Lue keskustelun säännöt.
Sh:t ja muut tietävät! Miksi psykiatrisella osastolla ei jutella öisin potilaiden kanssa?
02.01.2012 |
Kun näyttää hoitajia olevan paikalla niin kysäsenpäs. Jouduin erittäin vaikeiden ahdistus-ja paniikkioireiden takia psykiatriselle, akuutille osastolle pariksi viikoksi hoitoon. En tietenkään voinut öisinkään juuri nukkua, istuin, haahuilin, itkin ja panikoin. Kun oli oikein paha olla menin kansliaan ja pyysin että juttelisivat kanssasi = rauhoittelua koska se välillä auttoi. Jotkut hoitajat antoivat öisin katsoa jopa jääkiekkoa kun oli MM-kisat menossa ja juttelivat mutta suurin osa ei edes katsonut päin vaan istui koneella ja sanoi että yöllä ei ole tapana jutella ja pitää seuraa..joo, ymmärrän kyllä sen että yöllä pitäisi kaikkien nukkua ja päivärytmi on tärkeä ja näin mutta tuossa tilanteessa olin vasta tullut osastolle ja olin oikeasti aivan sekaisin ja hirveissä paniikkioireissa joihin annettiinkin diapamia suoraan nestemäisenä tarvittana ja tenoxia jne eli tilanne oli paha.
Kommentit (287)
että tutkimme sinut sitten päivällä, mene nyt vain nukkumaan. Akuutti hätä on akuutti hätä ja siihen pitää reagoida. Paniikkihäiriö on sairaus, jossa on voimakkaita fysiologisia oireita. Myös se voi olla akuutti hätätilanne. Joka tapauksessa potilas kokee sen akuutiksi hätätilanteeksi. Jos ympäristö kieltäytyy kuulemasta potilaan hätää, se vaikeuttaa potilaan paranemista ja potilaalle helposti kehittyy paniikkikohtauksia vastaavissa tilanteissa; tilanteissa joissa hänen hätäänsä ei reagoitu. Silloinhan hän kokee olevansa täydellisen avuton. Jos potilas kokee, että hänen sairauteensa reagoidaan ja hän saa tarvitsemansa avun, jännittyneisyys tilanteissa voi lieventyä ja paniikkikohtauksien todennäköisyys noissa tilanteissa vähenee.
eli piuhoilla kiinni monitorissa eikä lähde siitä rupattelemaan hoitajille, vaikka se varmasti on hauskempaa kuin makaaminen paikallaan. Jos psykiatrinen potilas on otettu osastolle, on se akuutti hätä jo määritelty ja siihen katsottu tarpeellinen hoito. Ap:lla se oli lääkitys eikä öinen terapia.
Jos sydänoireinen repii piuhat irti ja lähtee liikenteeseen, vaikka hoitona on lepo, niin vika ei ole hoitajissa vaan potilaassa. Ihan samalla tavalla ap on ensihoidettu, tilanne todettu ja lääkitys annettu. Hän vain vastusti hoitoa eikä sitä halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tutkimme sinut sitten päivällä, mene nyt vain nukkumaan. Akuutti hätä on akuutti hätä ja siihen pitää reagoida. Paniikkihäiriö on sairaus, jossa on voimakkaita fysiologisia oireita. Myös se voi olla akuutti hätätilanne. Joka tapauksessa potilas kokee sen akuutiksi hätätilanteeksi. Jos ympäristö kieltäytyy kuulemasta potilaan hätää, se vaikeuttaa potilaan paranemista ja potilaalle helposti kehittyy paniikkikohtauksia vastaavissa tilanteissa; tilanteissa joissa hänen hätäänsä ei reagoitu. Silloinhan hän kokee olevansa täydellisen avuton. Jos potilas kokee, että hänen sairauteensa reagoidaan ja hän saa tarvitsemansa avun, jännittyneisyys tilanteissa voi lieventyä ja paniikkikohtauksien todennäköisyys noissa tilanteissa vähenee.
