Lue keskustelun säännöt.
Kiitos mukavan koulukaverin vanhempien, tokaluokkalainen poika eksyi lähiöömme
17.01.2012 |
Tokaluokkalaiset olivat sopineet, että poikani menee heille ip-kerhon sijaan iltapäiväksi leikkimään. Kun vanhemmat tuli kotiin, he ilmoittivat, että nyt on aika lähteä. Pojalla tietysti akku loppu ja joutui lähtemään 3 km matkan yksin kotiin. Kukaan ei tietenkään varmistanut, että löytääkö poika kotiin tai kuinka pitkä matka on tai onko pojalla vaikka bussirahat vaikka ei osaa vielä yksin bussissa kulkeakaan. Heidän poikansa on jo kolmannella ja kulkee rutiininomaisesti bussilla koulun ja kodin väliä.
Poika oli kävellyt pimeässä harhaan ja LUOJAN KIITOS LÖYTÄNYT TUTUN ÄIDIN, jonka kännykästä soittaa kotiin jostain jumalan selän takaa!
Puolitoista tuntia oli poika harhaillut. Soitin palautetta ja olivat vähän ihmeissään, että ei me tiedetty, että osaako poika kotiin tai pitäiskö soittaa vaikka hakemaan. Eivät helvetti edes pyytäneet anteeksi.
Siellä kyläilyt on nyt tässä. Poika söi kaksi lautasellista ruokaa ja meni isänsä kanssa saunaan kun oli ihan umpijäässä kun tuli kotiin.
Kiitos kiva perhe! Seuraavalla kerralla en enää luota siihen, että JOKU soittaa hakemaan jos lapselta oma akku loppuu!
Kommentit (145)
joten katuja, taloja, pihoja, kävelyteitä ym on todella paljon. Kolmeen kilometriin mahtuu teitä, risteyksiä, umpikujia, pyöräteitä ja taas lukematon määrä risteyksiä joten mahdollisuus kääntyä väärin ja joutua tuntemattomalle alueelle on todellinen. En tiedä missä ap asuu mutta täällä eksyy aikuinenkin jos ei ole esim läpikulkureitin varrella, mistä edes joskus autolla tai bussilla mennyt.
Esimekkejä: Meilahden leikkipuiston tienoilta, Mannerheimintieltä on 3 km Huopalahden asemalle Haagaan tai steissille stadiin tai Kumpulan maauimalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten katuja, taloja, pihoja, kävelyteitä ym on todella paljon. Kolmeen kilometriin mahtuu teitä, risteyksiä, umpikujia, pyöräteitä ja taas lukematon määrä risteyksiä joten mahdollisuus kääntyä väärin ja joutua tuntemattomalle alueelle on todellinen. En tiedä missä ap asuu mutta täällä eksyy aikuinenkin jos ei ole esim läpikulkureitin varrella, mistä edes joskus autolla tai bussilla mennyt.
Esimekkejä: Meilahden leikkipuiston tienoilta, Mannerheimintieltä on 3 km Huopalahden asemalle Haagaan tai steissille stadiin tai Kumpulan maauimalaan.
Silti kolme kilsaa suuntaa tai toiseen on tutut. Lapsilla varsinkin on yleensä hyvä muisti mistä on tultu ja mihin on menty. Joten mä ihmettelen sitä että on eksynyt.
joten katuja, taloja, pihoja, kävelyteitä ym on todella paljon. Kolmeen kilometriin mahtuu teitä, risteyksiä, umpikujia, pyöräteitä ja taas lukematon määrä risteyksiä joten mahdollisuus kääntyä väärin ja joutua tuntemattomalle alueelle on todellinen. En tiedä missä ap asuu mutta täällä eksyy aikuinenkin jos ei ole esim läpikulkureitin varrella, mistä edes joskus autolla tai bussilla mennyt. Esimekkejä: Meilahden leikkipuiston tienoilta, Mannerheimintieltä on 3 km Huopalahden asemalle Haagaan tai steissille stadiin tai Kumpulan maauimalaan.
Silti kolme kilsaa suuntaa tai toiseen on tutut. Lapsilla varsinkin on yleensä hyvä muisti mistä on tultu ja mihin on menty. Joten mä ihmettelen sitä että on eksynyt.
