Mitä tehdä kun lapsi ei syö?!

Teet vaan selväksi ( ihan kauniisti) sen, että ruokaa saa seuraavan kerran seuraavalla aterialla, välipaloja ei ole tarjolla, ja nälkää ei tulla narisemaan.

Meillä ei välitetä tuon taivaallista, vaikka ateria jäisi väliin. Tai seuraava ateria, tai sitä seuraava. Välipaloja ei tarvitse tarjoilla, koska niitä ei pyydetä. Nälkää ei narista, koska sitä ei tule, mahalaukku kai niin pieni.

Meillä alle vuoden ikäinen laihtui kuukaudessa kilon, kun toimittiin tähän tapaan. Ja paino oli jo ennestään -20 käyrällä.

Teet vaan selväksi ( ihan kauniisti) sen, että ruokaa saa seuraavan kerran seuraavalla aterialla, välipaloja ei ole tarjolla, ja nälkää ei tulla narisemaan.

Meillä ei välitetä tuon taivaallista, vaikka ateria jäisi väliin. Tai seuraava ateria, tai sitä seuraava. Välipaloja ei tarvitse tarjoilla, koska niitä ei pyydetä. Nälkää ei narista, koska sitä ei tule, mahalaukku kai niin pieni.

Meillä alle vuoden ikäinen laihtui kuukaudessa kilon, kun toimittiin tähän tapaan. Ja paino oli jo ennestään -20 käyrällä.

t. tuo aikaisempi mielisairas väkivaltainen sadisti

vai pakotitko lapsei tosiaan istumaan ruokapöydässä neljä tuntia? Melkoista sadismia :(

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen. On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

mutta kyllä siinä ainakin 2h istuttiin. Miten niin sadismia? Pelisäännöt ovat selvät, kaikki ruoka syödään. Vuoden nuorempi sisko söi melkein samankokoisen annoksen nurisematta, joten eipä ollut ruoassa tai annoskoossa vika. Pitäiskö sitten luovuttaa vaikka tunnin jälkeen, että no mene sitten, ei tarvitse syödä? Siinä se vasta oppiikin, että kun tarpeeksi kauan vitkuttaa niin äiti antaa periksi ja sama toistuisi varmasti joka ikinen kerta. On niin omapäinen lapsi, että tällaisissa ei voi antaa periksi tai mistään ei tule enää mitään.

Teet vaan selväksi ( ihan kauniisti) sen, että ruokaa saa seuraavan kerran seuraavalla aterialla, välipaloja ei ole tarjolla, ja nälkää ei tulla narisemaan. Sun tekstistä näkee jo nyt, miten isoihin ongelmiin tulette tuon lapsen kanssa joutumaan. EI lapsen kanssa elämisen kuulu olla mikään valtataistelujen kimara, ihan ihmeellistä, että aikuiset viitsivät niihin lähteä täysin tyhjänpäiväisissä asioissa. Muutenkin sulla on aika kamala kuva lapsestasi, että hän on sellainen, joka muuten vaan uhmaa, ja jos häntä ei pidetä tolkuttoman kireässä lieassa, niin saman tien tekee idioottimaisuuksia... no niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Lapsesi toimii, kuten hän näkee teidän olettavan hänen toimivan.

tällainen 4-vuotias, mutta koskaan ei ole pakotettu syömään. Pari kertaa voidaan sanoa syöppä nyt, mutta jos ei syö niin sitten ruoka roskiin ja lautanen tiskiin. Seuraavaksi ruokaa vasta ruoka-aikana. Hyvin kasvaa ja toisinaan syö ihan hyvinkin lautasen tyhjäksi. Ei koirakaan kuppinsa eteen nälkään kuole....

Jos on flunssaa ollut, tarkistuttaisin korvat ja kurkun. Voi olla kurkkukin kipeä tai korvatulehdus.

Älä pakota! Siitä tulee lapselle traumoja ja voi lopettaa kokonaan syömisen.

Jos ongelma on ollut jo pitkään, kokeile ensin sitä, että rauhoitut. Kun olet ärsyyntynyt, lapsikin hermostuu herkästi. Syöt kaikessa rauhassa itsekin.