eli piuhoilla kiinni monitorissa eikä lähde siitä rupattelemaan hoitajille, vaikka se varmasti on hauskempaa kuin makaaminen paikallaan. Jos psykiatrinen potilas on otettu osastolle, on se akuutti hätä jo määritelty ja siihen katsottu tarpeellinen hoito. Ap:lla se oli lääkitys eikä öinen terapia. Jos sydänoireinen repii piuhat irti ja lähtee liikenteeseen, vaikka hoitona on lepo, niin vika ei ole hoitajissa vaan potilaassa. Ihan samalla tavalla ap on ensihoidettu, tilanne todettu ja lääkitys annettu. Hän vain vastusti hoitoa eikä sitä halunnut.
niin eikö olisi voinut valvoa kotonakin. Siellä olisi ollut televisio vapaana ja eteinen kävelylle. Päiväksi olisi voinut mennä nukkumaan osastolle.
Siis MITEN SÄ JAKSAT...
ja yöksi tuli sairaalaan hoitajien kanssa juttelemaan. Eikö meille kaikille olisi ollut halvempi vaihtoehto, että ap olisi ollut koko ajan kotona? Jos oireina oli kävely ja halu jutella, niin kyllä niille olisi oikeampi paikka oma koti tai lähipiiri, jos kerran osastolta tarjottu hoito eli lääkitys ei kelvannut. Nuokin hoitovuorokaudet maksoi meille muille useita satasia eikä niistä mitään hyötyä ollut. Paljon halvempaa olisi ollut antaa joka päivä 45 min keskusteluaika terapeutin kanssa.
Huoh. En enää tiedä miksi vastaan mutta vastaanpa kuitenkin. Ei, minä en ollut päiviä kotona. Ensinnäkin akuutti päivystysosasto on sellainen jossa on muutamia keskusteluja päivässä hoitajan kanssa osaston aloitteesta. Itse tapasin lääkäriä joka tai joka toinen päivä. Lisäksi täytin masennustestejä, elämäntarinaa tms. Päivät ei olleet tosiaan mitään ohjelmaa täynnä niin kuin monilla muilla osastoilla on. Tuo kun on tosiaan päivystysosasto jossa annetaan ensiapua. Sieltä kotiudutaan tai jatketaan toiselle osastolle jossa sitten on enemmän näitä terapioita sun muita. Minä en ollut PÄIVISIN kotona vaan kävin melkein JOKA PÄIVÄ (HUOM, eri asia) kotona ja se oli ihan lääkärin suositus. Olin siellä varttitunnista muutamaan tuntiin iltaisin. En päivällä, en yöllä vaan iltaisin jolloin mitään keskusteluaikoja ei edes ollut. Oireina kävely ja halu jutella? Hehhehhee...siitä taas joku joka ei tiedä asiasta hölkäsen pöläystä. Ja mistä revit tuon että lääkitys ei kelvannut?? Minähän kysyin että miksi kunnon troppeja ei annettu jos niitä kerran on? Eikä ollut mitään hyötyä? Miten niin ei ollut? Sinäkö sen määrittelet? Kun kerran asian tiedät niin kerro mikä oli tilanne tuolloin ja mikä se on nyt. Ja onhan se tosi harmi että sunkin veroeurojasi käytettiin tällaisen paskakasan hoitamiseen, olen pahoillani mutta sille en mitään mahda. Ei minustakaan ollut kiva kun tuloni romahtivat ihan älyttömästi kun jouduin/pääsin sairaalaan.