8-vuotiaan kävelemään helsingissä pimeässä illassa yksin 3km?? Kaupungit on nykyään niin täynnä kaikenlaisia sekopäitä, että todella edesvastuutonta. Kyllä mekin liikumme pyörällä ja pulkalla ja autolla ja vaikka millä- lapset nyt vaan yleensä on kiinnostunut kulkiessaan muusta kuin reittien navigoinnista. Myös suuntavaisto on yksilöllinen, eihän sitä ole kaikilla aikuisillakaan. Mä ihmettelen sitä miten te ootte noin vastuuttomia, kato ku me ei olla.
voi ajatella vain ihminen joka ei luota toisiin ihmisiin. Mä luotan siihen että aikuiset välittää lapsista ja välitän samoin itse. Vaikka ääliöitä löytyy, määrittelen maailman silti tuon luottamuksen mukaan- kuten ap;kin teki.
Muista sitten jos sun lapselle elämässä tapahtuu jotain odottamatonta, että tuolla logiikalla se on täysin sun syytä. Mitäs et toiminut toisin.
joten katuja, taloja, pihoja, kävelyteitä ym on todella paljon. Kolmeen kilometriin mahtuu teitä, risteyksiä, umpikujia, pyöräteitä ja taas lukematon määrä risteyksiä joten mahdollisuus kääntyä väärin ja joutua tuntemattomalle alueelle on todellinen. En tiedä missä ap asuu mutta täällä eksyy aikuinenkin jos ei ole esim läpikulkureitin varrella, mistä edes joskus autolla tai bussilla mennyt. Esimekkejä: Meilahden leikkipuiston tienoilta, Mannerheimintieltä on 3 km Huopalahden asemalle Haagaan tai steissille stadiin tai Kumpulan maauimalaan.
Silti kolme kilsaa suuntaa tai toiseen on tutut. Lapsilla varsinkin on yleensä hyvä muisti mistä on tultu ja mihin on menty. Joten mä ihmettelen sitä että on eksynyt.
8-vuotiaan kävelemään helsingissä pimeässä illassa yksin 3km?? Kaupungit on nykyään niin täynnä kaikenlaisia sekopäitä, että todella edesvastuutonta. Kyllä mekin liikumme pyörällä ja pulkalla ja autolla ja vaikka millä- lapset nyt vaan yleensä on kiinnostunut kulkiessaan muusta kuin reittien navigoinnista. Myös suuntavaisto on yksilöllinen, eihän sitä ole kaikilla aikuisillakaan. Mä ihmettelen sitä miten te ootte noin vastuuttomia, kato ku me ei olla.
Ja lapseni osaisi kyllä kotiin sieltä kolmen kilsan päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silti kolme kilsaa suuntaa tai toiseen on tutut. Lapsilla varsinkin on yleensä hyvä muisti mistä on tultu ja mihin on menty. Joten mä ihmettelen sitä että on eksynyt.
maailmanmestareita. Itse en oleta sellaista lapsiltani tai vieraiden lapsilta, vaikka harrastamme oikeastikin suunnistusta.
Eikö nämä tampiot muista oikeasti, minkälaista pienenä lapsena oli liikkua vieraassa paikassa? Minä olen eksynyt vielä 11 vuotiaana, kun tuli vahingossa valittua väärä katu. Muistan vieläkin, kun yritin miettiä mitä minun pitäisi katsoa, kun kadut näytti molempiin suuntiin samanlaisilta. Kävelin ensin yhtä katua, sitten palasin risteykseen ja kävelin toista katua. Sitä jatkoin, kun ensimmäinen ei ollut oikea. Kävelin useamman kilometrin väärään suuntaan ja vahingossa käännyin kadulle, jota pitkin pääsin lopulta tutulle tielle. Kolmen kilometrin kotimatkasta taisi tulla noin 9 kilometrin mittainen.
Nämähän on tyypillisiä vastauksia. Palstamamma ei naapurin kakaroita ruoki. Vihaa muiden kakaroita ja heittää ne ulos heti kun kykenee.
