Lue keskustelun säännöt.
Onko yli 30-vuotiaalla vastavalmistuneella maisterilla paikkaa työelämässä?
02.09.2012 |
Otsikosta tuli hieman kökkö, mutta valoitan hieman taustoja. Olen alle 30-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Nuorena opiskelin matalapalkka-alalle. Nyt vuosien varrella on kypsynyt ajatus yliopisto-opinnoista maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa, jossa olisi parikin kiinnostavaa pääanetta. Olen alkanut lukemaan pääsykokeita varten. Opiskelu sinänsä ei huoleta vaan enemmänkin työelämään sijoittuminen valmistumisen jälkeen. Olisi kamalaa opiskella ensin viisi vuotta uutta alaa ja sitten huomata ettei uutta työpaikkaa saakaan. Voi kuulostaa naurettavalta, mutta pelkään olevani liian vanha alottamaan uutta uraa yli 30- vuotiaana ja (tuolloin) ala-asteikäisten lasten äitinä.
Olen duunarisuvusta lähtöisin, joten yliopisto ym ovat melko tuntematonta aluetta. Ainoat tuntemani akateemiset ovat päässeet yliopistoon melkein heti lukion jälkeen ja siitä sujuvasti työelämään. Toivottavasti joku ymmärsi mitä ajan tässä takaa ja osaisi kommentoida.
Kommentit (46)
valmistuin maisteriksi 41-vuotiaana.
Oikeesti kysyntä työmarkkinoilla ollut kovempaa kuin nuoremmilla:)
Opiskele ihmeessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae vaan opiskelemaan, mutta etsi samalla jo valmiiksi työpaikka alalta. Teet vaikka osa-aikaisena, mutta luot samalla verkostoasi, joka on sitten valmistumisvaiheessa olemassa ja tadaa - samalla sulla on myös oman alan työkokemusta.
Eli pelkoni on juuri se, että vastavalmistuneet parikymppiset menevät ohi ja itse jään nuolemaan näppejäni. En kuitenkaan ole koskaan ollut mikään ongelmanuori. Kirjoitin ylioppilaaksi ja myöhemmin opiskelin ammattikoulussa, jotta olisi edes jokin ammatti. Vasta nyt olen keksinyt mitä ihan oikeasti haluaisin tehdä.
ap
Parikymppisissä ei yleensä maistereita pahemmin ole, se on yleensä ikä, jolloin opintoja vasta aloitellaan. 25-vuotiaissa maistereita voi olla jo jokunen.
Hassua lukea tällaisia viestiketjuja.
Onko tosiaan pohjimmainen ajatus koulutuksella alunperinkään siinä, että vaihdat viisi vuotta elämästäsi että saisit yhden työpaikan?
Kyse on itseluottamuksen puutteesta. Etsikää ennemmin sitä kun työpaikkaa. Itseluottamus tuo turvaa ja uskon omaan tekemiseen.
Turha jumittaa ajatuksia ylianalysoimalla kaikki skenaariot etukäteen. Lopulta näkee vain mahdollisuudet epäonnistua ja sitten viimeisenä voi tulla täältä hakemaan sille vahvistusta.
Mikset sinä vain tee sitä mitä haluat?
Ikivanha viestiketju, mutta jos joku ajattelee samoin, niin rohkeasti vaan eteenpäin.
Jos olet tiedostanut haaveesi, olet jo paljon pidemmällä kuin moni muu.
Jos haaveestasi siitä ei ole haittaa kenellekkään, tee siitä tavoite, ja toimi. Älä mieti vaan toimi.
Motivaatio kasvaa tehdessä ja pian unohdatkin ylianalysoinnin. Momentum kasvaa kun teet sitä mistä nautit.
Loppu hoituu kuin itsestään. Työpaikat, mahdollisuudet, ihmiset jne.
Maailma ja sen mahdollisuudet ovat rajattomia. Älkää itse rajoittako itseänne.
Selvitä mikä on koulutusalasi työmahdollisuudet ja työllisyys. Mitä kovempi ala sitä varmemmin löytyy asiantuntijatason työtä ilman itsensä markkinointia.
Varmaan riippuu vähän alastakin, mutta ainakin humanistisessa tuntuu olevan roppakaupalla vähän vanhempiakin opiskelijoita - aika harva valmistuu paljon alle kolmikymppisenä. Luulen, että moni työnantaja voi arvostaa myös monenlaista kokemusta ja jopa pitkiä opintoja.
Tsempit pääsykokeisiin!!