Kadehdin ihmisiä, jotka pariutuvat
Olen rehellisesti kateellinen niille ihmisille, jotka löytyvät itselleen kumppanin/kumppaneita. Minun on vaikea käsittää miten joku voi olla niin hyvä ihminen, että joku toinen tahtoo jakaa hänen kanssaan oman elämänsä, ilonsa ja surunsa. Tahtoisin joskus kokea itsekin olevani niin hyvä tyyppi, että joku tahtoisi kanssani viettää aikaa, ehkä jopa perustaa perheen. Mutta suoraan sanottuna en kyllä osaa itsessäni nähdä sellaisia ominaisuuksia, että minua kukaan kelpuuttaisi. Sen olen monesti kuullut mainittavan, että ei kukaan voi rakastaa jos ei rakasta edes itseään. Vaikea on elää kun pitää itseään niin huonona ihmisenä...
Kommentit (34)
Ootko nepsy syvästä päädystä? Se outous välittyy, vaikka päälläsi seisoisit. Normaalit kavahtavat.
Lopeta itsesäälisi, valittamisesi ja kiusanteko. Tee niitä asioita kohti unelmiasi.
Vierailija kirjoitti:
Ootko nepsy syvästä päädystä? Se outous välittyy, vaikka päälläsi seisoisit. Normaalit kavahtavat.
Kaikki eivät kavahda siksi että on nepsy. Täytyy olla jotakin muuta syytä, kannattaa kiinnittää huomiota omaan käytökseen ja asenteeseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Lopeta itsesäälisi, valittamisesi ja kiusanteko. Tee niitä asioita kohti unelmiasi.
Miten kiusanteko liittyy aloitukseen? Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Ootko nepsy syvästä päädystä? Se outous välittyy, vaikka päälläsi seisoisit. Normaalit kavahtavat.
En tiedä onko tämän kommentin tarkoitus loukata vai mitä, mutta huvittaa. Olen (en ap) varmaan outo ja nepsy ja mitä vielä eikä haittaa yhtään jos yksinkertaiset perusihmiset kavahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se kummia vaadi. Normaalit vuorovaikutustaidot ja luontainen kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Avoimuus, eli ei teeskentelyä, mutta hyvät käytöstavat.
Ei mitään mihin ei henkisesti terve pystyisi jos haluaa.
Normaalit vuorovaikutustaidot ovat joidenkin ulottumattomissa. Taidot ovat parhaimmillaankin kömpelöitä. Ohis.
Ihan hirveitä ihmisiä on suhteessa, että sinänsä hyvyys ei ole mikään vaatimus siihen hommaan.
Hyväksyin yksinäisyyden jo aikapäiviä sitten. Mutta tsemppiä sinulle ap. Ehkä se siitä.
Aloittaja on erehtynyt. Rakkaudessa on enemmän tarvitsevuutta kuin täydellisyyttä. Pitkän ajan kuluessa rakastetaan aina vaan enemmän puolison vikoja. Ne tekevät ihmisestä kokonaisen.
Vierailija kirjoitti:
Ootko nepsy syvästä päädystä? Se outous välittyy, vaikka päälläsi seisoisit. Normaalit kavahtavat.
Ei mulla mitään diagnooseja ole, mutta outohan mä kyllä olen. Ja pärjään kyllä sosiaalisesti muiden outojen kanssa. Ehkä pärjäisin normaalienkin kanssa, mutta kun ei minulla ole heidän kanssaan mitään puhuttavaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei se kummia vaadi. Normaalit vuorovaikutustaidot ja luontainen kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Avoimuus, eli ei teeskentelyä, mutta hyvät käytöstavat.
Ei mitään mihin ei henkisesti terve pystyisi jos haluaa.
Ei nuo ole minun kohdallani riittäneet vielä mihinkään.
Et ilmeisesti juuri tapaa ihmisiä vapaamuotoisemmissa yhteyksissä, ole kokeillut netissä tutustumista, jne? Itse olen ruma ja sairas ulkoakin nähden, huonoryhtinen, sosiaalisesti epänormaali ja vaikka mitä, ja kumppanin olen aina saanut ilman että olen yrittänyt. Yrittämistä on tarvinnut silloin, kun olen halunnut jonkun ihan tietyn kauempaa bongaamani ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Hyväksyin yksinäisyyden jo aikapäiviä sitten. Mutta tsemppiä sinulle ap. Ehkä se siitä.
Minä myös. Sellasta se on.
Itse massasta poikkeavan näköinen (en minkään näköinen, lyhyt, oudot hiukset), en ole ihannepainossani ja olen pitkällä sairaslomalla oleva hyvin päävikainen nepsy.
Silti nytkin useampikin mies pitää yhteyttä vaikka oma vastaaminen viesteihin saattaa kestää viikon tai ylikin. Myös ex-avopuoliso haaveilee yhteisistä ajoista, käy tapaamassa ja kertoo kuinka ihana olisi taas käydä mökillä ja elää yhdessä.
Olen ihmisvihaaja, en viihdy kuin kotona, kuormitun ihmisistä ja nautin yksinolosta. Minulla on vielä lapsia, niin karvaisia kun ihmislapsikin joka elää kanssani.
Ihan hirveästi tsemppiä kaikille jotka ei löydä kumppania vaikka haluaisi!
Itsellä niin päinvastainen ongelma. Haluaisin vain olla rauhassa.
Todella tasan ei käy onnen lahjat 😔
Kaikentyyppisillä ihmisillä on kumppaneita, rikollisillakin. Joten ei se kyllä mikään hyvyysasia ole.
Eiköhän se ap:nkin pari jonain päivänä vastaan tule. Sillä välin voit opetella pitämään enempi itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko nepsy syvästä päädystä? Se outous välittyy, vaikka päälläsi seisoisit. Normaalit kavahtavat.
Ei mulla mitään diagnooseja ole, mutta outohan mä kyllä olen. Ja pärjään kyllä sosiaalisesti muiden outojen kanssa. Ehkä pärjäisin normaalienkin kanssa, mutta kun ei minulla ole heidän kanssaan mitään puhuttavaa.
Ap
Pysy sitten siinä porukassa. Ehkä se oma kulta löytyy juuri heistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kummia vaadi. Normaalit vuorovaikutustaidot ja luontainen kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Avoimuus, eli ei teeskentelyä, mutta hyvät käytöstavat.
Ei mitään mihin ei henkisesti terve pystyisi jos haluaa.
Ei nuo ole minun kohdallani riittäneet vielä mihinkään.
Ei munkaan kohdalla. Sosiaalisissa tilanteissa ja kommunikoinnissa on nyansseja, joita en ole oppinut.
Minkä takia ap pidät itseäsi huonona ihmisenä?
Ei se kummia vaadi. Normaalit vuorovaikutustaidot ja luontainen kunnioitus toista ihmistä kohtaan. Avoimuus, eli ei teeskentelyä, mutta hyvät käytöstavat.
Ei mitään mihin ei henkisesti terve pystyisi jos haluaa.