Palstamammalla on kotiintultua kiire saada vinkkulasi eteen ja päästä sohvalle lepäämään raskaan päivän jälkeen, missä hänellä on ollut älyllisiä haasteita.
Palstamammaa ei voisi vähempää kiinnostaa naapurin Nico-Petteri. Palstamamma vihaa muita kakaroita, paitsi omaansa. Omakin on jo tiellä ja toivotaan, että se alkaisi äkkiä viettää iltojaan ulkona.
Onko vastaukset lainkaan yllätys kenellekään, joka on vähän aikaa pyörinyt av.lla?
Minä en yhtään ihmettele lasten pitkiä psykiatrisia jonoja ja pahoinvointia, koska heidän äitinsä näyttävät olevan tällaisia.
Olen pahoillani niiden kaikkien lasten puolesta, joiden äidit istuvat koneen ääressä sättimässä ap.ta. Heidän lapsuutensa täytyy olla melko karu.
joten katuja, taloja, pihoja, kävelyteitä ym on todella paljon. Kolmeen kilometriin mahtuu teitä, risteyksiä, umpikujia, pyöräteitä ja taas lukematon määrä risteyksiä joten mahdollisuus kääntyä väärin ja joutua tuntemattomalle alueelle on todellinen. En tiedä missä ap asuu mutta täällä eksyy aikuinenkin jos ei ole esim läpikulkureitin varrella, mistä edes joskus autolla tai bussilla mennyt. Esimekkejä: Meilahden leikkipuiston tienoilta, Mannerheimintieltä on 3 km Huopalahden asemalle Haagaan tai steissille stadiin tai Kumpulan maauimalaan.
Silti kolme kilsaa suuntaa tai toiseen on tutut. Lapsilla varsinkin on yleensä hyvä muisti mistä on tultu ja mihin on menty. Joten mä ihmettelen sitä että on eksynyt.
8-vuotiaan kävelemään helsingissä pimeässä illassa yksin 3km?? Kaupungit on nykyään niin täynnä kaikenlaisia sekopäitä, että todella edesvastuutonta. Kyllä mekin liikumme pyörällä ja pulkalla ja autolla ja vaikka millä- lapset nyt vaan yleensä on kiinnostunut kulkiessaan muusta kuin reittien navigoinnista. Myös suuntavaisto on yksilöllinen, eihän sitä ole kaikilla aikuisillakaan. Mä ihmettelen sitä miten te ootte noin vastuuttomia, kato ku me ei olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ollut "omasta asuinalueesta", kotimatkaa oli kolme kilometriä, eikä selvästikään ollut ennen matkaa kulkenut kävellen. Ja sillä ap:n lapsella OLI puhelin, mutta kun hänet heitettiin niin vauhdilla ulos, ei huomannut tarkistaa asiaa ennen kuin vasta ulkona, jolloin huomasi akun olevan tyhjä. Oli siis ajatellut soittaa ulkona äidilleen hakemisesta, muttei voinutkaan. Ja jos ovet oli paiskattu vauhdilla kiinni, ei kehdannut mennä pyytämään apua, vaan reippaasti lähti yrittämään kotiinpaluuta. Kyse on vasta kahdeksanvuotiaasta pikkupojasta. Kaiken tämän olisit voinut saada selville ketjusta, jos olisit a) lukenut sen ja b) ymmärtänyt lukemasi. Kyllä sen ikäisen kohdalla vastuu on isäntäperheellä, jos ei ole muuta sovittu.
Tunnistan kirjoitustyylisi + ip:stäsi näkee... =) Vähän noloa kirjoittaa muka toisena kirjoittajana, vaikka on itse ap.
Onneksi oli löytänyt tutun aikuisen ja sai apua.
Meillä käy tokaluokkalaisella toisinaan kavereita jotka eivät kotimme ympäristöä, muutaman kerran jälkeen oppivat kyllä tuntemaan.
Kuitenkin huolehdimme aina että lapset osaavat kotiinsa meiltä. Lapsemme osaa jo itsekin ehdottaa että lähtee saattamaan kaveria kotiin, ja menee mukana niin pitkälle että kaveri tietää missä on ja miten pääsee kotiinsa.
