Lue keskustelun säännöt.
Kiitos mukavan koulukaverin vanhempien, tokaluokkalainen poika eksyi lähiöömme
17.01.2012 |
Tokaluokkalaiset olivat sopineet, että poikani menee heille ip-kerhon sijaan iltapäiväksi leikkimään. Kun vanhemmat tuli kotiin, he ilmoittivat, että nyt on aika lähteä. Pojalla tietysti akku loppu ja joutui lähtemään 3 km matkan yksin kotiin. Kukaan ei tietenkään varmistanut, että löytääkö poika kotiin tai kuinka pitkä matka on tai onko pojalla vaikka bussirahat vaikka ei osaa vielä yksin bussissa kulkeakaan. Heidän poikansa on jo kolmannella ja kulkee rutiininomaisesti bussilla koulun ja kodin väliä.
Poika oli kävellyt pimeässä harhaan ja LUOJAN KIITOS LÖYTÄNYT TUTUN ÄIDIN, jonka kännykästä soittaa kotiin jostain jumalan selän takaa!
Puolitoista tuntia oli poika harhaillut. Soitin palautetta ja olivat vähän ihmeissään, että ei me tiedetty, että osaako poika kotiin tai pitäiskö soittaa vaikka hakemaan. Eivät helvetti edes pyytäneet anteeksi.
Siellä kyläilyt on nyt tässä. Poika söi kaksi lautasellista ruokaa ja meni isänsä kanssa saunaan kun oli ihan umpijäässä kun tuli kotiin.
Kiitos kiva perhe! Seuraavalla kerralla en enää luota siihen, että JOKU soittaa hakemaan jos lapselta oma akku loppuu!
Kommentit (145)
Eli jos lapsi ilmaisee itse pääsevänsä kotiin, soittavansa jonkun hakemaan, ja odottavansa mielummin ulkona, niin mitä siinä on tekemistä? Sanoa, että ei, mä en usko, että sä pärjäät, mä nyt joka tapauksessa lähden viemään sut kotiin?
Meillä ainakin nimittäin lapset mielummin menisi ulos odottamaan.
Aina on aikuisen asia harkita kykeneekö lapsi. Meillä 4 vuotias luulee, että osaa kaataa täydestä 3 litran mehukannusta mehua lasiin, kun osaa vajaasta kannustakin kaataa. Jos häneltä kysyy ja antaa hänen kaataa, on mehut pitkin pöytää.
Aivan samalla tavalla 8 vuotias lapsi on vasta opetellut liikenteen säännöt. Kun etäisyys on 3 km, kenen tahansa aikuisen on hyvä ymmärtää, että lapsi tarvitsee apua.
Oli kuinka ajatusvirhe tai muu vastaava, lasta ei jätetä heitteille. Ei sellaisia riskejä saa syntyä vahingossakaan. Lapsen turvallinen kotiinpääsy on VARMISTETTAVA sanoi lapsi mitä tahansa. Ei lastensuojelulaissakaan ole suotta säädetty huolenpitoa.
KUN jotain tapahtuu, heitteillejätöstä on tutkinnassa ja siitä on seuraamuksia. Joka kuukausi lapsille sattuu jotain ja usein on kyse siitä, että lapsi on jätetty heitteille. Päiväkoti karkurit pääsevät otsikoihin, koska se kiinnostaa ja henkilökunnalla on virkavastuukin, mutta kaikkein eniten katoamisia sattuu tavallisista perheistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli paha mieli ap:n ja lapsen takia.. Ihmisillä selkeästi on joko todella huono lukemisen ymmärtämisen taito tai sitten ajatellaan oikeasti kaikkien olevan samanlaisia.
Jo heti ensimmäisissä viesteissään ap kirjoitti lapsen kertoneen, ettei uskaltanut palata takaisin sisälle vaikka akku oli loppunut, koska oli kokenut vanhempien olleen liian kireitä. Itse olin lapsena samanlainen. En kaikissa tilanteissa ollut ujo tai hiljainen, mutta jos koin aikuisen olevan pahalla tuulella tai muuten vain äksy en uskaltanut ottaa kontaktia ko. aikuiseen. Voi olla, että kaverin vanhemmat eivät itse ole sitä huomanneet, mutta ap:n lapsi on kokenut tilanteessa pärjäävän mieluummin yksin. Tuossa tilanteessa kaverin vanhempien olisi pitänyt kiirelähdön sijaan pitää huoli siitä, että lapsi soittaa vanhemmilleen jo sisällä, eihän muutenkaan tuon ikäinen vielä välttämättä osaa tehdä järkiratkasuja. En minä ainakaan uskoisi jos 8-vuotias sanoisi, että joo joo, soitan sitten tuolta pihalta. Noin pieniä ei voi laittaa kantamaan niin suurta vastuuta, sillä jos soittoa ei tapahtuisikaan voisi tapahtua mitä vain.
Muistakaa oikeasti, että vaikka lapsi ei olisikaan oma, niin silti aikuisen tehtävä on kantaa vastuu ja tehdä tärkeät ratkaisut lapsen puolesta. Ei mikään liian vaativa tehtävä, vaan tässäkin tapauksessa varmistaa että lapsi olisi edes jostakin puhelimesta soittanut vanhemmilleen tarvitsevansa kyydin kotiin.
Siis oikeastiko 8-vuotiaat eivät voi itse sopia kyläilyistä, vaan pitää aina vanhempien soitella/tekstailla keskenään? Meillä tokaluokkalainen tyttö sopii kaikki kyläilyt itsenäisesti kavereidensa kanssa, kun on ensin varmistanut minulta, että kyläily on ok. Ekaluokalla vanhemmat vielä olivat yhteydessä, nyt se tuntuisi lähinnä hassulta. Pitäähän lasten itse oppia tuollaiset asiat hoitamaan. Samoin kuin meillä lapset varmistavat itse, että puhelin ladataan illalla täyteen ja se on mukana repussa, ei äiti sitä tee. Ja kun puhelin on jäänyt pari kertaa lataamatta, se kyllä muistetaan tehdä jatkossa. Myös tuo kuskailu joka paikkaan on jotenkin outoa. Lapsille tekee ihan hyvää kävellä päivittäin, kasvattaa sisua ja kuntoakin samalla. Kouluun ja kavereille/harrastuksiin kuskaaminen on mennyt ihan älyttömyyksiin. Nämä nyt vähän alkuperäisen aiheen vierestä, mutta älkää nyt ihan uusavuttomiksi lapsianne opettako.
voi ajatella vain ihminen joka ei luota toisiin ihmisiin. Mä luotan siihen että aikuiset välittää lapsista ja välitän samoin itse. Vaikka ääliöitä löytyy, määrittelen maailman silti tuon luottamuksen mukaan- kuten ap;kin teki.
Muista sitten jos sun lapselle elämässä tapahtuu jotain odottamatonta, että tuolla logiikalla se on täysin sun syytä. Mitäs et toiminut toisin.
Itseään saa syyttää, ellei huolehdi lapsestaan parhaansa mukaan, vaan odottaa toisten sen tekevän.
kyllä aikuisten aina varmistaa, että kyläily on varmasti ok kaikille osapuolille. Näin välttyy ikäviltä yllätyksiltä. Tokaluokkalaiset ovat kuitenkin vielä aika pieniä, ja väärinkäsityksiä voi tulla.
Toki tylysti toimittu kyseiseltä perheeltä, mutta ehkä he vain luulivat, että lapsellesi kotiin kulkeminen ei ollut mikään ongelma.
t. toka- ja kolmasluokkalaisen äiti