Kokemuksia kolonoskopiasta eli suolitähystyksestä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ohjeistuksena oli tosiaan, että viikkoa ennen toimenpidettä kaikki siemenpitoinen pois, ja kaksi päivää vain keittoja ja limsoja ja sellaista, ei mitään kiinteitä sapuskoja. Ostin jotain kasvissosekeittoa, mutta se maistui niin kamalalle, että menin tuon 2pv lähinnä kokiksella.

Sitä tyhjennyslitkua piti juoda 5 litraa, ja jo ensimmäisen 4dl aikana oksensin sen tavaran ulos kun se oli niin kuvottavaa. Siinä vaiheessa soitin hoitajalle, että mitä jos tätä viittä litraa ei saakaan alas? Vastaus oli, että sitten pitää tehdä suolihuuhtelu ennen toimenpidettä, paitsi että minulle ei voinut, koska aika oli klo 8 aamulla. Ei siinä auttanut kuin sinnillä juoda kaikki se litku... Ja ohjeena oli ettei edes niitä mehuja saisi enää siinä vaiheessa juoda kuin korkeintaan 2dl.

Vietin sitten 5h illasta juomalla itkun kanssa mukin sitä litkua ja pikkuhörpyn appelsiinimehua päälle. Ja toisen mukin, ja kolmannen jne. Kahden viimeisen litran aikana en enää poistunut vessasta ollenkaan, ja peräpää oli siinä vaiheessa ihan verillä. Että lystiä oli.

Ja se itse tähystys... Käsittääkseni se ei monille ole kovakaan pala, mutta itse huusin suoraa huutoa siellä, kun se teki niin kipeää. Hävetti ihan hirveästi kun en voinut olla huutamatta. Toimenpiteen jälkeen olin aika nolo kun luikin odotushuoneen läpi tuijottavien ihmisten katseen alla... Lääkäri kyllä yritti lohdutella, että ärtyneen suolen oireyhtymään kuuluu korostuneet kipureaktiot suolessa, mutta eipä se paljon häpeää helpottanut.

Ja koko lopun päivää oli maha kipeänä, kun se pumpattu ilma ei niin suosiolla halunnutkaan sieltä ulos. Mutta hengissäpä tuostakin selvisi. Ja kiva kuulla näin jälkikäteen, että siihen voisi saada jotain rauhoittaviakin. Tiedänpä jatkossa, jos koskaan pitää uudelleen tehdä.

jos on vain ärtyneen suolen oireyhtymä niin miksi edes pitää mennä kolonoskopiaan?tarkistukseenko vain?

Miten sen viimeisen litran kanssa,kun lähtee autolla ajamaan,tutkimukseen tuleeko matkalla yllätys,eli kaikki alakertaan.Onko syöpä pääaihe miksi tutkimus tehdään.Ruisleipä onko kiellettyjen listalla.Banaani voiko syödä.Siivilöity marja kiisseli,viili,jugurtti.

Hirveitä kokemuksia kyllä :( Itsellä tämä operaatio edessä kuukauden päästä... Varasin sen esilääkityksellä, mutta mietinkin josko pitäisi ihan nukutus ottaa, yksityiselle menossa.  Ensimmäinen kerta.

Olen ollut kahdesti. Minusta tyhjennys on pahin.

Ekalla kerralla pyysin peloteltuna esilääkkeen, lääkäri ihmetteli miksi ja kyseenalaisti päätöksen.

Toisella kerralla päätin suosituksesta huolimatta olla ilman esilääkitystä ja lääkäri kyseenalaisti sen päätöksen.

Molemmat kerrat suhteellisen helppoja ja kivuttomia. Toisella kerralla lääkäri oli idiootti, selosti ensin kuin ajaisi formula-autolla, mutta ei osannut vastata yksinkertaisimpaankaan kysymykseen.

Jos ottaa nukutuksessa tämän niin hengittääkö siinä siis itse? Vaiko koneen tms kautta?

Onko jollakin tehty Terveystalossa tähystys? Oliko mukava lääkäri? 

Tuossa on hyvä blogikirjoitus kolonoskopiasta: http://ibd-suomi.blogspot.fi/2017/06/kolonoskopia-kokemuksia.html 

Eli ei se aina satu :)

Melko kivuton operaatio.

Epämukavuutta tuntui niissä kohdissa, jossa suoli kääntyy.

Mulle tehtiin tänään kolonoskopia. Eilen jöin Colonsteriliä kolme litraa ja tänään vielä kaksi. Makua helpotin siten, että pistin suuhuni aina 10 minuutin välein hieman kirpeää sitruunamehua, sitten join lasillisen ja sen jälkeen imeskelin hetken salmiakkitikkaria. Minusta tuo litkun lipittäminen ja tyhjentäminen oli helppoa. Aloitin tyhjennyksen kyllä jo klo 15:30 edellispäivänä (enkä klo 17 kuten ohjeessa), koska halusin ehtiä saada suolen tyhjäksi ennen nukkumaan menoa. 

Sitten se itse tähystys... En saanut kipulääkettä enkä rauhoittavaa, koska sitä ei yleensä kuulemma anneta. Ensimmäinen mutka meni suolessa ihan ok. Sitä letkua ei itsessään tunne, vaan ne mutkat on niitä pahimpia. Ekassa mutkassa tuntui vähän siltä kuin ois äkkiä alkaneet kuukautiskivut. Toisessa mutkassa sitten helvetti pääsi valloilleen. Kun ilmaa pumpattiin, tuntui siltä kuin maha olisi revennyt. Se pulputus kun ilmaa pumpattiin mahaan, oli tosi epämukavaa. Kolmannessa mutkassa taas tuli sellainen kipu kuin ois puukolla sahattu suolta halki. Huusin, kiroilin ja manasin, että en kestä. Tuntui siltä että saan ihan jonkun paniikkikohtauksen - halusin vaan päästä äkkiä pois. Huuto kuului ihan käytävän päähän, missä parempi puoliskoni istui ja kuvitteli, että se huutaja oli joku toinen nainen :D Ei tunnistanut kanalaa karjuntaani!

