Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi ja vauvan nimi
22.12.2011 |
Meinasin laittaa otsikoksi Anoppiongelma, mutta on täysin mahdollista, että minä olen tässä ihmissuhteessa se ongelma. En todellakaan ole varma. Tiedän, että av-palstalla luultavasti teilataan sekä minut että anoppi, mutta olen valmis ottamaan sen riskin, koska vastausten joukosta löytyy toivottavasti myös ihan oikeasti ajatuksia herättäviä.
Lähtökohta tilanteessamme on se, että meillä on ollut varsin hyvät välit aiemmin. Olen ollut mieheni kanssa kaksitoista vuotta naimisissa ja anopin kanssa ei ole tullut minkäänlaisia kahnauksia. Välillä toki jotain pientä, niin kuin kenen tahansa ihmisen kanssa, mutta ei siis mitään suurempia. Pidän anopistani, mutta hän on sen verran vauhdikas (ja vähän hössöttävä) että viikko mökillä on kerralla ihan riittävä määrä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Asumme onneksi melko lähekkäin, joten tapaamme melko usein eikä liian pitkästi.
Nyt olen raskaana ja tiedämme, että odotan tyttöä. Olemme valinneet tytölle jo nimen ja kutsumme häntä sillä nimellä. Olemme tämän myös anopille kertoneet. Siis sanoneet, että vauvan nimi on "Liisa" (nimi muutettu :-). Tästä huolimatta anoppi nimittää vauvaa milloin milläkin nimellä, esim. "Onkos se Sofia Amanda potkinut kovasti?" "Sitten kun se Josefiina menee kouluun, niin..." jne. Tähän asti olen rauhallisesti korjannut aina anopin sanoessa nimen Liisaksi, enkä kiinnittänyt mitään huomiota asiaan muuten. Yleensä anoppi vastaa korjaukseeni esim. että olisi se Siirikin ihan hyvä nimi. Siis joku vielä ihan muu nimi. Aluksi ajattelin, että kyseessä on vain anopin huumori. Jos appiukko on noissa tilanteissa paikalla, hän yrittää hyssytellä anoppia, että älä nyt viitsi.
Nyt tätä on jatkunut jo yli kuukauden, eikä tilanne ole muuttunut miksikään. Viikko sitten olimme anoppilassa iltakahvilla ja anoppi kysyi, että minkähän ikäisenä te sitten sen Reetta Marjaanan uskallatte tuoda meille hoitoon, ja minä vastasin hilpeästi, että ainakin teidän pitää oppia lapsen nimi ensin. Ilmeisesti anoppi loukkaantui, koska ei ole sen jälkeen vastannut tekstiviestiini (jossa kerroin että ylimääräisessä ultrassa oli kaikki hyvin, ei siis varsinaisesti tarvinnutkaan vastausta) eikä soittanut minulle sopiakseen jouluaaton ohjelmasta, vaan miehelleni. Yleensä hän sopii kaikki aikatauluasiat nimenomaan minun kanssani, koska mieheltä tuntuu katoavan muistista kaikki sovitut ajat heti puhelun loppuessa.
Minusta tuntuu ikävältä ja loukkaavaltakin tämä anopin nimittely. Jos olemme valinneet lapsellemme mielestämme sen parhaan mahdollisen nimen, miksi anoppi ei voi kutsua tyttöä sillä nimellä? Ymmärrän oikein hyvin, että kyse voi olla vain siitä, että osin hormonihuuruissani ylireagoin asiaan, jolla ei oikeasti ole mitään merkitystä. Silti minulla on paha mieli tästä asiasta. Ja näen, että se häiritsee myös miestäni. Yritän suhtautua asiaan rauhallisesti, sillä en halua tuottaa miehelleni lisää pahaa mieltä näyttämällä omaani, enkä halua lietsoa riitaa anopin kanssa.
Mutta niin, paha mieli mulla on, enkä tiedä onko se oikeutettua vai ei. Kunhan nyt avauduin teille.
Kommentit (70)
Reetta Marjaanaksi. Siinäpä miettisit, mistä ilmaista hoitoapua, kun anopille ei voi viedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla jo joku aiempi läheltä liippasi tätä mutta minun jo nyt edesmennyt anoppini oli niin taikauskoinen, että meinas saada halvauksen kun tyttären nimi ilmoitettiin ennen ristiäisiä.
Hänen mielestään se toi huonoa onnea vaaville oikein roppakaupalla.
Se on todella typerää. Me on päätetty nimet paljon ennen lasten syntymää ja nimet on pitäneet.
