Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ja vauvan nimi
22.12.2011 |
Meinasin laittaa otsikoksi Anoppiongelma, mutta on täysin mahdollista, että minä olen tässä ihmissuhteessa se ongelma. En todellakaan ole varma. Tiedän, että av-palstalla luultavasti teilataan sekä minut että anoppi, mutta olen valmis ottamaan sen riskin, koska vastausten joukosta löytyy toivottavasti myös ihan oikeasti ajatuksia herättäviä.
Lähtökohta tilanteessamme on se, että meillä on ollut varsin hyvät välit aiemmin. Olen ollut mieheni kanssa kaksitoista vuotta naimisissa ja anopin kanssa ei ole tullut minkäänlaisia kahnauksia. Välillä toki jotain pientä, niin kuin kenen tahansa ihmisen kanssa, mutta ei siis mitään suurempia. Pidän anopistani, mutta hän on sen verran vauhdikas (ja vähän hössöttävä) että viikko mökillä on kerralla ihan riittävä määrä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Asumme onneksi melko lähekkäin, joten tapaamme melko usein eikä liian pitkästi.
Nyt olen raskaana ja tiedämme, että odotan tyttöä. Olemme valinneet tytölle jo nimen ja kutsumme häntä sillä nimellä. Olemme tämän myös anopille kertoneet. Siis sanoneet, että vauvan nimi on "Liisa" (nimi muutettu :-). Tästä huolimatta anoppi nimittää vauvaa milloin milläkin nimellä, esim. "Onkos se Sofia Amanda potkinut kovasti?" "Sitten kun se Josefiina menee kouluun, niin..." jne. Tähän asti olen rauhallisesti korjannut aina anopin sanoessa nimen Liisaksi, enkä kiinnittänyt mitään huomiota asiaan muuten. Yleensä anoppi vastaa korjaukseeni esim. että olisi se Siirikin ihan hyvä nimi. Siis joku vielä ihan muu nimi. Aluksi ajattelin, että kyseessä on vain anopin huumori. Jos appiukko on noissa tilanteissa paikalla, hän yrittää hyssytellä anoppia, että älä nyt viitsi.
Nyt tätä on jatkunut jo yli kuukauden, eikä tilanne ole muuttunut miksikään. Viikko sitten olimme anoppilassa iltakahvilla ja anoppi kysyi, että minkähän ikäisenä te sitten sen Reetta Marjaanan uskallatte tuoda meille hoitoon, ja minä vastasin hilpeästi, että ainakin teidän pitää oppia lapsen nimi ensin. Ilmeisesti anoppi loukkaantui, koska ei ole sen jälkeen vastannut tekstiviestiini (jossa kerroin että ylimääräisessä ultrassa oli kaikki hyvin, ei siis varsinaisesti tarvinnutkaan vastausta) eikä soittanut minulle sopiakseen jouluaaton ohjelmasta, vaan miehelleni. Yleensä hän sopii kaikki aikatauluasiat nimenomaan minun kanssani, koska mieheltä tuntuu katoavan muistista kaikki sovitut ajat heti puhelun loppuessa.
Minusta tuntuu ikävältä ja loukkaavaltakin tämä anopin nimittely. Jos olemme valinneet lapsellemme mielestämme sen parhaan mahdollisen nimen, miksi anoppi ei voi kutsua tyttöä sillä nimellä? Ymmärrän oikein hyvin, että kyse voi olla vain siitä, että osin hormonihuuruissani ylireagoin asiaan, jolla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Silti minulla on paha mieli tästä asiasta. Ja näen, että se häiritsee myös miestäni. Yritän suhtautua asiaan rauhallisesti, sillä en halua tuottaa miehelleni lisää pahaa mieltä näyttämällä omaani, enkä halua lietsoa riitaa anopin kanssa.
Mutta niin, paha mieli mulla on, enkä tiedä onko se oikeutettua vai ei. Kunhan nyt avauduin teille.
