Lue keskustelun säännöt.
Sh:t ja muut tietävät! Miksi psykiatrisella osastolla ei jutella öisin potilaiden kanssa?
02.01.2012 |
Kun näyttää hoitajia olevan paikalla niin kysäsenpäs. Jouduin erittäin vaikeiden ahdistus-ja paniikkioireiden takia psykiatriselle, akuutille osastolle pariksi viikoksi hoitoon. En tietenkään voinut öisinkään juuri nukkua, istuin, haahuilin, itkin ja panikoin. Kun oli oikein paha olla menin kansliaan ja pyysin että juttelisivat kanssasi = rauhoittelua koska se välillä auttoi. Jotkut hoitajat antoivat öisin katsoa jopa jääkiekkoa kun oli MM-kisat menossa ja juttelivat mutta suurin osa ei edes katsonut päin vaan istui koneella ja sanoi että yöllä ei ole tapana jutella ja pitää seuraa..joo, ymmärrän kyllä sen että yöllä pitäisi kaikkien nukkua ja päivärytmi on tärkeä ja näin mutta tuossa tilanteessa olin vasta tullut osastolle ja olin oikeasti aivan sekaisin ja hirveissä paniikkioireissa joihin annettiinkin diapamia suoraan nestemäisenä tarvittana ja tenoxia jne eli tilanne oli paha.
Kommentit (287)
tuollaisen mankelin läpi olet mennyt ja yhä olet noin järjissäsi. Hatunnosto sinulle ja tsemppiä kaikessa mitä teet! - toinen paniikkihäiriötä sairastava
Karkasi vastaus. Piti laittaa että iso kiitos sinulle. Olen itsekin tyytyväinen siihen miten olen tehnyt töitä itseni ja perheen toipumisen eteen. Tämä on ollut eittämättä kaikille kovaa aikaa. Nyt voin jo paremmin vaikka välillä ahdistus kiusaakin mutta uskon yksityisestä terapiasta saavani lisää apua =) Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitajat jotka ovat yövuorossa ovat siinä syystä. Yksi voi olla se että haluavat välttää enintä kanssakäyntiä potilaisiin. He ovat ehkä hakeutuneet yövuoroon juuri siksi että se on enimmäkseen hiljaista aikaa, jolloin ainoa työ mitä tarvitsee tehdä on hälyttää apua jos jokin menee pahemman kerran vikaan.
Suurin osa ihmisistä ei halua olla tekemisissä mieleltään epävakaiden ihmisten kanssa juuri siksi, että he pelkäävät että tekevät enemmän vahinkoa kuin hyvää. Mieleltään järkkynyt ihminen on tavallaan pommi, eikä kukaan tervejärkinen halua alkaa käsittelemään pommia varsinkaan jos ei tunne sitä pommia (ihmistä). Joillekin meistä vaikeneminen on keino suojella sekä itseä että toista.
Hoitajat ovat ihmisiä, kuten ovat myös ne jotka laativat sairaalan säännöt. Asetu ihmisen asemaan niin opit hänestä paljon.
Eikä kyllä usko noussut suomalaiseen terveydenhuoltookaan. Lääkkeita vaan suoneen etteivät pahat potilaat häiritsisi hoitajien yörauhaa...
Ap oli varmaan OYSin osasto 4:llä, siellä ei
hoitotyön laatu päätä huimaa, ei päivälläkään vaikka vuorossa olisi yksi hoitaja jokaista hiljaisen ajankohdan potilasta kohden tai jopa enemmän.
Säilytyspaikka, potilaat lääkitään zombeiksi, jotta hoitsut saavat rauhassa chattailla tai muuten notkua netissä tai katsoa televisiota.
Eikä ne edes osaa jutella, ei siihen niitä kannata pyytää.
sama kokemus on tuolta neloselta, en tosin itse ollut, mutta läheinen muutamaan otteeseen:(
kuinka voit nyt? Toivottavasti et enää koskaan joudu sille samaiselle osastolle, ihan kauhealta kuullostaa. Vaikka hoitajalla olisi mitä tahansa kirjaamista yön aikana, niin mikä voi olla tärkeämpää kuin potilaan aito kohtaaminen silloin kun siihen on tarve? Olis sitten yö tai päivä. En ymmärrä yhtään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuossa voi olla kysymys ns. rajojen vetämisestä (mielestäni kyllä epäonnistuneesta sellaisesta). Psykiatrisen osaston (ainakin suljetun) yksi tarkoitus on olla ns. turvapaikka, jossa potilaiden ei hoidon alkuvaiheessa tarvitse itse huolehtia mistään, ei edes omasta nukkumisestaan. Tällöin hoitajat toimivat ikään kuin äiti, joka palauttaa lapsensa sänkyyn yhä uudestaan ja uudestaan, eikä "rohkaise" valvomaan yöllä. En tiedä, voisiko tällainen ajattelu olla taustalla tuossa. Olen psykologi mutta en ole ollut juuri sairaalatyössä, mutta ne vähät jaksot mitä olen ollut niin tuollaista ajattelua oli havaittavissa. Mikä on sinänsä ymmärrettävää ja hoidollisestikin ok, mutta tuo on kyllä todella väärin ja järjetöntä, että akuuttia ahdistusta ei helpoteta keskustelemalla (vrt. eihän äitikään jätä paniikissa itkevää lastaan yksin sänkyyn). Siis väärin sovellettu rajojen asettamista mielestäni, jos on kyse siitä.
