Lue keskustelun säännöt.
Kiitos mukavan koulukaverin vanhempien, tokaluokkalainen poika eksyi lähiöömme
17.01.2012 |
Tokaluokkalaiset olivat sopineet, että poikani menee heille ip-kerhon sijaan iltapäiväksi leikkimään. Kun vanhemmat tuli kotiin, he ilmoittivat, että nyt on aika lähteä. Pojalla tietysti akku loppu ja joutui lähtemään 3 km matkan yksin kotiin. Kukaan ei tietenkään varmistanut, että löytääkö poika kotiin tai kuinka pitkä matka on tai onko pojalla vaikka bussirahat vaikka ei osaa vielä yksin bussissa kulkeakaan. Heidän poikansa on jo kolmannella ja kulkee rutiininomaisesti bussilla koulun ja kodin väliä.
Poika oli kävellyt pimeässä harhaan ja LUOJAN KIITOS LÖYTÄNYT TUTUN ÄIDIN, jonka kännykästä soittaa kotiin jostain jumalan selän takaa!
Puolitoista tuntia oli poika harhaillut. Soitin palautetta ja olivat vähän ihmeissään, että ei me tiedetty, että osaako poika kotiin tai pitäiskö soittaa vaikka hakemaan. Eivät helvetti edes pyytäneet anteeksi.
Siellä kyläilyt on nyt tässä. Poika söi kaksi lautasellista ruokaa ja meni isänsä kanssa saunaan kun oli ihan umpijäässä kun tuli kotiin.
Kiitos kiva perhe! Seuraavalla kerralla en enää luota siihen, että JOKU soittaa hakemaan jos lapselta oma akku loppuu!
Kommentit (145)
ja soittaa hakemaan, joten enpä tajunnut, että näin voi käydä. Meillä kun oli paljon muutakin puuhaa, joka on tietysti vain tekosyy ja huono sellainen.
Onneksi oppi tuli näin helpolla, eikä käynyt huonosti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani soittaa koulun jälkeen mulle töihin että voiko Jani tulla meille. (itse olen työssä) Sanoin että voi.
Sitten siinä jokusen tunnin pelailtuaan jne. Janin äiti soittaa että tulepa jo kotiin sieltä. Janin kotimatka on n.2km. Lämmintä on +10 astetta (tuolloin syksyllä).
Jani alkaa itkemään ja marisemaan että mä en jaksa kävellä kotiin. Mankuu äitiä hakemaan, äiti nukuttaa vauvaa kotona eikä viitsi hakea Jania. Käskee hänen kävellä kotiinsa. Jani marisee ja kävelee.
Minunko tässä oli vastuu siitä millä konstilla Jani menee kotiinsa?
Välipalaa oli tarjolla, Jani ei halunnut sitä ottaa.
Kenellä oli vastuu ja mistä? Poika osasi kotiin, sääolot oli leudot, äiti ei jaksanut lastaan hakea. Minä olin töissä. Vanhempien kesken ei mistään oltu sovittu. En ole Janin vanhempia tavannut koskaan.
harmittaa sua saa.
Mutta ei ole reilua syyttää toisia vanhempia asoista, joilla eivät ole tahallaan mitään pahaa tehneet ja jotka ovat käytännössä sun omia mokia.
AIOT VIELÄ SOPIA LASTESI VIERAILUISTA. MINÄ LOPETIN NYT KOLMANNELLA, KUN SE TOIMII HYVIN!?
Meillä on 17-vuotias tyttökin ja edelleen kyselen minne on menossa ja miten kulkee matkan jos on johonkin vieraamman kaverin luokse menossa. Vanhemmille en soittele enää, ellei sitten ole jostain mökkireissuista kyse tai vastaavasta. Ihan mennään tilanteen mukaan.