Itse asiassa ekan tyttöninimen päätin jo 15 vuotiaana. Eli jos saan tytön, hänen nimekseen tulee "Milla Maija" ja se nimeksi tuli.
Myös sanonta, ettei ole nimen näköinen on täysin typerä. Jos Lapsi on Kalle, on hän silloin kallen näköinen.
Anoppisi on turhan nättinokkainen, kerta vielä huumorilla asian heitit.
Olkoon nokka solmussa.
Sun miehelläs pitäis nyt olla tarpeeksi munaa ja selvittää asia. Kysyköön äidiltään, loukkaantuiko. Jos loukkaatui, voit pyytää anteeksi. Ja sanoa, että ihan huumorilla heitit sen, samoin kun hän humorilla kutsuu lasta aina eri nimellä, vaikka nimi on jo tiedossa.
On se kumma jos anoppi saa vitsailla, mutta ei ymmärrä itse huumoria.
anopit nyt vaan ovat tuollaisia.. Meille oli 3 eri lääkäriä sanonut ultrassa, että poika on tulossa. Silti anoppi kivenkovaan väitti, että voi se silti olla tyttökin.. Lisäksi väitti alusta asti, että tulee varmaan kaksoset, piti siis vatsaani niin isona..
No, ei uskonut vaikka ekan ultran jälkeen sanottiin että yksi siellä on.. Ei uskonut vaikka kuvakin näytettiin. Minulla oli lisäksi keskimääräistä pienempi vatsa, sf-käyrä oli keskiarvon alapuolella, kiloja tuli lisää vasta viikosta 25 eteenpäin ja pystyin pitämään ihan tavallisia vaatteita.
Kun lapsi syntyi (1 poika), ehdotteli kaikenlaisia nimiä koko ajan. Senkin jälkeen, kun olimme sanoneet, että nimi on päätetty ehdotteli vielä niitä omia ehdotuksiaan..
Paha mieli saa olla, mutta ehkä ne hormonit paisuttavat asiaa vähän. Minullakin oli ihan mukava ja hauska anoppi siihen asti, kun olin raskaana. Sen jälkeen rupesin heti ymmärtämään, mistä ne kaikki anoppivitsit ja jutut tulevat. Neuvoni siis on se, että älä välitä anopista.. ja aina parempi, jos on sinulle suuttunut. :D
Niin, meillä anoppi loukkaantui, kun sanoin viimeisillä viikoilla, että en sitten tiedä haluanko sinne sairaalaan heti vieraita, että riippuu voinnista. No, ei tullut sairaalaan ollenkaan, vaikka kutsuimme ja sanoimme, että kaikki meni hyvin jne..
samaa mieltä: Anoppi on tökerö.
Kuinka monta kertaa AP:n pitää korjata, että lapsen nimi on "Liisa"?? Kyllä luulisi, että pari kertaa riittäisi aikuiselle ihmiselle.
Mielestäni tuo oli hyvin tokaistu AP:lta tuo "ainakin teidän pitää oppia lapsen nimi ensin". Jos anoppi loukkaantui tuosta, niin voi voi. Aika kärsivällisesti on AP kuitenkin anoppia korjaillut.
Siinä olen silti samaa mieltä muiden kanssa, että ehkä olisi nimen kanssa kannattanut odotella siihen, että lapsi on syntynyt - jos kuitenkin tulee poika tai jos ei lapsi näytä yhtään "Liisalta". Mutta jos käytöstavoista puhutaan, niin anoppi on tökerö ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä voihan anoppi todeta sinulle, että hoida Liisasi, hänellä on elämässä muutakin tekemistä kuin ilmaiseksi piikoa pojan vaimolla.
Toivottavasti anoppi ei anna joululahjaa. Varmasti siitäkin keksisit jotain ruikuttamista.
Muutamia tarkennuksia tähän tilanteeseen vielä. Olen aiemmin jo pyytänyt anopilta listan esivanhemmilta ja muilta vastaavilta sukulaisilta löytyneistä nimistä, koska haluamme antaa lapsellemme toiseksi nimeksi sellaisen, joka tulee joltakin sukulaiselta. Lisäksi olen pyytänyt listan elossa olevista sukunimemme kantajista, jotta ei tule samannimistä. (Sukunimi hyvin harvinainen.) "Liisa" ei ole kummaltakaan listalta, mutta lapsen toinen nimi, joka on myös anopille kerrottu, on anopin suvusta, jopa erään hänen kovasti pitämänsä tädin nimi jota hän ehdotti jo varhaisessa vaiheessa. Anopille on selvästi sanottu, että tämä nimi on nyt sitten se lopullinen nimivalinta, ja nimi on jo annettu lapselle, sillä kaste ei ole meidän mielestämme nimenantojuhla, vaan siinä lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi. Mitään epäselvyyttä tässä ei siis siinä mielessä pitäisi olla.
