Olen uskovainen - Haluatteko kysyä jotain ?
Helluntalainen parikymppinen nainen. Uskossa ollut koko elämäni. Saa kysyä :)
Kommentit (52)
laittautuvat siinä missä kaikki naiset. En usko sen olevan sen enemmän näkyvämpää helluntailais piireissä kuin muissakaan :D. -ap
mistähän tuo ero johtuu?
tuo riippuu täysin seurakunnista, on tosi vanhoillisia hellareita ja sit ihan normaaljea ja pari trendikästäkin srk. Ei se ihmistä huononna että ihan normaalisti pitää huolta itsestään myös ulkoisesti. Luovuus on myös hellareilla aivn hyväksyttyä, joten sinne on helpompi luovien ja esteettisten ihmisten mennä. (suhe) Luterilaisuus on niin maallistunutta että ihan yhtälailla sielläkin on kaikkea.
se on totta, että median välittämä kuva luterilaisuudesta on karmea ja maallistunut ja ties mitä. Mutta kyllä sieltäkin sitä sydämen uskoa löytyy, kun mennään vaikka herätysliikkeiden tilaisuusksiin tai sanan ja rukouksen iltoihin tai vastaaviin. Ei voi yleistää.
merkki on mysteeri, joka ei ole ainakaan minulle auennut. Mutta voisin kuvitella sen olevan hyvinkin tulevaisuudessa käyttöön tuleva siru, joka mahdollisesti asennetaan ihon alle ja joka toimii niin tunnisteena kuin maksuvälineenä. Tosin nämä ovat täysin omia ajatuksiani :).
En soisi homoille adoptio-oikeuksia, sillä lapsi on se joka siinä kärsisi. Lapsi ansaitsee mahdollisuuden äitiin ja isään. Ja lasta varmasti kiusattaisiin.
En myöskään ole sitä mieltä, että avioliitto kuuluu homoille, sillä mielestäni avioliitto on tarkoitettu miehen ja naisen välille.
MUTTA en ole homoja vastaan siinä mielessä, että Jumala on ainoa jolla on oikeus tuomita. Homot ovat ihmisiä ja syntisiä siinä missä MINÄKIN. Ja minulla EI ole oikeutta tuomita ketään. Ja niinkuin Raamatussa sanotaan, rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi. Minulla on homoystäviä.
En ikävä kyllä säästänyt itseäni avioliittoon. Elin pari vuotta elämästäni oman pääni mukaan ja seuraamukset myös olivat sen mukaiset. Kyllä kaduin monet kerrat. Mutta onneksi Jumala antaa anteeksi ja tarjoaa mahdollisuuden uuteen alkuun :).
kyllä ollut todella huono kymmenyksien maksaja. Pitäisi siinä asiassa varmaankin ryhdistäytyä, mutta toistaiseksi asia ei ole minua painanut. Uskon, että Jumala puhuu siitä kun on oikea aika.
merkki on mysteeri, joka ei ole ainakaan minulle auennut. Mutta voisin kuvitella sen olevan hyvinkin tulevaisuudessa käyttöön tuleva siru, joka mahdollisesti asennetaan ihon alle ja joka toimii niin tunnisteena kuin maksuvälineenä. Tosin nämä ovat täysin omia ajatuksiani :).
sitten kun tuo pedon merkki otetaan käyttöön? Siitä kun on liikkeellä erilaisia opetuksia.
En ikävä kyllä osaa puhua Jumalan puolesta, kuka pääsee taivaaseen ja kuka ei, mutta ainakin voidaan luottaa siihen ,että Jumala on oikeudenmukainen tuomioissaan. Uskon myös, että mikäli sydämessäsi olet halunnut seurata Jeesusta ja antaa Hänelle kaikkesi, niin pääset taivaaseen.
Ei tietysti ole joka paikassa maallistunutta, mutta hyvin mones luterilaisessa on.
Itse pidän myös luterilaisuudesta, Muistan lämmöllä koulujen avauksia, rukoiksia ja lauluja 90-luvulla vielä!
minusta kirkko oli kiva juttu, paikka jossa hiljentyä. Ei pitäisi halveksia sitä.
Käyn hellareissa, mut kuulun myös luterilaiseen, maksan veron koska haluan että krikko pysyy pystyssä.
Nyt kuitenkin tulee se typerä yle maksu, joten tuntuu ettei kaikkeen riitä rahat kun ei saa itse valita ylestä pois...
IHMETTELEN
miksi luterilainen kirkko ei halua puhua papeista kirkon ulkomaan avun yhteydessä? he eivät anna hengellisempien osastojen kokoontua enää luterilaisissa tiloissa mm. temppelin aukion kirkossa,
he eivät myöskään tue kristillistä mediatyötä, vaan antavat rahaa kirkon mediasäätiöstä vain hyvin maallisiin dokumentteihin joissa usko on 2% koko asiasta.
