Masentuneen puolisot - miten teillä on pärjätty, miten olette jaksaneet?

niin se on hyvä syy jäädä vuorotteluvapaalle sairasloman sijasta. Ihme tanopää toi kinaaja, kun ei selvää syytä ymmärrä. Kela ei maksa sairauspäivärahaa opiskelevalle kuntoutujalle, se nyt vaan on niin yksinkertaisesti asia.



Sairauspäiväraha edellyttää täydellistä työkyvyttömyyttä. Virkamiesten mukaan tämä tarkoittaa, ettei sairauspäivärahaa saava saa opiskella, koska silloinhan hän ei olisi täysin työkyvytön.

pintaan. jos työuupumuksen syy on töissä, olisiko alan vaihto miehen vähän toivuttua, mahdollisuus? lääkitys auttaa tasaamaan tunteita ja pahaaoloa, jaksaa paremmin terapian aiheuttaman ahdistuksen ja stressin, se ei ole mikään oikotie onneen ja usein kestää vuosia. miehelle lääkitys on siitä ikävä että yleisimmät sivuvaikutukset ovat pahoinvointi ja impotenssi, varsinkin lääkityksen alussa. tietysti masentuneelle ei usein jää muuta vaihtoehtoa kuin syödä lääkkeitä silti, mutta vaikuttaa itsetuntoon tietenkin. masennuksesta voi parantua mutta jos masennus uusii on usein lääkitys monivuotinen ja siihen tulee sitoutua ja kantaa vastuu omasta tervehtymisestään, käydä terapiassa vaikka se olisi vaikeaa ja kohdata mielensä demonit. miehellesi on kaiken a j o että tekee itselleen heti rutiinit, herää samaan aikaan ja menee ulos, urheilee hikeen itsensä usein, syö, ei käytä alkoholia ja nukkuu normaalisti yöllä. on lastensa kanssa vaikka olisikin poissaoleva. kertoisin lapsille että isä on sairas mutta paranee. isommille kenties hieman enemmän. kelan tukema terapia maksaa n 15-30 euroa omavastuu per tunti/4min. oikean terapeutin löytäminen on ensiarvoisen tärkeää, joten ensimmäistä vapaata ei kenties kannata ottaa vaikka tarve olisi suuri. tsemppiä! terveisin se entinen masentunut jota minun puolisoni on tukenut jo vuosia.

näin olen ymmärtänyt minäkin, että sitä rutiinia on luotava, koska muuten jää sängyn pohjalle.

ap

niin se on hyvä syy jäädä vuorotteluvapaalle sairasloman sijasta. Ihme tanopää toi kinaaja, kun ei selvää syytä ymmärrä.

Kela ei maksa sairauspäivärahaa opiskelevalle kuntoutujalle, se nyt vaan on niin yksinkertaisesti asia.

Sairauspäiväraha edellyttää täydellistä työkyvyttömyyttä. Virkamiesten mukaan tämä tarkoittaa, ettei sairauspäivärahaa saava saa opiskella, koska silloinhan hän ei olisi täysin työkyvytön.

Mukavaa huomata, että moni tuon on tajunnutkin.

ap

saa juuri opiskelijat, sairaslomalaiset, työssäkäyvät, suurin motivaatio on heille juuri se että ihminen on ilman terapiaa ajautumassa pois työelämästä, tällä yleensä irtoaa tuo päätös, varsinkin kun masennusta on jo ollut ja lääkitystä

saa juuri opiskelijat, sairaslomalaiset, työssäkäyvät, suurin motivaatio on heille juuri se että ihminen on ilman terapiaa ajautumassa pois työelämästä, tällä yleensä irtoaa tuo päätös, varsinkin kun masennusta on jo ollut ja lääkitystä

tiedän jo nyt yhden terapian aloittaneen vuorotteluvapaalaisenkin, niin ihan aukoton logiikka tuo ei ole. Kumminkin kun se diagnoosi ON ja töihinkin on tarkoitus palata eli kyse on vakiduunissa olevasta ja työikäisestä masentuneesta.

ap

Täälläkin yksi masentuneen puoliso, joka on itsekin masentunut koko tilanteesta. Tätä on jatkunut vuosia enkä ensin edes tajunnut mistä on kyse.

