Mitä tehdä kun lapsi ei syö?!

Lusikka käteen lapselle. Ei räpellä vielä ruokaa itse, mutta tutustuu lusikkaan.

Meillä lapsi jolla allergista refluksia on aina ollut tosi huono syömään aamusta jos refluksi on vaivannut yön aikana.



Onko teillä refluksi allergista vai rakenteellista. Jos allergista niin ruokavalio ei ilmeisesti ole vielä kunnossa ? Voiko sille tehdä mitään ?



Jos refluksi on rakenteellista niin onko teillä käytössä kunnollinen lääke ?



Lohdutuksena että meidän allerginen kuopus oli tosi huono syömään tuossa vuoden iässä. Aina jos vaikka anoppi tuli käymään laitoin hänet syöttämään lasta koska se otti itsellä niin lujille päivästä toiseen monta kertaa päivässä yrittää syöttää lasta joka ei halunnut ruokaa. Nyt lapsi on 4v ja välillä tuntuu että ei tahdo lähteä ruokapöydän äärestä kulumallakaan. Edelleen on allergioita ja syö muutenkin nirsoillen vain tiettyjä asioita mutta niitä syö sitten tosi paljon ja mielellään tosi usein.



Kovasti jaksuja ja pitkää pinnaa.



Lisää vertaistukea refluksista ym löydät www.histamiini.com sivustolta.

Haluaisin kovasti lohduttaa ja kertoa jonkun poppakonstin, mutta me ei ainakaan keksitty.

Meillä lapsi nyt 7 v ja on jo aikoja, jolloin syö suht reippaasti, mutta vaatii jatkuvasti valvontaa ja ohjausta edelleenkin ruokailun suhteen.



Jos teitä kovasti huolettaa tai lapsi ei meinaa pysyä käyrillä, niin kannattaisi ottaa puheeksi neuvolassa. Saisitte lähetteen ravintoterapeutille.

Sotkua tulee mahdottomasti ja ruokalapusta huolimatta paita on aina ruoassa kun sählää, mutta pääasia. että lapsi syö, Syötän siis kyllä, mutta husii omalla lusikallaan siinä samalla.

Lusikan on saanut, usein auttaa välillä sekin, että antaa kurkun siivun tai leipäpalan jota närii samalla kun syötän.. Tänään tuli äidiltä ihan itku kun ei vaan kelpaa vaikka mitä olisi tehnyt!



Sitten jollei päivällä syö tarpeeksi, heräilee yöllä helpommin ja rauhoittuu kyllä sitten jos joskus annan maitoa pahimpaan tuskaan.. nälkään siis joskus herää jos on syönyt päivällä kovin vähän. Normaalisti ei kyllä yöllä syö, harvoin vain.

Meidän yksivuotiaalla samanlainen vaihe menossa. Ihmettelin asiaa, kunnes huomasin että alaikenet pullottaa kun tekee poskihampaita. Juuri noin että ei meinaa "uskaltaa" ottaa ensimmäistäkään lusikallista, varmaan on niin inhottava olo suussa.

Selvästi tuo on ollut välillä parempi ja sitten taas ärtyneempi, annan silloin särkylääkettä ja yritän syöttää lähinnä kylmää.. esim melko kylmät marjat ja maustamaton jogurtti uppoaa aamuisin. Tsemppiä, tiedän kuin ärsyttävää tuo on kun toinen ei vaan ymmärrä omaa parastaan.

Kannattaa yrittää olla stressaantumatta, koska lapsi aistii sun ärtymyksen ja viimeistään sillon asiasta tulee hankala.

Tai ainakin hermot kiristyy, tiedän oman lapsen ( nyt jo 5) perusteella. Mutta eka neuvo: rauhoitu. Rauhallisuus tekee niistä hetkistä sellaiset, että voi onnistua.

Itselläni oli pari epätoivoista kikkaa.

Yksi oli laulaminen, leikittiin jotain muskarileikkiä ja samalla yritin saada syömään.

Parempi keino oli olla jossain muualla, kuten kahvilassa, jossa lapsi katseli ympäristöä ja huomaamattaan lapioi ruokaa. Mutta ei se joka päivä tietysti ollut ratkaisu.

Ehkä tärkeintä oli unohtaa kaikki yleiset suositukset, että mitä makuja ja kuinka usein jne. Ne stressasivat vain enemmän.