Jos mun 9-vuotias kysyisi voiko mennä uuden luokkakaverin luokse kylään, enkä itsekään tietäsi kuin suunnilleen missä asuvat enkä tunne vanhempia oikeastaan mitenkään, niin tottakai varmistan. Tutut kulmat ja tutut kaverit on eriasia.
kysyä a. omilta vanhemmilta, moneen saa olla b. kyläiltävän vanhemmilta, että moneen saa olla c. kun kellonaika on kyläiltävien puolesta myönnetty, se on sitten se Pitää olla aika munaton ihminen, jos ei saa lapsen kavereita lähetettyä kotiinsa. Meillä ainakin kaikki ovat lähteneet, kun on pyydetty. Usein kyläilijöiden vanhempien kanssa tarvitse mitään sopia, vaan lähtevät kun soitetaan kotiin ja pyydetään lähtemään kotiin.
eli moni lapsi meillä ainakin tinkaa, et äiti ei ole vielä soittanut et pitää lähteä !
ei ne lapset ovelle tullessaan kysele meiltä moneen saa meillä olla, vaan luulevat et saavat olla sen 5 TUNTIA PUTKEEN JONKA OMAT VANHEMPANSA OVAT ANTANEET LUVAN OLLA !
eikä mulle alkuun tullut mieleenkään, et lapset saa olla yhtäsoittoa tuntikaupalla toisten kotona. mielestäni pari tunita on aikas maksimi.
nykyään olen alkanut sanomaan heti ovella, et me lähdetään pian harrastukseen, et ei voi olla kuaa = tunti sekun on monen mielestä niin vähän...
ja kyllä saa kaikille lapsille moneen kertaan sanoa, et nyt pitää lähteä, kun me itsekin lähdetään.... ei tartte olla munaton.
sit se on stiä,e t lapset sanoo kuten ap:n kin lapsi , et HEITETTIIN ULOS !!!!
eli toi sun metodisi ei oo mistään kotosin !!!
joten meidän naapurustossa lapsille on opetetut tavat. Kysytään moneen saa olla ja YSTÄVÄLLISESTI ohjataan lapset kotiin.
Meillä toki saa olla 5 tuntia putkeen, joten mulla ei ole yleensä kiirettä heittää ketään ulos tai sitten olen jo valmiiksi ilmoittanut lapselleni, että kuudelta lähdetään, sano kaverillesi, että siihen asti saa olla.
Miten teillä on toi on noin paljon vaikeempaa kuin meillä, kun säännöt on suurpiirteisesti samat. Onko meillä oikeasti vaan hyvätapaisempia vieraita vai avoimempi koti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tallessa ja soitetaan käykö kyläily ja varmistetaan kotiintuloaika, ei siitä kahdeksanvuotias päätä itse.
Ja mä olen 43, saatan silti eksyä tutussakin ympäristössä välillä
sanoa, että lapsesi ovat aika suunnistusvelhoja. Tai sitten provoat. Kolme kilometriä tietyissä osissa Helsinkiä on tosi pitkä matka. Jos parista risteyksestä kääntyy väärin, niin sitä onkin tosiaan Kumpulan maauimalassa Steissin sijaan. Siinä voi vanhemmallakin stadilaisella mennä sormi suuhun, jos iPhonen kartasta on akku loppu.
joten katuja, taloja, pihoja, kävelyteitä ym on todella paljon. Kolmeen kilometriin mahtuu teitä, risteyksiä, umpikujia, pyöräteitä ja taas lukematon määrä risteyksiä joten mahdollisuus kääntyä väärin ja joutua tuntemattomalle alueelle on todellinen. En tiedä missä ap asuu mutta täällä eksyy aikuinenkin jos ei ole esim läpikulkureitin varrella, mistä edes joskus autolla tai bussilla mennyt.
Esimekkejä: Meilahden leikkipuiston tienoilta, Mannerheimintieltä on 3 km Huopalahden asemalle Haagaan tai steissille stadiin tai Kumpulan maauimalaan.Silti kolme kilsaa suuntaa tai toiseen on tutut. Lapsilla varsinkin on yleensä hyvä muisti mistä on tultu ja mihin on menty. Joten mä ihmettelen sitä että on eksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoa, että lapsesi ovat aika suunnistusvelhoja. Tai sitten provoat. Kolme kilometriä tietyissä osissa Helsinkiä on tosi pitkä matka. Jos parista risteyksestä kääntyy väärin, niin sitä onkin tosiaan Kumpulan maauimalassa Steissin sijaan. Siinä voi vanhemmallakin stadilaisella mennä sormi suuhun, jos iPhonen kartasta on akku loppu.
joten katuja, taloja, pihoja, kävelyteitä ym on todella paljon. Kolmeen kilometriin mahtuu teitä, risteyksiä, umpikujia, pyöräteitä ja taas lukematon määrä risteyksiä joten mahdollisuus kääntyä väärin ja joutua tuntemattomalle alueelle on todellinen. En tiedä missä ap asuu mutta täällä eksyy aikuinenkin jos ei ole esim läpikulkureitin varrella, mistä edes joskus autolla tai bussilla mennyt.