Kommentit (70)
Muutamia tarkennuksia tähän tilanteeseen vielä. Olen aiemmin jo pyytänyt anopilta listan esivanhemmilta ja muilta vastaavilta sukulaisilta löytyneistä nimistä, koska haluamme antaa lapsellemme toiseksi nimeksi sellaisen, joka tulee joltakin sukulaiselta. Lisäksi olen pyytänyt listan elossa olevista sukunimemme kantajista, jotta ei tule samannimistä. (Sukunimi hyvin harvinainen.) "Liisa" ei ole kummaltakaan listalta, mutta lapsen toinen nimi, joka on myös anopille kerrottu, on anopin suvusta, jopa erään hänen kovasti pitämänsä tädin nimi jota hän ehdotti jo varhaisessa vaiheessa. Anopille on selvästi sanottu, että tämä nimi on nyt sitten se lopullinen nimivalinta, ja nimi on jo annettu lapselle, sillä kaste ei ole meidän mielestämme nimenantojuhla, vaan siinä lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi. Mitään epäselvyyttä tässä ei siis siinä mielessä pitäisi olla. Tuntuu ehkä hassulta, mutta meidän mielestämme ei vauvan nimen sopivuudella ulkonäköön ole juurikaan merkitystä. Siksi suhtaudumme niin varmasti siihen, että vauva on sen niminen kuin on.
Miksi ihmeessä et kysynyt mieheltäsi? Jos kyseessä olivat harvinaisen nimen "elossaolevat kantajat" niin luulisi, että mies tai appi ne tuntisivat anoppia paremmin.
Eikö teillä olisi miehen kanssa jo aika aikuistua ja ryhtyä itse kantamaan vastuuta elämästä eikä olettaa, että äiti/anoppi aina hoitaa kaiken, kirjoittaa nimilistoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä voihan anoppi todeta sinulle, että hoida Liisasi, hänellä on elämässä muutakin tekemistä kuin ilmaiseksi piikoa pojan vaimolla. Toivottavasti anoppi ei anna joululahjaa. Varmasti siitäkin keksisit jotain ruikuttamista.
Eli,jos sinun miniäsi ei nimeä lasta mukaasi (tai muulla valitsemallasi nimellä) miniän on turha odottaa sinun muodostavan suhdetta lapsenlapseesi? Toivottavasti poikasi on jo katkaissut suhteen tuollaiseen itserakkaaseen muka-mummoon...et ansaitse lapsenlapsia
saadakseen tätä hoitaa, niin voihan se anoppi tahallaan nimen unohtaa. Silloin häntä ei voi pyytää hoitoavuksi, koska on mennyt ilmoittamaan, että vain nimen "muistava" kelpaa.
Eli kannattaa miettiä, mitä uhkaa tehdä.
sai nimensä ja isäni kuuli nimen, ilmoitti hän että mehän emme lasta sillä nimellä kutsu. Noh, onhan tuo sitten kuitenkin kutsunut...Voi että tuntui silloin pahalta, vähän muutenkin herkässä mielentilassa synnytyksen jälkeen. Jos se anoppi nyt vauvan syntymän jälkeen vielä kutsuu eri nimellä, niin ymmärrän kyllä, että loukkaa. Voithan sä nytkin kysyä siltä, että onko sillä nimestä jokin ongelma ja miksi ihmeessä.
Vanhempien mielestä kun Heidi Hertta Zuleima (muutettu, mutta tyyli samanlainen) oli hyvä nimi ja sitä on kyllä käytetty sen verran, että tyttö itsekin tajuaa, että joku kuittaa jollekin.
vaihdellen sanotte että mitäs "muorille" tänään kuuluu, mitäs mummo, mummeli, isoäiti, köpö, köppänä, dementti... onhan näitä, kiltimpiä ja vähemmän kilttejä. Jotkut isovanhemmat on niin tarkkoja siitä miksi heitä kutsutaan, että ehkä tämä "nimittely" saa hänet tajuamaan ja jos sanoo että "virallisesti" haluaa tulla kutsutuksi joksikin tietyksi, niin sanot että aletaan sitten kutsua kun hänkin alkaa kutsua lastanne oikealla nimellä.
Alatte rakentaa mummolle jo sellaista nutturaneula- ainotossu-imagoa, shaalia harteille ja sitä rataa. Eiköhän se siitä jo älähdä, sillä harva nykyajan isovanhempi haluaa sellaiseksi profiloitua :)
sillä voihan anoppi todeta sinulle, että hoida Liisasi, hänellä on elämässä muutakin tekemistä kuin ilmaiseksi piikoa pojan vaimolla. Toivottavasti anoppi ei anna joululahjaa. Varmasti siitäkin keksisit jotain ruikuttamista.
