Lue keskustelun säännöt.
Sh:t ja muut tietävät! Miksi psykiatrisella osastolla ei jutella öisin potilaiden kanssa?
02.01.2012 |
Kun näyttää hoitajia olevan paikalla niin kysäsenpäs. Jouduin erittäin vaikeiden ahdistus-ja paniikkioireiden takia psykiatriselle, akuutille osastolle pariksi viikoksi hoitoon. En tietenkään voinut öisinkään juuri nukkua, istuin, haahuilin, itkin ja panikoin. Kun oli oikein paha olla menin kansliaan ja pyysin että juttelisivat kanssasi = rauhoittelua koska se välillä auttoi. Jotkut hoitajat antoivat öisin katsoa jopa jääkiekkoa kun oli MM-kisat menossa ja juttelivat mutta suurin osa ei edes katsonut päin vaan istui koneella ja sanoi että yöllä ei ole tapana jutella ja pitää seuraa..joo, ymmärrän kyllä sen että yöllä pitäisi kaikkien nukkua ja päivärytmi on tärkeä ja näin mutta tuossa tilanteessa olin vasta tullut osastolle ja olin oikeasti aivan sekaisin ja hirveissä paniikkioireissa joihin annettiinkin diapamia suoraan nestemäisenä tarvittana ja tenoxia jne eli tilanne oli paha.
Kommentit (287)
kokeilepa ap.
Heh heh heh, hyvä vitsi. Luulet tosiaan etten ole alkeellisempia juttuja kokeillut? Minuako olisi kaksi viikkoa osastolla hoidettu ja alussa vielä suunniteltiin että jatkan sieltä osastolle joka on perehtynyt juuri paniikkioireisiin jos paperipussiin hengittely olisi auttanut? Osa teistä varmasti tarkoittaa hyvää mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa hoitajista jutteli yöllä, osa ei.
Kaikesta päätellen siitä juttelusta ei ollut mitään apua, koska hoitojakso oli noin pitkä. Ja mitä tekivät osaston muut noin 11 potilasta, laukkasivat pitkin yötä käytävillä vai kaikista akuuteista kriiseistään jne. huolimatta yrittivät edes nukkua? Melkoista hulinaa kun ottaa huomioon, että kaikessa sairaalahoidossa lääkityksellä on tärkeä osuus. Kipuihinsa saa kipulääkettä, unettomuuteen unilääkettä. Ihan heti se kipulääke ei tehoa, mutta kun malttaa odottaa, tulee helpotus. Sama pätee nukahtamislääkkeisiin eli miksi ap ei kuunnellut hoitajien ohjeita pysyä vuoteessa odottamassa unta ja helpotusta vaan lietoi itseään lisää?
Tai miksi ap ei soittanut yksityiselle terapeutille? Varmasti löytyy joku, joka keskiyöllä juttelee diipadaapaa siitä ilosta, että ap ei halua nukkua.
haastatelkaa potilaita, hoitajia ja lääkäreitä. Selvittäkää, mikä on totuus tässä asiassa. Tuokaa esille erilaisia näkökulmia.
jos jollakin on ollut psyykkisiä ongelmia, on kätevää kumota kaikki hänen argumenttinsa vetoamalla hänen sairaushistoriaansa. Ap on esittänyt aivan aiheellisen kysymyksen: Miksi pahassa paniikkikohtauksessa olevaa potilasta ei voida yrittää rauhoitella keskustelemalla. Paniikkikohtaus ei ole oma valinta. Autonominen hermosto ei ole tahdonalainen. Suosittelen kaikkia täällä kirjoittavia perehtymään siihen, mitä on paniikkihäiriö ja paniikkikohtaus ja mitä se ei ole.