Enkä minä paniikkikohtausta jostain vauvalehden keskustelusta saa vaikka sitäkin joku tuolla jo hekumoi :D
ja yöksi tuli sairaalaan hoitajien kanssa juttelemaan. Eikö meille kaikille olisi ollut halvempi vaihtoehto, että ap olisi ollut koko ajan kotona? Jos oireina oli kävely ja halu jutella, niin kyllä niille olisi oikeampi paikka oma koti tai lähipiiri, jos kerran osastolta tarjottu hoito eli lääkitys ei kelvannut. Nuokin hoitovuorokaudet maksoi meille muille useita satasia eikä niistä mitään hyötyä ollut. Paljon halvempaa olisi ollut antaa joka päivä 45 min keskusteluaika terapeutin kanssa.
Huoh. En enää tiedä miksi vastaan mutta vastaanpa kuitenkin. Ei, minä en ollut päiviä kotona. Ensinnäkin akuutti päivystysosasto on sellainen jossa on muutamia keskusteluja päivässä hoitajan kanssa osaston aloitteesta. Itse tapasin lääkäriä joka tai joka toinen päivä. Lisäksi täytin masennustestejä, elämäntarinaa tms. Päivät ei olleet tosiaan mitään ohjelmaa täynnä niin kuin monilla muilla osastoilla on. Tuo kun on tosiaan päivystysosasto jossa annetaan ensiapua. Sieltä kotiudutaan tai jatketaan toiselle osastolle jossa sitten on enemmän näitä terapioita sun muita. Minä en ollut PÄIVISIN kotona vaan kävin melkein JOKA PÄIVÄ (HUOM, eri asia) kotona ja se oli ihan lääkärin suositus. Olin siellä varttitunnista muutamaan tuntiin iltaisin. En päivällä, en yöllä vaan iltaisin jolloin mitään keskusteluaikoja ei edes ollut. Oireina kävely ja halu jutella? Hehhehhee...siitä taas joku joka ei tiedä asiasta hölkäsen pöläystä. Ja mistä revit tuon että lääkitys ei kelvannut?? Minähän kysyin että miksi kunnon troppeja ei annettu jos niitä kerran on? Eikä ollut mitään hyötyä? Miten niin ei ollut? Sinäkö sen määrittelet? Kun kerran asian tiedät niin kerro mikä oli tilanne tuolloin ja mikä se on nyt. Ja onhan se tosi harmi että sunkin veroeurojasi käytettiin tällaisen paskakasan hoitamiseen, olen pahoillani mutta sille en mitään mahda. Ei minustakaan ollut kiva kun tuloni romahtivat ihan älyttömästi kun jouduin/pääsin sairaalaan. Enkä minä paniikkikohtausta jostain vauvalehden keskustelusta saa vaikka sitäkin joku tuolla jo hekumoi :D
eivätkä tuloni romahtaneet minnekään, joka päivältä tuli palkka. Eikä psykiatrisella osastolla hoidossa oleva olekaan TESsin mukaisten sairauslomakorvausten piirissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lepositeet on vain käsite, jolla yritetään hämätä sitä, ettei hoitohenkilökunnalla ole mitään a) käsitystä b) haluakaan ymmärtää, miten pitäisi ahdistuksessa olevaa potilasta kohdata (ei kirjoittanut väkisin kohdella). Voi se olla pelottavaakin, ja vajaamiehistöllä varmaankin on, jos joku ns. hullu tulee juttelemaan. Kysymys on siitä, että sairaaloiden voimavarat on ajattu minimiin ja toisaalta myös siitä, että joillakin ihmisillä on ns. ammattimoraali minimissä, ei uskalleta, ei jakseta, ei välitetä.
Ja en ole ikinä ollut lepositeissä. Mikä käsite pakkovallalle, siitäkin on kysymys.
lepositeisiin laittaminen on todella raju toimenpide, jota yleensä yritetään välttää. Paniikkihäiriöisen laittaminen siteisiin kuulostaa suorastaan vaaralliselta. Ap:n kertomassa tilanteessa ei todellakaan ollut syytä siihen.
Lisäksi, jos potilas laitetaan lepositeisiin, hänen vierellään täytyy koko ajan olla yksi hoitaja.