Eli,jos sinun miniäsi ei nimeä lasta mukaasi (tai muulla valitsemallasi nimellä) miniän on turha odottaa sinun muodostavan suhdetta lapsenlapseesi? Toivottavasti poikasi on jo katkaissut suhteen tuollaiseen itserakkaaseen muka-mummoon...et ansaitse lapsenlapsia
saadakseen tätä hoitaa, niin voihan se anoppi tahallaan nimen unohtaa. Silloin häntä ei voi pyytää hoitoavuksi, koska on mennyt ilmoittamaan, että vain nimen "muistava" kelpaa.Eli kannattaa miettiä, mitä uhkaa tehdä.
Sen niin,että anoppi ei osaa kunnioittaa päätöstä,joka kuuluu vain vanhemmille. Eikä lasta sinänsä,että vaivautuisi kutsumaan oikealla nimellä. Siinä tapauksessa oletan,että anoppi ei ole kiinnostunut suhteesta lapsenlapseensa. Lastenhoitoapua saa kyllä esim MML:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kun oli nimenjulkistamisen aika ja pappi se sanoi, purskahtivat appi ja lanko niin hillittömään röhönauruun, että alkoi itkettää. Nykyisin käyttävät lapsesta nimitystä "poika", eivät nimeä ollenkaan. Hankala siihen on puuttua, kun ei se väärinkään ole (Mitä pojalle kuuluu? ei kai ole epäkohteliasta)
Suututko kavereille ja kiellät lastasi leikkimästä näiden kanssa? Onhan se törkeää, että menevät vanhempien antaman nimen vääntämään vaikka miksi. Laurista ei välttämättä tule kaveripiirissä Latea, voi tulla Hermanni.
Varmaan itket ikävääsi ja loukkaantumistasi silloinkin? Sinun ylitsesi on kävelty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...että nimet ovat aikansa ilmiöitä ja erilaiset nimet kuulostavat hyvältä ja sopivalta eri vaiheissa. Minun sukupolveni on antanut lapsilleen ihanimpina niminä sellaisia kuin Sanni ja Emma ja Onni. Minun äitini sukupolven korvissa ne ovat juuri vääränlaisia mummojen nimiä (ei niin vanhoja että olisivat nostalgisia, vaan niin vanhoja että ovat typeriä). Tälle ristiriidalle ei voi mitään.
Mitkähän tällä hetkellä ovat sellaisia nimiä joita me emme millään voisi kuvitella omien lastenlasten nimiksi? Jotain Janita ja Markus -tyylistä varmaan. Tai Kalevi?! mutta nykyään nimiä on jo niin moneen lähtöön, että jos joku tuntuu aluksi omituiselta niin kohta jo ihan... retrolta :-)
Kiitokset kaikista vastauksista! Olen kohtapuoliin lähdössä reissun päälle, niin että en välttämättä ehdi enää hirveästi kommenttejanne lukea.
Tietenkin lapsella voi olla lempi- tai hellittelynimiä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että mummo leikkii "nöpsykän" kanssa tai sitäkään vastaan, että "Liisaa" kutsuttaisiin "Lissuksi". Mutta jos Liisaa nimitetään Amalia Elviiraksi, se ei ole hellittely- eikä lempinimi, eikä sitä mielestäni tarvitsekaan ainakaan pitemmän päälle hyväksyä.
Varmaankin tässä on kyse lähinnä siitä, että otan tuon nimiasian turhan vakavasti. Aion edelleen jatkaa valitsemallani linjalla, ja korjata rauhallisesti nimen oikeaksi jokaisen anopin keksimän ehdotuksen jälkeen. Yritän ajatella, että kyseessä on hänen puoleltaan joko huumori, tai sitten taikauskoinen yritys suojella lasta sillä, että ei sano tämän oikeaa nimeä. (Tämä vaihtoehto ei ollut aiemmin tullut mieleenikään!) Jos sama jatkuu vielä vauvan synnyttyä, pyydän ystävällisesti anoppia kutsumaan lasta oikealla nimellään. Jos se ei auta, pidän kiinni siitä, että anoppi ei saa lasta hoitoonsa ennen kuin on oppinut oikean nimen. (Ja niille tiedoksi, joiden mielestä on "ihan oikein" että jäämme ilman hoitoapua: emme ole millään lailla riippuvaisia anopin lapsenhoitoavusta, vaikka tietenkin kiitollisia jos sellaista saamme.)