Nämä kaikki siksi että halutaan miellyttää koko maailmaa, niitäkin jotka eivät usko.
Lopputulos ei ole kirkolle hyväksi. Vain puhdas usko vie eteenpäin. Siksi luterilaisuus kutistuu.
osa ystävistäni ei ole uskovaisia, joten en todellakaan valitse ystäväpiiriäni sen mukaan. Kaikki kyllä taitavat tietää uskostani, jos he haluavat kysyä, he voivat. Mutta puhumme ihan tavallisista asioista ja teemme tavallisia asioita. En ole "hihhuli". Uskovat helposti yleistetään muutaman poikkeuksen takia.
Haluan toki, että aviomieheni on uskova, sillä mielestäni samat elämänarvot ovat kaiken a ja o.
En haluaisi, että toinen juoksisi esim baareissa kaiket yöt ja juoppottelisi, kun taas minä olisin kotona. Haluan myös kasvattaa lapset hyviin arvoihin ja tuntemaan Jeesuksen.
Ja en ajattele mitään kummempaa niistä, jotka eivät usko. Samanlaisia ihmisiä me kaikki olemme. Jumala kutsuu aikanaan jokaista ihmistä.
Ei tietysti ole joka paikassa maallistunutta, mutta hyvin mones luterilaisessa on. Itse pidän myös luterilaisuudesta, Muistan lämmöllä koulujen avauksia, rukoiksia ja lauluja 90-luvulla vielä! minusta kirkko oli kiva juttu, paikka jossa hiljentyä. Ei pitäisi halveksia sitä. Käyn hellareissa, mut kuulun myös luterilaiseen, maksan veron koska haluan että krikko pysyy pystyssä. Nyt kuitenkin tulee se typerä yle maksu, joten tuntuu ettei kaikkeen riitä rahat kun ei saa itse valita ylestä pois... IHMETTELEN miksi luterilainen kirkko ei halua puhua papeista kirkon ulkomaan avun yhteydessä? he eivät anna hengellisempien osastojen kokoontua enää luterilaisissa tiloissa mm. temppelin aukion kirkossa, he eivät myöskään tue kristillistä mediatyötä, vaan antavat rahaa kirkon mediasäätiöstä vain hyvin maallisiin dokumentteihin joissa usko on 2% koko asiasta. Nämä kaikki siksi että halutaan miellyttää koko maailmaa, niitäkin jotka eivät usko. Lopputulos ei ole kirkolle hyväksi. Vain puhdas usko vie eteenpäin. Siksi luterilaisuus kutistuu.
t. luterilainen uskova. Itse olen tämmöinen "herätysliikeihminen" enkä niinkään niissä vakiotilaisuuksissa käy.
en osaa kyllä sitäkään sanoa, olemmeko täällä. Mutta voisin kuvitella, että me uskovat olemme yhä täällä pedon merkin aikaan. Ehkä usko pannaan silloni koetukselle. Ilmestyksen kirja on aina kiehtonut minua kovasti.
Jonkin ajan kuluttua hän selvensi seurakunnalle, että nainen oli puhunut hänen kotikylänsä kieltä ja puhunut asioista hänen elämässään, joita hän oli rukoillut. Aika uskomatonta eikö :) ?
-ap
Juu, tosi uskomatonta, eli en usko.
Meilläkin sedät ja tätit kertoi kesäleireillä tuon tapaisia lievästi sanottuna väritetyltä kuulostavia tarinoita. Ai niin, pakkohan niiden on olla totta, kun kerran rukouspiirin hillevi on sellaisen kuullut joskus 20 vuotta sitten kesäkonferenssissa siskon miehen kumminkaimalta, oikein saarnasmieheltä ! Suoraa ensikäden tietoa khyllä..
-Mitä mieltä olet tasa-arvo-asioista helluntailaisuudessa? Meidän seurakunnassa esim. yhden kivan tädin palkka puolitettiin 90-luvulla naimisiin menon takia. 'Eihän se samaan palkkaa enää tarvi kun on nyt oikein Mies, perheen pää elättämässä, nainen vaietkoon seurakunnassa!".
t: nro 10.
ei sinun tarvitsekaan uskoa, mutta ihan oma mummini tuon kertoi eikä hän todellakaan valehtele. Kielilläpuhumisen ymmärtää kun itse kokee sen :).
Ja meidän seurakunnassa ei ainakaan syrjitä miehiä eikä naisia. Tasa-arvoisia ollaan kaikki.