Kokeile antaa aamupala vasta vähän myöhemmin, jos epäilet refluksia. Ja tämänkin asian tarkistuttaisin lääkärissä, voiko todella olla vielä sellaisesta kyse. Saisiko siihen jonkun lääkkeen, joka auttaisi yön yli, ettei aamulla vaivaisi...

Meillä on ollut n.1-vuotiaasta todella huonoruokainen lapsi. Alkoi syömään myös tuossa vaiheessa sormiruokaa itse. Samoin söi itse lusikalla. Usein söikin pelkässä vaipassa niin sain helposti vain suihkutettua lapsen ruoan jälkeen puhtaaksi. Ja oppi sen lusikoimisen yllättävän nopeasti!

Ja lapsihan syö taas kun on nälkäinen, pitää todellakin paikkansa. Eli älä huolehdi jos joku ateria jää välistä tai syö vain puolet annoksesta.

vai pakotitko lapsei tosiaan istumaan ruokapöydässä neljä tuntia? Melkoista sadismia :(

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen. On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

mutta kyllä siinä ainakin 2h istuttiin. Miten niin sadismia? Pelisäännöt ovat selvät, kaikki ruoka syödään. Vuoden nuorempi sisko söi melkein samankokoisen annoksen nurisematta, joten eipä ollut ruoassa tai annoskoossa vika. Pitäiskö sitten luovuttaa vaikka tunnin jälkeen, että no mene sitten, ei tarvitse syödä? Siinä se vasta oppiikin, että kun tarpeeksi kauan vitkuttaa niin äiti antaa periksi ja sama toistuisi varmasti joka ikinen kerta. On niin omapäinen lapsi, että tällaisissa ei voi antaa periksi tai mistään ei tule enää mitään.

Teet vaan selväksi ( ihan kauniisti) sen, että ruokaa saa seuraavan kerran seuraavalla aterialla, välipaloja ei ole tarjolla, ja nälkää ei tulla narisemaan. Sun tekstistä näkee jo nyt, miten isoihin ongelmiin tulette tuon lapsen kanssa joutumaan. EI lapsen kanssa elämisen kuulu olla mikään valtataistelujen kimara, ihan ihmeellistä, että aikuiset viitsivät niihin lähteä täysin tyhjänpäiväisissä asioissa. Muutenkin sulla on aika kamala kuva lapsestasi, että hän on sellainen, joka muuten vaan uhmaa, ja jos häntä ei pidetä tolkuttoman kireässä lieassa, niin saman tien tekee idioottimaisuuksia... no niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Lapsesi toimii, kuten hän näkee teidän olettavan hänen toimivan.

tällainen 4-vuotias, mutta koskaan ei ole pakotettu syömään. Pari kertaa voidaan sanoa syöppä nyt, mutta jos ei syö niin sitten ruoka roskiin ja lautanen tiskiin. Seuraavaksi ruokaa vasta ruoka-aikana. Hyvin kasvaa ja toisinaan syö ihan hyvinkin lautasen tyhjäksi. Ei koirakaan kuppinsa eteen nälkään kuole....

ja vähän veikkaan, että jos tuossa asiassa annan nyt periksi, kun suurimmaksi osaksi sujuu kuitenkin ihan ok, menee homma sellaiseksi että totellaan vielä vähemmän. Ärsyttää vain niin paljon, kun lapsi esim. sotkee jotain, häntä pyytää siivoamaan ja mitään ei tapahdu. Pyydän vaikka kolmesti (vielä ihan nätisti), mitään ei vieläkään tapahdu vaan lapsi vain ignooraa pyyntöni ja liihottelee tiehensä. Tässä onkin sitten 2 vaihtoehtoa: siivota itse, jolloin lapsi oppii ettei mitään tarvitse tehdä kun äiti aina antaa kuitenkin lopulta periksi, tai pakottaa lapsi siivoamaan. En halua opettaa lastani siihen, että kyllä äiti hoitaa jos tarpeeksi kauan vetelehtii eikä tee mitään. Nykyään on jo muutenkin ihan tarpeeksi huonokäytöksisiä ja tottelemattomia kakaroita.

