Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki apukoulua käyneet heikkolahjaisia?

Anteeksi oma tyhmä kysymykseni, mutta onko apukoulu vastaava kuin ysärillä tarkkis?

Tunnen erään peruskoulun tarkkiksella käyneen, joka jatkoi 10 lk: n kautta lukioon ja yliopistoon. Hän on autismin kirjolainen, äärimmäisen fiksu ja taitaa nykyisin olla proffakin. En ole nähnyt aikoihin niin en ole saanut vahvistusta asialle. Väitöskirjaa veisteli vasta. Henkilö on aina ollut todella persoonallinen. Uppoutuu johon asiaan, jolloin hyvin hajamielinen ja häneen ei saa mitään kontaktia. Ajanhallinta mielestäni puuttuu. Sosiaaliset taidot harjaantuvat jokseenkin työelämään sopiviksi. Kotona oli kissa. Jos yhteinen aihe löytyi, hänen kanssaan pystyi keskustelemaan tuntikausia aiheesta. Tunsin hänet joskus harrastusten kautta.

Mutta siis joo, asia meni nyt viereen, koska heikkolahjainen hän ei mielestäni missään tapauksessa ole. Tuli vain mieleen tarkkiksesta. Mielestäni hän vain on väärinymmärretty, ennakkoluuloja usein kohtaava, autismin kirjolla oleva nero. Se tosin on vain oma mielipiteeni ;)

En tiedä tunnenko oikeasti ketään heikkolahjaista. Tunnen kyllä työelämästä useita henkilöitä, joita ei ole tiedon soveltamisen taitoa ja varmaan siten he ovat myös aika arkoja, eivätkä kovin oma-aloitteisia. He pärjäävät, mutta ovat vähän perästävedettäviä. Vaatien toki samat edut kuin heitä perästä vetävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki apukoulua käyneet heikkolahjaisia?

Anteeksi oma tyhmä kysymykseni, mutta onko apukoulu vastaava kuin ysärillä tarkkis?

Tunnen erään peruskoulun tarkkiksella käyneen, joka jatkoi 10 lk: n kautta lukioon ja yliopistoon. Hän on autismin kirjolainen, äärimmäisen fiksu ja taitaa nykyisin olla proffakin. En ole nähnyt aikoihin niin en ole saanut vahvistusta asialle. Väitöskirjaa veisteli vasta. Henkilö on aina ollut todella persoonallinen. Uppoutuu johon asiaan, jolloin hyvin hajamielinen ja häneen ei saa mitään kontaktia. Ajanhallinta mielestäni puuttuu. Sosiaaliset taidot harjaantuvat jokseenkin työelämään sopiviksi. Kotona oli kissa. Jos yhteinen aihe löytyi, hänen kanssaan pystyi keskustelemaan tuntikausia aiheesta. Tunsin hänet joskus harrastusten kautta.

Mutta siis joo, asia meni nyt viereen, koska heikkolahjainen hän ei mielestäni missään tapauksessa ole. Tuli vain mieleen tarkkiksesta. Mielestäni hän vain on väärinymmärretty, ennakkoluuloja usein kohtaava, autismin kirjolla oleva nero. Se tosin on vain oma mielipiteeni ;)

En tiedä tunnenko oikeasti ketään heikkolahjaista. Tunnen kyllä työelämästä useita henkilöitä, joita ei ole tiedon soveltamisen taitoa ja varmaan siten he ovat myös aika arkoja, eivätkä kovin oma-aloitteisia. He pärjäävät, mutta ovat vähän perästävedettäviä. Vaatien toki samat edut kuin heitä perästä vetävät.

Tarkkailuluokka oli aivan eri asia kuin apukoulu. Tarkkailuluokalla oli käytösongelmaisia, joilla ei välttämättä ole ollut kognitiivisella puolella tai oppimisessa häikkää. Apukoulu oli sitten tarkoitettu todella heikoille, mutta ikävä kyllä, heikon tiedon takia siellä saattoi olla joukossa jopa lukihäiriöisiä, ja näin ollen fiksun lukihäiriöisen tie tyssäsi.

Alunperinhän inkluusion piti koskea vain fyysisesti vammaisia eli aisti- ja liikuntavammaisia, ei pahasti oireilevia nepsy-lapsia (jotkut lieväoireiset pärjää ok yleisoeptuksessa), heikkolahjaisia ja käytöshäiriöisiä. Nimenomaan fyysisesti vammaiset piti saada samaan kouluun kuin muut, koska vammaisille suunnatut koulut pitivät sisällään sekalaista seurakuntaa eikä terävimmille vammaisille ollut haastetta. Se jos mikä vaikeutti fiksuimpien vammaisten tietä tulevaisuudessa, lukioon pääseminen oli vaikeaa ellei mahdotonta, jos akateeminen ura kiinnosti.

