Tunnetko ihmisiä, jotka ovat heikkolahjaisia, mutta eivät kuitenkaan kehitysvammaisia?

Eikö tuota tyyppiä oikeasti saa pois tästä keskustelusta? On vaikeaa löytää järkeviä kommentteja tästä keskustelusta, kun osuu tuon tyypin kirjoitukset silmiin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuota tyyppiä oikeasti saa pois tästä keskustelusta? On vaikeaa löytää järkeviä kommentteja tästä keskustelusta, kun osuu tuon tyypin kirjoitukset silmiin.

Ei 😂

Vierailija kirjoitti:

No vilkuttamalla😀😂

Miksi et voisi tehdä omaa keskustelua nippelitiedoilleisi ja vitseillesi? Ne ei mitenkään liity tämän keskustelun aiheeseen (heikkolahjaisuuteen).

Nenäsi koskettaa kattoa😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No vilkuttamalla😀😂

Miksi et voisi tehdä omaa keskustelua nippelitiedoilleisi ja vitseillesi? Ne ei mitenkään liity tämän keskustelun aiheeseen (heikkolahjaisuuteen).

Jaa enpä tiedä 🤗

Mistä tiedät että elefantti on kanssasi sängyssä? 😂

Sillä on iso E ommeltuna pyjaman rintataskuun😀

Miksi elefantit juo niin paljon vettä😀 Unohtaakseen😂

Nyt mä loin sellasen ketjun kun yleistietoa/nippelitietoa/Sekoilua yms. Tervetuloa kaikki sinne sekoilemaan😂

Vaikka minä loin oman ketjun niin silti pitää olla täällä😂

var maan nel jä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sebastian Loebilla on 9 maailmanmestaruutta rallissa😀

Häh

saako rallissakin numero arvo sanan ?

Mikähän oli sinun äidin kielen arvo sana ?

Tyyppi ei näe itsessään mitään vikaa, mutta ei kuitenkaan osaa edes katsoa, miten kirjoittaa. Itsekin selvisin normaaliopetuksen äidinkielestä arvosanalla 8, vaikka olenkin saanut monta leimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka minä loin oman ketjun niin silti pitää olla täällä😂

Kuka uskoo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin minä saati psykologitkaan ei ole mutuillut näiden laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kanssa, vaikkei kukaan muu sitä tahdo uskoa, eikä kukaan ole edes kysynyt, että olenko ihan heikkolahjainen tai tyhmä. Aiemmin minut oli diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi kunnes kyseinen diagnoosi kumottiin yläkoulussa kehitysvammapsykologin huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Koulupsykologikin oli täysin samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausuntojen kanssa ja oli itsekin ihmeissään viidennen luokan lausunnoista, joissa mainittiin diagnoosina "lievä älyllinen kehitysvamma". Tuoreempien testitulosten mukaan kykyprofiilini on epätasainen. Pienenä sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dyafasiasta sekä autismin piirteistä. Tosin tässäkin on kyse veteen piirretystä viivasta, sillä olen lukenut, että tuo dysfasian muoto voi muiden silmissä vaikuttaa autismilta.

Oli miten oli, niin tunnistan itsessäni aspergerinkin sosiaalisten vaikeuksien takia, joista esimerkkeinä on isoissa ryhmissä toimiminen. Eihän sellaisena minusta olisi vaikkapa ohjaamaan ryhmiä, on nimittäin kokeiltu nuorisonohjaajana harjoittelussa. Eipä ainakaan nyt kaduta, että sekin tuli koettua, kun niin pitkään harkitsin ko. ammattia kiinnostuessani erityisnuorisotyöstä sekä erilaisista tuen tarpeista. Tuli opettajalta toki kehuja hyvästä kirjallisesta näyttösuunnitelmastani. Silloin kun yritin koko ammattia opiskella, niin käytin oman aikani tunneilla käytyjen asioiden kertaamiseen, joissa meni max. pari tuntia kirjoittaessa ydinasioita lastensuojelulaista ja nuorisotyössä toimivista sektoreista (julkinen, yksityinen, kolmas). Tehtäviä palauttaessakin liittyen esim. nuorten psykooseihin tai sosiaalihuoltolakiin sain kiitosta selkeästä tekstistä sekä kiitettävästä tiedon hakemisesta. Käytännön kanssa piti sitten oikeasti olla realisti ja todeta, että annetaan olla.

