Nyt se taas tapahtui, mies

en olisi eräänä syksyisenä iltana toiminut niinkuin toimin ja sitä kautta tavannut miestäni. Olin vasta niukin naukin 17v silloin.

no, turha jossitella ja niitä josseja on aika monta elämässäni lapsuudestani/nuoruudestani alkaen joka oli lyhyesti sanottuna paskaa suurimmaksi osaksi.

Sen tarkoitus että juuri tämän miehen kanssa tapasin ja löin hynttyyt yhteen on nuo lapset jotka olen saanut. En osaa, pysty enkä halua ajatellakaan elämääni ilman heitä, he ovat syy sille että elän ja jaksan ylipäänsä elää.

Mutta silti kaipaan..ja sitä kaipuuta ei poista vaan päinvastoin nuo mieheni ajoittaiset lotkautukset.



ap

Luuserihan minä olenkin! yhteiskunnankin hyljeksimä luuseri, kun en pysyvää työpaikkaa ole vuosien aikana onnistunut saamaan eikä sen saaminen ainakaan ole erinäisistä syistä johtuen tässä helpottunut, päinvastoin:(

Oikeasti, niin paljon kaikkea paskaa ja työelämässä oikeastaan aina, että miten tässä miksikään muuksi itseään voisikaan tuntea kuin luuseriksi.

Yhtään marttyyriyden tms kehää pääni päälle laittamatta totean tuon, kylmän faktan.

Ja jokin vastuuntunto tms estää avioeroa ottamasta, en oikeasti tiedä/usko miten toimeen tulisin, mistä saisin sen vuokraluukun, kuka lapset saisi jne.

Siitäkin nimittäin mies todennut, että hän ei lapsista ikinä luopuisi ja puhuisi oikeudessa kuinka "huono" (osaan huutaa, olen aika ajoin varsin lyhytpinnainen yms) voin olla eikä antaisi minun heidän kanssaan muuttaa yhtään kauemmas tms.



ap

sinun tuhlaavan liikaa.

Joten jos nyt pysytään ihan siinä; koska siitä koko aihe on!



Jos sinä laitat rahaa johonkin niin sitten mies ei voi laittaa? Ja jos sinä et tienaa mutta kulutat niin se kyllä vaikuttaa.



Jos nyt ottaisit sen palan kurkusta ja kohtaat todellisuuden sellaisena kuin se on!

Tämä mieheni lotkautus ei nyt lähtenyt siitä liikkeelle, että olisin johonkin juurikin törsännyt, tai olisin törsäämässäkään.

Puhuminen on käsittääkseni ilmaista eikä siitä tulisi lotkautella, yhtäkaikki tuo mieskin puhelee jopa tonnien hintaisista haluamisistaan, täsäs tapauksessa minulla oli kyse ääneen esitetystä tarpeesta parin kympin ostokseen.

Ei muuta kommentoitavaa sinulle.

ap

sinun tuhlaavan liikaa.

Joten jos nyt pysytään ihan siinä; koska siitä koko aihe on!

Jos sinä laitat rahaa johonkin niin sitten mies ei voi laittaa? Ja jos sinä et tienaa mutta kulutat niin se kyllä vaikuttaa.

Jos nyt ottaisit sen palan kurkusta ja kohtaat todellisuuden sellaisena kuin se on!

vaikka mies sanoisi ap:n tuhlaavan liikaa niin ei se mikään fakta silti ole. Jos ap käyttää rahaa noin kun on kuvaillut niin ei se mitään tuhlaamista ole, kai ihmisen pitää syödä ja käyttää vaatteita?

"raportoin"=kysyn luvan siitä miehelle ensin.



ap*tuhluri*

jotain kelan tukemaa terapiaa tms. jotta pääsisit puhumaan ahdistuksestasi ammattilaisen kanssa. Kun pääsisit purkamaan tunteitasi, voisit pikku hiljaa eheyttää oman arvontuntosi ja kokea, että olet oikeasti tärkeä ihminen ja sinulla on oma paikkasi maailmassa.



Et ole vähäpätöinen sen takia, että olet joskus tehnyt valinnan valitsemasi työalan suhteen. Naps vaan ja miehesi saattaa joku kaunis päivä olla työtön ja sinä perheenne ainoa tienaava.