Olen siis tuo nro 61, psykologi joka on ollut hyvin vähän sairaala(tai ylipäätään kliinisessä) työssä mutta kuitenkin vähän. Sen perusteella, monet potilaat ovat rajattomia ja vaativia, ja valittavat ns. tyhjästä jne. Mutta toisaalta jotkut näkemäni psyk. sairaanhoitajat (ja psykiatrit, ja varmaan psykologitkin) olivat mielestäni jotenkin liian karskeja potilaita kohtaan, ja he käyttivät jossain määrin väärin tuota sinänsä tarpeellista rajojen vetoa. Esim. melkein kaikki potilaan pyynnöt nähtiin merkkinä rajattomuudesta tai hyväksikäyttöyrityksinä. Huom. voi olla, että en näe asiaa oikein koska minulla on niin vähän kliinistä kokemusta, ehkä tuollainen asenne on tarpeellinen. Mutta näin asian koin.
Lisäksi, vaikka potilas olisi ns. hankala niin hän on psyk. potilaana vaikeassa tilanteessa, itse asiassa hankaluus kertoo, että ihmisellä on todella huono olla. Uskon, että yleensä on mahdollista pitää kiinni terveistä rajoista ja silti kohdella potilasta arvostaen ja hyvin (ok, jälleen minulla on niin vähän kokemusta että voin olla väärässä. Psykologien on yleensäkin helppo puhua koska näemme potilaita vain murto-osan siitä ajasta mitä sh:t).
Vielä lisäksi: kun ap:n kertoma tapahtui niin ap oli käsittääkseni ensimmäistä yötä sairaalassa. Näin ollen hoitohenkilökunta ei voinut olla tietoinen mistään ap:n mahdollisesta rajattomuusproblematiikasta (ko. tieto olisi siis voinut motivoida tiukan asenteen).
jos jollakin on ollut psyykkisiä ongelmia, on kätevää kumota kaikki hänen argumenttinsa vetoamalla hänen sairaushistoriaansa. Ap on esittänyt aivan aiheellisen kysymyksen: Miksi pahassa paniikkikohtauksessa olevaa potilasta ei voida yrittää rauhoitella keskustelemalla. Paniikkikohtaus ei ole oma valinta. Autonominen hermosto ei ole tahdonalainen. Suosittelen kaikkia täällä kirjoittavia perehtymään siihen, mitä on paniikkihäiriö ja paniikkikohtaus ja mitä se ei ole.
Kyllä, juuri näin. Suosittelisin myös näitä ns. koulutettuja ammattilaisia hiukan kertaamaan aihetta. Ette voi oikeasti olla niin pihalla, että kuvittelette paniikkikohtauksessa olevan voivan mennä tuosta noin vaan nukkumaan kun kerran "kuuluu nukkua". Ap:lla oli hätä; häntä ahdisti, hän ei _pystynyt_ olla paikallaan, hän ei _pystynyt_ nukkua, hän olisi tarvinnut apua. Nyt hänen täysin pätevät argumenttinsa kumotaan sillä perusteella, että häntä syytetään psykoottiseksi tai narsistiksi tai muuten vaan pompottelevaksi, vaikka näihin ei ole todellista perustetta.
ehdottomasti pitänyt laittaa. Hän ei pytynyt olemaan paikallaan, hän ei pystynyt nukkumaan => paras apu olisi ollut lepositeet, jolloin hän olsii voinut kokea olevansa turvassa. Harmi, että niiden käyttöä ei nykyisin suosita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jumankauta! Mieli haluaa POMPOTELLA HOITAJIA... Menkää nyt helvetti muihin töihin ihan oikeasti, vai teettekö työtänne juuri siksi, että saatte kuvitella olevanne potilaita ylempänä ja käyttää hienoa "kurinpidollista hoitoanne" heihin?Taitaa olla niin, että hoitoalan ihmiset määrittelevät ylipäänsä koko ammattimaisuuden eri tavalla. Heille ammattimaisuutta varmaankin edustaa kovuus, kurinpidollinen ja ylemyydentuntoinen asenne. Ammattimaista on varmaankin tajuta, että potilaat ovat hoidossa ihan vain heitä ärsyttääkseen ja pompotellakseen, joten pitäähän ne pistää ruotuun! Sellainen viba näistä kamalista hoitsujen viesteistä tulee.
