yritin 12-v. itsaria, siskoni mielestä mulla oli onnellinen lapsuus

hän on liian lähellä ja muistot ovat liian kipeitä, ei häntä voi pakottaakaan ajattelemaan toisin jos hän ei sitä kestä. Hae ammattiapua, joka on koulutettu ja tottunut käsittelemään vaikeita asioita.

välttämättä oo tekemistä keskenään.

Yhden minun kaverin sisko kävi jossain terapiassa. Kaveri itse oli sitä mieltä, että jos oli paska lapsuus niin pakkoko sitä on uudelleen elää ja jauhaa.

Olen terapiassa, missä asiat on alkaneet taas elää. Siskon kanssa pystyy puhumaan vaan ja ainoastaan äidistä. Itse en muista juuri mitään hyviä asioita, hän taas ei muista mitään pahoja asioita... En halua tuhota hänen kuvaansa onnellisesta lapsuudesta, mutta en voi ymmärtää miten hän pystyy kieltämään joidenkin asioiden olemassaolon ihan täysin!! Ja tuntuu siltä että mun tunteet tallotaan maan rakoon kun hän puhuu onnellisesta lapsuudesta. Miten saan hänet tajuamaan että en kestä kuulla sitä, se on melkein kuin mun syyttämistä siitä että kehtaan olla olematta kiitollinen lapsuudestani, vaikka "meillä oli aina kaikki hyvin". Olen siskoni puheiden edessä ihan voimaton.



ap jota vituttaa

Itsemurha-alttiudella ja onnettomalla lapsuudella ei kyllä välttämättä oo tekemistä keskenään.

Jos lapsi yrittää itsaria niin eiköhän ole aika selvää että hän on onneton -> hänellä on onneton lapsuus. Rasittavaa tollanen. Mitä toit lisää tähän keskusteluun ääliö kommentillasi? Pelkkää pahaa mieltä

Väittäessään noin. Haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että hänellä itsellään on ollut onnellinen lapsuus.

kysypä terapeutiltasi neuvoa tässä. Voi olla että joudut joltain osin ottamaan etäisyyttä siskoon ja kulkemaan täysin yksin oman tiesi. Hänen vuoronsa on ehkä joskus myöhemmin tai ei koskaan. Voit ilmaista että sinua loukkaa väitteet onnellisesta lapsuudesta. Sinun kokemuksesi on todellinen ja se on jättänyt todelliset haavat.

Syitä mulla oli koulukiusaamisesta aiheutunut vuosien masennus, syytä oli myös isässä joka mm. tuli katselemaan mua suihkuun, ei käynyt kuitenkaan käsiksi.

Tuntuu tosi pahalta siskon jääräpäinen väittäminen. Tiedän ettei pysty katsomaan tosiasioita silmiin ja on täysin blokannut jotain itelleen tapahtuneita asioita, mutta silti. MULLA EI OLLUT ONNELLINEN LAPSUUS!

Mun siskoni taas yrittää keksimällä keksiä lapsuudestaan ikäviä asioita (joita siis oikeasti ei ole tapahtunut) :(. Se on tosi raskasta. Hän keksii asioita myös nykyisestä elämästään ja läheistensä elämästä yms. ja siinä valheiden verkossa on välillä mahdotonta elää. Mä en nyt tarkoita, että sinä keksisit huonot asiat lapsuudestasi vaan yksinkertaisesti sitä, että mulle taas tämä tilanne on raskas. Meillä nimittäin oli ihan onnellinen lapsuus ja tuntuu väärältä, että joku väkisin yrittää sitä värjätä muuksi.

Mun siskoni taas yrittää keksimällä keksiä lapsuudestaan ikäviä asioita (joita siis oikeasti ei ole tapahtunut) :(. Se on tosi raskasta. Hän keksii asioita myös nykyisestä elämästään ja läheistensä elämästä yms. ja siinä valheiden verkossa on välillä mahdotonta elää. Mä en nyt tarkoita, että sinä keksisit huonot asiat lapsuudestasi vaan yksinkertaisesti sitä, että mulle taas tämä tilanne on raskas. Meillä nimittäin oli ihan onnellinen lapsuus ja tuntuu väärältä, että joku väkisin yrittää sitä värjätä muuksi.

Sillä erolla en kyllä eti ikäviä asioita tän hetken tilanteesta tai muiden elämästä. Mutta muuten siskoni ajattelee ihan samalla tavalla. Hänelle ei vaan mene perille että mun kokemus on täysin erilainen kuin se todellisuus, minkä hän on kutonut suojellakseen itseään oikealta todellisuudelta.

Olen yrittänyt ajatella, että meillä oli ehkä sitten erilainen lapsuus. Hänellä on oikeus omaan käsitykseensä ja mulla omaani, eikä niitä tarvitsekaan mitenkään sovittaa yhteen. Se vaan on kurjaa, että hän ei pysty kohtaamaan mua tässä asiassa. Haluaisin häneltä tukea, vaikka hänen lapsuutensa olisikin ollut onnellinen. Ei kai mun kokemus voi niin paljon uhata häntä. :(

Itsemurha-alttiudella ja onnettomalla lapsuudella ei kyllä välttämättä oo tekemistä keskenään.