Meillä auttoi se, kun rupesin tekemään itse kaiken ruuan ja pilkoin lapsen eteen pöydälle. Saman tien alkoi syömään itse ihan kaiken. Meillä myös 1-v, eikä lusikka pysy vielä kädessä/ruoka osu lusikalla suuhun.



Eli tänäänkin söi itse pilkottuna perunaa, parsakaalia, kukkakaalia, kanaa ja sivussa oli pilkottuna myös kurkkua (sitä pehmeää sisusta) sel' kuorittua tomaattia. Niitä söi myös välillä.



Kokeileppa tätä konstia. Ainoa mitä syötän lapselle lusikalla on aamu- ja iltapuurot, mutta ne menevätkin ihan kivuttomasti nykyään, kun ruokailusta on poistunut se pakkopullamaisuus ja kauhea vääntö. Katselee itse mainoslehtiä samalla, kun syötän puuroa.



Sulla tuntuu nyt muutenkin olevan ihan liikaa ärsykkeitä siellä pöydässä. Anna korkeintaan katsoa kirjaa/lehteä. Nopeasti tottuu, että pöydässä ei leikitä tai katsella lastenohjelmia. Sinä olet totuttanut hänet saamaan mitä vaan härpäkkeitä ruokailun aikana, joten sinun tulee myös opettaa lapsi pois häiriötekijöistä.



Kyllä se siitä alkaa sujumaan, usko pois. Niin ja aamulla meillä annetaan heti herättyä maito ja vasta tunnin päästä puuro. Ei minullakaan heti herättyäni ole koskaan nälkä, se tulee vasta hieman jälkijunassa, kun kroppa on tajunnut, että on aamu :)

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen.



On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

eli on kaikin puolin normaali, niin anna olla!



Mitä pahemman valtataistelun syömisestä teet, sen huonommin se alkaa sujua, sen voin taata.



Meillä ollut myös todella surkea syömäri meidän esikoinen. On vieläkin suht pieni ja erityisesti laiha, mutta syö kuitenkin sen verran kun tarvitsee, ja koko ajan enemmän ja monipuolisemmin.



Mitään poppakonstia ei ole olemassa. Jotkut lapset vaan tuntuvat elävän lähes pyhällä hengellä. Mutta jos sillä pysyvät kunnossa ja reippaina, niin sitten se pitää vain hyväksyä.

Lapsella ilmeisesti rakenteellinen refluksi? Maitoallergiasta tehtiin aikoinaan vain prick-testi, mutta eihän se olisi parin kuukauden ikäisellä vauvalla edes näkynyt siinä.. Tosin, olin maidottomalla dietillä imettäessäni parisen viikkoa eikä mitään eroa ollut entiseen, joten päättelin itsekin että tuskin on maitoallergiaa. Aluksi oli ihan lääkitys käytössä puolisen vuotta (Gaviscon), sitten sen pystyi jättämään pois ilman oireiden pahenemista. Siitä saakka ollut ilman lääkitystä, mutta välillä toki taitaa oirehtia edelleen. Ei pahasti.. esim. nikottelu, äänen käheys, nieleskely ja piereskely jääneet pois.. Sängyn pääty on koholla. Nyt on kyllä ollut flunssaakin, pahentaako se hetkeksi refluksia? Jonkun muistan joskus niin maininneen.. Usein istutan lasta vielä hetken ruokailun päätteeksi syöttötuolissa (10-15 min), jotta ruoka ehtisi laskea eikä nousisi niin helpolla ruokatorveen.. Istuttamista toki vain lapsen ehdoilla, jos ei viihdy, nostan pois.



Mites muilla refluksilasten äideillä noi syömiset sujuu?



ap

vai pakotitko lapsei tosiaan istumaan ruokapöydässä neljä tuntia? Melkoista sadismia :(

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen. On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

vai pakotitko lapsei tosiaan istumaan ruokapöydässä neljä tuntia? Melkoista sadismia :(

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen. On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

mutta kyllä siinä ainakin 2h istuttiin. Miten niin sadismia? Pelisäännöt ovat selvät, kaikki ruoka syödään. Vuoden nuorempi sisko söi melkein samankokoisen annoksen nurisematta, joten eipä ollut ruoassa tai annoskoossa vika. Pitäiskö sitten luovuttaa vaikka tunnin jälkeen, että no mene sitten, ei tarvitse syödä? Siinä se vasta oppiikin, että kun tarpeeksi kauan vitkuttaa niin äiti antaa periksi ja sama toistuisi varmasti joka ikinen kerta. On niin omapäinen lapsi, että tällaisissa ei voi antaa periksi tai mistään ei tule enää mitään.