Kiitos vielä kerran sekä asiallisille vastaajille (annoitte hyviä näkökulmia riippumatta siitä kumman katsoitte olevan "oikeassa") että niille asiattomillekin (sain monet hyvät naurut!).
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppisi kuuluu todennäköisesti siihen sukupolveen jolle lapsen nimi on virallisesti päätetty ja muuttumaton vasta kun pappi on sen ääneen julistanut. Toisaalta jos olette sen jo monta kertaa hänelle sanoneet että tytöstä tulee se Liisa mutta hän ei noteeraa siihen millään lailla, ymmärrän kyllä että sinua ärsyttää. Ole kuitenkin ymmärtäväinen häntä kohtaan, ristiäisten/nimenantojuhlan jälkeen hän melko varmasti hyväksyy nimen. Jos ei näin niin silloin saatkin loukkaantua.
Toisaalta, kuten moni on täälläkin sanonut, ettehän voi tietää minkänäköinen lapsi on ennen kuin hän on syntynyt. Jos hän ei näytäkään yhtään Liisalta. Ehkä tämänkään takia anoppisi ei voi olla varma oletteko täysin varmoja nimen kanssa.
Anoppi loukkaantui verisesti kun kuuli että kaksosille ei nimet olleetkaan ns. sisarnimet tyyliin Liinu ja Tiinu vaan täysin erilaiset, kuten vaikkapa Katja ja Nella.
Loukkaantuipa hän siitäkin etten pue lapsia samanlaisiin asuihin. Ovat identtiset, enkä jaksaisi sotkea heitä koko ajan toisiinsa, lisäksi se että puen heidät eri tavalla, auttaa muistamaan esim. sen että kumman syötin ensin jne. (oikeasti vaikka noita on vain kaksi, niin sitä ei välttämättä näissä hormoneissa muista ^.^)
Tuo pukeutumisjuttu oli se "viimeinen" pisara anopille ja hän ei ole ottanut meihin (miehenkään) mitään yhteyttä nyt kolmeen kuukauteen. Kaksoset siis 4kk ikäisiä nyt.
No suuttui tuo anoppi siitäkin että esikoiselle annettiin toiseksi nimeksi minun isäni nimi ja vasta kolmanneksi nimeksi miehen isän nimi. =/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni heitto nimen oppimisesta oli sinulta hyvä. Vaikka anoppi saattoi siitä loukkaantuakin, niin ehkäpä hän nyt miettii asiaa. Pakko kertoa oma anoppikokemukseni lapsen nimeen liittyen. Lapsemme joutui sairaalahoitoon synnyttyään ja oli alusta asti selvää että ristiäisiä ei päästä pitämään kuin vasta joskus. Muutenkaan mun mielessä nimeä ei anneta kasteessa vaan kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi. Noh, kaiken selvyyden vuoksi ilmoitin nimen maistraattiin jotta saatiin kelan ja sairaalan kanssa papereihin melkein heti oikea nimi. Nimi oli päätetty jo raskausaikana ja anopille kerrottu jo heti silloin. Raskausaikana kysyi joka kerta kun näimme että joko on nimi valmiina. Ei siis kysynyt nimeä vaan kysyi onko se valmiina. Kerroin nimen hänelle joka kerta ja taas seuraavalla kerralla hän "leikki" ettei tiedä nimeä. Oletin tämän typerän leikin loppuvan siihen kun lapsi syntyi ja saimme nimen rekisteröityä, mutta ei. Anoppi leikki tätä "vauvalla ei ole nimeä"-leikkiä siihen asti kun oli ristiäiset ja tällöin lapsemme oli jo 8kk!! Välissä oli joulu, ystävänpäivä ja pääsiäinen ja korteissa luki minun nimeni, mieheni nimi ja Vauva. Välillä anoppi sanoi lapselle että minkäköhän nimen äiti ja isi ovat sinulle päättäneet, ja joka kerta sanoin hänelle että lapsella on nimi ja se on se ja se. Välillä ajattelin että anopin on täytynyt olla pöpi, mutta liittyy tuohon taikauskoisuuteen varmaan.
että anoppi noilla nimityksillään reagoi teidän tapaan kutsua vauvaa nimellä. Ikään kuin yrittää olla mukana vitsissä (ei ole siis kunnolla tajunnut, että olette todella valinneet tuon tietyn nimen). En siis näkisi anopin käytöstä pahansuopana, eikä hän välttämättä inhoa tuota "Liisa"-nimeä.