Kannattaa sopia tämmöisistä vanhempien kanssa. Kaikki eivät välttämättä hoksaa ellei heille kerrota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tokaluokkalaiset olivat sopineet, että poikani menee heille ip-kerhon sijaan iltapäiväksi leikkimään. Kun vanhemmat tuli kotiin, he ilmoittivat, että nyt on aika lähteä. Pojalla tietysti akku loppu ja joutui lähtemään 3 km matkan yksin kotiin. Kukaan ei tietenkään varmistanut, että löytääkö poika kotiin tai kuinka pitkä matka on tai onko pojalla vaikka bussirahat vaikka ei osaa vielä yksin bussissa kulkeakaan. Heidän poikansa on jo kolmannella ja kulkee rutiininomaisesti bussilla koulun ja kodin väliä. Poika oli kävellyt pimeässä harhaan ja LUOJAN KIITOS LÖYTÄNYT TUTUN ÄIDIN, jonka kännykästä soittaa kotiin jostain jumalan selän takaa! Puolitoista tuntia oli poika harhaillut. Soitin palautetta ja olivat vähän ihmeissään, että ei me tiedetty, että osaako poika kotiin tai pitäiskö soittaa vaikka hakemaan. Eivät helvetti edes pyytäneet anteeksi. Siellä kyläilyt on nyt tässä. Poika söi kaksi lautasellista ruokaa ja meni isänsä kanssa saunaan kun oli ihan umpijäässä kun tuli kotiin. Kiitos kiva perhe! Seuraavalla kerralla en enää luota siihen, että JOKU soittaa hakemaan jos lapselta oma akku loppuu!
Oletushan on, että jokainen osaa mennä kotiinsa jos kerran on luvattu kaverin luokse kyläilemään. tai ainakin SINUN olisi pitänyt käydä nämä asiat läpi lapsesi kanssa ja kertoa kaverin vanhemmille asiasta.
tästä lähtien valvon poikiani kuin haukka, enkä luota enää mihinkään tuttuunkaan perheeseen.
Surullinen maailma. Mä olen aina uskonut, että koko kylä kasvattaa, mutta näköjään se menee niin, että ne kasvattaa ja huolehtii, jotka tajuaa ja viitsii.
Meidän pojat saavat tästä lähtien mennä vain hyviin perheisiin, joissa on vastuuntuntoa, muut saa pitää lapsensa yksinäisinä.
ap läksynsä oppineena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimii parhaiten niin, että hoitaa kaiken itse, eikä luota luusereihin.
vieraille aikuisille mitään tollasta, etenkin jos häntä ollaan jo tehokkaasti heittämässä ovesta ulos??? Oletko ihan kokonaan unohtanut, miltä tuntui olla 8? Sen ikäinen ei toisaalta vielä uskalla vastustaa vieraita aikuisia ja toisaalta ehkä ajattelee olevansa niin iso, ettei kehtaa myöntää, ettei osaa kotiin.
Kaikki sympatiat ap:n pojalle!
Ja ehkä niitä vanhempia ei ihan kokonaan voi syyttää siitä, että ap:n lapsi ei saanut sanotuksi, ettei hänellä ole puhelinta eikä hän osaa itse kulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja autoilla ajetaan yleensä eri reittiä kuin kävellen mentäisiin. Ja kun istuu autossa matkustajana ei sitä tule niin kiinnitettyä huomiota ympäristöön. Lisäksi ympäristö näyttää ihan erilaiselta kun sitä katsoo autosta kuin pienen kulkijan silmin.
Ja ei tuon ikäinen vielä osaa hahmottaa isompaa aluetta. Ja eihän osa aikuistakaan osaa suunnistaa ei edes vaikka olisi kartta nenän edessä.
Mun äiti on 65 ja ottaa usein taksin tutuistakin paikoista, koska on täysin suuntavaistoton. Sienimetsästäkin sitä on haettu kerran poliisin kanssa, joten vaikka jotkut löytää 3 km matkan kotiin, toiset voi eksyä kotivessamatkalla.
Enpä päästäisi lastani enää ikinä tuollaiseen perheeseen ja varoittaisin muitakin!
