Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ja vauvan nimi
22.12.2011 |
Meinasin laittaa otsikoksi Anoppiongelma, mutta on täysin mahdollista, että minä olen tässä ihmissuhteessa se ongelma. En todellakaan ole varma. Tiedän, että av-palstalla luultavasti teilataan sekä minut että anoppi, mutta olen valmis ottamaan sen riskin, koska vastausten joukosta löytyy toivottavasti myös ihan oikeasti ajatuksia herättäviä.
Lähtökohta tilanteessamme on se, että meillä on ollut varsin hyvät välit aiemmin. Olen ollut mieheni kanssa kaksitoista vuotta naimisissa ja anopin kanssa ei ole tullut minkäänlaisia kahnauksia. Välillä toki jotain pientä, niin kuin kenen tahansa ihmisen kanssa, mutta ei siis mitään suurempia. Pidän anopistani, mutta hän on sen verran vauhdikas (ja vähän hössöttävä) että viikko mökillä on kerralla ihan riittävä määrä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Asumme onneksi melko lähekkäin, joten tapaamme melko usein eikä liian pitkästi.
Nyt olen raskaana ja tiedämme, että odotan tyttöä. Olemme valinneet tytölle jo nimen ja kutsumme häntä sillä nimellä. Olemme tämän myös anopille kertoneet. Siis sanoneet, että vauvan nimi on "Liisa" (nimi muutettu :-). Tästä huolimatta anoppi nimittää vauvaa milloin milläkin nimellä, esim. "Onkos se Sofia Amanda potkinut kovasti?" "Sitten kun se Josefiina menee kouluun, niin..." jne. Tähän asti olen rauhallisesti korjannut aina anopin sanoessa nimen Liisaksi, enkä kiinnittänyt mitään huomiota asiaan muuten. Yleensä anoppi vastaa korjaukseeni esim. että olisi se Siirikin ihan hyvä nimi. Siis joku vielä ihan muu nimi. Aluksi ajattelin, että kyseessä on vain anopin huumori. Jos appiukko on noissa tilanteissa paikalla, hän yrittää hyssytellä anoppia, että älä nyt viitsi.
Nyt tätä on jatkunut jo yli kuukauden, eikä tilanne ole muuttunut miksikään. Viikko sitten olimme anoppilassa iltakahvilla ja anoppi kysyi, että minkähän ikäisenä te sitten sen Reetta Marjaanan uskallatte tuoda meille hoitoon, ja minä vastasin hilpeästi, että ainakin teidän pitää oppia lapsen nimi ensin. Ilmeisesti anoppi loukkaantui, koska ei ole sen jälkeen vastannut tekstiviestiini (jossa kerroin että ylimääräisessä ultrassa oli kaikki hyvin, ei siis varsinaisesti tarvinnutkaan vastausta) eikä soittanut minulle sopiakseen jouluaaton ohjelmasta, vaan miehelleni. Yleensä hän sopii kaikki aikatauluasiat nimenomaan minun kanssani, koska mieheltä tuntuu katoavan muistista kaikki sovitut ajat heti puhelun loppuessa.
Minusta tuntuu ikävältä ja loukkaavaltakin tämä anopin nimittely. Jos olemme valinneet lapsellemme mielestämme sen parhaan mahdollisen nimen, miksi anoppi ei voi kutsua tyttöä sillä nimellä? Ymmärrän oikein hyvin, että kyse voi olla vain siitä, että osin hormonihuuruissani ylireagoin asiaan, jolla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Silti minulla on paha mieli tästä asiasta. Ja näen, että se häiritsee myös miestäni. Yritän suhtautua asiaan rauhallisesti, sillä en halua tuottaa miehelleni lisää pahaa mieltä näyttämällä omaani, enkä halua lietsoa riitaa anopin kanssa.
Mutta niin, paha mieli mulla on, enkä tiedä onko se oikeutettua vai ei. Kunhan nyt avauduin teille.
Kommentit (70)
että jostain syystä pikkuasia on nyt alkanut sinua ärsyttämään. Toki, kun olette jo todellakin päättäneet, että lapsesta tulee Liisa, niin tuntuu loukkaavalta, kun anoppi ei sitä tajua. Anopille kuitenkin nimi on oikeampi varmaan ristiäisten/nimenannon jälkeen ja siihen asti kaikki on mahdollista. Mitäpä tuota enempää selittelemään, kun osaat varmaan itsekin ajatella asian.