Vaikka sain diagnoosin vaikea-asteisesta dysfasiasta, niin silti on ollut hauskaa kuulla, kuinka joidenkin mielestä puhun selkeästi. Tämä näkyy erioten esitelmiä lukiessa. Ennenhän sain kuulla yläkoulussa, ettei puheestani saanut selvää. Onko mikään ihmekään, miksi olisin toivonut olevani näkymätön ja äänetön. Kirjaimia taas olen osannut käsitellä paremmin ajatellessani, ettei ne auo päätä kuten oikeat ihmiset. Vaikka olenkin saanut myös noin positiivista kuulla puheestani, niin silti vain olen naimisissa diagnoosieni kanssa, sillä olen saanut äidiltäni kuulla, miten minä sekä sisarpuoleni ollaan yhtä tyhmiä. Halusin yläkoulussa oppia japania, mutta äiti sen tyrmäsi. Eipä se koulu saati minkään oppiminen ole ollut mieleistä, kun on saanut kuulla kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, eikä tietysti japanin opettelukaan tullut kuuloon.

Autismikirjon häiriön omaaville keva diagnoosi voi olla väärä, ja näinhän on sinun kyseessäsi ehdottomasti ollut. Autismikirjon häiriön omaavaa (varsinkin kun on viivästynyt kielen kehitys) testatessa ei oteta riittävästi huomioon kommunikaation vaikeuksia. Eli sitä, tuleeko lapsi suoriutumaan erilaisista testeistä enemmän ikätasoisesti, kun kielen ymmärtäminen kohenee. Tästä on siis ihan tieteellistä kritiikkiä olemassa. Autismipiirteiselle lapselle ei saisi antaa kovin herkästi kevadiagnoosia. Kuntoutuskin saattaa olla huonompaa, sillä edelleen on ammattilaisia, jotka luulevat, ettei kehitysvammaiselle tule opettaa mitään.

En pidä itseäni minään älykkönä, enkä edes keskinkertaisenakaan. Voin kyllä rehellisesti kertoa kielellistä taidoistani, etten ole ennen kuullut sellaisia sanoja kuin "suurpiirteinen" (tiedän sen tarkoittavan yksityiskohtiin huomiota kiinnittämätöntä ihmistä) tai "tainnuttaa" (tehdä tajuttomaksi eläin ennen teurastusta) kunnes sanakirjaan tartuin, minkä ihan suoraan myönsin psykologeille.

Yläkoulussahan kaiken aikani kulutin netissä koulun jälkeen, joten ei ole ihme, että olen tyhmentynyt. Kokeisiin lukeminen oli vastenmielistä johtuen pienestä, mustasta tekstistä valkoisella paperilla ja itse suoraan sanoen hengästyn lukiessa. Sen takia katson mieluummin vaikkapa dokumentin, koska siinähän tehdään jo minun puolesta asiat eli kerrotaan asioista. Valitettavasti olin peruskoulussa sellainen, joka halusi kotonaan nauttia palveluksista ja vasta ammattikoulussa aloin oppia ja kiinnostua edes hieman ruuanlaitosta ja siivoamisesta. Muutin silloin jo omaan kotiinkin, joten pakostakin sitä alkoi oppimaan.

Vajaaälyisen tunnustaa helposti siitä että hän ei erota mielipidettä faktasta. Jumiutuu mielipiteeseen vaikka on täysin väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vajaaälyisen tunnustaa helposti siitä että hän ei erota mielipidettä faktasta. Jumiutuu mielipiteeseen vaikka on täysin väärässä.

