Onko yli 30-vuotiaalla vastavalmistuneella maisterilla paikkaa työelämässä?

naisille ei muutenkaan ole töitä tarjolla, ei ainakaan mulle ole ollut.

että työnantajat palkkaa ihan mielellään aikuisia ihmisiä. Eläkeikääsi on kuitenkin vielä pitkä aika. Oleellista lienee alan yleinen työllisyystilanne.

Onpas ristiriitaisia viestejä. Olen myös miettinyt ammattikorkeakoulua, mutta sieltä en ole löytänyt mieleistä koulutusohjelmaa.



Melko varmasti nauran 15 vuoden kuluttua tämän hetkisille "olenko liian vanha"-pähkäilyille, mutta tässä vaiheessa tunnen itseni kamalan vanhaksi :D Toisaalta on typerää surkutella tulevaa työtilannetta, kun en ole edes opiskelemaan vielä päässyt.



ap

Jos sattuisi rekrytoijia olemaan linjoilla, olisi mukava kuulla teidänkin näkemyksiä.



ap

Itse valmistuin vuosi sitten 33-vuotiaana kyseisestä tiedekunnasta. Töitä on löytynyt hyvin. Tottakai kannattaa jo opiskeluaikana hakeutua alan töihin ja verkostoituminen opiskeluaikana ihan pakollista! Rohkeasti menet vain opiskelemaan, kyllä osaavalle töitä löytyy. Voi joutua aloittamaan huonommista hommista mutta parissa vuodessa minäkin sain unelmaduunini!

tutkimukselleen rahoituksen? Ehkä jossain sosiaalipolitiikassa voi tehdä työn ohessa väikkärinsä ja sitten hakeutua akateemiselle puolelle, mutta kun pitäisi olla kv. julkaisuja ja konferenssi papereita, niin enpä tiedä.



Tämä esimerkki 60- vuotiaasta palkitusta proffasta ei ehkä enää tänä päivänä päde. Kaksikymmentä vuotta sitten oli väittelijöitä ylipäätään paljon, paljon vähemmän kuin nyt. Nythän niitä tohtoreita tulee uunista ulos, kun monet jää tutkijakoulutettavksi, kun työmarkkinat ei vedä.

Tarkoitus ei ole latistaa, mutta maailma on muuttunut. Aika pahasti eikä todellakaan hyvään suuntaan. Minä itse olin yliopistossa tutkijana vielä 35:na, ihan palkkaa saavana sellaisena ja aika isossa projektissa, ja kun aloin hakea sitten ulkopuolelta töitä, niin aika tylyä tekstiä tuli päin näköä. Ihmeteltiin suoraan, että mitä helvettiä tein siellä vielä 35 vuotiaana, ja asiaa pidettiin aivan selvästi hyvin epäilyttävänä. Ajateltiin, että sitä on tullut sandaaleissa lahnustavaksi peikoksi siellä, ja joka lähinnä aamupäivät miettii, että mitä mahtaa olla lounaaksi. Kyllä se oli syvää unta, että oli itse itseään kuvitellut joksikin "primus inter pares" -hemmoksi, vaikka sitä olikin ollut joskus aikoinaan. Törmäys todellisuuteen oli jokseenkin karu.

Epämääräisen ajelehtimisen jälkeen vanhat opiskelukaverit sitten pelastivat alemman tason hommiin, mutta hommiin nyt kuitenkin.

