Olen uskovainen - Haluatteko kysyä jotain ?

Miksi uskovaiset eivät voi tehdä samoin? Miksi sinäkin tuot julki uskoasi? Mitä se muille kuuluu?

tyrkytä kenellekkään uskoani :). Ja kirjoitin tänne, koska ajattelin jos nyt jotain sattuisi kiinnostamaan kysyä jotain, kuten sinä nyt teit. Vastaan mielelläni, mutta tuputa en.

Oletko koskaan elämässäsi kyseenalaistanut uskonasioita? Jos olet, niin miten ja onko se vaikuttanut käsityksiisi?

ole koskaan kyseenalaistanut uskoani. Minun ei ole koskaan tarvinnut, koska elämässäni on tapahtunut niin monia asioita, jotka eivät olisi mahdollista selittää ihmisvoimin. Mm. kielillä puhuminen ja prodetoimisen armolahja. Toki välillä on aikoja, kun olen ns. kauempana Jumalasta ja elänyt enemmän oman pääni mukaan, mutta aina olen itkien tullut takaisin Jumalan syliin, koska pieleen on joka kerta mennyt.



En ole kuitenkaan tuomitseva, enkä tuputtaja.

Mulla oli nuorena paljon hyviä kavereita helluntaiseurakunnassa. Samoin kaupungin kauneimmat tytöt olivat siellä. Ei ollut valittamista.

seurakunnassani on paljon kauniita tyttöjä, enkä itsekään ole pahimmasta päästä :D

-ap

Olet kuitenkin vasta parikymppinen, eli koko elämä on aikaa miettiä uskoa myös kriittisesti.



Ja toivottaavsti myös niin teet, sillä paras uskovainen on sellainen, joka on uskonsa perusteet perinpohjin kalunnut läpi, kokenut elämän nurjankin puolen ja silti löytänyt uskostaan jotain kiinni pitämisen arvoista.



t. 4

Kaikissa uskonnoissa puhutaan kielillä, samoin erilaisissa transsitiloissa. Kielilläpuhuminen ei siis todista mitään kristinuskon jumalan olemassaolosta.



Profetoiminen voi viitata johonkin yliluonnolliseen siinä tapauksessa, että profetoija "tietää" jotain sellaista, mitä ei mitenkään voisi tietää muuten. Toisaalta samaan pystyvät myös selvänäkijät, eli tämäkään ilmiö ei välttämättä todista kristinuskon jumalasta mitään.



Useimmiten kuitenkin profetointi on vain sellaista yleispätevää pölinää, joka osuu väkisinkin kohdilleen, aivan kuin naistenlehtien horoskoopitkin.

Itse olen 21v mies, joka koko lapsuutensa viettänyt helluntaipiireissä.



Minusta nuorena kokouksissa näkemäni "kielillä puhumiset" ja lattialle kaatuilut vaikuttivat lähinnä joukkohurmoksen aiheuttamilta sekavilta transseilta. Hieman kasvettuani alkoi tuntua järjettömältä ja kestämättömältä uskoa helluntai tai minkään muunkaan uskonnon ristiriitaisiin satuihin.



-Oletko tullut ajatelleeksi, että uskonnon tuoma turvallisuuden tunne voisi olla vain psykologinen ilmiö, missä uskonnolliset tuntemukset liitetään lapsuuden mukaviin huolettomiin muistoihin?



-Uskotko, eläimillä olevan "sielua"? Itse pidän ihmisten muiden eläinten ohella olevan hyvin samankaltaisia tietoisia, tuntevia olentoja, eikä siihen liity mitään ylempiä henkisiä tasoja.



-Uskotko maan ulkopuoliseen elämään? Avaruustutkimus on kestänyt vain silmänräpäyksen verrattuna ihmislajin tähänastiseen historiaan. Entä, jos lähitulevaisuudessa löytyisi kiistattomia todisteita? Jos uskot, onko ne saman jumalan rakkaudellaan luomia? Jos et, romahtaisiko maailmankuvasi?



-Miksi juuri sinun ilmeisesti pienestä pitäen opettelema uskontosi on oikeassa?

Helluntalainen parikymppinen nainen. Uskossa ollut koko elämäni. Saa kysyä :)

Miten et osaa edes kirjoittaa "helluntailainen" oikein?

on niin yleistä ja näkyvää?

lattialle kaatuilut ym ole todellakaan mitään joukkohurmosta. Olen itse kokenut sen kaksi kertaa elämäni aikaan ja sellaisessa tilanteessa, jossa olen ollut ainoa lattialle kaatunut. Elikkä hyvin kaukana mistään joukkohurmos tilanteista. Se Jumalan voima, minkä tuntee sillä hetkellä on jotain niin käsittämätöntä, että tuskinpa kukaan sen kokenut voi enää kiistää Jumalan olemassaoloa.