Esimekkejä: Meilahden leikkipuiston tienoilta, Mannerheimintieltä on 3 km Huopalahden asemalle Haagaan tai steissille stadiin tai Kumpulan maauimalaan.Silti kolme kilsaa suuntaa tai toiseen on tutut. Lapsilla varsinkin on yleensä hyvä muisti mistä on tultu ja mihin on menty. Joten mä ihmettelen sitä että on eksynyt.
Silti pakko vähän puolustaa. Meidän lapset ja monen kaverin (ollaan puhuttu tästä) lapset on samanlaisia. Muistavat mistä ollaan tultu vaikka itse ei muistettaisi. Ollaan naurettukin että takastulomatkalla ei varsinaista navigaattoria tarvitse kun on lapset mukana. Kysyy
niiltä vaan että "tultiinko tuolta" ja yleensä ne neuvovat oikein. Ehkä ne huomioi sellaisia asioita mitä aikuinen ei tee ja sen perusteella osaavat suunnistaa. Oma suuntavaistohan mulla on ihan persiisitä.
Jostain syystä täällä on paljon (tai ehkä vain muutama aktiivisempi) kirjoittelija, jolla ei selvästikään ole kaikki omassa elämässä hyvin :(. Heidän täytyy ketjuun kuin ketjuun työntää syyllistäviä, vähättelviä viestejä, joista paistaa läpi se omassa elämässä epäonnistuminen.
Tsemppiä ap! Mielestäni ketään 8-vuotiasta ei heitetä ulos varmistamatta, että tämä tietää, miten kotiin pääsee. Meiltä menevät yksin kotiin sellaiset kaverit, jotka asuvat maksimissaan kilmometrin päässä ja kyseessä ovat nimenomaan 8-vuotiaat. Kauempana asuvat haetaan autolla. Jos ei hakuaikaa ole sovittu etukäteen, pyydän lasta soittamaan vanhemmilleen ja sopimaan sen. Samaten, jos toivon, että jonain päivänä vieras lähtee viimeistään johonkin tiettyyn aikaan, ilmoitan sen kyllä selvästi etukäteen...(vrt. tuohon, että kaverin vanhemmat halusivat poikasi vauhdilla ulos).
Kaikki 8-vuotiaat eivät kehtaa/uskalla pyytää helposti apua (vrt. ap:n poika, joka ei uskaltanut palata takaisin, kun akku olikin loppu) eikä sitä heiltä vielä tarvitse/saa vaatiakaan. Jos asetetaan vastakkain 8-vuotias lapsi ja kaverin aikuiset vanhemmat, niin kyllä se vastuu lähtövaiheessa on niillä vanhemmilla. Ei Suomessa saa aikuistakaan hylätä ulos pakkaseen, miten sitten lapsen?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti on 65 ja ottaa usein taksin tutuistakin paikoista, koska on täysin suuntavaistoton. Sienimetsästäkin sitä on haettu kerran poliisin kanssa, joten vaikka jotkut löytää 3 km matkan kotiin, toiset voi eksyä kotivessamatkalla.
Enpä päästäisi lastani enää ikinä tuollaiseen perheeseen ja varoittaisin muitakin!
Jonkinlainen suuntavaisto on, muttei kummosta. Kyllä mun pitää monesti esim. kaverin piahlta lähteissäni miettiä, mihkäs suuntaan sitä kannattaa mennä. Siis, että mikä on se järkevin reitti kotiin.