Niinhän sitä juhlapuheissa sanotaan, että koulutus on hyvä asia, mutta tosiasia on se, että melkein suurin osa hommista ei oikeasti vaadi työelämässä sitä pitkää ja raskasta akateemista koulutusta. Siitä on melkeinpä vain haittaa, koska työntekijä - joita riittää yllin kyllin valmistuneena kaikilta luonnontieteellisiltä aloilta - on lähinnä sitä parempi, mitä vähemmän hänelle voidaan maksaa palkkaa. Kaikista luonnontieteilijöistä on aivan helvetisti ylitarjontaa, ja nämä sitten ajautuvat mitä mielipuolisimpiin hommiin joihin heillä ei oikeastaan ole mitään oikeanlaista pätevyyttä. On vain se tutkinto joltain väärältä alalta. Kemistit ovat lähinnä myymässä tietokone ohjelmia ja siis lähinnä puhumassa niistä, koska sillä koulutuksella niitä ohjelmia ei vielä tehdä, ja biokemistit ovat jotain lääke-edustajia ja siis juottavat ja bilettävät ammatikseen ilman edes mitään todellista kaupallista- ja myyntikoulutusta ko. aiheeseen, ja on pakko sanoa, että maa- ja metsätieteellisestä valmistuu lähinnä ylikoulutettuja puutarhureita. En millään voi oikein suositella moista tulevaisuutta. Eivät valtio eivätkä kunnat enää ime meitä hallinnollisiin suojatyöpaikkoihinsa, ja vapaasti kilpaillulla ykstityisellä sektorilla näillä koulutuksilla ei oikein voi edes oikeuttaa sitä omaa palkkaansa. Niihin muutamiin lain vaatimiin avainpaikoihin ovat päässeet ne täsmälleen aiotussa ajassa valmistuneet ja täsmälleen elämässä oikeassa paikassa seisseet ihmiset. Yli 30 vuotiaana valmistujana et ole enää yksi heistä. Olet vain se ylikoulutettu puutarhuri ilman edes sitä sopivaa työkokemusta siltä alalta.

Minäpä kerron itsestäni. Minä joskus ihan aikuisten oikeasti osasin luonnontieteitä ja matematiikkaa. Hyvin. Paremmin kuin muut. Tosiasiassa tänä päivänä laboratoriopäällikön tehtävänä on lähinnä käydä kirjeenvaihtoa enlanniksi, ruotsiksi ja saksaksi sen pääkonsernin kanssa, ja siinä sivussa vähän pyöritellä vakiintuneita rutiinitöitä tekevien laboranttien kellokortteja ja hoidella niitä hankintoja. Kaasua, pipettejä ja sen semmoisia lisää aina kulutuksen mukaan.

Minussa on sen verran miestä, että voin seistä peilin edessä, ja myöntää, että olisin siinä hommassa kuin lumipallo helvetissä. Kuka tahansa hyvin ko. kieliä puhuva yo-tyttönen hakkaisi minut siinä hommassa noin 6-0. MITÄÄN, mitä minä oikeasti osaan, sitä ei todellisuudessa enää tässä valmiissa maailmassa tarvita. Kun 450 miljoonaa teollisuustyöpaikkaa katosi itään, niin samalla sinne meni se tuotekehitys ja tutkimuskin. Samalla alettiin koulutukselta vaatia sitä mitattavaa tulosta, ja tähän oppilaitokset vastasivat lisäämällä niitä aloituspaikkoja, että annettavaa tukirahaa tulisi enemmän. Tuloksena oli korkeasti koulutetun työvoiman aivan tolkuton inflaatio. Asia on sen verran jotenkin hävettävä, että akateeminen väki ei siitä omasta tilanteestaan paljoa huutele.

Ainoa pelastus on siis oikeasti osata jotain, josta todellisuudessa syntyy lisäarvoa se oma bruttopalkka kertaa noin 1,82 kertoimella olevat kulut. On vaikea nähdä, että sitä syntyy puutarhurin koulutuksella, olkoonkin se vaikka kuinka teoreettista ja laadukasta hyvänsä. Jostakin kun täytyy löytyä se taho, joka sen palkan haluaa maksaa, ja työn tuloksen on siis tuotettava mitattavaa lisäarvoa todella paljon. Joka hemmetin kuukausi.

Jos jostain ko. koulutusta vaativa oikea työpaikka vapautuisikin, sinne hakisi noin parisataa ihmistä, ja noista noin 30-50 olisi jo jostain maa- ja metsätieteellisestä aiheesta tohtoreita. Niillä lopuillakin olisi alalta työkokemusta. Mitä voisit tarjota enemmän kuin he ?

ja meille professori sanoi että yli 30v on liian vanha tutkijan uralle. Tai siis sitä kautta savauttamaan mitään koska saavutusten ja kunnioituksen saamiseen menee liian monta vuotta.