Minä olen itse aivan hämilläni, kun joku kertoo laaja-alaisista oppimisvaikeuksistaan eli heikkolahjaisuudestaan hyvällä, selkeällä suomen kielellä niin, että jää jopa lukiolainenkin kakkoseksi. Pilkut, pisteet ja isot alkukirjaimet ovat oikeilla paikoilla. Ei ole kyse vain yksittäisestä tapauksesta, vaan montakin tullut vastaan täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Sitä kyllä ihmettelen, että näinkö helposti nuorille kirjoitetaan heikkolahjaisen paperit tehden samalla hallaa nuoren itsetunnolle ja identiteetille, vaikka vaikeuksien takana on todennäköisesti nepsy-oireyhtymä, hahmotushäiriö, oppimisvaikeus tai mielenterveydelliset ongelmat. Sitten ihmetellään samaan aikaan, kun kelkasta putoaa täysin heikkoja vailla ymmärtävää luku- ja kirjoitustaitoa. Olenko ollut liian hyväuskoinen nykyisen lääketieteen suhteen? Luullut, että kyllä nykyään tiedetään ja osataan suhtautua asioihin eri lailla.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen itse aivan hämilläni, kun joku kertoo laaja-alaisista oppimisvaikeuksistaan eli heikkolahjaisuudestaan hyvällä, selkeällä suomen kielellä niin, että jää jopa lukiolainenkin kakkoseksi. Pilkut, pisteet ja isot alkukirjaimet ovat oikeilla paikoilla. Ei ole kyse vain yksittäisestä tapauksesta, vaan montakin tullut vastaan täällä netin ihmeellisessä maailmassa. Sitä kyllä ihmettelen, että näinkö helposti nuorille kirjoitetaan heikkolahjaisen paperit tehden samalla hallaa nuoren itsetunnolle ja identiteetille, vaikka vaikeuksien takana on todennäköisesti nepsy-oireyhtymä, hahmotushäiriö, oppimisvaikeus tai mielenterveydelliset ongelmat. Sitten ihmetellään samaan aikaan, kun kelkasta putoaa täysin heikkoja vailla ymmärtävää luku- ja kirjoitustaitoa. Olenko ollut liian hyväuskoinen nykyisen lääketieteen suhteen? Luullut, että kyllä nykyään tiedetään ja osataan suhtautua asioihin eri lailla.

No lääkärit ja yhteiskunta on tyhmä🤗

Tunnen paljonkin, ja huonosti ovat selvinneet.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen paljonkin, ja huonosti ovat selvinneet.

Riippuu miten määrittelee huonosti selviytymisen🤗

Minulla ei ainakaan heikkolahjaisena ole mitään hätää kun minä olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä🤗

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ainakaan heikkolahjaisena ole mitään hätää kun minä olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä🤗

Ei työkyvyttömyyseläkettä myönnetä laaja-alaisten oppimisvaikeuksien perusteella paitsi heimopukulaisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ainakaan heikkolahjaisena ole mitään hätää kun minä olen pysyvällä työkyvyttömyyseläkkeellä🤗

Ei työkyvyttömyyseläkettä myönnetä laaja-alaisten oppimisvaikeuksien perusteella paitsi heimopukulaisille.

No minulle on myönnetty 🤗

Kyllähän mäki kävisin varmasti muuten töissä jos minulla ei olisi tätä tyhmyysdiagnoosia,mutta asia on vaan niin että minua ei oo tarkoitettu tänne töihin. Minä oon onnellinen siitä kun minä olen eläkkeellä.🤗

Tää on se minun elämäntehtävä 🤗

Minä olen ollut kohta 8 vuotta eläkkeellä ja oon heikkolahjainen. Pieni eläke ,mutta ompahan tulo kuukaudessa kuitenkin mitä saa rahaa.

Minä tiedän sen ite että minä en oo mikään tyhmä,tiedän että minä opin paljon paremmin koulun ulkopuolella.

Toki tiedostan sen että minulla hahmottamisessa jotain häikkää,mutta eihän sitä kaikessa voi olla kukaan hyvä🤗

Jos koulussa ei opetettaisi tiettyjä juttuja ja jos minulla olisi ollut vähän enemmän motivaatiota opiskeluun niin minä olisin varmasti töissä🤗 Ja sitten se jos minulla olisi ala mikä mua kiinnostaisi niin uskoisin että olisin työllistynyt sille🤗

Minulla on rahaa tilillä aika paljon kun oon osannut säästää rahaa aina🤗

Minulla todettiin 14vuotianaa laaja-alainen oppimishäiriö, sen jälkeen kun minua oltiin heitelty koulusta, luokasta toiseen olin mm. 2 vuotta tarkkisella ja opin vain kiroilemaan  sekä tupakoimaan (11vuotiaana!). Tilanne parani kun muutimme Mikkeliin jossa toimi vanamon erityiskoulu, aloitin yläasteen siellä ja vaikka koulunkäynti edelleen takkusi, mukautetut kirjat ja pieni  luokka helpotti oppimista.

