Onko yli 30-vuotiaalla vastavalmistuneella maisterilla paikkaa työelämässä?
Otsikosta tuli hieman kökkö, mutta valoitan hieman taustoja. Olen alle 30-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Nuorena opiskelin matalapalkka-alalle. Nyt vuosien varrella on kypsynyt ajatus yliopisto-opinnoista maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa, jossa olisi parikin kiinnostavaa pääanetta. Olen alkanut lukemaan pääsykokeita varten. Opiskelu sinänsä ei huoleta vaan enemmänkin työelämään sijoittuminen valmistumisen jälkeen. Olisi kamalaa opiskella ensin viisi vuotta uutta alaa ja sitten huomata ettei uutta työpaikkaa saakaan. Voi kuulostaa naurettavalta, mutta pelkään olevani liian vanha alottamaan uutta uraa yli 30- vuotiaana ja (tuolloin) ala-asteikäisten lasten äitinä.
Olen duunarisuvusta lähtöisin, joten yliopisto ym ovat melko tuntematonta aluetta. Ainoat tuntemani akateemiset ovat päässeet yliopistoon melkein heti lukion jälkeen ja siitä sujuvasti työelämään. Toivottavasti joku ymmärsi mitä ajan tässä takaa ja osaisi kommentoida.
Kommentit (46)
luulen että ainoa syy miksi joillakin vanhemmilla vastavalmistuneilla on vaikeuksia, on se, että heillä on vaikeuksia muutenkin. useimmat normaalit ongelmattomat opiskelevat nuorina.
nythän tämä alkaa muuttua mutta tähän asti se on suurimmaksi osaksi mennyt noin. varmaan siinä vaiheessa kun ap valmistuu, ei hän ole alkuunkaan ainoa samassa tilanteessa!!
Eli pelkoni on juuri se, että vastavalmistuneet parikymppiset menevät ohi ja itse jään nuolemaan näppejäni. En kuitenkaan ole koskaan ollut mikään ongelmanuori. Kirjoitin ylioppilaaksi ja myöhemmin opiskelin ammattikoulussa, jotta olisi edes jokin ammatti. Vasta nyt olen keksinyt mitä ihan oikeasti haluaisin tehdä.
ap
Lukukausimaksut huippuyliopistossa helposti 30 000 vuodessa ja vatlion yliopistoissakin 10 000 ilman stipendiä
Eli pelkoni on juuri se, että vastavalmistuneet parikymppiset menevät ohi ja itse jään nuolemaan näppejäni. En kuitenkaan ole koskaan ollut mikään ongelmanuori. Kirjoitin ylioppilaaksi ja myöhemmin opiskelin ammattikoulussa, jotta olisi edes jokin ammatti. Vasta nyt olen keksinyt mitä ihan oikeasti haluaisin tehdä.
ap
Lukukausimaksut huippuyliopistossa helposti 30 000 vuodessa ja vatlion yliopistoissakin 10 000 ilman stipendiä
Ei kait ap ollut menossa minnekään Yhdysvaltoihin tai Englantiin opiskelemaan?
Itse aloitin yliopisto-opinnot kolmekymmpisenä ja nyt olen valmistumassa 38-vuotiaana. Perustin perheen tässä välissä ja siksi on opinnot vähän venähtäneet. Luottavainen olen töiden saannin suhteen. Toteuta vaan haaveesi ja pyri yliopistoon, et todellakaan ole liian vanha!
Riippuu varmaan mitä alaa maatalous-metsätieteelliseeen olet menossa opiskelemaan. Itse olen valmistunut muutama vuosi sitten maatalous-metsätieteellisestä 36-vuotiaana enkä ole päivääkään tehnyt alan töitä. Ainakaan metsätieteestä valmistuneille ei riitä kaikille töitä ja/tai pitää olla suhteita tai sitten opiskeluaikana löytää sellainen harjoittelupaikka, joka tuo työpaikan valmistumisen jälkeen.
Itse hain pari vuotta sitten erään ison metsäteollisuusyrityksen avoinna olevia kolmea-neljää työpaikkaa ja hakemuksia oli tullut yli 700 näihin. Ei mitään mahdollisuuksia tällä iällä ja kolmen lapsen äitinä. Sama on myös maatalouspuolella. Eli neuvoni on, että harkitse vielä kuitenkin.
on valmistunut maa- ja metsätaloustieteellisestä (alle kolmikymppisenä) ja oli juuri pitkään työttömänä...