Minusta hormonit saattavat näytellä osaa mielesi pahoittamisessa. Usko pois, ymmärrän sinua todella hyvin. Itse olisin esikoisen raskausaikana ollut tuosta todella pahoilla mielin. Täältä ulkopuolisen perspektiivistä sanoisin kuitenkin, että anopin käytös ei ole mitenkään järkyttävän huonoa. Yritä jättää nuo nimitykset omaan arvoonsa ja anna anopin käyttää mitä nimeä haluaa.
Sinun vastauksesi ei myöskään ollut erityisen epäkohtelias. Tuo on normaalia elämää, ettei jaksa olla aina absoluuttisen korrekti. Yritä olla stressaamattal liikaa. Anoppi toipuu varmasti mahdollisesti loukkaantumisestaan pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei käy niin, että joku Liisa julkisuudessa mokaa pahasti ja nimi saa ikävän kaiun tyyliin Johanna (Tukiainen). Anoppi kun voi sitten jatkaa sen Liisan käyttöä, vaikka te vaihtaisitte nimen Lauraan. Ja taas saisit lisää vänistävää.
http://www.maria-kirilenko.net/gallery03/243.jpg
http://www.arisuomalainen.com/gfx/portfolio/5/maria-lund.jpg
http://www.helsinkikirjat.fi/wp-content/uploads/2010/02/MariaRouta-2MV…
http://www.sp.se/sv/press/PublishingImages/Maria%20Khorsand_intranet.jpg
http://collider.com/wp-content/uploads/maria-callas-image.jpg
http://www.topnews.in/sports/files/maria.jpg
Tässä teille muutama Maria. Kaikki erinäköisiä, kaikki Marian näköisiä.
Mä _ehkä_ voin tajuta ton "ei ole nimensä näköinen" -hutun, jos lapsen nimi oli sanotaan nyt vaikka Siru, ja hän on jo syntyessään lähemmäs 5-kiloinen. Mutta jos nimi ei millään tavalla ole kuvaava, miten hemmetissä voi väittää, ettei lapsi näytä nimeltään??
Toisaalta, kuten moni on täälläkin sanonut, ettehän voi tietää minkänäköinen lapsi on ennen kuin hän on syntynyt. Jos hän ei näytäkään yhtään Liisalta. Ehkä tämänkään takia anoppisi ei voi olla varma oletteko täysin varmoja nimen kanssa.
Mutta kun tyttö syntyi, ei se nimi sopinutkaan. En osaa selittää, mutta ns. ei näyttänyt yhtään "Sonjalta". Joten hän sai erinimen mikä minusta sopii paremmin :)
Joo joo, kyllä kyllä, kaikki ovat erinäköisiä eikä identtisiä -.- Mutta hei, eiköhän se ole katsojan silmissä? :)
Mä _ehkä_ voin tajuta ton "ei ole nimensä näköinen" -hutun, jos lapsen nimi oli sanotaan nyt vaikka Siru, ja hän on jo syntyessään lähemmäs 5-kiloinen. Mutta jos nimi ei millään tavalla ole kuvaava, miten hemmetissä voi väittää, ettei lapsi näytä nimeltään??
Ihmiset ovat erilaisia eikö niin?
että nimi mitä olimme etukäteen suunnitelleet ei tuntunutkaan oikealta vauvan synnyttyä. Yritimme ekan viikon kutsua häntä nimellä mutta molemmista se tuntui väärältä. Olisi siihen kai lopulta tottunut mutta meistä se ei vain tuntunut hyvältä.
Mut tota nimensä näköinen -juttua en kyl ymmärrä vaikka kuinka yritän ja haluuuuuuun.
Pitääkö sinun kaikkea edes ymmärtääkään?
Alue: Aihe vapaa
Eli,jos sinun miniäsi ei nimeä lasta mukaasi (tai muulla valitsemallasi nimellä) miniän on turha odottaa sinun muodostavan suhdetta lapsenlapseesi? Toivottavasti poikasi on jo katkaissut suhteen tuollaiseen itserakkaaseen muka-mummoon...et ansaitse lapsenlapsia