en aio alkaa harrastuskuskaajaksi

Otan yleensä koiran mukaan ja lenkkeilen sen kanssa sillä aikaa kun lapsi on harrastuksessa, kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kyseessä siis kaksi lasta, toisella harkat ti ja pe, toisella ke ja to.

Meillä on yksi harrastus minun työpaikkani vieressä. Muihin on matkaa 10 kilsaa ja 8 kilsaa.



Ei kulje julkiset, eikä sinne edes voi päästää yksinään lapsia.



Sitäpaitsi minä ainakin arvostan harrastuksen laadukkuutta ja mielekkyyttä. Olennaista ei todellakaan ole harrastuksen läheisyys, vaan laatu.

Kuopukseni taitoluistelee ja valittiin kilpailevaan "tinttiryhmään" keväällä ennen kuin meni eskariin, eli 5-vuotiaana. Ei siinä kauheasti ollut vaihtoehtoja, vaikka itseä koko touhu hirvitti. Päätettiin kokeilla, tyttö tykkäsi ja homma jatkui.



Toinen lapsemme harrastaa telinevoimistelua ja harkat loppuvat monesti esim. klo 20 illalla - en tosiaan halua että 10-vuotiaani odottelee bussipysäkillä ja kotiutuu joskus yhdeksän maissa kun hakemalla hänet on lapsi sängyssä jo yhdeksän maissa.



Nämä ovat valintoja ja paljon riippuu myös lapsen harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista. On paljon hyviä lajeja joihin pääsee mukaan isompana kun osaa jo itse kulkea, meidän lasten lajeihin käytännössä ei.



Kyllä, kuskaaminen saa välillä hullut mittasuhteet ja saa taipua melkoiseen kalenteriakrobatiaan ja vuorotteluun muiden kanssa että saa jotkut viikot luovituksi läpi, mutta kiva harrastus ja myös vanhempien porukka antaa paljon takaisinkin.



Kouluun en ole koskaan kuskannut ja vaikka olen tarjoutunut heittämään, lapset kävelevät mieluummin. Meilläkin matkaa vajaa kilometri.

Etkä vain lapsillesi.

Sanot, ettet kosta, mutta kummalta kuullostaa "opetuksesi" lapsillesi, jotka ei käsittääkseni ole sinulta vielä edes mitään vaatineet?

Kirjoituksestasi huokuu "harrastuskuskaajien" epäarvostus. Syytät jopa ilmaston pilaamisesta, moitit hulluudesta.

Onko elämäsi kovin vaikeata? Mikä satuttaa?

Täällä maalla joko kuskataan tai ei harrasteta lainkaan. Koska en halua lapsistani ihan erakoituneita, niin jokainen saa valita yhden harrastuksen minne kuskataan. Siitä ei tule liikaa, kun meillä sattuu niin mukavasti, että harrastuksia on samana iltana. Maanantaina on jumpat ja muut päivät / illat jää perheen kesken vietettäviksi. Sitten me pidetään vielä perheharrastusilta, eli käydään lähes viikottain uimassa koko porukalla.



Kaikilla on mukavaa ja rauhaisaa aikaa jää aivan riittämiin.

joita muiden vanhemmat joutuvat kuskaamaan tai ottavat säälistä kyytiin, ettei tarvitse yksin jäädä pelin jälkeen odottamaan pakkaseen bussia tai peräti kävelemään.

kaverin vanhempien kanssa. Pysyn heidän kanssa yhteydessä, pääsen tutustumaan lapsen kavereiden vanhempiin ja lapseni saa harrastaa yhtä harvinaista, tosi makeeta harrastusta. Muissa harrastuksissa kulkee itse.



Kukin tyylillään, mutta minä saan siitä enemmän kuin häviän. Jos olisin jalkapalloilijan tai lätkänpelaajan tai taitoluistelijan äiti, loisin ympärilleni toimitusringin. Näin tekee moni muukin.