Oman mieheni kanssa olen itse ensimmäistä kertaa elämässä kokenut miltä tuntuu, kun joku oikeasti rakastaa ja kunnioittaa minua tasa-arvoisena puolisona. Ei tulisi mieleenkään, puolin eikä toisin, heitellä tuollasia kommentteja, että ei voi ostaa jotain materiaa toisen takia. Jos tilanne vaatisi, mieheni vaikka näkisi mieluummin itse nälkää kuin antaisi minun kärsiä. Kuinka voisin ikinä loukata kaikken rakkainta ihmistä maailmassa sanomalla, että hän on esteenä jonkin tavaran hankkimiselle.



Sinä olet niin ahdistunut ettet näe metsää puilta ja pelkäät ettet pärjää. Olen itse kokenut vähän samankaltaisen tilanteen aikanaan ja elin pitkään rakkaudettomassa suhteessa. Ero oli järkytys, mutta samalla tunsin suurta helpotusta, koska enää ei tarvinnut hiiviskellä anteeksi pyytäen asunnossa, jonka luulin olevan koti. Pikku hiljaa rakensin itselleni oman ihanan elämän ja kohtasin aviomieheni.



Voi olla, että eroaminen ei ole sinun tiesi ratkaista tilanne, mutta koita myös pitää mielessä, että miestäsi saattaa jopa ärsyttää se kun olet niin lannistunut ja anteeksipyytävä. Voikun jostain saisit voimia ja ymmärtäisit ettei sinuun päällesi kävellä.



Rohkeutta ja tsemppiä sinulle ap!

Puhu miehen kanssa tästä tilanteesta. Teitä molempia harmittaa niukkuus. Vaikka se johtuu osin sinun pienistä tuloistasi, asetelma on silti kestämätön. Haluaako mies elää loppu elämänsä tyytymättömänä, vaimoaan syytellen ja pomottaen? Se ei yhtään helpota niukkuutta. Vaikka mikään muu ei muuttuisi, miehen on korjattava asennettaan. Niin kauan kuin eletään perheenä, rahat ovat yhteisiä ja kaikkien hyvinvointia pitää ajatella. Kukaan ei saa olla sylkykuppi. On ymmärrettävää, että mies on ajautunut syyttelemään sinua, mutta se ei voi jatkua. Hänen pitää miettiä asiaa rauhassa: haluaako hän olla köyhän perheen kotityranni vai köyhän perheen aviomies ja perheenisä? Moni ihminen ajautuu onnettomaksi melkein vahingossa ja ajaa samalla läheisensä yhtä onnettomiksi. Miehesi ei ole pakko tehdä niin.

alkavat vähitellen määritellä sinua, ja itsekin pidät itseäsi luuserina ja sellaisena, jota saa kohdella huonosti. Lapset imevät esimerkin isältään. Tätäkö tahdot?



Nyt nainen ryhdistäydy ja tajua oma arvosi. Mies on sinut valinnut, ja jos sitä katuu, niin on vapaa ottamaan eron. Sinua on turha syyllistää asiasta. Se, että et saa kuin pätkätöitä, ei ole sinun ongelmasi vaan alasi ongelma. Voitte miehen kanssa yhdessä miettiä (tai teidän pitäisi), kannattaako sinun kouluttautua toiselle alalle vai jatkaa näitä pätkätöitä.



Kun perheen perustaa, on perustanut yksikön, jonka hyväksi toimitaan. Siinä ei voi laskea jokaista roskapussin vientiä eikä jokaista euroa. Siinä panostetaan kukin voimiensa ja kykyjensä mukaan yhteiseen yritykseen. Jos miehesi ei tätä tajua, on parempi ihan oikeasti lähteä eri suuntiin.



Pärjäät yksinhuoltajanakin ihan mainiosti. Saat mieheltäsi elatusmaksut, lapsilisät yksinhuoltajakorotuksineen ja työttömyyskorvaukset. Pelkästään lapsilisistä ja elatusmaksuista kahdesta lapsesta saa noin 600 euroa rahaa, ja siihen päälle oma työttömyyskorvauksesi sekä mahdollinen asumistuki. Varmasti pärjäätte!