Välillä olen kyllä miettinyt miksi ne parikymppiset vastavalmistuneet olisivat parempia, koska yhtä lailla olemme uusia alalla. En mitenkään haluaisi jatkaa nykyisessä työssäni eläkeikään saakka, joten taidan ottaa riskin ja hakea opiskelemaan. Olisin kyllä erittäin pettynyt, jos joutuisin palaamaan nykyiseen työhöni vuosien opiskelun jälkeen.
ap
Pelkäänpä pahoin, että työllistyminen tulee olemaan erittäin hankalaa. Iästä viis, olitpa sitten parikymppinen tai vanhempi, töitä tulee olemaan erittäin vaikea saada. Ja jos jotain onnistuu saamaan, niin ne on sitten sitä pätkätyötä. Itse olen akateeminen, ja nyt vaihdoin alaa hoitoalan puolelle. En olisi ikinä lähtenyt tuhlaamaan viittä-kuutta vuotta elämästäni yliopisto-opintoihin, jos olisin silloin aavistanut tämän nykyisen työllistymistilanteen. Olisiko sinulla vaihtoehtoja ja kiinnostusta esim. ammattikorkeakouluopintoihin? Saisit lyhyemmässä ajassa tutkinnon kasaan.
Et ole liian vanha ja täällä ei kukaan tiedä työllistymisnäkymistä viiden vuoden tähtäimellä yhtään mitään. Käsittääkseni ainakin maatalouspuolen ekonomisteille on tällä hetkellä ihan hyvin töitä. Työt voivat olla muualla kuin Helsingissä, mutta jos olet valmis muuttamaan, niin sen parempi. Ja mitä tulee suhteisiin, niin opiskeluaikoinahan niitä juuri saadaan. :D
Aika moni menee 18-20-vuotiaana yliopistolle tarkoituksenaan tehdä tutkinto neljässä vuodessa. Todellisuudessa valmistuminen tapahtuu valtaosalla vasta kolmekymppisenä. Jos sinä menet nyt ja valmistut neljässä vuodessa, huomaat, että kuroit ikätoverisi kiinni opinnoissa, koska olit ehtinyt miettiä, mitä haluat ja tiesit, että se on tämä tutkinto. 15 vuoden päästä pidät näitä "olenko liian vanha" -pohdintojasi ihan hölmöinä.
mielestäni niitä, joita rekrytoija katsoo.
Lisäkse se, että sinulla on jo lapsia, et ehkä ainakaan heti ole jäämässä äitiyslomalle (tämä ei saisi vaikuttaa valintoihin, mutta varmasti vaikuttaa).
maatalous- ja metsätieteelliseltä tiedekunnalta valmistuneet sijoittuvat yleensä hyvin työelämässä. Ei tarvitse olla mikään kunnanagronomi tai Stora Enson metsänhoitaja vaan tullaan ksymään töihin sekä oppilaitoksiista että IT-firmoista.
ihan neitseellisiäkin kolmekymppisiä maistereita, siis niitä jotka eivät ole elämässään mitään aikaisemmin tehneet.
Lisäksi jos on hyvä niin varmasti menestyy. Kai sitä katsotaan tuloksia eikä vain virkaikää?
Toinen asia millä luultavasti on merkitystä: ole mukava ja reilu. Yliopistot (ja vastavalmistuneiden työelämä?) on täynnä kyynärpäätaktisia wannabe-uraohjuksia - kuka semmoisen kanssa haluaa tehdä töitä? Mieluummin mukavan hyvämaineisen ja vakaan aikuisen.
Aika moni menee 18-20-vuotiaana yliopistolle tarkoituksenaan tehdä tutkinto neljässä vuodessa. Todellisuudessa valmistuminen tapahtuu valtaosalla vasta kolmekymppisenä. Jos sinä menet nyt ja valmistut neljässä vuodessa, huomaat, että kuroit ikätoverisi kiinni opinnoissa, koska olit ehtinyt miettiä, mitä haluat ja tiesit, että se on tämä tutkinto. 15 vuoden päästä pidät näitä "olenko liian vanha" -pohdintojasi ihan hölmöinä.
ja meille professori sanoi että yli 30v on liian vanha tutkijan uralle. Tai siis sitä kautta savauttamaan mitään koska saavutusten ja kunnioituksen saamiseen menee liian monta vuotta.
T. 38v
Minulla oli opiskeluaikana vientiä työelämässä, siksi vamistunen venyi kun tein töitä niska limassa opintojen ohella. Sain kuin sainkin maisterin paperit käteen - ja kas, työt loppuivat kuin seinään. Pätevä on työnantajalle niin paljon kalliimpi kuin epäpätevä, että ei kannata.
Jos itse lähtisin nyt yliopistoon opiskelemaan, niin lukisin itseni lääkäriksi. Se taitaa olla ainoa akateeminen ala, jolla töitä löytyy nyt ja tulevaisuudessa. Suomessa on 15000 työtöntä maisteria, ja tuskinpa tilanne on sen parempi viidenkään vuoden päästä. Tosin mulla ei ole kristallipalloa, mutta miksi ottaa riskia? Harmittaisi ihan suunnattomasti, jos viiden vuoden opiskelu menisi ihan hukkaan ja joutuisi palaamaan vanhaan ammattiin takaisin tai pahimmassa tapauksessa edessä olisi uudelleen kouluttautuminen!
T: +30.v yliopisto-opiskelija