Kyllä, juuri näin. Suosittelisin myös näitä ns. koulutettuja ammattilaisia hiukan kertaamaan aihetta. Ette voi oikeasti olla niin pihalla, että kuvittelette paniikkikohtauksessa olevan voivan mennä tuosta noin vaan nukkumaan kun kerran "kuuluu nukkua". Ap:lla oli hätä; häntä ahdisti, hän ei _pystynyt_ olla paikallaan, hän ei _pystynyt_ nukkua, hän olisi tarvinnut apua. Nyt hänen täysin pätevät argumenttinsa kumotaan sillä perusteella, että häntä syytetään psykoottiseksi tai narsistiksi tai muuten vaan pompottelevaksi, vaikka näihin ei ole todellista perustetta.
ehdottomasti pitänyt laittaa. Hän ei pytynyt olemaan paikallaan, hän ei pystynyt nukkumaan => paras apu olisi ollut lepositeet, jolloin hän olsii voinut kokea olevansa turvassa. Harmi, että niiden käyttöä ei nykyisin suosita.
joten se olisi ollut perusteetonta vapaudenriistoa.
siksi lepositeet olisi ollut täysin oikea ratkaisu.
[ ehdottomasti pitänyt laittaa. Hän ei pytynyt olemaan paikallaan, hän ei pystynyt nukkumaan => paras apu olisi ollut lepositeet, jolloin hän olsii voinut kokea olevansa turvassa. Harmi, että niiden käyttöä ei nykyisin suosita.
Ihan järkyttävää jos jonkun mielestä ahdistunut potilas pitää laittaa lepositeisiin...karmeaa. Kyllä tuolla lepositeitä käytettiin, syitä en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap olisi puhunut vaikkapa omaisensa kokemuksesta, niin häntä itseään tuskin olisi tekstiensä perusteella analysoitu epätasapainoiseksi ja hänen ajatuksiaan mitätöity. Mutta jos kerrankin olet erehtynyt tasapainosta suistumaan, niin se on oiva lyömäase jatkossa -jopa hoitsuille näköjään.
miksi ap ei kuunnellut hoitajien ohjeita pysyä vuoteessa odottamassa unta ja helpotusta vaan lietoi itseään lisää?
johon hänelle annettu lääkehoito ei ollut riittävää. Eikö se nyt jo tullut selväksi?
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haastatelkaa potilaita, hoitajia ja lääkäreitä. Selvittäkää, mikä on totuus tässä asiassa. Tuokaa esille erilaisia näkökulmia.
Hyvä idea! Oikeasti, toivottavasti joku fiksu ja objektiivinen toimittaja ottaisi tästä jutunaiheen.
[ ehdottomasti pitänyt laittaa. Hän ei pytynyt olemaan paikallaan, hän ei pystynyt nukkumaan => paras apu olisi ollut lepositeet, jolloin hän olsii voinut kokea olevansa turvassa. Harmi, että niiden käyttöä ei nykyisin suosita.
Ihan järkyttävää jos jonkun mielestä ahdistunut potilas pitää laittaa lepositeisiin...karmeaa. Kyllä tuolla lepositeitä käytettiin, syitä en tiedä.
ahdistuneelle lisää ahdistuksen aihetta. huh.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka ikisellä ammattialallla työskentelee ihmisiä jotka eivät alalleen sovellu syystä tai toisesta.
Kuten tämä koko keskustelu osoittaa niin kusipäitäkin on valitettavasti olemassa.
Turhaan jankkaat kusipäiden kanssa. Eivät he ymmärrä, eivätkä haluakaan ymmärtää vaan nauttivat siitä että saavat pahoitettua jonkun mielen.
Hoitajien on pidettävä tietty etäisyys potilaisiin. Pitkään yöllä jutellessa raja voisi ylittyä helposti. He eivät myöskään ole lääkäreitä, joten eivät voi terapoida sinua.
Mutta raha heille kelpaa. Se on kaunista. Raha on rakkaus. Potilas on maksava asiakas.
Raha. Rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osa hoitajista jutteli yöllä, osa ei.