olen itse tullut samaan tulokseen kun olen katsonut läheiseni "hoitoa" psykiatrian osastoilla kohta 10 vuotta. Ainakin Oulussa näihin hoitotöihin on hakeutunut mahdollisimman kylmää, jopa sadistista porukkaa. Toki inhimillisiäkin hoitajia on, kiitos heille, koettakaa jaksaa noiden k:pää työkavereiden kanssa!
lepositeisiin laittaminen on todella raju toimenpide, jota yleensä yritetään välttää. Paniikkihäiriöisen laittaminen siteisiin kuulostaa suorastaan vaaralliselta. Ap:n kertomassa tilanteessa ei todellakaan ollut syytä siihen. Lisäksi, jos potilas laitetaan lepositeisiin, hänen vierellään täytyy koko ajan olla yksi hoitaja. Olen siis tuo nro 61, psykologi joka on ollut hyvin vähän sairaala(tai ylipäätään kliinisessä) työssä mutta kuitenkin vähän. Sen perusteella, monet potilaat ovat rajattomia ja vaativia, ja valittavat ns. tyhjästä jne. Mutta toisaalta jotkut näkemäni psyk. sairaanhoitajat (ja psykiatrit, ja varmaan psykologitkin) olivat mielestäni jotenkin liian karskeja potilaita kohtaan, ja he käyttivät jossain määrin väärin tuota sinänsä tarpeellista rajojen vetoa. Esim. melkein kaikki potilaan pyynnöt nähtiin merkkinä rajattomuudesta tai hyväksikäyttöyrityksinä. Huom. voi olla, että en näe asiaa oikein koska minulla on niin vähän kliinistä kokemusta, ehkä tuollainen asenne on tarpeellinen. Mutta näin asian koin. Lisäksi, vaikka potilas olisi ns. hankala niin hän on psyk. potilaana vaikeassa tilanteessa, itse asiassa hankaluus kertoo, että ihmisellä on todella huono olla. Uskon, että yleensä on mahdollista pitää kiinni terveistä rajoista ja silti kohdella potilasta arvostaen ja hyvin (ok, jälleen minulla on niin vähän kokemusta että voin olla väärässä. Psykologien on yleensäkin helppo puhua koska näemme potilaita vain murto-osan siitä ajasta mitä sh:t). Vielä lisäksi: kun ap:n kertoma tapahtui niin ap oli käsittääkseni ensimmäistä yötä sairaalassa. Näin ollen hoitohenkilökunta ei voinut olla tietoinen mistään ap:n mahdollisesta rajattomuusproblematiikasta (ko. tieto olisi siis voinut motivoida tiukan asenteen).
jos jollakin on ollut psyykkisiä ongelmia, on kätevää kumota kaikki hänen argumenttinsa vetoamalla hänen sairaushistoriaansa. Ap on esittänyt aivan aiheellisen kysymyksen: Miksi pahassa paniikkikohtauksessa olevaa potilasta ei voida yrittää rauhoitella keskustelemalla. Paniikkikohtaus ei ole oma valinta. Autonominen hermosto ei ole tahdonalainen. Suosittelen kaikkia täällä kirjoittavia perehtymään siihen, mitä on paniikkihäiriö ja paniikkikohtaus ja mitä se ei ole.
