmassa kunnossa näkyy olevan ne lätkänpelaajapojat, jotka kantaa kamansa itse muutaman kilometrin päästä kylän lätkäkaukalolle ja pelaavat siellä joka ilta. Nämä pulleropenskat viedään iltaisin halliin pelaamaan ohjatusti ja taatusti ovat huonompikuntoisia kuin ne pojat, jotka kulkevat pelaamassa ulkokaukalossa ihan omin avuin. Eihän se niin hienoa tietenkään ole, mutta.. Omat lapseni pelaavat lentopalloa ja kulkevat itse treeneissä. Pelaavat myös sitä jääkiekkoa satunnaisesti siellä ulkokaukalossa, minne raahaavat itse luistimet ja mailan.

ja kun kenttä on puhdas, loppuu valaistus ja lapset palaavat kotiin luistelematta metriäkään.

Parempi sekin kuin ei mitään.

Oma kokemus on, että se on juuri toisinpäin. Ihailen noita sitkeitä kavereita, jotka haluaa pelata jääkiekkoa, mutta vanhemmilla ei ole varaa kuskata ja maksaa maksuja yms. Nämä kaverit raahaa kamansa kentälle ja kolaa jäät ja pelaa tuntikausia. Sitkeitä, hoikkia kavereita, toisin kuin ne pulloeropenskat, jotka kuskataan autolla sisähallille ja äiti kantaa kamat sisälle ja sitoo luistimet jalkaan kiinni ja valmentaja ottaa pulleropenskan vastaan ja pelauttaa heitä tunnin.

Uskon, että nuo sinnikot tuolla ulkokentällä pääsevät vielä pitkälle elämässään.

kaiken valmiiksi ja solmii luistimetkin. Kyllä tuolla kaukalolla on joka ilta porukkaa pelaamassa. Hoikkia ja hyväkuntoisia nuoria poikia, jotka ensin kävelevät kentälle, sitten kolaavat ja päälle pelaavat muutaman tunnin ja kävelevät kotiin. Ainakin koulun viime syksyn yleisurheilutoksia lukiessani juoksikisojen palkinnoille näkyi pääsevän juuri nämä pojat, jotka tekivät itse työn. Palkinnoilla ei ollut näitä autolla sisähalliin kuskattuja pulleropenskoja.

pulleropenskat, joita kyörätään autolla kilometrin päähän pelaamaan lätkää tai sählyä. Paljon paremmassa kunnossa näkyy olevan ne lätkänpelaajapojat, jotka kantaa kamansa itse muutaman kilometrin päästä kylän lätkäkaukalolle ja pelaavat siellä joka ilta. Nämä pulleropenskat viedään iltaisin halliin pelaamaan ohjatusti ja taatusti ovat huonompikuntoisia kuin ne pojat, jotka kulkevat pelaamassa ulkokaukalossa ihan omin avuin. Eihän se niin hienoa tietenkään ole, mutta.. Omat lapseni pelaavat lentopalloa ja kulkevat itse treeneissä. Pelaavat myös sitä jääkiekkoa satunnaisesti siellä ulkokaukalossa, minne raahaavat itse luistimet ja mailan.

ja kun kenttä on puhdas, loppuu valaistus ja lapset palaavat kotiin luistelematta metriäkään.

Parempi sekin kuin ei mitään.

Miten niin olen tyhmä? Mielestäni olen viisas! Haluan lapsilleni parasta myös, ja minusta lapsen parhaaseen kuuluu OMATOIMISUUS.

kadoksissa, monelta. Lasten kuuluu kokea että heitä huolehditaan ja ollaan kiinnostuneita ja lasten kuuluu myös oppia omatoimisuutta. Siis sekä-että!! Kukaan lapsi ei jaksa yksin harrastaa mitään jos ei saa siihen vanehmman tukea. Se on huolenpitoa. Ja suomessa luullaan nykyään et kun lapsi on 10v sen voi potkia tietsikan ääreen tms pois vanhempia vaivaamasta. Joka on todella väärin. lapsi tarvitsee joka päivä huolenpidon kokemusta yli murrosiänkin!! ja vanhemman kiinnostusta ja kannustusta! Mutta katson myös kauhulla kun toisaalta lapsia taas kuskataan tosiaan 500m kouluun ettei pikkumussukka vaan kärsi mistään epämiellyttävästä- ja näin laselta viedään mahdollisuus oppia jaksamista, epämukavuuden sietoa, sinnikkyyttä, joita ilman elämässä ei todellakaan tule pärjäämään. Hassua kyllä; nää jutut löytyy myös samasta perheestä; että lapsia ei jakseta hoitaa oikeesti, mut toisaalta heitä kuskataan joka paikkaan etteivät vaan rasitu. Ja kaiken takana taitaa olla vanhempien mukavuudenhalu; ei anneta lapselle missään kohtaa vastusta, eikä myöskään tukea.