Jos lapsi yrittää itsaria niin eiköhän ole aika selvää että hän on onneton -> hänellä on onneton lapsuus. Rasittavaa tollanen. Mitä toit lisää tähän keskusteluun ääliö kommentillasi? Pelkkää pahaa mieltä

Normaalia elämää elävälle lapselle ei kovin helpolla tule itsemurha-ajatukset mieleen. Jos lapsi murheellisena ajattelee haluavansa kuolla on se normaaleissa olosuhteissa vain itsesääliä, surun käsittelemistä eikä tarkoita sitä että lapsi oikeasti haluaisi riistää hengen itseltään. Kun lapsi suunnittelee itsemurhaa ja jopa yrittää sitä on tilanne täysin eri eikä lapsi varmasti ole kovin onnellinen.

Jos lapsi yrittää itsaria niin eiköhän ole aika selvää että hän on onneton -> hänellä on onneton lapsuus. Rasittavaa tollanen. Mitä toit lisää tähän keskusteluun ääliö kommentillasi? Pelkkää pahaa mieltä

Saattaahan se lapsen saanut äitikin masentua vaikka kaikki olisi hyvinkin ruusuisesti tai kuka tahansa ihminen. Asiat voi olla hyvin, mutta sitten ei kuitenkaan.

Väittäessään noin. Haluaa pitää kiinni siitä ajatuksesta, että hänellä itsellään on ollut onnellinen lapsuus.

Jos lapsi yrittää itsaria niin eiköhän ole aika selvää että hän on onneton -> hänellä on onneton lapsuus. Rasittavaa tollanen. Mitä toit lisää tähän keskusteluun ääliö kommentillasi? Pelkkää pahaa mieltä

Saattaahan se lapsen saanut äitikin masentua vaikka kaikki olisi hyvinkin ruusuisesti tai kuka tahansa ihminen. Asiat voi olla hyvin, mutta sitten ei kuitenkaan.

Ole hiljaa. Tässä on kyse lapsen itsemurhayrityksestä.

Siksi juuri tiedän mistä puhunkin.

Tunnen sisaruspariskunnan, joiden isä käytti heitä hyväkseen useita vuosia lapsena - isä itse on myös tämän myöntänyt. Toinen sisaruksista (mies), kieltää edelleen, että mitään olisi tapahtunut ja vihaa siskoaan tämän valheiden vuoksi.

Tunnen sisaruspariskunnan, joiden isä käytti heitä hyväkseen useita vuosia lapsena - isä itse on myös tämän myöntänyt. Toinen sisaruksista (mies), kieltää edelleen, että mitään olisi tapahtunut ja vihaa siskoaan tämän valheiden vuoksi.

Onpa kurjaa. Toivottavasti pystyvät elämään onnellista elämää kuitenkin.

Tunnen sisaruspariskunnan, joiden isä käytti heitä hyväkseen useita vuosia lapsena - isä itse on myös tämän myöntänyt. Toinen sisaruksista (mies), kieltää edelleen, että mitään olisi tapahtunut ja vihaa siskoaan tämän valheiden vuoksi.

Onpa kurjaa. Toivottavasti pystyvät elämään onnellista elämää kuitenkin.

Nainen on onneksi vuosien terapian jälkeen päässyt tasapainoon, elää hyvää elämää puolisonsa ja lastensa kanssa. Veli sen sijaan on tuskin toipunut (kun kieltää asian täysin, eikä ole sitä mitenkään siis käsitellyt). On perheetön ja hyvässä työssä, eikä ole yhteydessä lapsuudenperheeseen.

aika tavallistakin, että sisarussarjasta joku kokee eläneensä kauhean lapsuuden kun taas muiden mielestä lapsuus oli onnellinen.



Teillä ei kuitenkaan ollut seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa eikä ilmeisesti esim. päihdeongelmaa tai muutakaan objektiivisesti havainnoitavaa ongelmaa. Ne on sitten vähän määrittelykysymyksiä, onko rumat sanat normielämää vai perhehelvettiä ja onko isän katse seksuaalista häirintää vai ei. ;)

Teillä ei kuitenkaan ollut seksuaalista hyväksikäyttöä tai väkivaltaa eikä ilmeisesti esim. päihdeongelmaa tai muutakaan objektiivisesti havainnoitavaa ongelmaa. Ne on sitten vähän määrittelykysymyksiä, onko rumat sanat normielämää vai perhehelvettiä ja onko isän katse seksuaalista häirintää vai ei. ;)

Minusta se on seksuaalista hyväksikäyttöä että isä tulee kerta toisensa jälkeen katsomaan kun olen suihkussa, kertoo rasvaisia juttuja ja pitää selvästi seksiobjektina, vaikkei fyysisesti kajoakaan. Lakitermeistä en tiedä, mutta henkistä väkivaltaa ainakin.

Tosi loukkaava tuo kommenttisi. En kertonut perhe-elämästämme mitään. Kyse oli siskoni ja minun väleistä lähinnä. Miksi täällä pitää aina vähätellä toisten kokemuksia? Sitä kuulen ihan tarpeeksi siskon suusta, kiitti vaan.

ap