Elämäni ei ole onnetonta, vaan oikein onnellista, ja lapset ovat rakkaita. En kosta mitään lapsilleni, johan sanoin että tuen ja kannustan kaikessa, ohjaan hatrastamaan, mutta en kuskaa. Miten se lapsi tästä traumatisoituu? Ja lapsilta ei ole kielletty mitään, eivät ole vielä halunneet harrastaa, ovat pieniä vielä. Ihme teilaajia täällä, taitaa joillain kuskaajamammoilla olla pipo kireällä.

ja ei kuskaa lapsia 1km päähän kouluun, kuten näkyy naapurinsa tekevän. Ja asuu paikassa, mistä on lyhyt matka joka paikkaan, eikä minnekään perähikiälle.

joita muiden vanhemmat joutuvat kuskaamaan tai ottavat säälistä kyytiin, ettei tarvitse yksin jäädä pelin jälkeen odottamaan pakkaseen bussia tai peräti kävelemään.

on kohtuullisessa ajassa käveltävä matka. Tytöllä on yksi harrastus kerran viikossa, johon kuljetan, matkaa noin 6 kilometriä eikä julkisilla pääse.



Eipä tuo paljon kyyditystä muutenkaan kysele. Ohjenuorana ollaan pidetty, että jos johonkin jaksaa kävellä, niin sieltä jaksaa kävellä myös pois.

Jos lapsellasi on vaikka kuvataiteellisia tai musikaalisia taipumuksia, mutta soittotunnille tai kuvataidekouluun on lapselle liian pitkä matka, niin oletko yhtään miettinyt, mitä lapsille aiheutat? Jos pääsee harrastamaan vain niitä, jonne itse pääsee ja ne harrastukset eivät sitten ole lapsille mieluisia, tue jokaisen heidän taipumuksiaan jne.



Säälittää lastesi puolesta. Minulle on itsestään selvää, että teen omien lasteni takia hyvin paljon heitä auttaakseni, tukeakseni ja viedäkseni heitä elämässään eteenpäin.

Opetan myös lapsille että ekologisista syistä autolla ei ajeta turhaan, ja näytän myös esimerkkiä, ja käymme esim pyörällä kaupassa.

Ja ei, en ole persaukinen ja autoton, vaan varaas ja akateemien mutta opetan lapsille miten maapalloa ja luontoa kunniitetaan eikä kaikka tehdä minäminä- mentaliteetilla. Auto on helppo, mutta aina ei tartte mennä helpoimman mukaan.

tiedostan hyvin kuuluvani vähemmistöön autoilun vähentämiseen ympäristösyistä kannustavana. Useimpia ei tippaakaan kiinnosta kuluttaako turha suhaaminen maapalloa vai ei.



Selleen, lapseni eivät tästä tule traumatisoitumaanz koskk en kiellä heiltä,mitään, maksan ja rahoitan, mutta en vaan kuskaa. Piste.

eikä tallille pääse julkisilla, niin onpa kiva talvellakin pyöräillä liukkailla teillä, eikä ap:ta haittaa, vaikka reitillä ei olisi edes pyöräilyteitä...

Olenko tyly mielestänne? En siis aio opettaa lapsia siihen että kuskaan ja kuljetan. Toki tuen harrastamaan ja maksan harrastuksen, mutta vasta sitten kun lapsi itse sitä haluaa, ja vasta sitten kun lapsi osaa itse kulkea harrastukseen. En aio uhrata vähäistä vapaa-aikaani iltaisin autolla suhaamiseen ympäri kyliä! Ja tämä ei ole mikään kosto tyyliin "minuakaan ei aikanaan kukaan kuskannut", vaan myös lapsille opetus siitä että harrastuksia voi ottaa vain sen verran kuin itse jaksaa ja pystyy itse kulkemaan. En myöskään aio kuskata kouluun ja takaisin, 1km matkaa (jonka kaikki naapurit näyttävät lapsensa kuskaavan). Onko tämä jotenkin poikkeavaa? Minusta vanhempien kuskausvelvoite on jo joissakin tapausissa saanut hulluuden mittasuhteet.