Suosittelisin siis kuitenkin olemaan töksäyttelemättä rumasti, vaikka anoppi kymmentä muuta nimivaihtoehtoa ehdotteleekin. Antaa tulevan mummon hössöttää, kun ei mistään vakavasta ole kyse:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin sen,ettei nimeä saa ikinä paljastaa ennen virallista nimenantoa...
Jatka vaan anopin korjaamista aina,kun hän käyttää väärää nimeä "ei,hänen nimekseen tulee Liisa emmekä keskustele asiasta ulkopuolisten kanssa". Piste.
tietysti, mutta en ikinä olisi sanonut lapsen tulevaa nimeä etukäteen kenellekään
sitten kun kuulee sen papin tai muun nimen antavan tahon suusta, niin sen jälkeen on urputukset turhia
Ei kuulosta kovin vakavalta. Vanha kansa on tottunut siihen, että nimi annetaan vasta ristiäisissä. Nykyisin taas nimen saa paljastaa jo ennen ristiäisiä, eivätkä ne ristiäisetkään ole enää pakollisia. Kunhan nimi on oikeasti virallistettu, anoppikin varmaan uskoo.
vaan tuntuu että vauvan nimeä ei kannata päättää noin vakavasti vielä ennen kuin se vauva syntyy... mitä jos se ei näytä yhtään Liisalta?
Tää nyt oli vaan mun mielipide.
Älä jankkaa anopille nimestä mitään anna sen sanoa vauvaa miksi haluaa... risitäisten jälkeen sekin tietää mikä vauvan nimi on.
Meillä vauvaa sanottiin ennen ristiäisiä Velho Uolevi Sammakkopossuksi. Mitä sen on väliä millä nimellä sitä tässä vaiheessa kutsuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna AP anopin kutsua sikiötänne ihan millä (lempi)nimellä tahtoo. Tehän sen oikean ja lopullisen nimen sitten isän kanssa päätätte! Ja saattepahan vauvakirjaan mukavan lauseen, kun kerrotte, että mummo kutsui sinua odotusaikana "Xxxx Xxxxxx":ksi.
Aikuinen vauvanne voi sitten 20 vuoden päästä naureskella mummelin höppänyydellä täysin rinnoin...
Musta tuo on lähinnä huvittavaa, jopa hellyttävääkin! Älä suotta mene korjailemaan mummelin sanomisia. Eiköhän se mummi kutsu vauvelia sitten kasteen jälkeen sillä oikealla nimellä.
ainakin sen,ettei nimeä saa ikinä paljastaa ennen virallista nimenantoa...
Jatka vaan anopin korjaamista aina,kun hän käyttää väärää nimeä "ei,hänen nimekseen tulee Liisa emmekä keskustele asiasta ulkopuolisten kanssa". Piste.
mitä sillä nyt niin väliä on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta en tiedä, kehtaisinko siitä sanoa sen enempää mitä itsekin tokaisit että täytyy heidän se nimi ainakin ensin opetella..
Kannattaa ehkä sanoa anopille suoraan, että kun kerran olette jo nimen päättäneet, niin se, että anoppi kutsuu lasta milloin milläkin nimellä, loukkaa teitä ja saa teidät ajattelemaan, että anoppi ei ehkä pidä nimestä. Eikä sellainen tunnu kivalta.
Ymmärrän hyvin että on paha mieli, anoppi on asiaton. Kuuluttaisin kuitenkin ymmärrystä ja armoa anoppia kohtaan tässä. Onko kyseessä peräti ensimmäinen lapsenlapsi? Anopilla on lähtenyt mopo käsistä, hän ei pysty pidättelemään itseään kun ei pidä teidän valitsemastanne nimestä - mutta on kuitenkin (hänen kunniakseen sanottava) onnistunut siinä ettei ole suoraan arvostellut sitä. Selän takana on varmasti puhunu sydämensä kyllyydestä, kun appi tuolla lailla "älä ny viitti" kommentoi. Hän on saanut kuulla!
Voit varautua siihen, että näitä kipupisteitä tulee lisää lapsen syntymän myötä, mutta nimiasia kyllä ratkeaa sitten kun nimi on virallinen eikä sitä voi enää muuttaa.