mutta tilanne ei välttämättä helpota. Meillä on ollut syntymästä asti huonosti syövä lapsi, eikä syö nyt kolmevuotiaankaan yhtään paremmin. Syömistä saa koko ajan ohjeistaa, lapsi ei ole edes aloittanut syömistä, kun muu perhe jo lopettelee ateriointia, napsii makaroneja yksi kerrallaan haarukalla, hautoo ruokaa suussaan, on pissahätää ja kakkahätää, että pääsisi pöydästä pois, jne. Kateellisena olen seurannut, kun hyvinsyövä lapsi syö lautasellisen keittoa kymmenessä minuutissa, meillä samaan menee tunti. Päiväkoti ei ole auttanut asiaa. Kaikkea on kokeiltu, mikään ei ole auttanut. Ei voi antaa asian ollakaan, koska kasvu on kärsinyt.

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen.

On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

lapsesi uhmaa tuolla tavalla. Mulla on 8v, joka on todella huono ja hidas syömään, pöydässä unohdutaan tekemään kaikkea muuta kuin syömään. Eikä edes tuon ikäinenkään tajua, miten paljon helpommalla pääsisi, kun söisi vaan, niin ei tarvitsisi istua kahta tuntia pöydässä.

Ei se varmasti tahallaan sitä tee, joku ihme homma siinä vaan on, että se syöminen on niin vaikeaa.

Toivon todella että tämä on provo, sillä luulin noiden sadististen metodien jääneen jonnekin 50-luvulle :((( luvassa on isoja ongelmia ruokaan liittyen, se on varma. Ruokailu on jo nyt lapselle yhtä kidutusta ja sen huomaa siinä että tuo aika vain pitenee että lapsi saa ruokansa nieltyä. En usko että lapsi antaa teille koskaan tuota anteeksi ja suoraan sanoen mielestäni tuo olisi ls-asia.

vai pakotitko lapsei tosiaan istumaan ruokapöydässä neljä tuntia? Melkoista sadismia :(

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen. On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

mutta kyllä siinä ainakin 2h istuttiin. Miten niin sadismia? Pelisäännöt ovat selvät, kaikki ruoka syödään. Vuoden nuorempi sisko söi melkein samankokoisen annoksen nurisematta, joten eipä ollut ruoassa tai annoskoossa vika. Pitäiskö sitten luovuttaa vaikka tunnin jälkeen, että no mene sitten, ei tarvitse syödä? Siinä se vasta oppiikin, että kun tarpeeksi kauan vitkuttaa niin äiti antaa periksi ja sama toistuisi varmasti joka ikinen kerta. On niin omapäinen lapsi, että tällaisissa ei voi antaa periksi tai mistään ei tule enää mitään.

Toivon todella että tämä on provo, sillä luulin noiden sadististen metodien jääneen jonnekin 50-luvulle :((( luvassa on isoja ongelmia ruokaan liittyen, se on varma. Ruokailu on jo nyt lapselle yhtä kidutusta ja sen huomaa siinä että tuo aika vain pitenee että lapsi saa ruokansa nieltyä. En usko että lapsi antaa teille koskaan tuota anteeksi ja suoraan sanoen mielestäni tuo olisi ls-asia.

vai pakotitko lapsei tosiaan istumaan ruokapöydässä neljä tuntia? Melkoista sadismia :(

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen. On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

mutta kyllä siinä ainakin 2h istuttiin. Miten niin sadismia? Pelisäännöt ovat selvät, kaikki ruoka syödään. Vuoden nuorempi sisko söi melkein samankokoisen annoksen nurisematta, joten eipä ollut ruoassa tai annoskoossa vika. Pitäiskö sitten luovuttaa vaikka tunnin jälkeen, että no mene sitten, ei tarvitse syödä? Siinä se vasta oppiikin, että kun tarpeeksi kauan vitkuttaa niin äiti antaa periksi ja sama toistuisi varmasti joka ikinen kerta. On niin omapäinen lapsi, että tällaisissa ei voi antaa periksi tai mistään ei tule enää mitään.

että mitä tuossa sitten pitäisi tehdä, kun lapsi ei tee elettäkään syödäkseen? Nälkään se kuolee sitten kun ei mikään mene vapaaehtoisesti kurkusta alas. Pitäisikö antaa vain periksi, no, menes nyt sitten siitä jos et kerran halua syödä? Kuten sanottu, lapsi on _erittäin_ itsepäinen tapaus, mitään ei tapahdu edes kymmenennestä sanomisesta. Pitäisikö minun sitten syöttää 4-vuotias lapsi, jolla on ihan toimivat kädet ja osaa itse syödä kun vain haluaa?