Minä sitten olen poikkeus heikkolahjaisena. En ota kaikkia asioita mielipiteinä ja perehdynkin ennen kuin muodostan omaa näkemystä. En esimerkkinä näe ylipainoa mielipideasiana, mitä nyt olen törmännyt kehopositiivisuuteen, jossa ihan sokeasti ollaan ylipainoisia ja vakuutetaan, ettei ole mitään terveysongelmia. Hirveä uhriutuminen alkaa, jos lääkäri heittää faktaa tiskiin. Ja jos puhutaan ihmisten älykkyydestä, niin sekään ei ole mielipideasia, vaan oikeasti ihmiset jakautuu älyllisesti kehitysvammaisiin, keskikastiin ja neroihin tai sitten kehitysvamman ja normaalin älykkyyden rajamaille. Nuo ääripäät onkin yleistä miehillä, ja tämähän on tietysti seksististä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaaälyisen tunnustaa helposti siitä että hän ei erota mielipidettä faktasta. Jumiutuu mielipiteeseen vaikka on täysin väärässä.

Minä sitten olen poikkeus heikkolahjaisena. En ota kaikkia asioita mielipiteinä ja perehdynkin ennen kuin muodostan omaa näkemystä. En esimerkkinä näe ylipainoa mielipideasiana, mitä nyt olen törmännyt kehopositiivisuuteen, jossa ihan sokeasti ollaan ylipainoisia ja vakuutetaan, ettei ole mitään terveysongelmia. Hirveä uhriutuminen alkaa, jos lääkäri heittää faktaa tiskiin. Ja jos puhutaan ihmisten älykkyydestä, niin sekään ei ole mielipideasia, vaan oikeasti ihmiset jakautuu älyllisesti kehitysvammaisiin, keskikastiin ja neroihin tai sitten kehitysvamman ja normaalin älykkyyden rajamaille. Nuo ääripäät onkin yleistä miehillä, ja tämähän on tietysti seksististä.

👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaaälyisen tunnustaa helposti siitä että hän ei erota mielipidettä faktasta. Jumiutuu mielipiteeseen vaikka on täysin väärässä.

Minä sitten olen poikkeus heikkolahjaisena. En ota kaikkia asioita mielipiteinä ja perehdynkin ennen kuin muodostan omaa näkemystä. En esimerkkinä näe ylipainoa mielipideasiana, mitä nyt olen törmännyt kehopositiivisuuteen, jossa ihan sokeasti ollaan ylipainoisia ja vakuutetaan, ettei ole mitään terveysongelmia. Hirveä uhriutuminen alkaa, jos lääkäri heittää faktaa tiskiin. Ja jos puhutaan ihmisten älykkyydestä, niin sekään ei ole mielipideasia, vaan oikeasti ihmiset jakautuu älyllisesti kehitysvammaisiin, keskikastiin ja neroihin tai sitten kehitysvamman ja normaalin älykkyyden rajamaille. Nuo ääripäät onkin yleistä miehillä, ja tämähän on tietysti seksististä.

Ei tuon kehopositiivisuuden idea kyllä ole siinä, että kiellettäisiin runsaan ylipainon terveysriskit, vaan siinä, että kenenkään ei tarvitsisi halveksia itseään ylipainoisena. Ja että kaikkia pitää kohdella asiallisesti riippumatta siitä miltä toinen näyttää. Monet ylipainoiset naisethan ovat tottuneet siihen, että heidän pitää hävetä itseään ja ottaa vastaan ala-arvoista kohtelua. Että ylipainoisena ei saisi arvostaa itseään ja olla tyytyväinen itseensä. Tähän kehopositiivisuusliike haluaa puuttua.

Koen kehopositiivisuusaatteen itseänikin koskettavaksi, koska vaikka en olekaan ylipainoinen niin ruma olen (tiedän kyllä, millaisia kasvonpiirteitä ja vartaloa pidetään kauniina ja millaisia ei) ja nyt ikääntyväkin, ja näitähän on aina pidetty naisen kohdalla häpeän aiheina.

Tämä meni kyllä aiheen eli heikkolahjaisuuskeskustelun vierestä, mutta koen tuon eron ymmärtämisen aika tärkeäksi asiaksi.