Onnistuisiko ottaa asia suoraan puheeksi? Sanoisit, että olet huomannut että hän ei taida tykätä siitä että te olette jo päättäneet vauvan nimen etukäteen (sinun ei tarvitse sanoa ääneen, että vaikuttaa siltä että hän ei pidä nimestä). Katso mitä hän sanoo. Jos kieltää, niin voit kysyä suoraan että miksi hän sitten ei käytä sitä valittua nimeä vaan keksii aina muita. Jos väittää, että ihan vain huvikseen tai huumorilla niin voit selittää että "hyvä että tuli selvitettyä kun minä olen luullut että sinua harmittaa.... mutta tiedätkö minua se vähän harmittaa, ihan kuin arvostelisit meidän päätöstä vaikekt varmana tarkoita sitä".
Tai jos hän suoraan myöntää, että ei pidä nimestä tai siitä että se on jo päätetty, niin voit sanoa ihan vilpittömästi että olet pahoillasi että hän on tästä eri mieltä ja ymmärrät että se varmaan harmittaa häntä, mutta te olette nyt ihan vakaasti tehneet päätöksenne ja teidän asiahan se on, ja olisi kiva jos päästäisiin siitä yli ja eteenpäin.
Niin. Olet varmaan hormonihuuruissasi hiukan, silloin nämä ihmissuhdeloukkaantumiset ja arvostelut ottaa vielä tavallistakin raskaammin... luonnollista! Me tarvitsemme yhteisömme tukea ja hoivaa ja arvostusta raskaana ollessa ja pienen vauvan äitinä enemmän kuin pitkään aikaan (lapsuuden jälkeen).
On ihan hyvä että olet huolissasi anoppisuhteesta, onhan se tärkeä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsi voi näyttää ihan eriltä kuin millä nimellä nyt sitä kutsutte. Eli pitäkää ovet avoinna sen nimen suhteen. Minullekin oli nimi päätettynä mutta äiti tajusi heti kun minut näki ettei sitä nimeä minulle vaan tämä mikä minulla nyt on. :) Aika yleistä käsittääkseni..
Minä ymmärrän sinua hyvin.
Minua on aina neljän lapsemme kohdalla ärsyttänyt kun monet sukulaiset on tyrkyttäneet nimi ehdotuksiaan.
Esikoinen kun syntyi niin minun vanhempani kutsuivat häntä pikku Villeksi. Nimeä meillä ei vielä ollut mutta ärsytti koska Ville ei ollut lähelläkään minun nimi ajatuksia. Siskoni pettyi kovasti kun lapsellemme annettiin nimeksi Petteri (muutettu).
Rodrico olisi kuulemma ollut paljon parempi. Oivoi....
Nyt neljännen kohdalla tuli perheeseen kolmas poika ja miehen sisko ehdotteli Ilmaria tms kun se kulkee heidän suvussaan. Tokasin, että ei ikimaailmassa kun teidän suvusta on jo sukunimi ja se riittää. Meillä on nimittäin ekan kohdalla tapeltu sukunimestä ja mies voitti sen skaban ja sovimme, että minä yksin päätän lasten etunimet ja näin olen myös tehnyt.
Nimi asiat on herkkiä ja henkilökohtaisia. Mielestäni kenelläkään ei ole oikeutta yrittää ohjailla lapsen nimen suhteen. Siitä päättää vanhempi/vanhemmat. Eriasia on jos kysytään vaikka isovanhemmilta, että onko suvussa edesmenneillä sukulaisilla kivoja nimiä joita voisi ehkä harkita.
Tosin jos mietin että olisin anoppi ja joku pojistani olisi saamassa lapsen ja meinaisivat lapselle antaa jonkun ihan älyttömän Ihana Mansikka Unelma nimen niin luultavasti suorapuheisena sanoisin nimestäni mielipiteen. Mutta jos nyt ihan normaali nimi kyseessä niin tuskin sanoisin mitään vaikka nimi ei mieleeni olisikaan.
Tsemppiä. Pitäkää ristiäiset pian syntymän jälkeen niin sen jälkeen yleensä se valitus ja ehdottelu loppuu. Meillä on pidetty esikoisen jälkeen kaikkien lasten ristiäiset niin pian kuin mahdollista juuri sen takia, että ne on sitten ohi ja ei tarvitse siitä nimestä keskustella sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näytä että sinä olet aikuinen. Minun vanhempani tekivät - vanhuuttaan, naiviuttaan, tyhmyyttään - vähän samalla lailla. Lapseni nimi ei miellyttänyt. So? Kyse on sinun Liisastasi! Sinun ja miehesi.
Minä sanoin vanhemmilleni, että "Pekan" tuon teille näytille, mutta jos kutsutte sitä "Matiksi" edelleenkin itsepäisesti emme näe.