T. 38v

Olipa outo kommentti proffalta. Nimenomaan tutkijan homma on sellainen, jossa merkitsee vain se, mitä kykenet saamaan aikaiseksi, ei ikä tai muut ulkoiset seikat. Tietysti jos tarkoitetaan "uran luomista" siten, että vääntää mitäänsanomattomia, merkityksettömiä papereita, joissa ei ole suuria läpimurtoja, niin arvostuksen saaminen tulee lähinnä sen uran pituuden myötä... Mutta jos olet oikeasti hyvä, arvostuksen ansaitsemiseen riittää se yksi todella käänteentekevä tutkimus!

mun äiti valmistui 50 vuotiaana maisteriksi. Sai töitä ja on töissä edelleen.



Eläkekin ja työttömyystukikin on parempi jos on akateeminen tutkinto takana.

Saattaa pääosin olla näin, mutta....

esimerkiksi eräs juuri palkittu professori on valmistunut maisteriksi nuorena, ollut melkein 20 vuotta työelämässä ja lähti 42-vuotiaana tekemään väikkäriä eli vasta silloin aloitti tutkimusuransa. Viisikymppisenä sai professuurin ja nyt melkein kuusikymppisenä erittäin arvostettu. samoin eräs toinen tyyppi juuri nimitettiin professoriksi. Palasi neljäkymppisenä yliopistoon tehtyään pitkään töitä perustutkintonsa pohjalta. Ja esimerkkejä riittää... Toki, tutkijana on etu, jos lukkiutuu nuoresta huoneeseensa vain tutkimaan, mutta aika monella proffalla on työura muualla takana ja ovat innostuneet tutkimisesta vasta vuosia valmistumisen jälkeen.

ja meille professori sanoi että yli 30v on liian vanha tutkijan uralle. Tai siis sitä kautta savauttamaan mitään koska saavutusten ja kunnioituksen saamiseen menee liian monta vuotta.

T. 38v

ja meille professori sanoi että yli 30v on liian vanha tutkijan uralle. Tai siis sitä kautta savauttamaan mitään koska saavutusten ja kunnioituksen saamiseen menee liian monta vuotta.

T. 38v

erikoinen kommentti professorilta. tentin joskus antropologian kirjan, jonka kirjoittaja on arvostettu amerikkalainen tutkija, joka aloitti opinnot harvardissa 37-vuotiaana. opettaa nyt berkleyssa, nimeä en muista, olisko carol jotain.

yliopistossa opiskelee paljon vanhempia tyyppejä eri taustoista, joten rohkeasti mukaan vaan ap! ainakin kaksi vähän vanhempaa metsätiteellisedtä valmistunutta tiedän ja töissä ovat molemmat. opiskelivst taloustieteitä siellä.

toinen tutkintosi on ehdottomasti etu myös.

t. pian 40-v. jonka valmistuminen häämöttää.

opiskelut aloitin vain muutama vuosi sitten pitkän työuran jälkeen. töitä on riittänyt jo opintojen ohella.

ei pidä antaa periksi vaan tavoitella unelmia ja rohkeasti hakea töitä.

jännitin aluksi muiden opiskelijoiden suhtautumista mutta kivoihin ihmisiin olen tutustunut, sekä nuoriin että vähän vanhempiin.

tsemppiä!

Rekrytoin valtiolla maatalous- ja metsätieteellisesta valmistuneita joka vuosi.



Pari vinkkiä:

Opiskele taloutta, lakia, verotusta, tietotekniikkaa tai jotain muuta erikoisalaa ja opsikele sitä kunnon kokonaisuus. Silloin poikkeat selvästi muista valmistuneista ja voit tarvittaessa suunnata myös tälle toiselle alalle. Hankkiudu harjoitteluun, joka tukee tätä sivuainevalintaasi. Valmistaudu muuttamaan harjoittelun ja työn perässä ainakin joksikin aikaa Helsingin ulkopuolelle. Valmistu nopeasti, neljässä vuodessa täysin mahdollista, jos keskityt.

hop

Valitettavasti tuon pitkän synkän viestin kirjoittanut on päivä päivältä oikeammassa.

