Masentuneen puolisot - miten teillä on pärjätty, miten olette jaksaneet?

lääkitys harvoin korjaa asiaa pelkästään. Aika hölmöä, että sen terapian saaminen on niin vaikeeta, mutta rahastahan se kiikastaa, terapia on kallis hoitomuoto. Pidän peukkuja, että saatte terapiaa, mun tyttäreni ei saanut ekalla yrittämällä. Yritettiin tosin loppuvuodesta, jolloin kuulemma Kelan rahahanat oli siltä vuodelta tyrehtynyt. Muutaman kuukauden päästä sitten onnistui, elikkä kannattaa yrittää uudelleen, jos ei heti onnistu.

se on tosiaan hakuajankohdasta tuolla tavalla kiinni. Kiitos vinkistä. Tarvittiin varmaan uusi lääkärinlausunto?

ap

Eikä lääkärinlausunto voi olla puolta vuotta vanhempi.

mielialalääke on mullakin käytössä. Lapsi kävi alkuvaiheessa muutaman kerran perheneuvolassa juttelemassa terapeutin kanssa, mutta muuten vaikuttaa aika normaalilta itseltään.

Väsyttää ja kyllästyttää kaikki. Mies tekee vaan pakolliset työt, ei jaksa hommailla lapsen kanssa tai harrastaa mitään. Tuntuu, että on tyytymätön kaikkeen, mitä minä teen tai sanon. Tottahan minä tiedän, että iso osa tosta on sairauden aikaansaamaa, mutta fiilis on huono joka tapauksessa.

Ja se vaikuttaa.

on muuttunut reilu vuosi sitten, eli nykyään kelan on myönnettävä terapiaa, mikäli se on tarpeellista, oli siihen määrärahoja tai ei.

keskusteluun -näin masentuneen puolisona- mutta en uskalla sanoa mitään kun pelkään ap:tä.

keskusteluun -näin masentuneen puolisona- mutta en uskalla sanoa mitään kun pelkään ap:tä.

Jos joku kysyy jotain ja antaa esimerkin omasta tai läheisensä elämästä, niin ketjuun tulee aina tuo yksi vastaaja, jonka tunnistaa siitä, että hän osoittaa kommenttinsa aina viimeisimmälle numerolle, eli esim. ei koskaan ap:lle, vaan ap:n viimeisimmän vastauksen numerolle.



Tunnistan tyypin, on haastanut jo noin vuode verran riitaa täällä aiheesta kuin aiheesta. Katsokaa vaikka vanhoista ketjuista (tuo taitaa nyt muuttaa tyyliään, kun huomaa kirjoittavansa tunnistettavalla tavalla), vastauksen otsikointityyli on helposti tunnistettavissa. Mullekin on haistatellut useaan kertaan.



Älä ap välitä, luonnevikaisia on av:llakin ja nimettomänä kommentointi antaa joillekin lisäpotkua. Aloituksesi on mielenkiintoinen, minä kiinnostuin aiheesta, koska paras ystäväni on sairastunut masennukseen.

mukaan ne lapset, joille kerrotaan vanhemman mielenterveyden ongelmista, pärjäävät paremmin kuin ne, joille ei kerrota. Näin lapset ymmärtävät, että se, mitä vanhemmille tapahtuu ei johdu heistä vaan sairaudesta. Eli puhukaa asiasta! Tietenkin lapsen ikäkauteen sopivalla tavalla.



Apua löytyy esimerkiksi oppaista Miten autan lastani ja Mikä meidän vanhempia vaivaa. Löytyy Omaiset mielenterveystyön tukena -yhdistyksen kautta. Olikohan peräti niin, että noita oppaita sai tilata postimaksun hinnalla.

keskusteluun -näin masentuneen puolisona- mutta en uskalla sanoa mitään kun pelkään ap:tä.

Mutta tässä tuuli heiluttaa huuliani vain. Saattaa olla vaikea saada kelan korvausta terapiaan jos mies ei ole edes hakenut saikkua ja ei siis ole virallisesti sairas.

Ei kela silloin korvaa mitään jos mies on virallisesti terve ja vain vuorotteluvapaalla.

Mutta tämä on vain tuulenvinkunaa, eikä tarkoitettu ap.lle-.

Ap kysyi jaksamistani tuolla nro 22 kohdilla. Ei kai sitä aina jaksakaan, mutta en ole helppo ihminen itsekään. Kun sain paskaa niskaan, niin kieltäydyin vastaanottamasta. Puoliso on kerännyt ja kerännyt asiaa ja viimein avasi sanaisen arkkunsa.