Koulun jälkeen opiskelin siivous-alaa, ei se napannut yhtään ja jätin opiskelut kesken. 25vuotiaana pääsin eläkkeelle kun useiden työkokeilijen jälkeen todettiin, etten ole työkykyinen enkä kuntoutettavissa sellaiseksi. Tästä  olen hiukan katkera sillä jos olisi saanit adhd  diagnoosin aiemmin, olisin saanut lääkkeet ja voinut jatkaa työelämässä!  Ei kukaan halua nuorena eläkkeelle.

Sain siis  adhd diagnoosini 31vuotiaana kun  tuolloin 6v lapseni kävi tutkimuksssa ja hänelläkin todettiin adhd.  

Kaiken tämän kylkiäisenä on tullut vakava masennus.   Elämä tuntuu tyhjältä. Mieheni käy töissä, lapseni koulussa ja minä  makaan kaikki päivät sohvalla katsomassa netflixiä.

Eräs entinen ystäväni, en tiedä mikä hänen  diagnoosinsa on. Tutustuimme teininä ja huomasin että oli todella yksinkertainen,ei esim tiennyt onko nuorempi veljensä hänen iso vai pikkuveljensä. Ei uskaltanut ottaa reikiä korviin, kun joku oli sanonut että ne ammutaan  haulikolla. Hygienia oli niin ja näin, hiki haisi ja vaatteet oli  likaiset.  Toisaalta heidän talonsakin haisi, varmaan hometta siellä.  Perheen äiti oli kuin "hengenvaarallisesti lihava"-ohjelmasta ja  lisäksi alkoholisti,  kaikilla neljällä lapsella oli eri isät,välillä mietin miten paljon  ystäväni mahdollista henkistä vajavuutta oli pahentanut hänen kotiolonsa ja kasvatuksensa. Tuolloin,70 ja 80luvuilla ei sossu kiirehtinyt pelastamaan lapsiraukkoja. 

Perheen äidillä oli tapana potkaista lapset ulos kun täyttivät 18, niin kävi myös ystävälleni ja muutti jonkun 50vuotiaan  juopon kanssa yhteen. Menivät kihloihin.   Mies sai rollaatorin koska liikkuminen oli ilmeisesti vaikeaa.  Ystävälleni tehtiin abortti parikymppisenä tai, niinkuin itse asian ilmaisi, "mahaleikkaus kun mun maha oli kipee ja mulla oli huono olo". En tiedä eikö oikeasti ymmärtänyt olleensa raskaana vai kielsikö asian koska se teki kipeää.  Sai kuitenkin tuon jälkeen kierukan, tiedän sen koska kertoi ujostelematta kuin pikkulapset kaikki asiansa.

Ystävyytemme hiipui  minua  alkoi suoraan sanoen hävettää. Kun  minulla oli 20vuotis synttärit yökerhossa, niin eikös tämä ystäväni ilmestynyt sinne villapaita ja verkkarit  päällä ja   rollaattoria työntävän miehensä kanssa! Onneksi eivät viihtyneet  kauan.

Jokin aika sitten näin tämän entisen ystäväni kaupassa, oli vanhentunut ja turvonnut mutta tunnistin hänet. Oli naisen kanssa joka puheista päätellen auttoi häntä tekemään ostoksia, sosiaalityöntekijä? 

Vierailija kirjoitti:

Minulla todettiin 14vuotianaa laaja-alainen oppimishäiriö, sen jälkeen kun minua oltiin heitelty koulusta, luokasta toiseen olin mm. 2 vuotta tarkkisella ja opin vain kiroilemaan  sekä tupakoimaan (11vuotiaana!). Tilanne parani kun muutimme Mikkeliin jossa toimi vanamon erityiskoulu, aloitin yläasteen siellä ja vaikka koulunkäynti edelleen takkusi, mukautetut kirjat ja pieni  luokka helpotti oppimista.

Koulun jälkeen opiskelin siivous-alaa, ei se napannut yhtään ja jätin opiskelut kesken. 25vuotiaana pääsin eläkkeelle kun useiden työkokeilijen jälkeen todettiin, etten ole työkykyinen enkä kuntoutettavissa sellaiseksi. Tästä  olen hiukan katkera sillä jos olisi saanit adhd  diagnoosin aiemmin, olisin saanut lääkkeet ja voinut jatkaa työelämässä!  Ei kukaan halua nuorena eläkkeelle.

Sain siis  adhd diagnoosini 31vuotiaana kun  tuolloin 6v lapseni kävi tutkimuksssa ja hänelläkin todettiin adhd.  

Kaiken tämän kylkiäisenä on tullut vakava masennus.   Elämä tuntuu tyhjältä. Mieheni käy töissä, lapseni koulussa ja minä  makaan kaikki päivät sohvalla katsomassa netflixiä.

No minä olen halunnut nuorena eläkkeelle,minusta on just kiva kun ei oo kiirettä mihinkään ja voi keskittyä omiin juttuihin🤗

Oon minä yrittänyt työllistyä mutta kun mikään ei oo koskaan onnistunut niin muutama vuosi sitten mä tajusin sen ettei työ ole mun juttu,ei tuntunut silloin enää hyvältä olla mukana yhteiskunnassa🤗