Minusta vastuu on myös kyläilyn sallineilla vanhemmilla, kun eivät mitenkään varmistaneet kotiinpääsyä. En nosta meteliä, koska ovat kaikki samassa palloseurassa, mutta sinne ei mene poika enää ikinä... ap
Ja myös sopinut lapsesi kanssa, miten hän kotiin tulee! t: 17veen, 11 veen, 9 veen ja 1 veen äiti joka ei koskaan jätä sopimatta ETUKÄTEEN mitkä on sopivat säännöt
vierailulle mentäessä kyseisin pereheen VANHEMPIEN KESKEN, koska lapsi tulee kauanko saa/voi olla kylässä, kuka ja miten hakee lapsen pois !!!!!
eli ap ,mikäli totta juttusi, niin voit ihan vaan katsoa itseäsi peiliin !!!!!
En koskaan päästä lastani kyläilemään kenenkään luo, sopimatta ETUKÄTEEN voiko tulla, kauanko voi olla, mihin soittavat jos ongelmia ilmenee tai lapsi haluaakin aikaisemmin kotiin tms, kuka hakee mistä hakee milloiun hakee, vai osaako saako lapsi kävellä / mennä bussilla tms kotiin itse
nämä siis kaikki selvitän ENNEN KUIN PÄÄSTÄN OMAA LASTANI KYLÄÄN JA KUN OTAN MUIDEN LAPSIA KOTIINI KYLÄÄN !!!!!!!!!
eriasia on viereisessä omakotitalossa asuvat naapurin lapst ; )
eli kaikki mammat nuyt mietii käytöstapoja !
ja mua ärsyttää toi , et lapset itse omailla kännyillään soittelee keskenään ja vanhimlleen koska saa mennä ja koska pitää tulla jne jne
mullekin yks kaveri sanoi, et ei mun vielä tartte mennä, kun äiti ei ole soittanut!! asuu siis naapurissa, ja tarkkaa aikaa ei sovittu vanhempien kanssa.
joo-o mut meillä oli menoa ja siksi meidän piti lähteä kotoota ... lapsi vaan tinkaa, etei hänen tartte mennä kun ei ole soitettu !!!!! tätä se siis on, kun ei sovita lasten kyläilyjä !
siksi meillä nykyään onkin lhinnä' noit kauempaa asuvia kaverieta, koska on helppoa : tietää milloin lapsi tulee ja milloin lähtee ! KOSKA ASIAT ON SOVITTU VANHEMPIEN KESKEN !!!!!!!
Mä itse en kyllä ole koskaan päästänyt lapsia paikkaa joka ei ole niille tuttu, ennenkuin olen varmistanut miten kulkee ja kenen kanssa matkan. Olen vienyt ja hakenut jos on ollut kyseessä paikka mihin menee ekaa kertaa ja paikka on pidemmällä. Olen myös aina halunnut jutella kyläpaikan vanhemman kanssa. Ei ole mitään ongelmia ollut.
AIOT VIELÄ SOPIA LASTESI VIERAILUISTA. MINÄ LOPETIN NYT KOLMANNELLA, KUN SE TOIMII HYVIN!?
Kännykän akun loppuminen tarkoittaa automaattisesti, että lapsi on täysin ulalla ja pulassa. Kummallista. Itse tuon ikäisenä oli aivan arkipäivää esim. kysyä vastaan tulevilta ihmisiltä, missä se ja se katu sijaitsee täältä katsottuna, jotta osaa suunnistaa kotiin vieraaltakin seudulta. Ja kolme kilometriä ei ole terveelle lapselle matka eikä mikään.
Silti, lapsissa on eroja ja tuon perheen vanhempien olisi pitänyt varmistaa, että muksu osaa kotiin.
Vedä niitä pulkassa jne. Kyllä mä olen liikkunut lasten kanssa kolmen kilsan päässä omasta kodista ja tiedän että niin on tehnyt monimoni muukin. Mutta kai teitäkin olemassa jotka ei liiku mihinkään omalta pihalta? tai ei ainakaan kolmen kilsa päähän, onhan se kauhea matka! :D