Jos äiti on masentunut, niin saa hoidella lapsia kotona. Meillä kävi perhetyöntekijöitä kaksin kappalein katsomassa. Kun näkivät tenavien kiipeilevän isänsä sylissä, totesivat asian siltä osin olevan kunnossa.



Vertaistukea itse sain, kun kävin omaisten ryhmässä, oli tosin muutaman kerran. Itse olin akuutissa tilanteessa ja nämä olivat jo useita vuosia katselleet masentunutta puolisoa. Ryhmä oli kyllä hyvä.



Asian suhteen olen ollut avoin, lapsillekin olen puhunut asiasta. Työnantajilleni asiasta en kuitenkaan puhu. Aah, jaksa tätä jauhaa enää.

keskusteluun -näin masentuneen puolisona- mutta en uskalla sanoa mitään kun pelkään ap:tä.

Mutta tässä tuuli heiluttaa huuliani vain. Saattaa olla vaikea saada kelan korvausta terapiaan jos mies ei ole edes hakenut saikkua ja ei siis ole virallisesti sairas. Ei kela silloin korvaa mitään jos mies on virallisesti terve ja vain vuorotteluvapaalla. Mutta tämä on vain tuulenvinkunaa, eikä tarkoitettu ap.lle-.

tai olematta olo siihen liittyy, mitä diagnoosissa seisoo ja mitä lääkäri suosittaa? Minä olen ollut Kelan maksamassa ryhmäterapiassa jo kolme vuotta, vaikka olen töissä ollut koko ajan. Älkää puhuko soopaa.

ainakin työpaikka meni mieheltä alta, kun oli puoli vuotta pois työstä. Huomattiin kuulemma, että tullaan ilmankin toimeen.



Eli oltiin saikun aikana huomattu, että pois vaan tuo mies. Tulee kalliiksi, jos vaikka uusii tuo ongelma.



Mies oli ollut talossa vuosia. Määräaikaisin sopimuksin. Akateeminen taso.

Jos joku kysyy jotain ja antaa esimerkin omasta tai läheisensä elämästä, niin ketjuun tulee aina tuo yksi vastaaja, jonka tunnistaa siitä, että hän osoittaa kommenttinsa aina viimeisimmälle numerolle, eli esim. ei koskaan ap:lle, vaan ap:n viimeisimmän vastauksen numerolle. Tunnistan tyypin, on haastanut jo noin vuode verran riitaa täällä aiheesta kuin aiheesta. Katsokaa vaikka vanhoista ketjuista (tuo taitaa nyt muuttaa tyyliään, kun huomaa kirjoittavansa tunnistettavalla tavalla), vastauksen otsikointityyli on helposti tunnistettavissa. Mullekin on haistatellut useaan kertaan. Älä ap välitä, luonnevikaisia on av:llakin ja nimettomänä kommentointi antaa joillekin lisäpotkua. Aloituksesi on mielenkiintoinen, minä kiinnostuin aiheesta, koska paras ystäväni on sairastunut masennukseen.

nyt kun sanot, niin tutulta tosiaan vaikuttaa...

Ei siinä mitään, mutta kun monopolisoimalla keskustelun saa sen helposti myös nitistettyä. Onneksi tässä on ollut monta mielenkiintoistakin kommenttia.

ap

mukaan ne lapset, joille kerrotaan vanhemman mielenterveyden ongelmista, pärjäävät paremmin kuin ne, joille ei kerrota. Näin lapset ymmärtävät, että se, mitä vanhemmille tapahtuu ei johdu heistä vaan sairaudesta. Eli puhukaa asiasta! Tietenkin lapsen ikäkauteen sopivalla tavalla. Apua löytyy esimerkiksi oppaista Miten autan lastani ja Mikä meidän vanhempia vaivaa. Löytyy Omaiset mielenterveystyön tukena -yhdistyksen kautta. Olikohan peräti niin, että noita oppaita sai tilata postimaksun hinnalla.

nuohan kannattaa lukea.

ap

Se on heitteillejättö. Melkein kuin tappaisi.



Eli sairaalle tulee ero vielä lisäkuormana. Tukea hän tarvitsisi.

keskusteluun -näin masentuneen puolisona- mutta en uskalla sanoa mitään kun pelkään ap:tä.