Tuntuu ehkä hassulta, mutta meidän mielestämme ei vauvan nimen sopivuudella ulkonäköön ole juurikaan merkitystä. Siksi suhtaudumme niin varmasti siihen, että vauva on sen niminen kuin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletko ajatellut jospa lapsi ei näytä yhtään nimensä veroiselta ns.
Meillä oli koko raskausajan tytölle nimi valmiina ja Saraksi häntä kutsuttiin. Tyttö syntyi ja nimi vaihtui samantien, ei yhtään Saran näköinen :D
Siinä pohdittiin sitten pitkään nimeä ja löytyihän se onneksi päivä ennen ristiäisiä :)
Ehkä anoppisi voisi hellittää mutta niin voisit sinäkin. Anna hänen kutsua lasta millä nimellä haluaa, ei ole sinulta pois ja sitten virallisen nimenannon jälkeen voit loukkaantua jos ei nimeä paina mieleensä :D
Meillä oli vähän samaa. Anoppi kutsui viel ristiäisten jälkeenkin vauvaa Hilpaksi joka oli meillä todellakin vitsi ja tekonimi (jostain radiojuontajasta väännetty Hilppa Pimpanpää -sketsiä jos muistatte). Lopulta meni hermot ja sanoin aivan rauhallisesti että toivoisin että alatte kutsua lastamme oikealla nimellä, jos ette niin eipä tulla kylään enää. Pyysi anteeksi sitten kun tajusi. En minäkään kutsu anoppia Jennicaksi kun nimi on Anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei muutoin tajua, täytyy hiukka näpäyttää. Ei ole sinun murheesi, jos otti nokkiinsa.
se nyt on sikiölle aivan sama miksi sitä kutsuu,
eikä muutenkaan sukulaisten ehdotuksista kannata ainakaan mennä suuttumaan, koska eihän kukaan ota sinulta oikeutta nimetä lastasi miksi ikinä haluat(etunimilain puitteissa)
Sitäpaitsi nimien ehdottelu ja arvuuttelu on hauskaa, vaikka vanhemmat kutsuisivatkin jo alusta asti Nimellä...
T: kuusi lastaan jo nimennyt,
joista jotkin nimet varmasti jonkun mielestä väärin, eikä yksikään nimiehdotus/arvaus ole osunut oikeaan vielä kertaakaan :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anopinnuoleskelijoita tässä ketjussa. Ap sanoi aivan oikein.
Onhan tuo ärsyttävää, mutta aika kesy anoppiongelma vielä. Odottappa kun lapsi on maailmassa ja anopilla on oma näkemyksensä lastenhoidosta. Joka vielä saattaa perustua useamman kymmenen vuoden takaisiin oppeihin ja ohjeisiin ;)
Anna anopin höösätä, jos on sellainen luonne. Tuskimpa sitä pahalla tekee ja teidän päättämäkin nimi tulee kyllä kelpaamaan :)
Minuakin ärsytti anopin käyttämä hellittelynimi 'Nöösi', mutta annoin asian olla. Ei se niin iso asia ole että viitsisi kummankaan mieltä pahoittaa, kun muuten on mukava anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi urkki nimen (joka annettiin lapsen papereihin, lapsi teholla ja nimi tuli sängynpäätyyn näkyviin) sängyn päädystä sairaalassa vaikka käänsimme lapun niin, ettei se näkyisi. Ei siis ollut virallinen nimi vaan työnimi (ja oli kuitenkin normaali kaunis nimi), mutta kun sairaalan henkilökunta sitä käytti lapsesta, se alkoi tuntua siltä ainoalta oikealta. Lapsesta siis tuli sen niminen kun lapussa luki.
Anoppi jotain kommentoi, että voi kun olisi Siiri. Ja voi kun sitä ja tätä.. Asiatonta mielestäni. Vanhempien tehtävä se on nimi päättää, koittais pitää mölt mahassaan vaan. Ymmärrän ehkä paremmin, jos nimi on todella erikoinen, mutta meilläkin siis oli kyseessä täysin normaali suomalainen nimi. Oma äitinikin kysyi nimen palajastaessani että "ai, meinaatko? Oletko varma?" No nyt kaikki kutsuu häntä onneksi omalla nimellään. Saas nähdä mitä toisen lapsen kanssa..