Pahassa paniikkikohtauksessa ei tosiaan auta se, että kehotetaan vain nukkumaan.
t. paniikkihäiriötä sairastava, mutta ei ap.
ottaisi aiheekseen arjen suomalaisessa psykiatrisessa hoitolaitoksessa ja tekisi siitä elokuvan, ahdistuneen potilaan näkökulmasta. Sitä odottaessa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pari sanaa vaihtaisivat yöllä kun juoruavat tv:n ääressä. Päiväsaikaan saattoivat kyllä jutella, mutta yöaikaan kerran oisin hetken halunnut jutella niin komennettiin petiin.
t. joskus potilaana ollut, ei ap.
paniikkihäiriötä sairastavana fyysisen sairauden vuoksi sairaalassa. Ne yön pitkät tunnit ovat kidutusta. Vaihtelevasti on keskusteluapua tullut. Kyllä hoitajien joukosta silti ihmisiäkin löytyy. Muutama rohkaiseva lause voi merkitä paljon kun yöllä pukkaa paniikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun annetaan unilääkkeitä ja rauhoittavia yöksi niin sen jälkeen ei potilasta valvoteta. Jos siinä aletaan seurustelemaan niin tuloksena on vain lääkehumalainen yhä huonommassa kunnossa oleva potilas. Moni nukkuu heti kun rajataan yöllinen touhuaminen minimiin.
He tuijottavat seiniä ja kattoa ja lattiaa, kiemurtelevat tuolissaan ja tuhahtelevat, että voivat ihan hyvin.
Mutta kun tulee iltayö, alkaa osastolla melkoinen kuhina, kun halutaan avautua ja keskustella. Siis juuri ne, jotka noin 10 tuntia aikaisemmin olivat sitä mieltä, että keskustelu ei auta mitään, turha tässä on puhua.
Ihan kuin olisi 4v pikkulapsia osasto täynnä, jokainen vuorollaan kitiseen, että on jano ja pissattaa ja nälkä ja pelottaa. Ei vanhempienkaan kannata mennä tuohon showhun mukaan, siksi hoitajatkaan eivät lähde terapoimaan öisin. Yöllä on tarkoitus nukkua, se on osa sitä hoitoa. Kun on oikeasti aivan sekaisin, on hoitajan tehtävänä pitää yö yönä ja päivä päivänä.
Se on sairaala, ei sinne tulla leikkimään. Hoitoja saa päivällä. Jos on öisin tarvetta avautua, saattoi jäädä joku unilääle ottamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuntikausia iltaisin lojumaan kotona. Taisit nukkua siellä, että jaksoit marista yöllä käytävillä vouhkaten.
Ehkä vouhkasitkin siksi, että halusit lisää lääkettä?
Jos 2 viikkoa on hoidossa ja joka yö juoksee käytäviä pitkin ja haluaa juttuseuraa niin kai ne hoitsut rajan halus siihen touhuun pistää välillä. Varsinkin jos iltapäivät juoksee kotona nukkumassa.