Kaikesta päätellen siitä juttelusta ei ollut mitään apua, koska hoitojakso oli noin pitkä. Ja mitä tekivät osaston muut noin 11 potilasta, laukkasivat pitkin yötä käytävillä vai kaikista akuuteista kriiseistään jne. huolimatta yrittivät edes nukkua? Melkoista hulinaa kun ottaa huomioon, että kaikessa sairaalahoidossa lääkityksellä on tärkeä osuus. Kipuihinsa saa kipulääkettä, unettomuuteen unilääkettä. Ihan heti se kipulääke ei tehoa, mutta kun malttaa odottaa, tulee helpotus. Sama pätee nukahtamislääkkeisiin eli miksi ap ei kuunnellut hoitajien ohjeita pysyä vuoteessa odottamassa unta ja helpotusta vaan lietoi itseään lisää?
Tai miksi ap ei soittanut yksityiselle terapeutille? Varmasti löytyy joku, joka keskiyöllä juttelee diipadaapaa siitä
ilosta, että ap ei halua nukkua.
En ole ap, mutta ihmettelen silti tätä joidenkin kirjoittajien ilkeyttä. Ihan tarkoituksellisesti vääristellään... Ap "vastustaa hoitoa" tai "ei halua nukkua". Onhan tässä tullut jo moneen kertaa selviteltyä, että ap olisi halunnut nukkua jos olisi pystynyt, ja hän nimenomaan halusi hoitoa, pyysi apua, kun selkeästikään annettava lääkitys ei ollut tehonnut.
osa hoitajista jutteli yöllä, osa ei. Kaikesta päätellen siitä juttelusta ei ollut mitään apua, koska hoitojakso oli noin pitkä. Ja mitä tekivät osaston muut noin 11 potilasta, laukkasivat pitkin yötä käytävillä vai kaikista akuuteista kriiseistään jne. huolimatta yrittivät edes nukkua? Melkoista hulinaa kun ottaa huomioon, että kaikessa sairaalahoidossa lääkityksellä on tärkeä osuus. Kipuihinsa saa kipulääkettä, unettomuuteen unilääkettä. Ihan heti se kipulääke ei tehoa, mutta kun malttaa odottaa, tulee helpotus. Sama pätee nukahtamislääkkeisiin eli miksi ap ei kuunnellut hoitajien ohjeita pysyä vuoteessa odottamassa unta ja helpotusta vaan lietoi itseään lisää? Tai miksi ap ei soittanut yksityiselle terapeutille? Varmasti löytyy joku, joka keskiyöllä juttelee diipadaapaa siitä ilosta, että ap ei halua nukkua.
Kyllä siitä juttelusta toisinaan oli apua. Tuon kahden viikon aikana kävin liki main joka päivä kotona ja lopulta olin viikonlopun kotihoidossa eli kyllä tilanne parani koko ajan. Tuli toki takapakkeja, mutta se karmiva, jatkuva ahdistus alkoi helpottaa pikku hiljaa muutamien päivien jälkeen niin ettei se ollut enää 24/7. Miksi? No siksi etten PYSTYNYT nukkumaan. Olin niin vaikeasti ahdistunut etten pystynyt nukkumaan, en pystynyt istumaan, en pystynyt olemaan aloillani. Totta helvetissä mä olisin halunnut nukkua, jessus mitä potaskaa etten olisi halunnut. Minä olisin halunnut olla kotona nukkumassa rakkaiden kanssa mutta se oli mahdotonta tuossa tilanteessa. Eipä tullut yksityiset terapeutit mieleen ja kyllä oletin että sairaalassa hoitajat on sitä varten että heiltä saa apua. Minkä takia niitä diipadaapakeskusteluja järjestettiin päivällä jos ne oli diipadaapaa? Minkä takia verenpaine nousi helvettiin asti ja miksi sydänkäyrä oli poikkeava jos vaan kiusatakseni hoitajia olin osastolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka ikisellä ammattialallla työskentelee ihmisiä jotka eivät alalleen sovellu syystä tai toisesta. Kuten tämä koko keskustelu osoittaa niin kusipäitäkin on valitettavasti olemassa. Turhaan jankkaat kusipäiden kanssa. Eivät he ymmärrä, eivätkä haluakaan ymmärtää vaan nauttivat siitä että saavat pahoitettua jonkun mielen.