1-vuotiaan kanssa nyt vain on hankalaa.. sellaista se. :D



Meillä lapsella myös lusikka, tai joku mukin korkki kädessä, jota tutkailee.. Nyt on ruvennut kaapimaan lusikalla ruokaa lautaselta pöydälle, joten jotain muuta täytyisi keksiä. Syö ihan hyvin toisinaan, toisinaan tai ei. Hampaita tulossa, se varmaan vaikuttaa.



Meillä ei leluja saa tuoda pöytään, mutta tuollaista taaperoa vähän hämäillään kyllä.. jos yritän laittaa ruokaa suuhun vaikkei haluaisi, työntää sen kyllä kielellä heti ulos, joten ihan turhaa se on.



Syö hyvin tomaattia, kurkkua, omenaa, päärynää, rusinoita, leipää, juustoa tms. jota voi käsin syödä.

tällainen 4-vuotias, mutta koskaan ei ole pakotettu syömään. Pari kertaa voidaan sanoa syöppä nyt, mutta jos ei syö niin sitten ruoka roskiin ja lautanen tiskiin. Seuraavaksi ruokaa vasta ruoka-aikana. Hyvin kasvaa ja toisinaan syö ihan hyvinkin lautasen tyhjäksi. Ei koirakaan kuppinsa eteen nälkään kuole....

niin silloin todennäköisesti myös syö hyvin ja riittävästi. Meillä taas tilanne on se, että kasvu on kärsinyt huonosta syömisestä.

Ja joo, ei se lapsi kuole, mutta ei sekään ole toivottavaa, että lapsen normaali kehitys ja kasvu vaaraantuu. Siihen vanhemmuuteen kun kuuluu muutakin kuin lapsen pitäminen hengissä...

Meidän 1 vee ei ruuasta paljoa perustanu. Imetys riitti. Lopetin imetyksen ja normaali maito ei maistunut. Vettä juo. Kyllä ruoka maistuu nykyään.



aamupala: applesiini, banaani, rusinoita, puuroa, jugurttia, leipää. Tämän jälkeen vielä yrittää kerjätä multa lisää...



Just juttelin naisen kanssa, joka sanoi, että sen 1 vee lapsi ei muuta juo kuin pullon maitoa aamuisin ja iltaisin. Vesi ei maistu eikä ruokakaan kovin hyvin.

monesti muutamalla lusikallisella päivän. Oli jossain vaiheessa -20 käyrällä painon suhteen, nyt tokalla mennään enää -11 % käyrällä tms. Se auttoi parhaiten, kun antoi lapsen syödä sen verran kun söi ja sitten vaan pöydästä pois ja seuraavalla ruokailukerralla taas rauhallinen yritys. mitkään poppaskonstit ei meillä auttaneet ja päätinkin jossain vaiheessa että ruokailu on ruokailua, ei mikään sirkuskoulu, jossa temppuillaan vaikka millä härpättimellä ja yritetään saada lapsi syömään. lapsi ei nälkään kuole, vaan syö kyllä tarpeeksi. Meidän nirppanenä on nyt 8v ja edelleen todella kausittaista tuo, syökö vähän vai vähän enemmän. ja välillä menee sitten 4 lautasellista lohikeittoa yhdellä ruokailulla ;)

siitä tulee vaan lisää traumoja. Tai näin ainaki sen itse lapsena koin. Olin tosi huonoruokainen (nirsoksikin voisi sanoa) mutta en tiedä miksi. Aina esim. koulussa jos ajattelinkin syöväni sitä ruokaa, alkoi oksettaa. Jonkinlainen häiriö siitä sitten kehkeytyi. En sitten tiedä, onko se tullut siitä, että äiti olisi jotenkin pienenä pakottanut syömään.

siitä tulee vaan lisää traumoja. Tai näin ainaki sen itse lapsena koin. Olin tosi huonoruokainen (nirsoksikin voisi sanoa) mutta en tiedä miksi. Aina esim. koulussa jos ajattelinkin syöväni sitä ruokaa, alkoi oksettaa. Jonkinlainen häiriö siitä sitten kehkeytyi. En sitten tiedä, onko se tullut siitä, että äiti olisi jotenkin pienenä pakottanut syömään.

jos joku edes vähän yritti painostaa syömään, tulin todella huonolletuulelle ja aloin jopa itkemään. Joten miettikää ennen kuin alatte pakottamaan lastanne syömään!