Ja tuo nyt oli tosiaan poikkeustapaus, että istui noin kauan pöydässä. Normaalisti menee se puoli tuntia - tunti, mikä on kyllä sekin kauan.

vai pakotitko lapsei tosiaan istumaan ruokapöydässä neljä tuntia? Melkoista sadismia :(

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen. On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

mutta kyllä siinä ainakin 2h istuttiin. Miten niin sadismia? Pelisäännöt ovat selvät, kaikki ruoka syödään. Vuoden nuorempi sisko söi melkein samankokoisen annoksen nurisematta, joten eipä ollut ruoassa tai annoskoossa vika. Pitäiskö sitten luovuttaa vaikka tunnin jälkeen, että no mene sitten, ei tarvitse syödä? Siinä se vasta oppiikin, että kun tarpeeksi kauan vitkuttaa niin äiti antaa periksi ja sama toistuisi varmasti joka ikinen kerta. On niin omapäinen lapsi, että tällaisissa ei voi antaa periksi tai mistään ei tule enää mitään.

Teet vaan selväksi ( ihan kauniisti) sen, että ruokaa saa seuraavan kerran seuraavalla aterialla, välipaloja ei ole tarjolla, ja nälkää ei tulla narisemaan.

Sun tekstistä näkee jo nyt, miten isoihin ongelmiin tulette tuon lapsen kanssa joutumaan. EI lapsen kanssa elämisen kuulu olla mikään valtataistelujen kimara, ihan ihmeellistä, että aikuiset viitsivät niihin lähteä täysin tyhjänpäiväisissä asioissa.

Muutenkin sulla on aika kamala kuva lapsestasi, että hän on sellainen, joka muuten vaan uhmaa, ja jos häntä ei pidetä tolkuttoman kireässä lieassa, niin saman tien tekee idioottimaisuuksia... no niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Lapsesi toimii, kuten hän näkee teidän olettavan hänen toimivan.

mutta tilanne ei välttämättä helpota. Meillä on ollut syntymästä asti huonosti syövä lapsi, eikä syö nyt kolmevuotiaankaan yhtään paremmin. Syömistä saa koko ajan ohjeistaa, lapsi ei ole edes aloittanut syömistä, kun muu perhe jo lopettelee ateriointia, napsii makaroneja yksi kerrallaan haarukalla, hautoo ruokaa suussaan, on pissahätää ja kakkahätää, että pääsisi pöydästä pois, jne. Kateellisena olen seurannut, kun hyvinsyövä lapsi syö lautasellisen keittoa kymmenessä minuutissa, meillä samaan menee tunti. Päiväkoti ei ole auttanut asiaa. Kaikkea on kokeiltu, mikään ei ole auttanut. Ei voi antaa asian ollakaan, koska kasvu on kärsinyt.

5-vuotias on saman kokoinen kuin 3-v sisarena (joka on keskimaaraisen 3-vuotiaan suomalaislapsen kokoinen)

AP: ala ota stressia niin kauan, kun kasvu pysyy jollain kayralla, vaikka olisi lapsesi oma kayra ja kaikkien kayrien alapuolella. Yrita saada jos onnistut siis :-) syomaan mahdollisimman rasvaisia jugurtteja esim. eli ruokaa, missa on paljon hyvia rasvoja, lisaa voita pastaan, perunaan jne, etta lapsi saa rasvaa kasvamiseen (tuon ikainen tarvitsee sita rasvaa), ja ala missaan nimessa pakota, minakin sorruin siihen

Monet itkut tama aiti on itkenyt, mutta mun 5-vuotias on ihan terve, aktiivinen, iloinen, kay jo koulua (emme asu SUomessa) ja on ihan alykas lapsi. On vaan niin kamalan kevyt ja pieni.

Mukavaa Joulua!