Totta, ihan turhaan...en tiedä itsekään miksi. Kyllä mä silti elättelen toiveita että tässä ketjussa ei oikeita hoitajia olisi vaikka se varmaan turha toive onkin (??)
sairaudesta tietämättömille valottaa sen verran, että paniikkihäiriöstä kärsivä ei tieten tahtoen "lietso" itseään paniikkiin. Hänen autonominen hermostonsa toimii ylikierroksilla ja se ei ole tahdonalainen. Paniikkihäiriöistä kärsivää henkilöä voisi verrata vaikkapa autoo, jossa on liian heikkotehoinen jäähdytin. Paniikkihäiriöstä kärsivä haluaisi olla samanlainen kuin muut ja haluaisi toimia rauhallisesti. Hän monesti pelkää sitä, mitä muut ajattelevat, jos he huomaavat paniikkioireet. Paniikkihäiriöstä kärsivä haluaa mahdollisuuksien mukaan salata oireensa. Mistään itsensä lietsomisesta ei ole siis kyse. Joka sellaista väittää, ei tunne kyseistä sairautta.
Vasta sitten kun paniikkikohtaus on jo päällä, potilas kykenee ottamaan mukaan tahdonalaisen toiminnan ja alkaa rauhoittelemaan itseään mm. sisäisellä puheella. Aina se ei kuitenkaan onnistu, jos verenkierrossa on jo valtava määrä adrenaliinia ja pulssi hankkaa lähes kahtasataa. Silloin olisi ihan fiksua, että läähehoidon lisäksi joku rauhallinen ja ymmärtävä ihminen olisi lähellä kertomassa, että ei tässä mitään hätää ole. Kyllä tästä selvitään ja tämä menee ohi. Se olisi inhimillistä.
osa hoitajista jutteli yöllä, osa ei. Kaikesta päätellen siitä juttelusta ei ollut mitään apua, koska hoitojakso oli noin pitkä. Ja mitä tekivät osaston muut noin 11 potilasta, laukkasivat pitkin yötä käytävillä vai kaikista akuuteista kriiseistään jne. huolimatta yrittivät edes nukkua? Melkoista hulinaa kun ottaa huomioon, että kaikessa sairaalahoidossa lääkityksellä on tärkeä osuus. Kipuihinsa saa kipulääkettä, unettomuuteen unilääkettä. Ihan heti se kipulääke ei tehoa, mutta kun malttaa odottaa, tulee helpotus. Sama pätee nukahtamislääkkeisiin eli miksi ap ei kuunnellut hoitajien ohjeita pysyä vuoteessa odottamassa unta ja helpotusta vaan lietoi itseään lisää? Tai miksi ap ei soittanut yksityiselle terapeutille? Varmasti löytyy joku, joka keskiyöllä juttelee diipadaapaa siitä ilosta, että ap ei halua nukkua.
Kyllä siitä juttelusta toisinaan oli apua. Tuon kahden viikon aikana kävin liki main joka päivä kotona ja lopulta olin viikonlopun kotihoidossa eli kyllä tilanne parani koko ajan. Tuli toki takapakkeja, mutta se karmiva, jatkuva ahdistus alkoi helpottaa pikku hiljaa muutamien päivien jälkeen niin ettei se ollut enää 24/7. Miksi? No siksi etten PYSTYNYT nukkumaan. Olin niin vaikeasti ahdistunut etten pystynyt nukkumaan, en pystynyt istumaan, en pystynyt olemaan aloillani. Totta helvetissä mä olisin halunnut nukkua, jessus mitä potaskaa etten olisi halunnut. Minä olisin halunnut olla kotona nukkumassa rakkaiden kanssa mutta se oli mahdotonta tuossa tilanteessa. Eipä tullut yksityiset terapeutit mieleen ja kyllä oletin että sairaalassa hoitajat on sitä varten että heiltä saa apua. Minkä takia niitä diipadaapakeskusteluja järjestettiin päivällä jos ne oli diipadaapaa? Minkä takia verenpaine nousi helvettiin asti ja miksi sydänkäyrä oli poikkeava jos vaan kiusatakseni hoitajia olin osastolla?