-se toinen heikkolahjainen

Vierailija kirjoitti:

No ei hirveän hyvin ole selvinnyt. Hurja ylipaino jonka ottaa jotenkin annettuna. Tai hällä ei säteile syödyn karmean ruokavalion yhteys ylipainoon, selittelee ilmiselvää asiaa geeneillä. Muun muassa. Muita asioita ei viitsi rääpiä.

Selvästi masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta vähän tuntuu, että täällä itseään heikkolahjaisiksi luulevat eivät oikeasti ole niitä. Oikeasti heikkolahjainen tuskin edes huomaa sellaista. Ei sellainen ihminen funtsaile, että olenkohan minä nyt heikkolahjainen, kun pärjäsin yliopistossa paria kaveriani vähän huonommin. Ennemminkin huonosti käyttäytyvä keskioluen suurkuluttaja, joka pitää itseään hyvinkin älykkäänä, voisi olla heikkolahjainen.

Kuten olen kirjoittanut aiemminkin, niin minä saati psykologitkaan ei ole mutuillut näiden laaja-alaisten oppimisvaikeuksien kanssa, vaikkei kukaan muu sitä tahdo uskoa, eikä kukaan ole edes kysynyt, että olenko ihan heikkolahjainen tai tyhmä. Aiemmin minut oli diagnosoitu lievästi kehitysvammaiseksi kunnes kyseinen diagnoosi kumottiin yläkoulussa kehitysvammapsykologin huomatessaan epätasaisen kykyprofiilini. Koulupsykologikin oli täysin samaa mieltä kehitysvammapsykologin lausuntojen kanssa ja oli itsekin ihmeissään viidennen luokan lausunnoista, joissa mainittiin diagnoosina "lievä älyllinen kehitysvamma". Tuoreempien testitulosten mukaan kykyprofiilini on epätasainen. Pienenä sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dyafasiasta sekä autismin piirteistä. Tosin tässäkin on kyse veteen piirretystä viivasta, sillä olen lukenut, että tuo dysfasian muoto voi muiden silmissä vaikuttaa autismilta.

Oli miten oli, niin tunnistan itsessäni aspergerinkin sosiaalisten vaikeuksien takia, joista esimerkkeinä on isoissa ryhmissä toimiminen. Eihän sellaisena minusta olisi vaikkapa ohjaamaan ryhmiä, on nimittäin kokeiltu nuorisonohjaajana harjoittelussa. Eipä ainakaan nyt kaduta, että sekin tuli koettua, kun niin pitkään harkitsin ko. ammattia kiinnostuessani erityisnuorisotyöstä sekä erilaisista tuen tarpeista. Tuli opettajalta toki kehuja hyvästä kirjallisesta näyttösuunnitelmastani. Silloin kun yritin koko ammattia opiskella, niin käytin oman aikani tunneilla käytyjen asioiden kertaamiseen, joissa meni max. pari tuntia kirjoittaessa ydinasioita lastensuojelulaista ja nuorisotyössä toimivista sektoreista (julkinen, yksityinen, kolmas). Tehtäviä palauttaessakin liittyen esim. nuorten psykooseihin tai sosiaalihuoltolakiin sain kiitosta selkeästä tekstistä sekä kiitettävästä tiedon hakemisesta. Käytännön kanssa piti sitten oikeasti olla realisti ja todeta, että annetaan olla.

Vaikka sain diagnoosin vaikea-asteisesta dysfasiasta, niin silti on ollut hauskaa kuulla, kuinka joidenkin mielestä puhun selkeästi. Tämä näkyy erioten esitelmiä lukiessa. Ennenhän sain kuulla yläkoulussa, ettei puheestani saanut selvää. Onko mikään ihmekään, miksi olisin toivonut olevani näkymätön ja äänetön. Kirjaimia taas olen osannut käsitellä paremmin ajatellessani, ettei ne auo päätä kuten oikeat ihmiset. Vaikka olenkin saanut myös noin positiivista kuulla puheestani, niin silti vain olen naimisissa diagnoosieni kanssa, sillä olen saanut äidiltäni kuulla, miten minä sekä sisarpuoleni ollaan yhtä tyhmiä. Halusin yläkoulussa oppia japania, mutta äiti sen tyrmäsi. Eipä se koulu saati minkään oppiminen ole ollut mieleistä, kun on saanut kuulla kuinka siinä ja tässä tarvitaan matematiikkaa, eikä tietysti japanin opettelukaan tullut kuuloon.