Toivon todella että tämä on provo, sillä luulin noiden sadististen metodien jääneen jonnekin 50-luvulle :((( luvassa on isoja ongelmia ruokaan liittyen, se on varma. Ruokailu on jo nyt lapselle yhtä kidutusta ja sen huomaa siinä että tuo aika vain pitenee että lapsi saa ruokansa nieltyä. En usko että lapsi antaa teille koskaan tuota anteeksi ja suoraan sanoen mielestäni tuo olisi ls-asia.

vai pakotitko lapsei tosiaan istumaan ruokapöydässä neljä tuntia? Melkoista sadismia :(

söi toissapäivänä päivällistä neljä tuntia. Pöydästä ei nousta ennen kuin kaikki ruoka on syöty, näin kuuluu käsky meillä, koska muuten menee ehkä 1/4 lautasellista ja sitten yritetään lähteä pöydästä. Annokset on ihan sopivia tuon ikäiselle ja ruoka hyvää, mutta lapsen on vain pakko uhmata. Melkein joka ruokailun yhteydessä saa toistella, että alapa nyt syödä, syödäänpä nyt taas ja höpötetään vähemmän, syöpä nyt ruokasi ennen kuin se jäähtyy. On keskusteltu nätisti, huomautettu ohimennen, ignoorattu lapsen vinkuminen kun ei suostu syömään ja jätetty vain siihen istumaan ruoan kanssa, korotettu ääntä, laitettu haarukka väkisin käteen ja ruokaa suuhun, syötetty puoliväkisin. Välillä menee hermot ja aletaan vain lappaa ruokaa lapsen suuhun vaikka väkisin, aina ei ole aikaa tai halua kuluttaa vähintään tuntia parin perunan syömiseen. On siis yritetty niin hyvällä kuin pahalla, mutta jääräpäinen lapsi ei vain ihan uhmaamisen ilosta syö. No, kyllähän se ruoka lopulta aina syödään, mutta mitä keinoja se vaatii onkin toinen juttu. En jaksa käsittää lapsen aivotuksia, kun kerran tietää että kaikki syödään ennen kuin saa nousta, ja silti pitää pitkittää ja pitkittää. Usein ei edes reagoi mitenkään kun käsken jatkamaan syömistä, katsoo vain ja vääntelee naamaansa. Helvetti. Ei viitsisi pakkosyöttääkään, mutta riipoo tuo ruokailujen ainainen venyminen.

mutta kyllä siinä ainakin 2h istuttiin. Miten niin sadismia? Pelisäännöt ovat selvät, kaikki ruoka syödään. Vuoden nuorempi sisko söi melkein samankokoisen annoksen nurisematta, joten eipä ollut ruoassa tai annoskoossa vika. Pitäiskö sitten luovuttaa vaikka tunnin jälkeen, että no mene sitten, ei tarvitse syödä? Siinä se vasta oppiikin, että kun tarpeeksi kauan vitkuttaa niin äiti antaa periksi ja sama toistuisi varmasti joka ikinen kerta. On niin omapäinen lapsi, että tällaisissa ei voi antaa periksi tai mistään ei tule enää mitään.

että mitä tuossa sitten pitäisi tehdä, kun lapsi ei tee elettäkään syödäkseen? Nälkään se kuolee sitten kun ei mikään mene vapaaehtoisesti kurkusta alas. Pitäisikö antaa vain periksi, no, menes nyt sitten siitä jos et kerran halua syödä? Kuten sanottu, lapsi on _erittäin_ itsepäinen tapaus, mitään ei tapahdu edes kymmenennestä sanomisesta. Pitäisikö minun sitten syöttää 4-vuotias lapsi, jolla on ihan toimivat kädet ja osaa itse syödä kun vain haluaa? Ja tuo nyt oli tosiaan poikkeustapaus, että istui noin kauan pöydässä. Normaalisti menee se puoli tuntia - tunti, mikä on kyllä sekin kauan.

Jos ruoka ei kelpaa, niin joskus syotan (vaikka lapsi on 5v), varsinkin jos naen, etta han on hyvin vasynyt. Se syottaminen ei ole haitaksi :-), tuskinpa enaa syotan, kun on 10v

ja lahetan sitten joskus pois poydasta. Ja jos tunnin kulttua tulee sanomaan, etta on nalka, kaivan jaakaapista saman ruokalautasen, laitan mikroon ja poytaan ja sanon, etta tuossa on syomista