-ohis
tuntikausia iltaisin lojumaan kotona. Taisit nukkua siellä, että jaksoit marista yöllä käytävillä vouhkaten. Ehkä vouhkasitkin siksi, että halusit lisää lääkettä? Jos 2 viikkoa on hoidossa ja joka yö juoksee käytäviä pitkin ja haluaa juttuseuraa niin kai ne hoitsut rajan halus siihen touhuun pistää välillä. Varsinkin jos iltapäivät juoksee kotona nukkumassa. -ohis
Mä olen jo ihan varma että olet yksi ja sama joka koko ajan aukoo päätään. Ja kun sinulle pitää näköjään kaikki vääntää rautalangasta niin väännetään sitten. Luulisi että tyhmempikin osaa ynnätä kun kerron että olin 2 viikkoa osastolla ja kävin melkein joka päivä kotona vartista muutamaan tuntiin että se vartti oli ihan alussa. Ja se muutama tunti /yö/viikonloppu oli ihan osastovaiheen lopussa. En minä nyt ylös ole minnekään laittanut että maanantaina oli 12 minuuttia, tiistaina 36 minuuttia jne. Tajusitko? Ja ei, minä en nukkunut kotona. Minä kävin katsomassa lapsiani (ja miestä) Kävin kotona jotta uskaltaisin sinne taas mennä eikä jäisi traumoja. Ihan näiden hoitsujen suosituksesta ja neuvosta. Tottakai mulle olisi lääke kelvannut jos se olisi auttanut mutta ei niitä troppeja vaan tullut jotka kuulemma tainnuttaa kenet vaan. En tiedä ketä varten ne on, ehkä hoitajat pitää niillä omaa kivaa niin sitten väsyttää kovasti töissä? Minä en ole juossut joka yö vaan minä edelleen olin kaksi viikkoa josta loppuajan jo paljon paremmassa kunnossa. Eihän minua muuten olisi kotiutettu. Kai. Olin hoidon alussa hyvin, hyvin, hyvin ahdistunut mutta valitettavasti minulla ei ole ylhäällä sitäkään että mitkä oli ne yöt että kehtasin työntekijöitä häiritä. Se nyt vielä olisikkin puuttunut että hoitajat olisi jotenkin puuttuneet yölliseen kävelyyn. Ai niin joo, ne lepositeethän olisi teidän mielestä se ratkaisu ollut. Tai mikä parempaa, varmasti mielellänne kippaisitte kaikki mielenterveysongelmaiset yhteen kuoppaan ja poks vaan kaikki ilmaan. Ja nyt tästä minun avautumisestani varmasti saat lisää vettä myllyyn, anna tulla vaan! (joskus minusta tuntuu että kaikista sairaimpia ovat ne jotka eivät edes sitä itse tajua)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi kirjoitustyylistä huomaa, että tämä ketjun julma päänaukoja on yksi ja sama ihminen :/ Kyllä pelottaisi sairaalaan joutuminen täälläkin, jos kaikki hoitajat olisivat tuollaisia sadisteja..
t. eräs, joka myös kärsii paniikkihäiriöstä
tuosta olisi syytä keskustella enemmänkin. Mielenterveyspotilaiden hoito ei todellakaan toteudu Suomessa ihanteellisella tavalla. Se, että riittävää hoitoa ei saa, on liian yleinen ongelma. Sairaalahoidon laatuakin tulisi kehittää.
Turvaa häneen ihan kaikessa ja varsinkin hädän ja ahdingon hetkellä, niin selviät. Hän kantaa sinua.
"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta."
Jesaja 43:2
Ap. Vain Jeesus voi sinua auttaa. Turvaa häneen ihan kaikessa ja varsinkin hädän ja ahdingon hetkellä, niin selviät. Hän kantaa sinua. "Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta." Jesaja 43:2
Haluan kuitenkin muistuttaa, että myös uskovaisilla ihmisillä on psyykkisiä sairauksia. Jumala voi parantaa fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia. Hänelle kaikki on mahdollista. Ei kuitenkaan saa antaa katteettomia lupauksia siitä, että Jeesukseen uskominen automaattisesti parantaisi psyykkisen sairauden. Taivaassa tottakai kaikki ovat terveitä, mutta tässä ajassa sairauksia vielä on.
Usko tuo lohdutusta sairastavan ihmisen arkeen. Uskovien keskuudessa on kuitenkin heitä, joiden mielestä esim psyykenlääkkeitä ei tulisi käyttää, vaan tulisi luottaa yksinomaan Jumalaan. Jumala on kuitenkin antanut meille viisaat lääkärit ja lääkkeet, joita voimme käyttää niin fyysisissä kuin psyykkisissäkin vaivoissa.
sinulle ei olisi mikään kelvannut, mitä olisi tehty.
Kysyt, että miksi kaikki hoitajat ei jutelleet. Sinulle on jo vastattu, että ehkä kielto on tullut ylempää. Päivällä on pidetty raportti, missä on ollut lääkäri ja on kerrottu yölliset tapahtumat. Lääkäri on kieltänyt keskustelemasta kanssasi vaan ohjaamaan sinut määrätietoisesti nukkumaan. Näin on meillä ainakin ohjeet olleet, että yöllä ohjataan määrätietoisesti nukkumaan.
Mutta en usko, että sinulle olisi mikään siellä kelvannut. Ohjaat pahan olosi niihin hoitajiin. Sinulle on nyt parin vuoden päästä putkahtanut mieleen, että se paha olo olikin niiden hoitajien syytä ja sinua kohdeltiin huonosti.