osastolla keskusteluapua? Nyt ymmärrän, miksi piti yötä myöten rupatteluseuraa hakea: menit kotiin päivällä, koska siellä oli kivampaa kuin osastolla ja palasit yöksi. Et suinkaan nukkumaan vaan terapiakeskusteluihin.
Aina välillä käy mielessä, mihin kaikkeen sitä verorahoja käytetään, mutta näköjään sitä voi noinkin kuitata yhteiskunnalta omansa pois eli menemällä päiväksi kotiin pitämään omaa kivaa ja palaamalla ahdistuneena osastolle illalla.
että tutkimme sinut sitten päivällä, mene nyt vain nukkumaan.
Akuutti hätä on akuutti hätä ja siihen pitää reagoida. Paniikkihäiriö on sairaus, jossa on voimakkaita fysiologisia oireita. Myös se voi olla akuutti hätätilanne. Joka tapauksessa potilas kokee sen akuutiksi hätätilanteeksi. Jos ympäristö kieltäytyy kuulemasta potilaan hätää, se vaikeuttaa potilaan paranemista ja potilaalle helposti kehittyy paniikkikohtauksia vastaavissa tilanteissa; tilanteissa joissa hänen hätäänsä ei reagoitu. Silloinhan hän kokee olevansa täydellisen avuton. Jos potilas kokee, että hänen sairauteensa reagoidaan ja hän saa tarvitsemansa avun, jännittyneisyys tilanteissa voi lieventyä ja paniikkikohtauksien todennäköisyys noissa tilanteissa vähenee.
ja yöksi tuli sairaalaan hoitajien kanssa juttelemaan. Eikö meille kaikille olisi ollut halvempi vaihtoehto, että ap olisi ollut koko ajan kotona? Jos oireina oli kävely ja halu jutella, niin kyllä niille olisi oikeampi paikka oma koti tai lähipiiri, jos kerran osastolta tarjottu hoito eli lääkitys ei kelvannut. Nuokin hoitovuorokaudet maksoi meille muille useita satasia eikä niistä mitään hyötyä ollut. Paljon halvempaa olisi ollut antaa joka päivä 45 min keskusteluaika terapeutin kanssa.
että aikuiset ihmiset voisivat keskustella asioista normaalisti.
On pakko sanoa vastaan vain sen huvin vuoksi että niin voi tehdä ja on pakko ilkeillä kun ei tarvitse välittää yhtään toisen tunteista.
Olen tosin itse törmännyt näihin kusipäihin live-elämässä kuin mitä tässä keskustelussa on käynyt vilahtelemassa.
Minutkin on leimattu vaikka minkä sortin "hulluksi" vaikka kärsinkin vain ahdistuneisuushäiriöstä. Hullu tai ei niin eiköhän meistä jokainen ole ihminen silti?
Aatella että sitä muutenkin riistetään totaalisesti vapaus niiltä vaikeimmilta potilailta kun taas vangit pääsevät ulkoilemaan
...
Joka ikisellä ammattialallla työskentelee ihmisiä jotka eivät alalleen sovellu syystä tai toisesta. Kuten tämä koko keskustelu osoittaa niin kusipäitäkin on valitettavasti olemassa. Turhaan jankkaat kusipäiden kanssa. Eivät he ymmärrä, eivätkä haluakaan ymmärtää vaan nauttivat siitä että saavat pahoitettua jonkun mielen.
Totta, ihan turhaan...en tiedä itsekään miksi. Kyllä mä silti elättelen toiveita että tässä ketjussa ei oikeita hoitajia olisi vaikka se varmaan turha toive onkin (??)
joten se olisi ollut perusteetonta vapaudenriistoa.