Omaa lastani ei vois vähemmän kiinnostaa ympäristö ja missä on. Katselee vain kivoja juttuja, ei maamerkkejä. Piti ihan ottaa asiaksi ajella oma asuinalue ympäri ämpäri pyörällä, että oppisi edes hiukan, missä mitäkin on. lisäksi iltasella pimeällä näyttää paikat erilaisilta kuin valosaan aikaan.
ap:n lapsen onneksi tämä tarina loppui hyvin. Lapsi löysi kotiinsa, oppi varmasti harhailustaan jotain ja muistaa jatkossa sopia tarkemmin äitinsä kanssa kyläilyt. Ja huolehtia ehkä jopa siitä, ettei pelaa kännykkänsä akkua kovin tyhjäksi.
Mitä taas tulee perheeseen, jossa lapsi vieraili, en lähtisi heitäkään älyttömästi moittimaan. Minä itsekin saatan heivata kyläilijälapsen matkohinsa, kun tiedän oleskelleen pitemmän aikaa meillä. Toki meillä vierailevista tiedän, että osaavat kotiinsa. Vaan tässähän on voinut olla jonknilainen ajatusvirhe kuitenkin. Jos kuulisin, että tämä tapahtuu säännöllisesti, olisin tietenkin vihainen ko. perheelle.
että perheet ei yleensä toimi edesvastuuttomasti.
Aina tällä palstalla annetaan ymmärtää, että lapsi saa ruuan vieraassa perheessä ja vieras perhe toimii yleensä vastuullisesti.
7v. poikani kaveeranut jo 4 vuotta ja hänellä paljon kavereita.
Asutaan vielä hyvällä alueella.
Ei todellakaan saa ruokaa missään.
Monet ajaa pihalle, kun aloittavat ruokailun.
Eivät huolehdi lapsestani osaako kotiin.
Mulle riittää, että lapsellani on kavereita ja huolehdin itse hänestä.
Perheitä kiinnostaa vaan se, että omalla lapsella on kavereita, ei muu.
Poikkeuksia on, mutta sen varaan ei kannata tuudittua.
Kaikki, eikä monikaan asu Helsingin keskustassa, vaan ihan muualla.
Ihan sama on kaverini perheessä, että ruokaa ei ole tippunut omille lapsille koskaan, niin itsekkin lopetti muiden ruokkimisen.
Suomalaiset on itsekkäitä ihmisiä ja se kannattaa muistaa.
Ton takia on typerää katkaista poikien kaverikyläilyt. Itse ne katkaisi, vaan odottaisin opman lapsen kypsymistä ja kasvamista.
Selkeesti ap:n lapsen parempi olla siellä ip-kerhossa.
Täydellisellä ehdottomuudella lapsi jää pian ilman kavereita.
Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu.
Varsinkin, kun ap on myös osasyyllinen.
En ikinä päästäisi lasta alueelle, jota hän ei tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa oltiin vierailulla, kuinka olisi pitänyt varmistaa lapselta, että pääsee kotiin. Jos lapselta on kysytty, että pääsetkö kotiin ja lapsi on vastannut, joo, soitan äidin hakemaan ja vaikka sanottu, että soitatko nyt ja odotat täällä sisällä, ja lapsi vastannut ei kun mä menene ulos? Jos lapsi on mennyt paniikkiin kun ei ole löytänyt tietä, tällaiset seikat on hyvinkin saattanut unohtua, että on käyty tällaista keskustelua. Itsellä yksi lapsi, joka saa välillä paniikin, saisi juurikin tällaisesta asiasta, ei kyllä muista juuri mitään asioista, jotka on johtaneet paniikkiin tai tapahtunut hieman ennen sitä.
Kukaan ei varmaan kyseenalaista sitä, että jos 8 v:lle sanotaan töykesti NYT ULOS (josta Ap jo sanoi, ettei näin tapahtunut, vaan asiallisesti ilmoitettiin, että olisi aika lähteä kotiin), ja lapsi joutunut itku kurkussa nopeasti pukemaan kun aikuinen vahtii vieressä, että varmasti lähtee, eikä asiasta puhuta mitään muuta, niin totta kai on toimittu väärin. Mutta kun tilanne ei ollut se.