Hullua olis kuskata lapsi kouluun kun on noin lyhyt koulumatka. Meidän lapsilla on 2 ja puol kilsaa ja ne kulkevat sen kävellen, pyörällä tai skoballa. Joskus kuitenkin oikein kurjalla säällä voi heittää.

Mitä harrastuksiin tulee, niin vaikka mä joudun 2 kertaa viikossa lapsen viemään harrastamaan, niin katson että ei ole paha rasti. Mä käyn samalla kaupassa kun lapsi on treenaamassa. Vanhempi kulkee bussilla itsenäisesti harrastuksiinsa.

ap, olet ankeuttaja.



ps. en minäkään niin kauheasti kuskaa, mutta se ei ole elämänfilosofiani

On mukava nähdä lapset harrastusten parissa, sekä muita vanhempia ja aistia se tunnelma. Kukin tavallaan.

Ap:ta itsekin sanoisin tyhmäksi. Miten hyvä tilaisuus olla sen lapsen kanssa KAHDESTAAN matka-ajan. Tulisi hiukan juteltua. Samoin siellä harrastuspaikassa on kiva tavata toisten lasten vanhempia. Ei se todellakaan ole ajan haaskausta.

Opetan myös kaikille lapsilleni autolla-ajon. Siirsin myös työni kotiin, kun lapset olivat pieniä. Mun lapsia eivät ole pph:t kasvattaneet.

Mutta kukin tyylillään.

jossa on kymmenenkin kilometriä harrastukseen tai sinne pitäisi mennä bussilla. Lapsen en antaisi kulkea yksin bussilla kun vasta joskus 10-vuotiaana, ja silloinkin riippuu lapsen luonteesta, kuinka luotettava on. Onneksi me asumme Helsingissä, jossa esimerkiksi poikiemme jalkapalloharrastus on puolen kilometrin päässä ja pojat (9 ja kohta 11 vuotta) osaavat kulkea sinne itse. Välillä menevät kävellen, kesäisin isompi polkupyörällä). Lisäksi soittavat musiikkiopistossa pianoa, ja kulkevat sinne kahdestaan (soittotunnit peräkkäin yhtenä arki-iltana viikossa).



Mieluummin vietän oikeaa laatuaikaa lasteni kanssa, siis vaikkapa leivon, saunon, ulkoilen tms kun kuskaan heitä edes takaisin autolla. Niin ja lapset, jotka aina viedään kouluun autolla, tuskin oppivat kovin hyvin kulkemaan itsenäisesti liikenteessä...

monena päivänä viikolla harkkoihin ja viikonloppuna peleihin,joissa ole myös usein toimitsijana. Ja niin jänniä pelejä eivät ole MM-loppuottelutkaan,kuin nuo lapsen pelit:D Automatkoilla ehtii hyvin jutustella,kaikenlaisista asioista. Ja meillä on mieletön henki vanhempienkin kesken,yhteisöllisyyttä parhaillaan. lapseni toki kulkee välillä myös linja-autolla,kun harkat alkavat aikaisin. Ja osalle pelireissuista menevät ilman vanhempia,toki valmentajat,jojo ja huoltajat ovat mukana.

On olemassa kohtuus, esim. 1 krt/ 1 vko/ per lapsi kuin että koko kööriä kuskaillaan kaikki illat ja viikonloput edes takaisin niin, ettei yhteiseen ruokapöytään ehditä ikinä.



Minä olen tällainen keskitien kuskaaja, ja lapset harrastavat yksi juuri ratsastusta kerran viikossa ja toinen tanssia kerran viikossa. Tämän lisäksi molemmat kävvelevät itse läheiseen kuvataidekouluun kerran viikossa samaan aikaan.

"varaas ja akateemien, kunniitetaan, Selleen, traumatisoitumaanz, koskk, heiltä,mitään"



sanalla vakuutella olevasi akateeminen ja fiksu, pidän sinua viestisi perusteella valehtelijana ja tyhmänä ja säälin lastesi ankeata elämää, koska oletan asenteesi heijastuvan myös muuhun toimintaan, kuin pelkkään kuskaamiseen.



Olet ilmeisen nuori, katkera ja kaikentieätävä. ;o)