Kyllä, juuri näin. Suosittelisin myös näitä ns. koulutettuja ammattilaisia hiukan kertaamaan aihetta. Ette voi oikeasti olla niin pihalla, että kuvittelette paniikkikohtauksessa olevan voivan mennä tuosta noin vaan nukkumaan kun kerran "kuuluu nukkua". Ap:lla oli hätä; häntä ahdisti, hän ei _pystynyt_ olla paikallaan, hän ei _pystynyt_ nukkua, hän olisi tarvinnut apua. Nyt hänen täysin pätevät argumenttinsa kumotaan sillä perusteella, että häntä syytetään psykoottiseksi tai narsistiksi tai muuten vaan pompottelevaksi, vaikka näihin ei ole todellista perustetta.
ehdottomasti pitänyt laittaa. Hän ei pytynyt olemaan paikallaan, hän ei pystynyt nukkumaan => paras apu olisi ollut lepositeet, jolloin hän olsii voinut kokea olevansa turvassa. Harmi, että niiden käyttöä ei nykyisin suosita.
t. ohis, paniikkihäiriötä sairastava, joka onneksi on pärjännyt ikänsä avohoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä tuloni romahtaneet minnekään, joka päivältä tuli palkka. Eikä psykiatrisella osastolla hoidossa oleva olekaan TESsin mukaisten sairauslomakorvausten piirissä?
Ei kyllä liity enää aiheeseen mutta ennen sairaalaan joutumista sain osa-aikatyöstä palkan+kotihoidontuen. Kun jouduin sairaalaan, sain sairaspäivärahaa jossa oli omavastuuaika ja sairaspäiväraha määriteltiin niin että se oli 11 euroa /päivä, ei suinkaan Kelan "minimi" 22 euroa /päivä. Lisäksi lapset joutui saman tien hoitoon eli menetin kotihoidontuen. Tulot todella romahtivat ja tilalle tuli päivähoitomaksu+ sairaalalasku. Ihan huvin vuoksi tosiaan sairaalaan menin..tai siis "menin" Ei sinne noin vaan mennäkään.
eivätkä tuloni romahtaneet minnekään, joka päivältä tuli palkka. Eikä psykiatrisella osastolla hoidossa oleva olekaan TESsin mukaisten sairauslomakorvausten piirissä?
Ei kyllä liity enää aiheeseen mutta ennen sairaalaan joutumista sain osa-aikatyöstä palkan+kotihoidontuen. Kun jouduin sairaalaan, sain sairaspäivärahaa jossa oli omavastuuaika ja sairaspäiväraha määriteltiin niin että se oli 11 euroa /päivä, ei suinkaan Kelan "minimi" 22 euroa /päivä. Lisäksi lapset joutui saman tien hoitoon eli menetin kotihoidontuen. Tulot todella romahtivat ja tilalle tuli päivähoitomaksu+ sairaalalasku. Ihan huvin vuoksi tosiaan sairaalaan menin..tai siis "menin" Ei sinne noin vaan mennäkään.
tuollaisen mankelin läpi olet mennyt ja yhä olet noin järjissäsi. Hatunnosto sinulle ja tsemppiä kaikessa mitä teet!
- toinen paniikkihäiriötä sairastava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä tuloni romahtaneet minnekään, joka päivältä tuli palkka. Eikä psykiatrisella osastolla hoidossa oleva olekaan TESsin mukaisten sairauslomakorvausten piirissä?
Ei kyllä liity enää aiheeseen mutta ennen sairaalaan joutumista sain osa-aikatyöstä palkan+kotihoidontuen. Kun jouduin sairaalaan, sain sairaspäivärahaa jossa oli omavastuuaika ja sairaspäiväraha määriteltiin niin että se oli 11 euroa /päivä, ei suinkaan Kelan "minimi" 22 euroa /päivä. Lisäksi lapset joutui saman tien hoitoon eli menetin kotihoidontuen. Tulot todella romahtivat ja tilalle tuli päivähoitomaksu+ sairaalalasku. Ihan huvin vuoksi tosiaan sairaalaan menin..tai siis "menin" Ei sinne noin vaan mennäkään.