Ja aina on ollut yleisö, joka on kiihkotippa suupielessä lukenut näitä juttuja, kuinka mielisairaalassa ihmisiä kidutetaan sähköllä ja raiskataan ja tapetaan ja hoitsut ihan tahallaan ovat julmia.
Jos joku yrittää sanoa, että on saanut hyvää hoitoa, se vaietaan kuoliaaksi. Ihmiset tykkää aina kohujutuista ja on aina ihmisiä, jotka hiukan liioittelee ja saa huomiota sillä, että keksii lisää ja lisää juttuja, miten asia oli.
Ja kas kummaa jos asiaa aletaan selvittämään niin kupla puhkeaa ja jäljelle ei jää edes tyhjää.
Mutta ap on saanut purkaa pahaa oloaan tänne ja hetken huomiota itselleen.
Kun ei millään selityksellä näytä menevän perille, että joku hoitaja on jutellut sinulle. Asia ok. Sitten ei ole jutellut. Ehkä tosiaan se on niin, että sinun kanssa juttelu on kielletty. Syy, muut potilaat herää kun juokset käytäviä edestakaisin ja unilääke ei pääse vaikuttamaan.
Mutta et halua hyväksyä mitään syitä vaan olet nyt päässyt siihen hurmokseen, että olet epäoikeudenmukaisesti kohdeltu. Kohta olet varmaan väittämässä, että sinua pidettiin umpihuoneessa ja syötettiin letkuilla yms.
Sinulle ei mikään riitä. Näin se vain menee.
tuntikausia iltaisin lojumaan kotona. Taisit nukkua siellä, että jaksoit marista yöllä käytävillä vouhkaten. Ehkä vouhkasitkin siksi, että halusit lisää lääkettä? Jos 2 viikkoa on hoidossa ja joka yö juoksee käytäviä pitkin ja haluaa juttuseuraa niin kai ne hoitsut rajan halus siihen touhuun pistää välillä. Varsinkin jos iltapäivät juoksee kotona nukkumassa. -ohis
Mä olen jo ihan varma että olet yksi ja sama joka koko ajan aukoo päätään. Ja kun sinulle pitää näköjään kaikki vääntää rautalangasta niin väännetään sitten. Luulisi että tyhmempikin osaa ynnätä kun kerron että olin 2 viikkoa osastolla ja kävin melkein joka päivä kotona vartista muutamaan tuntiin että se vartti oli ihan alussa. Ja se muutama tunti /yö/viikonloppu oli ihan osastovaiheen lopussa. En minä nyt ylös ole minnekään laittanut että maanantaina oli 12 minuuttia, tiistaina 36 minuuttia jne. Tajusitko? Ja ei, minä en nukkunut kotona. Minä kävin katsomassa lapsiani (ja miestä) Kävin kotona jotta uskaltaisin sinne taas mennä eikä jäisi traumoja. Ihan näiden hoitsujen suosituksesta ja neuvosta. Tottakai mulle olisi lääke kelvannut jos se olisi auttanut mutta ei niitä troppeja vaan tullut jotka kuulemma tainnuttaa kenet vaan. En tiedä ketä varten ne on, ehkä hoitajat pitää niillä omaa kivaa niin sitten väsyttää kovasti töissä? Minä en ole juossut joka yö vaan minä edelleen olin kaksi viikkoa josta loppuajan jo paljon paremmassa kunnossa. Eihän minua muuten olisi kotiutettu. Kai. Olin hoidon alussa hyvin, hyvin, hyvin ahdistunut mutta valitettavasti minulla ei ole ylhäällä sitäkään että mitkä oli ne yöt että kehtasin työntekijöitä häiritä. Se nyt vielä olisikkin puuttunut että hoitajat olisi jotenkin puuttuneet yölliseen kävelyyn. Ai niin joo, ne lepositeethän olisi teidän mielestä se ratkaisu ollut. Tai mikä parempaa, varmasti mielellänne kippaisitte kaikki mielenterveysongelmaiset yhteen kuoppaan ja poks vaan kaikki ilmaan. Ja nyt tästä minun avautumisestani varmasti saat lisää vettä myllyyn, anna tulla vaan! (joskus minusta tuntuu että kaikista sairaimpia ovat ne jotka eivät edes sitä itse tajua)
Karkasi vastaus. Piti laittaa että iso kiitos sinulle. Olen itsekin tyytyväinen siihen miten olen tehnyt töitä itseni ja perheen toipumisen eteen. Tämä on ollut eittämättä kaikille kovaa aikaa. Nyt voin jo paremmin vaikka välillä ahdistus kiusaakin mutta uskon yksityisestä terapiasta saavani lisää apua =) Kaikkea hyvää sinulle elämässäsi!