Paskaa on

Hae vaan opiskelemaan, mutta etsi samalla jo valmiiksi työpaikka alalta. Teet vaikka osa-aikaisena, mutta luot samalla verkostoasi, joka on sitten valmistumisvaiheessa olemassa ja tadaa - samalla sulla on myös oman alan työkokemusta.

muualla vielä huonommin pääset töihin!! ja opiskelijat ovat pääsääntöisesti lapsellisia ja tyhmiä, samoin koulujen käytännöt.

mutta minustakin vaikuttaa vähän riskialttiilta.



Mistä ihmeestä saatte päähän, että kaikki nuoret valmistuisivat vasta 30-kymppisinä? Lukekaapa vaikka talouslehtien haastatteluja niin kyllä lähes järjestäin menestyneet, uraa luoneet maisterit ovat valmistuneet viimeistään 26-27-vuotiaina.



Jos 19-vuotiaana aloittaa niin motivoitunut, ahkera ja lahjakas nuori saavuttaa kolmikymppiseksi mennessä tosi, tosi paljon. Eikä kaikille äitiyskään tuo suuria aukkoja työuraan.



Tutkijaksi tietysti turha haikailla, mutta sitä ap ei ilmeisesti ollut ajatellutkaan.



Ap, jos lähdet opiskelemaan, niin sun kannattaa suuntautua johonkin mahdollisimman monimutkaiseen ja hankalaan aiheeseen, esim. metsäekonomia ja siitäkin vielä joku mahdollisimman hankala aihe, johon moni ei jaksa perehtyä. Tai yhdistät oikeustiedettä ja metsätiedettä ja suuntaudut metsien verotuskysymyksiin tms.



Toisin sanoen älä valitse trendialaa tai helppoa valtavirtaa, vaan erikoistu johonkin sellaiseen, jonka osaajia tarvitaan, mutta johon monien istumalihakset tai kärsivällisyys ei riitä. Sitten kaikki; kandityö, gradu, harjoittelupaikka jne, sitä tukemaan. Sillä tavalla uskon, että töitä voikin löytyä!

Tarkoitus ei ole latistaa, mutta maailma on muuttunut. Aika pahasti eikä todellakaan hyvään suuntaan. Minä itse olin yliopistossa tutkijana vielä 35:na, ihan palkkaa saavana sellaisena ja aika isossa projektissa, ja kun aloin hakea sitten ulkopuolelta töitä, niin aika tylyä tekstiä tuli päin näköä. Ihmeteltiin suoraan, että mitä helvettiä tein siellä vielä 35 vuotiaana, ja asiaa pidettiin aivan selvästi hyvin epäilyttävänä. Ajateltiin, että sitä on tullut sandaaleissa lahnustavaksi peikoksi siellä, ja joka lähinnä aamupäivät miettii, että mitä mahtaa olla lounaaksi. Kyllä se oli syvää unta, että oli itse itseään kuvitellut joksikin "primus inter pares" -hemmoksi, vaikka sitä olikin ollut joskus aikoinaan. Törmäys todellisuuteen oli jokseenkin karu.



Epämääräisen ajelehtimisen jälkeen vanhat opiskelukaverit sitten pelastivat alemman tason hommiin, mutta hommiin nyt kuitenkin.



