Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?
miten ovat selvinneet elämässään? käyvätkö töissä? Miten selviävät kotitöistä ja lasten kasvatuksesta jos heillä lapsia on?
Kommentit (4735)
Joo mulla tulee pakkoneuroosi aina silloin tällöin kirjoitella tähän ketjuun😂
Mahtaa olla melkein puolet tän ketjun kommenteista minun kirjoittamia XD
Nyt niitä kommentteja muutkin niitä on kiva lueskella
Olen melkoinen puhelinaddikti kun päivät pitkät vaan rassaan mun luuriälyä XD
Eiks tää oo vähän niinku trollausta? 🤔
Se kuka tietää Turkin pääkaupungin saa multa 10 pointsia ja papukaijamerkin DX
Lähes viidesosalla ihmisistä ÄÖ on vain vähän heikkolahjaisuuden rajan yläpuolella, joten noita riittää ja se myös selittää aika paljon sitä, miksi maailma ja ihmiskunta on sellainen kuin on...
Sen verran voin antaa vihjettä että Suomessa on yhen rappilaulajan taiteilijanimen sukunimi on sama kun turkin pääkaupunki XD
Vierailija kirjoitti:
Lähes viidesosalla ihmisistä ÄÖ on vain vähän heikkolahjaisuuden rajan yläpuolella, joten noita riittää ja se myös selittää aika paljon sitä, miksi maailma ja ihmiskunta on sellainen kuin on...
Tai ei siis vain heikkolahjaisuuden vaan ihan varsinaisen jälkeenjääneisyyden rajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes viidesosalla ihmisistä ÄÖ on vain vähän heikkolahjaisuuden rajan yläpuolella, joten noita riittää ja se myös selittää aika paljon sitä, miksi maailma ja ihmiskunta on sellainen kuin on...
Tai ei siis vain heikkolahjaisuuden vaan ihan varsinaisen jälkeenjääneisyyden rajan.
i don,t beliewe😀
Työpaikalleni tuli kerran työkkärin kautta yksi eläkeikää lähestyvä henkilö, jolla oli selvästi alentunut toimintakyky, muttei mitään diagnoosia käsittääkseni. Hän kertoili elämästään niin asui ihan omillaan, oli käynyt pakolliset koulut joskus vuosikymmeniä sitten.. mutta jos hänen kanssaan vietti kymmenenkin minuuttia niin huomasi kyllä, ettei ollut ihan täysi ymmärrys.
Hän pystyi tekemään helppoja työtehtäviä valvottuna. Esim mapittamaan paperit punaiseen kansioon, jos olin samassa tilassa ja välillä huomautin että ”muistathan laittaa ne oikeinpäin” tai ”se mappi on täynnä, nyt täytyy ottaa uusi”. Jos hän teki jotain omillaan niin tuntui vajoavan johonkin omaan maailmaan, ei keskittynyt ympäristöön tai tajunnut tekevänsä jotain hupsua. Hän myös ihmetteli vähän kaikkea. Jatkuvasti kaikki asiat olivat hänelle”ooh, niinkö, ihanko totta? Voiko olla, ohhoh!” ja katse olis sellainen suurisilmäisen hämmästynyt.
Hänellä oli hyvin pienimuotoinen elämä, ei tehnyt mitään uutta, käynyt uudessa kaupassa, harrastanut, tavannut ihmisiä, kiirehtinyt missään asiassa.
Nykyajan nuorissa ja lapsissa ei ole heikkolahjaisia muuta kuin diagnoosin muodossa. Koska uuden ajan ihmiset on totta.
I,m very grazy