Mutta tässä tuuli heiluttaa huuliani vain. Saattaa olla vaikea saada kelan korvausta terapiaan jos mies ei ole edes hakenut saikkua ja ei siis ole virallisesti sairas. Ei kela silloin korvaa mitään jos mies on virallisesti terve ja vain vuorotteluvapaalla. Mutta tämä on vain tuulenvinkunaa, eikä tarkoitettu ap.lle-.

on hiukan pidetty. Plus käytetty aiemmin sitä mielialalääkettä. Ei luulisi siihen kompastuvan, koska töissä käyvienkin terapioita tosiaan korvataan.

ap

Ap kysyi jaksamistani tuolla nro 22 kohdilla. Ei kai sitä aina jaksakaan, mutta en ole helppo ihminen itsekään. Kun sain paskaa niskaan, niin kieltäydyin vastaanottamasta. Puoliso on kerännyt ja kerännyt asiaa ja viimein avasi sanaisen arkkunsa. Jos äiti on masentunut, niin saa hoidella lapsia kotona. Meillä kävi perhetyöntekijöitä kaksin kappalein katsomassa. Kun näkivät tenavien kiipeilevän isänsä sylissä, totesivat asian siltä osin olevan kunnossa. Vertaistukea itse sain, kun kävin omaisten ryhmässä, oli tosin muutaman kerran. Itse olin akuutissa tilanteessa ja nämä olivat jo useita vuosia katselleet masentunutta puolisoa. Ryhmä oli kyllä hyvä. Asian suhteen olen ollut avoin, lapsillekin olen puhunut asiasta. Työnantajilleni asiasta en kuitenkaan puhu. Aah, jaksa tätä jauhaa enää.

miettinyt, mutta koska ollaan vielä aika alkumetreillä, en ole ottanut järjestöistä yms. selvää.

Itsestänikin tuntuu, etten kaikille viitsi aiheesta avautua. Toisaalta tuttavissa tosiaan on muitakin masennukseen sairastuneita, joille olen voinut puhua, se on auttanut. Ikään kun vie mystiikkaa aihepiiristä.

ap

ainakin työpaikka meni mieheltä alta, kun oli puoli vuotta pois työstä. Huomattiin kuulemma, että tullaan ilmankin toimeen. Eli oltiin saikun aikana huomattu, että pois vaan tuo mies. Tulee kalliiksi, jos vaikka uusii tuo ongelma. Mies oli ollut talossa vuosia. Määräaikaisin sopimuksin. Akateeminen taso.

ja ikävää kylläkin ihan vakituisessa työsuhteessakin olevalta voi mennä työ alta.

Eikä hauraassa tilassa olevaa tarvitse kauheasti painostaa ja hivuttaa, kun ottaa lopari ihan oma-aloitteisesti :-(

ap

Se on heitteillejättö. Melkein kuin tappaisi. Eli sairaalle tulee ero vielä lisäkuormana. Tukea hän tarvitsisi.

Olen samaa mieltä, että se olisi todella ikävä asia miehelle. Mutta toisaalta voin hyvin kuvitella, että joskus omat voimatkin loppuvat. Eikä lapsien voi vaatia kestävän mitä tahansa ja miten kauan tahansa.

Toivon todella hartaasti, että niin tämä ei mene.

ap

pintaan. jos työuupumuksen syy on töissä, olisiko alan vaihto miehen vähän toivuttua, mahdollisuus?

lääkitys auttaa tasaamaan tunteita ja pahaaoloa, jaksaa paremmin terapian aiheuttaman ahdistuksen ja stressin, se ei ole mikään oikotie onneen ja usein kestää vuosia.

miehelle lääkitys on siitä ikävä että yleisimmät sivuvaikutukset ovat pahoinvointi ja impotenssi, varsinkin lääkityksen alussa. tietysti masentuneelle ei usein jää muuta vaihtoehtoa kuin syödä lääkkeitä silti, mutta vaikuttaa itsetuntoon tietenkin.

masennuksesta voi parantua mutta jos masennus uusii on usein lääkitys monivuotinen ja siihen tulee sitoutua ja kantaa vastuu omasta tervehtymisestään, käydä terapiassa vaikka se olisi vaikeaa ja kohdata mielensä demonit.

miehellesi on kaiken a j o että tekee itselleen heti rutiinit, herää samaan aikaan ja menee ulos, urheilee hikeen itsensä usein, syö, ei käytä alkoholia ja nukkuu normaalisti yöllä. on lastensa kanssa vaikka olisikin poissaoleva. kertoisin lapsille että isä on sairas mutta paranee. isommille kenties hieman enemmän. kelan tukema terapia maksaa n 15-30 euroa omavastuu per tunti/4min. oikean terapeutin löytäminen on ensiarvoisen tärkeää, joten ensimmäistä vapaata ei kenties kannata ottaa vaikka tarve olisi suuri.

tsemppiä!

terveisin se entinen masentunut jota minun puolisoni on tukenut jo vuosia.