Hyvin kirjoitat kuitenkin. 90% paremmin kuin tällä palstalla yleensä kirjoitetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vajaaälyisen tunnustaa helposti siitä että hän ei erota mielipidettä faktasta. Jumiutuu mielipiteeseen vaikka on täysin väärässä.

Minä sitten olen poikkeus heikkolahjaisena. En ota kaikkia asioita mielipiteinä ja perehdynkin ennen kuin muodostan omaa näkemystä. En esimerkkinä näe ylipainoa mielipideasiana, mitä nyt olen törmännyt kehopositiivisuuteen, jossa ihan sokeasti ollaan ylipainoisia ja vakuutetaan, ettei ole mitään terveysongelmia. Hirveä uhriutuminen alkaa, jos lääkäri heittää faktaa tiskiin. Ja jos puhutaan ihmisten älykkyydestä, niin sekään ei ole mielipideasia, vaan oikeasti ihmiset jakautuu älyllisesti kehitysvammaisiin, keskikastiin ja neroihin tai sitten kehitysvamman ja normaalin älykkyyden rajamaille. Nuo ääripäät onkin yleistä miehillä, ja tämähän on tietysti seksististä.

Ei tuon kehopositiivisuuden idea kyllä ole siinä, että kiellettäisiin runsaan ylipainon terveysriskit, vaan siinä, että kenenkään ei tarvitsisi halveksia itseään ylipainoisena. Ja että kaikkia pitää kohdella asiallisesti riippumatta siitä miltä toinen näyttää. Monet ylipainoiset naisethan ovat tottuneet siihen, että heidän pitää hävetä itseään ja ottaa vastaan ala-arvoista kohtelua. Että ylipainoisena ei saisi arvostaa itseään ja olla tyytyväinen itseensä. Tähän kehopositiivisuusliike haluaa puuttua.

Koen kehopositiivisuusaatteen itseänikin koskettavaksi, koska vaikka en olekaan ylipainoinen niin ruma olen (tiedän kyllä, millaisia kasvonpiirteitä ja vartaloa pidetään kauniina ja millaisia ei) ja nyt ikääntyväkin, ja näitähän on aina pidetty naisen kohdalla häpeän aiheina.

Tämä meni kyllä aiheen eli heikkolahjaisuuskeskustelun vierestä, mutta koen tuon eron ymmärtämisen aika tärkeäksi asiaksi.

-se toinen heikkolahjainen

Ymmärrän toki idean, että jokainen on arvokas eikä kukaan ole ulkoiseen seikkaan huonompi tai parempi. Kuitenkin olen huomannut, kuinka kehopositiivisuutta kannattavat sivuuttavat faktat ja ollaan kuin mitään ei olisi kuultu. Alkoholin, huumeiden ja tupakan vaaroista saa sanoa kaunistelematta, ja päihteiden väärinkäyttäjien päälle saa vaikka sylkeäkin, mutta jos samaa tekisi lihaville, niin johan sitä syyllistyisi syrjintään.

Vaikka olisin kuinka erilainen, niin ei se tarkoita, että minun pitäisi lähteä mukaan näihin vähemmistöpolitiikka-pelleilyihin. Voin tehdä asian toisella tavalla. Kritisoin kulttuurien tai uskontojen rajoittavuutta siinä missä minua älykkäämmät ja terveemmät. Ihan juuri tämän takia on välillä vaikeaa ymmärtää joitain diagnosoituja: jos olet tietyllä tavalla erilainen, niin pitää ymmärtää lgbt-ideologiaa. No, minä taas en ole tätä tyyppiä, jonka pitäisi olla "empaattinen" kaikkia kohtaan. Valitettavasti vaan tuokin touhu on mennyt sensuuriksi ja kaikki kritisoiva tulkitaan syrjinnäksi.