Niinhän sitä juhlapuheissa sanotaan, että koulutus on hyvä asia, mutta tosiasia on se, että melkein suurin osa hommista ei oikeasti vaadi työelämässä sitä pitkää ja raskasta akateemista koulutusta. Siitä on melkeinpä vain haittaa, koska työntekijä - joita riittää yllin kyllin valmistuneena kaikilta luonnontieteellisiltä aloilta - on lähinnä sitä parempi, mitä vähemmän hänelle voidaan maksaa palkkaa. Kaikista luonnontieteilijöistä on aivan helvetisti ylitarjontaa, ja nämä sitten ajautuvat mitä mielipuolisimpiin hommiin joihin heillä ei oikeastaan ole mitään oikeanlaista pätevyyttä. On vain se tutkinto joltain väärältä alalta. Kemistit ovat lähinnä myymässä tietokone ohjelmia ja siis lähinnä puhumassa niistä, koska sillä koulutuksella niitä ohjelmia ei vielä tehdä, ja biokemistit ovat jotain lääke-edustajia ja siis juottavat ja bilettävät ammatikseen ilman edes mitään todellista kaupallista- ja myyntikoulutusta ko. aiheeseen, ja on pakko sanoa, että maa- ja metsätieteellisestä valmistuu lähinnä ylikoulutettuja puutarhureita. En millään voi oikein suositella moista tulevaisuutta. Eivät valtio eivätkä kunnat enää ime meitä hallinnollisiin suojatyöpaikkoihinsa, ja vapaasti kilpaillulla ykstityisellä sektorilla näillä koulutuksilla ei oikein voi edes oikeuttaa sitä omaa palkkaansa. Niihin muutamiin lain vaatimiin avainpaikoihin ovat päässeet ne täsmälleen aiotussa ajassa valmistuneet ja täsmälleen elämässä oikeassa paikassa seisseet ihmiset. Yli 30 vuotiaana valmistujana et ole enää yksi heistä. Olet vain se ylikoulutettu puutarhuri ilman edes sitä sopivaa työkokemusta siltä alalta.



Minäpä kerron itsestäni. Minä joskus ihan aikuisten oikeasti osasin luonnontieteitä ja matematiikkaa. Hyvin. Paremmin kuin muut. Tosiasiassa tänä päivänä laboratoriopäällikön tehtävänä on lähinnä käydä kirjeenvaihtoa enlanniksi, ruotsiksi ja saksaksi sen pääkonsernin kanssa, ja siinä sivussa vähän pyöritellä vakiintuneita rutiinitöitä tekevien laboranttien kellokortteja ja hoidella niitä hankintoja. Kaasua, pipettejä ja sen semmoisia lisää aina kulutuksen mukaan.



Minussa on sen verran miestä, että voin seistä peilin edessä, ja myöntää, että olisin siinä hommassa kuin lumipallo helvetissä. Kuka tahansa hyvin ko. kieliä puhuva yo-tyttönen hakkaisi minut siinä hommassa noin 6-0. MITÄÄN, mitä minä oikeasti osaan, sitä ei todellisuudessa enää tässä valmiissa maailmassa tarvita. Kun 450 miljoonaa teollisuustyöpaikkaa katosi itään, niin samalla sinne meni se tuotekehitys ja tutkimuskin. Samalla alettiin koulutukselta vaatia sitä mitattavaa tulosta, ja tähän oppilaitokset vastasivat lisäämällä niitä aloituspaikkoja, että annettavaa tukirahaa tulisi enemmän. Tuloksena oli korkeasti koulutetun työvoiman aivan tolkuton inflaatio. Asia on sen verran jotenkin hävettävä, että akateeminen väki ei siitä omasta tilanteestaan paljoa huutele.



Ainoa pelastus on siis oikeasti osata jotain, josta todellisuudessa syntyy lisäarvoa se oma bruttopalkka kertaa noin 1,82 kertoimella olevat kulut. On vaikea nähdä, että sitä syntyy puutarhurin koulutuksella, olkoonkin se vaikka kuinka teoreettista ja laadukasta hyvänsä. Jostakin kun täytyy löytyä se taho, joka sen palkan haluaa maksaa, ja työn tuloksen on siis tuotettava mitattavaa lisäarvoa todella paljon. Joka hemmetin kuukausi.



Jos jostain ko. koulutusta vaativa oikea työpaikka vapautuisikin, sinne hakisi noin parisataa ihmistä, ja noista noin 30-50 olisi jo jostain maa- ja metsätieteellisestä aiheesta tohtoreita. Niillä lopuillakin olisi alalta työkokemusta. Mitä voisit tarjota enemmän kuin he ?

32:n viesti on jäätävää luettavaa.