Nyt olen itse niin hajalla, että voin pahoin lähes joka päivä ja mietin itseni satuttamista, että saisi tämän stressin, ahdistuksen ja pahan olon jotenkin pois. En itsekään tajua miten jaksan. Mietin eroa joka päivä.

Miettikää, jos tämän ketjun otsikko olisikin "Syöpäpotilaiden puolisot, miten jaksatte?". Miten erilaisia kommentteja ketjussa olisi? Masennus on sairaus siinä missä muutkin sairaudet.

Masennus aivan varmasti kuormittaa parisuhdetta, mutta sitä täällä ei tunnuta ymmärtävän, että masentuneen "sohvalla löhöily" on valtavaa, masennuksen aiheuttamaa väsymystä. Siis toistan tämän: Masentunut ei ihan oikeasti jaksa: Aivot ei jaksa. Koko ajan on sellainen olo, kuin olisi juuri tehnyt  elämänsä kovimman treenin (mutta ei niitä mielihyvähormoneja).

Masentuneen (tunnetasolla läheisen) ihmisen kanssa oleminen on todella uuvuttavaa. Tulee oireita itsellekin. Nimim. Kokemusta on.

Omakohtaista kokemusta ei ole. Vuosien mittaan olen kyllä seurannut kolmenkin tuttavaperheen ponnisteluja masentuneen vanhemman kourissa. Yhdessä sairas äiti, kahdessa mies. Jos on sairaalle raskasta niin sitä se on perheellekin, on tosi ikävää lapsillekin. Kaikissa näissä tapauksissa yhteiselo päättyi, vaikka ammattiapua saivat pitkään. Ehkäpä parempi perheen muille jäsenille, pääsevät eheytymään kun pääsivät pois sairaan varjosta. Auttaa täytyy mutta ei lapsia saa uhrata yhden sairaan takia.

Puoli vuotta jaksoin, mutta kun mies ei halunnut jatkaa terapiaa ja alkoi dokata niin minä otin lapset ja lähdin. En vaan jaksanut tota syyllistämistä, josta apkin puhuu. Mies makasi ja äksyili koko ajan, ja lapset alkoi aika pian kävellä pitkin nurkkia ja varoa joka sanaa.

Onko sun miehesi ap väkivaltainen? Saako terapiaa?

mutta muuten ärtyisä. Huutaa ja paiskoo ovia, kun suuttuu.



On vasta aloittelemassa terapiaa ja lääkitystä. Nyt etsitään sopivaa terapeuttia ja sitten lähestytään Kelaa.



ap

kun saa käy terapiassa ja lääkitys kohdallaan. Oikeanlaiset mielialalääkkeet auttaa tosi paljon mutta paljon on itsestään myös kiinni. Me ollaan esimerkiksi lopetettu alkoholin käyttö oikeastaan kokonaan, vaikka ei kauheasti juotu ennenkään. Alkoholin poisjättäminen, liikunta, terveellinen ruoka, sopiva lääkitys (ei myöskään liian vahva) ja terapia yhdessä ovat saaneet meidän arjen ihan normaaliksi. Ehkä jopa normaalia paremmaksi koska terapian myötä mies on muuttunut jotenkin avoimemmaksi. Ollaan siis oikein onnellisia masennusdiagnoosista huolimatta. Lähipiirissä moni ei edes asiasta tiedä, eikä sitä enää voi ulospäin huomatakaan. Lääkkeitä mies tosin tulee syömään varmaan aika pitkään. Tsemppiä!

Ennen meno kuulosti aika samalta kuin teillä. Erityisen rankka oli se vaihe kun odotettiin kelan päätöstä ja terapeuttia ei ollut vielä löytynyt.

mies aiemmin syönyt mielialalääkkeitä ja sanoi hyötyvänsä niistä. Oli muutama vuosi taukoa ja nyt oireet palasivat entistäkin pahempina, ja toivon hartaasti, että terapeutti löytyisi ja Kela antaisi siihen rahaa. Mun tilini ei meinaan kyllä riitä sekä perheen elatukseen että terapioihin.



Tilannetta vaikeuttaa, että masennusoireiden paluuseen liittyy olennaisesti viihtymättömyys työssä ja mies ei löydä tilalle uutta duunipaikkaa. Töitä ei tällä alalla vaan ole! Joten enpä tiedä, miten paluu entiseen onnistuisi, edes terapian avulla.