eikä minulla ollut mitään omavastuuaikaa. Nähtävästi fyysisissä sairauksissa Kela määrittää asiat toisin.
se selkäpotilas, joka sai 4800 e/kk, vaikka oli vuodepotilas
Ei jumankauta! Mieli haluaa POMPOTELLA HOITAJIA... Menkää nyt helvetti muihin töihin ihan oikeasti, vai teettekö työtänne juuri siksi, että saatte kuvitella olevanne potilaita ylempänä ja käyttää hienoa "kurinpidollista hoitoanne" heihin? Taitaa olla niin, että hoitoalan ihmiset määrittelevät ylipäänsä koko ammattimaisuuden eri tavalla. Heille ammattimaisuutta varmaankin edustaa kovuus, kurinpidollinen ja ylemyydentuntoinen asenne. Ammattimaista on varmaankin tajuta, että potilaat ovat hoidossa ihan vain heitä ärsyttääkseen ja pompotellakseen, joten pitäähän ne pistää ruotuun! Sellainen viba näistä kamalista hoitsujen viesteistä tulee.
olen itse tullut samaan tulokseen kun olen katsonut läheiseni "hoitoa" psykiatrian osastoilla kohta 10 vuotta. Ainakin Oulussa näihin hoitotöihin on hakeutunut mahdollisimman kylmää, jopa sadistista porukkaa. Toki inhimillisiäkin hoitajia on, kiitos heille, koettakaa jaksaa noiden k:pää työkavereiden kanssa!
Koska ap:lle määrättiin lääkettä ahdistukseen ja nukahtamiseen, oli yöaikainen hoito nukkumista. Kyse ei ole mistään hoitajan tahdosta tai viitsimisestä vaan siitä, että hoitajan on noudattettava lääkärin määräyksiä. Mitä siitä tulisi, jos sairaanhoitajat saisivat päättää, nukutetaanko potilas vai ei leikkauksen ajaksi tai annetaanko kipulääkettä vai onko ilman leikkauksen jälkeen. Ihan samalla tavalla yöhoitaja ei voi päättää, että nyt on aika rupattelulle, kun tärkeintä on saada itsepintaisesti valvova potilas nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se on niin että vaikka olisi mikä tahansa akuutti tilanne, niin siihen pyritään, että normaali vuorokausirytmi säilyy. Ihmisen kuuluu nukkua/levätä yöllä ja päivällä on terapian aika. Paraneminen lähtee siitä, että vuorokausirytmi on kohdillaan.
Toisilla ihmisillä on erilainen vuorokausirytmi, pahimmillaan VUJ. Tällainen ihminen helposti sairastuu mieleltään juuri tuollaisten "normaalin" määrittelijöiden kautta.
Sen normaali määrittelee lääkäri
joka määrää annettavaksi unilääkettä illalla. Hän ei siis esitä, että unilääke pitää ottaa lounaan yhteydessä, vaikka potilas inttää, että unijakso alkaa silloin. Potilaasta on tarkoitus tulla yhteiskuntakelpoinen ja osa sitä realiteettiterapiaa on olla valveilla päivä, käydä silloin terapiassa, ja nukkua yöt rupattelematta hoitajille.
Ja ihan silloinkin lääketiede päätti, mikä on "normaalia".
Lääkkeillä ei voidan vaikuttaa ihmisen sisäsyntyiseen ja kemialliseen vuorokausirytmiin (melatoniini). Pakottamalla rytmiä johonkin muuhun, kuin mitä se on, saadaan vain sairaita ja yhteiskuntakelvottomia ihmisiä. Synnynnäistä vuorokausirytmiä (esim. viivästynyt unijakso) on lähes mahdotonta korjata lääkkeillä.
Homotkin pääsee eroon homoudestaan kastraatiolla.
moni potilas paranisi nopeammin. Sekä fyysisistä että psyykkisistä sairauksista. Ja niillä lopuillakin olisi parempi mieli.