Ap, ymmärrän sua hyvin, mutta eikai tossa muuta kun pidätte vaan päänne. Jos anoppi ei lopeta, huomauta asiasta. Luulisi sen nyt jo oppineen jos vähän loukkaantui..
Meilläkin on ollut lapsille nimet valmiina ennen syntymää, mutta koska sukupuoli on ollut hämärän peitossa, niin on otettu käyttöön vasta synnärillä.
Miltä joku nimi näyttää? No siltä, jolle se annetaan. Meillä "Liisa" näytti Liisalta ja "Matti" Matilta. Ei siinä sen kummempia mietitty, kun vauva oli pukerrettu ulos ja saatu rinnalle, niin toivotettiin Liisa ja Matti tervetulleeksi ja laitettiin viestit, että meille on syntynyt tänään Liisa/Matti.
Meillä kanssa anoppi mietiinn "salaa" näitä nimiä,ja kertoo sitten miehen siskoille näitä "ehdotuksia" ja sitä kautta tulevat mun korvii..ollaan kyllä päätetty että yhessä miehen kanssa päätetään nimi ja muilla ei ole mitään sanomista siihen.
Tällä hetkellä hormoonit hyrrää sellaisella tasolla että nimiä mulle ei kannata tulla ehdottamaan...
Lempi nimillä saa toki vauvaa sitten kutsua mutta ei sillä mielellä että "liisa olisi parempi ku marja nimi...."
Meillä minun isäni kutsuu meidän esikoista nimellä mikä olisi minulle aikoinaan tullut jos olisin ollut poika,Ja tämä mielestäni ihan ok,kun siinä on tietty huumori mukana ja poika tietää että vaarilla on hänelle lempi nimi.
sai nimensä ja isäni kuuli nimen, ilmoitti hän että mehän emme lasta sillä nimellä kutsu. Noh, onhan tuo sitten kuitenkin kutsunut...Voi että tuntui silloin pahalta, vähän muutenkin herkässä mielentilassa synnytyksen jälkeen.
Jos se anoppi nyt vauvan syntymän jälkeen vielä kutsuu eri nimellä, niin ymmärrän kyllä, että loukkaa.
Voithan sä nytkin kysyä siltä, että onko sillä nimestä jokin ongelma ja miksi ihmeessä.
"ei ole nimensä näköinen" -kommenttia! Miten niin ei ole nimensä näköinen? Jos ihmisen nimi on Sara, hän on Saran näköinen. Maailmassa on varmasti tuhansia Saroja, jotka tuskin ovat keskenään identtisiä. Kukin heistä on kuitenkin Saran näköinen.
Meillä oli nimet valittuna jo ihan alkuraskauksista, eikä olisi tullut mieleenkään vaihtaa niitä lasten synnyttyä. Kun se "Aapo Juuso Viljami" oli 9 kk siellä mahassa pyörinyt, niin Aapohan sieltä myös syntyi.
oletko ajatellut jospa lapsi ei näytä yhtään nimensä veroiselta ns. Meillä oli koko raskausajan tytölle nimi valmiina ja Saraksi häntä kutsuttiin. Tyttö syntyi ja nimi vaihtui samantien, ei yhtään Saran näköinen :D Siinä pohdittiin sitten pitkään nimeä ja löytyihän se onneksi päivä ennen ristiäisiä :) Ehkä anoppisi voisi hellittää mutta niin voisit sinäkin. Anna hänen kutsua lasta millä nimellä haluaa, ei ole sinulta pois ja sitten virallisen nimenannon jälkeen voit loukkaantua jos ei nimeä paina mieleensä :D
Meilläkin on ollut lapsille nimet valmiina ennen syntymää, mutta koska sukupuoli on ollut hämärän peitossa, niin on otettu käyttöön vasta synnärillä. Miltä joku nimi näyttää? No siltä, jolle se annetaan. Meillä "Liisa" näytti Liisalta ja "Matti" Matilta. Ei siinä sen kummempia mietitty, kun vauva oli pukerrettu ulos ja saatu rinnalle, niin toivotettiin Liisa ja Matti tervetulleeksi ja laitettiin viestit, että meille on syntynyt tänään Liisa/Matti.
Alue: Aihe vapaa
Itseäkin ärsytti vaikka mikä kun olin raskaana :) myöhemmin mietit että eipä olis kannattanut moisista loukkaantua. Anoppi ei välttämättä ajattele koko asiaa ja voi ajatella että saatatte vielä nimen muuttaa. Vain siksi ei ala yhdellä nimellä kutsumaan.