Uskonto ei tuo minulle mitään erikoista turvallisuuden tunnetta. Välillä tunnen olevani hyvinkin yksin, kuitenkin tavalla tai toisella Jumala silloin muistuttaa minua todellisuudestaan ja siitä, että Hän on valmis kantamaan taakkani. En kuitenkaan joka päivä elä missään ylenpalttisessa turvallisessa pienessä kuplassa.



En usko eläimillä olevan sielua. Jumala loi eläimet ravinnoksi sekä ihmisten iloksi.



En usko maan ulkopuoliseen elämään. Jumala sanoo Sanassaan "alussa Jumala loi taivaan ja maan". EI taivaita ja maita. Joten en tietenkään usko, että mitään tullaan löytämään.



Ja minä en usko uskontoon vaan Raamattuun ja jokaiseen sanaan Raamatussa. Omat vanhempani eivät ole helluntalaisia, mutta uskovia kuitenkin (kuuluvat toiseen kirkkoon). Itse liityin Helluntai seurakuntaan, koska siellä opetetaan Raamatun Sanan mukaan ja koin siellä oloni kotoiseksi. Luterilaiseen en liittyisi, sillä mielestäni lapsikaste on väärinymmärretty. ( se, että sinut kastetaan vauvana ei takaa taivaaseen pääsyä. Jeesuskin kävi kasteella, kun itse ymmärsi. Ei vauva osaa tehdä päätöksiä mihin uskoo.)

laittautuvat siinä missä kaikki naiset. En usko sen olevan sen enemmän näkyvämpää helluntailais piireissä kuin muissakaan :D.

-ap

mikä uskot pedon merkin olevan?

entä oletko homojen adoption ja avioliiton puolesta tai vastaan?



Säästätkö itsesi avioliittoon,eli elätkö Jumalan johdatuksessa ja tarkoituksessa vai jaatko persettäsi helpolla ihastuksen tullen kuten 80% maailmasta?

laittautuvat siinä missä kaikki naiset. En usko sen olevan sen enemmän näkyvämpää helluntailais piireissä kuin muissakaan :D. -ap

mistähän tuo ero johtuu?

maksaisitko ne silloinkin, jos perheellänne olisi taloudellisesti tosi tiukkaa?

ilman uskovien kastetta?

Ja hakeutuisitko sellaisten ihmisten kaveriksi vai oletko mieluummin vain omissa piireissäsi? Entä pitääkö aviomiehen olla myös uskovainen?

kertoa erään tapauksen kielilläpuhumisesta. Enkä ole kyllä koskaan kuullut vastaavista muissa kuin kristinuskossa. Mummini kuuluu erääseen seurakuntaan. Joka sunnuntaisessa Jumalanpalveluksessa kävi eräs nainen, joka aina rukoillessa alkoi kotkottamaan kuin kana. Muut seurakuntalaiset jopa naureskelivat vähän pilkallisesti ajatellen, että nainen on ehkä lievästi mielisairaas. Kerran heille tuli vieraileva pastori jostain Afrikan maasta pienestä kylästä. Nainen saapui taas paikalle ja muut toivoivat, että hän osaisi tällä kertaa käyttäytyä ja olla hiljaa. Kuitenkin taas se "kotkotus" alkoi ja kovempana kuin koskaan. Vieraileva pastori oli ihan hiljaa ja kuunteli, hetken päästä alkoi itkemään. Jonkin ajan kuluttua hän selvensi seurakunnalle, että nainen oli puhunut hänen kotikylänsä kieltä ja puhunut asioista hänen elämässään, joita hän oli rukoillut. Aika uskomatonta eikö :) ?

-ap

laittautuvat siinä missä kaikki naiset. En usko sen olevan sen enemmän näkyvämpää helluntailais piireissä kuin muissakaan :D. -ap

mistähän tuo ero johtuu?

tuo riippuu täysin seurakunnista, on tosi vanhoillisia hellareita ja sit ihan normaaljea ja pari trendikästäkin srk.

Ei se ihmistä huononna että ihan normaalisti pitää huolta itsestään myös ulkoisesti.

Luovuus on myös hellareilla aivn hyväksyttyä, joten sinne on helpompi luovien ja esteettisten ihmisten mennä. (suhe)

Luterilaisuus on niin maallistunutta että ihan yhtälailla sielläkin on kaikkea.