Miten synnynnäisellä unirytmillä varustettu ihminen jonka unirytmi alkaa aamuyöllä ja päättyy päivällä tekee tässä yhteiskunnassa töitä?
Ei mitenkään jos ei hyväksy sitä että olisi parempi pyrkiä normaaliin unirytmiin eli siihen että yöllä nukutaan.
Miten synnynnäisellä unirytmillä varustettu ihminen jonka unirytmi alkaa aamuyöllä ja päättyy päivällä tekee tässä yhteiskunnassa töitä?
Ei mitenkään jos ei hyväksy sitä että olisi parempi pyrkiä normaaliin unirytmiin eli siihen että yöllä nukutaan.
- yöhoitajat
- radiotoimittaja
- freelancer (maalaaja, kirjailija, kääntäjä, arkkitehti, muotoilija, suunnittelija, piirtäjä, testaaja)
- koodaaja
- rekkakuski
- kahvilatyöntekijä
- siivoaja
- taksikuski
- lumenauraaja
- talonmies
- lehdenjakaja
- tutkija
Työnteko on todella helppoa. Työajat voi valita itse ammatinvalinnan kautta. Mutta koulu ja opiskelu oli vaikeaa. Koulu alkaa klo 8. Kuka tämänkin on keksinyt? Nyky-yhteiskunta ei ole enää riippuvainen valonmäärästä.
Kannattaa joskus valvoa yli puolen yön ja tutustua maailmaan yölläkin.
tuollaisen mankelin läpi olet mennyt ja yhä olet noin järjissäsi. Hatunnosto sinulle ja tsemppiä kaikessa mitä teet! - toinen paniikkihäiriötä sairastava
Kiitos
Miten synnynnäisellä unirytmillä varustettu ihminen jonka unirytmi alkaa aamuyöllä ja päättyy päivällä tekee tässä yhteiskunnassa töitä?
Ei mitenkään jos ei hyväksy sitä että olisi parempi pyrkiä normaaliin unirytmiin eli siihen että yöllä nukutaan.
Vaihda itse rytmisi vaikka 5 tuntia aikaisemmaksi, jos se kerran on helppoa.
On käsittämätöntä, että tuhansia ihmisiä pakotetaan elämään lääkkeiden avulla, jolloin elämä on yhtä ongelmaa. Tarvitset lääkettä nukahtamiseen, tarvitset lääkettä heräämiseen, tarvitset lääkettä hereillä pysymiseen, et saa koska juoda kahvia, teetä. Mitään, mikä vaikuttaa mihinkään. Et saa harrastaa seksiä tiettyyn aikaan, koska hormoni- ja muu sisäeritys vaikuttaa lääkkeisiin ja niiden vaikutukseen. Käytännössä elämä noiden jatkuvien lääkkeiden kanssa on samanlaista kuin ei elämää ollenkaan. Persoonallisuus muuttuu, työ on tuloksetonta.
Aika hassua, että et olen uni"häiriöistä" kuullut mitään, vaikka olet hoitaja. Tosin hoitajakin on monen sorttisia, esim. puistonhoitajia.
on ihan normaalia inhimillistä kohtaamista kahden ihmisen välillä. Siihen ei tarvita edes hoitajan koulutusta. Riitää, että sanoo: Tämä ei ole vaarallista. Kyllä sinä selviät tästä. Tuo menee ohi. Kaikki on hyvin. Olen tässä tukenasi.
Se ei ole mitään rupatteluseuraa eikä myöskään terapiaistunto. Nuo pienet lohduttavat sanat voi lausua, vaikka palkaksi ei saisi mitään rahaa. Ne voi lausua myös, vaikka palkka juoksisi koko ajan. Hoitajan ammatillisuuskaan ei estä lohduttamasta hädissään olevaa potilasta tuolla tavalla.
-ohis