Miten kauan Kela teillä kuppasi päätöksen kanssa? Meillä on vammaistukien osalta kokemusta, että siihen voi mennä toista kuukautta kevyesti.



ap

Vastailen taalla nyt samalla tavalla kaikkiin viesteihin, ilman koulutusta. Moneen asiaan kuitenkin auttaa, kun tunteet tuodaan julki. Voi ehka kayttaa vahemman laakkeita ja jattaa valiin tehottomat terapiat. Totuus on usein parasta terapiaa.

Vastailen taalla nyt samalla tavalla kaikkiin viesteihin, ilman koulutusta. Moneen asiaan kuitenkin auttaa, kun tunteet tuodaan julki. Voi ehka kayttaa vahemman laakkeita ja jattaa valiin tehottomat terapiat. Totuus on usein parasta terapiaa.

Sinulla ei ole mitään tietoa eikä selvästi kokemustakaan oikeasta masennuksesta. En nyt kaipaa mitään tällaista, kiitos vaan.

ap

muistaakseni kelan kanssa meni pari kuukautta mutta erityisen kauan kesti siinä, että kelaan lähtivät kaikki paperit terveyskeskuksesta. Mies kävi pitkään keskustelemassa terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa mutta tästä ei ollut mitään hyötyä. Olin itsekin ennen mielialalääkkeitä vastaan ja pidin niitä turhina, kunnes näin läheltä millaine masennus voi olla ja miten älyttömästi niistä voi hyötä. (Tässä tapauksessa lääkkeet ovat siis niitä serotoniinin takaisinoton estäjiä).

asia on vain niin, että jos puoliso masentuu, asiat jäävät hoitamatta, laskut maksamatta, lattiat imuroimatta, toisen on tehtävä se kaikki. Masentunut ei saa itseään liikkeelle silloin kun kaikki on oikeasti todella heikossa jamassa. Silloin on ihan turhaa kiukkuilla ja huutaakaan, se ei paranna.

Pahimpina aikoina olen hoitanut ihan täysin kaiken, talon remppahommat, laskut, ruuanlaiton, lapset siivouksen... Se ei juuri eroa yksinhuoltajuudesta, mutta lisänä on se puolison läsnäolo, jonka mieli ailahtelee ja vaikuttaa itseenkin. Hymytön, ärtyisä, valoton, toivoton ihminen syö omankin elämänhalun.

Voin kirjoittaa kaiken yllä olevan. Täällä vaan tuo tilanne on jo jatkunut vuosia ja muutosta tapahtuu vain huonompaan suuntaan. Tuntuu että en kyllä jaksa enää pitkään. Moni ei tajua miten hirveän raskasta on masentuneen puolisona.

minä, nainen olen meillä se masentunut. olen töissä. ja käynyt kohta 3 vuoden terapian josta ei valitettavasti ole apua ollut. huono terapeutti, juttelin mitä sylki suuhun toi, mutta en ole saanut ohjausta enkä näkemystä asioihin. taustalla on väkivaltainen isäpuoli, juoppohullu, yli 8 vuotta jatkunut rankka koulukiusaaminen, raiskaus, työpaikkakiusaus. lääkkeitä syön kiltisti vaikka sivuvaikutuksia on. aina on huono, paksu ja ruma olo. vaikka oikeasti olen ihan kaunis nainen jolla on särkynyt minäkuva. vetäydyn kotona heti kun saan mahdollisuuden omiin oloihini, luen kirjaa tai istun koneella. univaikeuksiin on myös lääke. olen elossa mutta en elä. jos mieheni joskus jättää minut en syytä häntä siitä, varmasti olisi kivempaa olla liitossa ihmisen kanssa joka arvostaa itseään. siivoan kotona ja teen pakolliset muuta en jaksa. 

Tää on vanha ketju, mutta haluan korjata virheen. Ihan ehdottomasti ylivoimaisesti nopein tapa saada terapiaa on kyllä työterveyshuolto. Kattavuus riippuu sopimuksesta, mutta asiantuntijatasoisissa paikoissa kattavuus on hyvä. Olen mm. itse käynyt lapsen kuoleman vuoksi kriisiterapiassa työnantajan maksamana vuoden verran.

Toinen fakta on se, että masentuneena uuden opiskelu on kyllä tosi haasteellista.