Pyysivät anteeksi.
Voit myös sanoa miehellesi, että on mies ja sanoo äidilleen, että tyttö on "Liisa", eikä mikään "Hilppa".
itsestäni olisi hassua kutsua vauvaa etukäteen oikealla nimellä, varsinkin ennen syntymää. Ehkä anoppi siksi puhelee eri nimillä, en kyllä käsitä miksi tuosta pitäisi loukkaantua? Sitten on syytä jos anoppi jatkaa tuota ristiäisten jälkeenkin :)
Sinun kommenttisi nimen oppimisesta oli hieman tökerö, ei ihme että anoppi loukkaantui.
Otahan nyt iisisti, monet ovat taikauskoisia ja uskovat, että nimen käyttö ennen ristiäisiä tuo huonoa onnea, ehkä siksi anoppi ei sitä halua sanoa? (eikö yksi uskomus ole, että vauva ei koskaan näe ristiäisiään jos nimeä käyttää sitä ennen?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänkin päätti varsin varhaisessa vaiheessa, että tyttönsä nimeksi tulee Elina. Työnimenä oli sitten Ellu ja meille kaikille tehtiin selväksi, että Ellu se lapsi on eikä mikään Siiri tai Liisa.
Kaksi tuntia ennen ristiäisten alkua käly tajusi, että Ellu Piirosen lempinimeksi voi koulussa tulla Pi....Eeronen.
Tytöstä tuli sitten Kaisa.
yrittää edelleen tyrkyttää omia nimiään. Lopettaa vasta ristiäisten jälkeen. Mulla on kokemukset jo kolmesta.
Mun mieskin sanoi äidilleen useammankin kerran, että vanhemmat päättävät lapsen nimen ei isovanhemmat.
saattepahan vauvakirjaan mukavan lauseen, kun kerrotte, että mummo kutsui sinua odotusaikana "Xxxx Xxxxxx":ksi.
Aikuinen vauvanne voi sitten 20 vuoden päästä naureskella mummelin höppänyydellä täysin rinnoin...
Samaa mieltä kuin ylläoleva. Mitä väliä sillä on, mitä lempinimeä anoppi vauvelista tässä vaiheessa käyttää? Oletkohan nyt liian herkkänahkainen?! Anna hyvä ihminen anopin kutsua vauvaa vaikka Kerttu Kyllikiksi, eihän se mikään lopullinen nimi ole. Lapsellista niuhotusta koko juttu.
Ja tästä eteenpäin en huomioisi raskauttasi lainkaan vaan muistelisin, miten sillä ja silläkin kävi lopulta huonosti raskaudessaan tai synnytyksessä.
Anoppi ei varmaan ole tajunnut, että olet ihan tosissasi päättänyt lapsen nimen jo nyt raskausaikana ja haluat että häntä kutsutaan siksi. Moinen ei nimittäin taida olla kovin yleinen tapa, ainakaan mä en ole koskaan aiemmin kuullut...
Mä antaisin asian olla. Eiköhän anoppikin siitä ajan kanssa rauhoitu, jos nyt on kovin pahasti loukkaantunutkaan.
Mä lähtisin siitä, että anoppi on joka tapauksessa kiinnostunut susta, voinnistasi ja lapsenlapsestaan ja se riittää. En mä tosin noita hoitoehdotuksia oikein tajua, kun mun lapset on olleet hoidossa ekan kerran vasta yli vuoden vanhoina.
Ei kysele vointia, ei katsele ultrakuvia, ei tyrkytä apuaan. Oppi ensimmäisen lapsenlapsen odotusaikana, että sanoi mitä tahansa, on se aina väärin.
Raskaanaoleva miniä osaa suuttua puolikkaasta sanasta tai jopa siitä, että ryhtyy muistelemaan omia hauskoja nimenmiettimisaikojaan. Aika nopeasti tulee sivallus, että minä en sinun käyttämättä jättämiäsi nimiä huoli, vaikka niin ei olisi tarkoittanutkaan.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko ihan vakavissanne sanoneet anopille, että lapsen nimeksi tulee Liisa? Vai voiko anoppi kuvitella sen oleven vain työnimi?
Jos vielä ristiäiseten jälkeen kutsuu vauvaa muulla kuin omalla nimellään, tai jollain hellittelynimellä (söpöläinen kelpaa hellittelyyn, muttei Siiri), niin sitten saat loukkaantua.