Jonkin ajan kuluttua hän selvensi seurakunnalle, että nainen oli puhunut hänen kotikylänsä kieltä ja puhunut asioista hänen elämässään, joita hän oli rukoillut. Aika uskomatonta eikö :) ?
-apJuu, tosi uskomatonta, eli en usko.
Meilläkin sedät ja tätit kertoi kesäleireillä tuon tapaisia lievästi sanottuna väritetyltä kuulostavia tarinoita. Ai niin, pakkohan niiden on olla totta, kun kerran rukouspiirin hillevi on sellaisen kuullut joskus 20 vuotta sitten kesäkonferenssissa siskon miehen kumminkaimalta, oikein saarnasmieheltä ! Suoraa ensikäden tietoa khyllä..
-Mitä mieltä olet tasa-arvo-asioista helluntailaisuudessa? Meidän seurakunnassa esim. yhden kivan tädin palkka puolitettiin 90-luvulla naimisiin menon takia. 'Eihän se samaan palkkaa enää tarvi kun on nyt oikein Mies, perheen pää elättämässä, nainen vaietkoon seurakunnassa!".
t: nro 10.
Mä en osaa sanoa kielistä, mutta olen hyvin kriittinen ihminen kaiken suhteen. Kerran taas näin kun ihmiset kaatuivat edessä. Minusta osa tekee sen tahallaan tai hurmoksessaan. Minä sanoin itsekseni että jos Jumala oikeasti voit sen tehdä niin haluan sen kokea. Menin eteen ja nainen rukoili. Muut kaatui mä en. Sitten Ihan kyrpiinnyin siitä että muut siellä heiluvat ja menin eri henkilölle uudestaan rukoiltavaksi. Hän ei edes koskenut minuun kun tunsin sähkövirran menevän lävitseni ja kaaduin. Se tunne oli aivan mahtava. Silloin tajusin että Jumala on läsnä.
Täytyy myös itse osata heittäytyä. MUTTA valitettavasti on näitä tapauksia myös joissa tuupataan toinen kumoon.
Vain itse kokemalla tiedät miksi kaaduit.
Minäkin inhoan sitä että ajatellaan että kristityn tulisi olla niin vaatimaton ettei tarvitse kunnollista/normaalia palkkaa. Sen tulee aina olla ihmisen oma valinta, haluaako tehdä ns. hyväntekeväisyyttä esim. Fidalle.
Jos se ajatus tulee johtajita niin se ei ole reilua.
t. toinen uskova ei AP.
Jonkin ajan kuluttua hän selvensi seurakunnalle, että nainen oli puhunut hänen kotikylänsä kieltä ja puhunut asioista hänen elämässään, joita hän oli rukoillut. Aika uskomatonta eikö :) ? -ap
Juu, tosi uskomatonta, eli en usko. Meilläkin sedät ja tätit kertoi kesäleireillä tuon tapaisia lievästi sanottuna väritetyltä kuulostavia tarinoita. Ai niin, pakkohan niiden on olla totta, kun kerran rukouspiirin hillevi on sellaisen kuullut joskus 20 vuotta sitten kesäkonferenssissa siskon miehen kumminkaimalta, oikein saarnasmieheltä ! Suoraa ensikäden tietoa khyllä.. -Mitä mieltä olet tasa-arvo-asioista helluntailaisuudessa? Meidän seurakunnassa esim. yhden kivan tädin palkka puolitettiin 90-luvulla naimisiin menon takia. 'Eihän se samaan palkkaa enää tarvi kun on nyt oikein Mies, perheen pää elättämässä, nainen vaietkoon seurakunnassa!". t: nro 10.
ihan kristillisessä seurakunnassa sen pitäisi mennä niin että kaikki tuovat tulonsa seurakunnalle ja yhteisestä kassasta sitten jaetaan kaikille tarpeiden mukaan. Eli sitä näkökulmaa vasten tuo palkan pienennyt on seurakunnan etu ja siten kaikkien etu ja myös Jumalan sanan eteenpäinviemisen etu... Mutta ymmärrän että maallistuneesta näkökulmasta tuo näkökulma ei ole hyväksyttävä.
Olet kuitenkin vasta parikymppinen, eli koko elämä on aikaa miettiä uskoa myös kriittisesti.
Ja toivottaavsti myös niin teet, sillä paras uskovainen on sellainen, joka on uskonsa perusteet perinpohjin kalunnut läpi, kokenut elämän nurjankin puolen ja silti löytänyt uskostaan jotain kiinni pitämisen arvoista.
t. 4
Onkin hyvä tutkia uskomansa asiat perusteellisesti. Jos usko on aito eikä liikaa kuuntele ihmisten outoja sääntöjä, se usko kestääkin. Itse olen raskaasti pettynyt ihmisiin, mutta Jumalaan en koskaan. Helppoa kun sen oivaltaa.