Eli jos lapsi ilmaisee itse pääsevänsä kotiin, soittavansa jonkun hakemaan, ja odottavansa mielummin ulkona, niin mitä siinä on tekemistä? Sanoa, että ei, mä en usko, että sä pärjäät, mä nyt joka tapauksessa lähden viemään sut kotiin?
Meillä ainakin nimittäin lapset mielummin menisi ulos odottamaan.
ihan vain kysymys, ap, miksi tämä on sulle maailmanloppu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että puolet provoilee. Mun mielestä kolme kilsaa, on pitkä matka pienen koululaisen kulkea pakkasessa koulupäivän päätteeksi varsinkin.
En kuuna päivänä laittaisi edes 10-vuotiasta kulkemaan tuollaista matkaa. JOo, ja kyllä olemme perhe, jossa retkeillään ja vaelletaan, joten lapset kyllä JAKSAVAT kävellä 3 km.
Noin pieni matka kestäisi autolla ehkä 5 minuuttia, harva ruoka ei kestä sitä vertaa odottelua. Olisin vienyt lapsen kotiin ja vielä katsonut perään, että pääsee ovesta sisään. Ihme hyypiöitä olette. Meillä kyläileviä lapsia passataaan ja paapotaan ENEMMÄN kuin omia, juurikin siitä syystä, ettei ole varmuutta onko kyläilijä yhtä reipas ja topakka kuin omat lapsemme :-)
se on vain parempi uskoa.
Minä itse välitän lasteni kavereista, mutta en todellakaan usko, että muut välittää.
Näkeehän sen tällakin palstalla kuinka ne naapurin kakarat ja ystävien kakarat ärsyttää.
Ei tässä ole tarkoitus satuttaa kirjoittanutta, vaan auttaa ja paras apu on se, kun ei luota kehenkään, jos luottamusta ei ole jo osoittanut.
Ap sai hyvän opetuksen karusta mailmasta. Kuitenkin voi huokaista helpotuksesta, ettei mitään käynyt.
Jos sanoisn, että luota vaan ihmiseen, niin se vasta karu palvelus olisi ap:lle.
Se että te teksitte tosin ei auta yhtään, koska moni ei toimi niin kuin te.
Lapsen etua tässä kuitenkin ajatellaan.
Kai nyt sentään haukuit ne tampiot?
Tuo on todella vastuutonta. Minä en tuonikäisiä päästänyt koskaan ilmoittamatta yksin meiltä kotiin, vaikka lasten kaverit asuvat puolen kilometrin päässä. Yleensä saatoin heidät kotiin, mutta vähintään soitin vanhemmille ja kysyin, saako tulla yksin ja ilmoitin, että lapsi lähtee NYT kotiin, pitäisi olla kotona kymmenen minuutin sisällä.
Jos se olisi nukahtanut ja kuollut niin kyllä se sinä olisit vastuussa eikä kaveris vanhemmat, lopeta nyt se lapses juoksuttaminen kavereillaan ja kanna vastuusi lapsestas. Että niin osaa ärsyttää noin vastuuttomat vanhemmat, häpeä!
joten tuota ei pääse tapahtumaan vastuullisten vanhempien ollessa kyseessä.
Vanhempien kanssa oli sovittu, että poika on ip:n niillä ja ei sovittu palauttamisesta. Yleensä poika soittaa itse, että tulkaa hakemaan. No nyt ei voinut, kun oli ilmoitettu, että vierailu päättyy heippa, eikä ollut tajunnut kuin vasta pihalla, että akku loppu ja oli kuulemma niin topakasti heitetty pihalle, ettei kehdannut mennä takaisin vaan lähti reippaana kotiappäin.
Me emme osanneet odottaa ongelmia, koska emme tienneet pojan jo lähteneen.
kysyä
a. omilta vanhemmilta, moneen saa olla
b. kyläiltävän vanhemmilta, että moneen saa olla
c. kun kellonaika on kyläiltävien puolesta myönnetty, se on sitten se
Pitää olla aika munaton ihminen, jos ei saa lapsen kavereita lähetettyä kotiinsa. Meillä ainakin kaikki ovat lähteneet, kun on pyydetty. Usein kyläilijöiden vanhempien kanssa tarvitse mitään sopia, vaan lähtevät kun soitetaan kotiin ja pyydetään lähtemään kotiin.