#6
ei sinun tarvitsekaan uskoa, mutta ihan oma mummini tuon kertoi eikä hän todellakaan valehtele. Kielilläpuhumisen ymmärtää kun itse kokee sen :). Ja meidän seurakunnassa ei ainakaan syrjitä miehiä eikä naisia. Tasa-arvoisia ollaan kaikki.
kyllä sen tietää kun kokee, että milloin on kyseessä Pyhä Henki. Kyseessä on niin ihmeellinen asia, että... no, ei sitä voi suomen kielellä selittää.
t. Ohis
Minusta kuulostat a) hyvin nuorelta b) siltä, ettet ole koskaan pystynyt katsomaan elämää muusta kuin helluntailaisesta näkövinkkelistä.
En haluaisi negatiivisessa mielessä sanoa että siperia opettaa, mutta niin se vain usein käy. ;) Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksiasi uudestaan esim. 30 vuoden kuluttua.
Itse olen ollut yli 20 vuotta uskossa ja kokenut hyvin monenlaista. Minulle tuollaiset "kaaduin, siis Jumala on" -puheet ovat aivan käsittämätöntä kapeakatseisuutta. Minä olen kaatunut liioittelematta varmaan sata kertaa, samoin puhunut kielillä, profetoinut, pidentänyt ihmisten jalkoja rukouksella jne. Olen myöskin ollut seurakunnassa hyvin vastuullisessa asemassa, en siis mikään riviuskovainen.
Eikä mikään näistä asioista sinänsä todista, että Jumala on olemassa! Uskon toki Jumalaan, mutta en minkään tällaisen takia. Suhtaudun nykyään itse asiassa hyvinkin kriittisesti karismaattisuuteen. Olen kymmenien ihmisten elämää seurattuani tullut siihen tulokseen, että hyvin usein sellainen kristillisyys ei pitemmän päälle kanna.
Siunausta, mutta muistathan että elämä on paljon muutakin kuin mitä nyt siinä näet.
ihan kristillisessä seurakunnassa sen pitäisi mennä niin että kaikki tuovat tulonsa seurakunnalle ja yhteisestä kassasta sitten jaetaan kaikille tarpeiden mukaan. Eli sitä näkökulmaa vasten tuo palkan pienennyt on seurakunnan etu ja siten kaikkien etu ja myös Jumalan sanan eteenpäinviemisen etu... Mutta ymmärrän että maallistuneesta näkökulmasta tuo näkökulma ei ole hyväksyttävä.
Tämän tyylinen taloudellinen uhrautuminen koski siis aina vain naispuolisia työntekijöitä, ei koskaan "vanhimpia" tai muita hyväveli-piirin miehiä.
t: nro 10.
Minusta kuulostat a) hyvin nuorelta b) siltä, ettet ole koskaan pystynyt katsomaan elämää muusta kuin helluntailaisesta näkövinkkelistä. En haluaisi negatiivisessa mielessä sanoa että siperia opettaa, mutta niin se vain usein käy. ;) Olisi mielenkiintoista lukea ajatuksiasi uudestaan esim. 30 vuoden kuluttua. Itse olen ollut yli 20 vuotta uskossa ja kokenut hyvin monenlaista. Minulle tuollaiset "kaaduin, siis Jumala on" -puheet ovat aivan käsittämätöntä kapeakatseisuutta. Minä olen kaatunut liioittelematta varmaan sata kertaa, samoin puhunut kielillä, profetoinut, pidentänyt ihmisten jalkoja rukouksella jne. Olen myöskin ollut seurakunnassa hyvin vastuullisessa asemassa, en siis mikään riviuskovainen. Eikä mikään näistä asioista sinänsä todista, että Jumala on olemassa! Uskon toki Jumalaan, mutta en minkään tällaisen takia. Suhtaudun nykyään itse asiassa hyvinkin kriittisesti karismaattisuuteen. Olen kymmenien ihmisten elämää seurattuani tullut siihen tulokseen, että hyvin usein sellainen kristillisyys ei pitemmän päälle kanna. Siunausta, mutta muistathan että elämä on paljon muutakin kuin mitä nyt siinä näet.
hän ei sinne pääse, sanotaan sanassa.
... Saanko nuhdella sinua siitä, että kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että sinä olet pidentänyt ihmisen jalkoja... Jumala on se, joka parantaa kenet parantaa. Jumala antaa armolahjat. Jumala antaa profetiat ja kielet. Kristityn määränpää on taivas ja pääasia on se, että sinne samaan taivaaseen olemme matkalla. Vaikka sitten vähän erivärisissä vaatteissa.
t. toinen uskova