Positiivista kuitenkin on se että tämä kipu helpotti heti kun päästiin suolen päähän, mihin meni ehkä noin 5 minuuttia. Kun tähystintä vedettiin takaisin, mulla oli sen kamalan kivun jälkeen suorastaan euforisen helpottunut olo ja alkoi jo vähän naurattaakin se oma huutaminen. Lääkäri totesi, että mulla on hyvin kipuherkkä mutta terve suoli - ja jos joudun toistekin menemään, niin voin pyytää kipulääkettä kun ei sen ole tarkoitus ihan noin kovasti sattua. Nytpä siis olen yhtä kokemusta viisaampi - ja voi olla että ei ihan heti tartte uudestaan mennäkään, koska kaikki oli ihan hyvin. Mitään kipuja tai ilmavaivoja ei ole operaation jälkeen ollut.

Olin viikko sitten kolonoskopiassa. Omasta sairaanhoitopiiristäni saamani kirjalliset ohjeet olivat hieman ylimalkaiset, joten puhelu sairaanhoitajalle ja nettisurffailu auttoivat valmistautumisessa huomattavasti paremmin. Tässä muutama huomio valmistautumisesta ja tutkimuksesta:

- Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirillä on nettisivuillaan yksityiskohtainen ja kattava ruokavalio-ohje esimerkkeineen. Ohje löytyy täältä: https://hoito-ohjeet.fi/OhjepankkiVSSHP/Paksusuolen%20t%C3%A4hystys,%20…

- Tässä linkissä on myös ravitsemusterapeutin ohje ruokavalioon: http://reunapaikka.fi/ravitsemusterapeutin-palsta/tahystys-tulossa-mite…

- Jos kärsii ummetuksesta, on hyvä käyttää laksatiivia jo varsinaista tyhjennyspäivää ennen, ei kuitenkaan enää tyhjennyspäivänä. Vähäkuituinen ruokavalio saattaa ummettaa tavallisesti sutjakkaasti toimivan suolen, joten asiaan kannattaa varautua.

- Tyhjennyspäivänä kannattaa välttää punaisia tai tummia mehuja, koska ne voivat värjätä suolta. Myös maito tai maitovalmisteet kannattaa jättää pois, sillä ne voivat haitata näkyvyyttä.

- Ruokavalio kannattaa toteuttaa huolella, sillä se helpottaa huomattavasti tyhjennystä ja auttaa tutkimuksen onnistumisessa.

- Tyhjennyspäivänä itseäni auttoivat apteekin täydennysravintojuomat, sillä olen todella herkkä verensokerin heilahtelulle ja paastolle. Näiden avulla olo ei mennyt heiveröiseksi, ja paasto ja tutkimus oli siten helpompi sietää.

- Tyhjennysjuomaksi esitetään muutamia vaihtoehtoja, mutta Colonsteril on ilmeisesti ainoa juoma, jonka voi todella luottaa tyhjentävän suolen kunnolla, etenkin jos on vähääkään ummetustaipumusta. Join itse illalla 4 litraa, tutkimusaamuna vielä yhden. Sain juoman juotua suht ok, mutta viimeisten litrojen aikana/jälkeen koin lievää pahoinvointia.

- Tutkimuksen aluksi vaihdetaan sairaalahousut ja sukat. Samassa yhteydessä itselleni avattin kyynärtaipeesta suoniyhteys lääkitystä varten ja sairaanhoitaja kävi tutkimuksen kanssani läpi.

- Omassa sairaanhoitopiirissäni tutkimukseen annetaan halutessa rauhoittava esilääkitys. Jos on taipumusta paniikkiin ja hermoiluun, suosittelen tätä. Tällöin on yksi murhe vähemmän tutkimuksessa, kun mieli ei lähde kierroksille. Rauhoittava kannattaa pyytää jo ennen tutkimuksen aloittamista, eikä odottaa siihen saakka kun tutkimus on aloitettu ja paniikki reuhahtaa.

- Tutkimus tuntui itselläni kuplintana ja pulputuksena alavatsalla, sekä kovana paineena kohdun ja munasarjojen kohdalla. Sain tutkimuksen aikana kipulääkkeen, sillä suoleni on poikkeuksellisen mutkikas. Kuvailisin tutkimusta epämiellyttäväksi, mutta en sietämättömän kivuliaaksi. Esimerkiksi kuukautiskipuni ovat huomattavasti kovemmat kuin tuntemukset tämän tutkimuksen aikana.

- Kuulin ennen tutkimusta kokemuksia sekä kivuttomista ja kivuliaista tutkimuksista. Kipuherkkyys, suoliston mutkaisuus ja mahdollinen tulehdustila vaikuttavat tutkimukseen. Kannattaa yrittää suhtautua tutkimukseen levollisin mielin, tehdä tyhjennys huolella ja pyytää esilääkitys. Itseäni lohdutti myös tieto, että laitteisto ja osaaminen on kehittynyt kovasti tähän tutkimukseen liittyen, eikä enää esim. tutkimuksen aikana suoleen pumpata ilmaa, vaan helpommin poistuvaa hiilidioksidia, joka on tutkittavalle miellyttävämpää.

- Kaikista pahinta tähän tutkimukseen liittyen omalla kohdallani oli ehdottomasti hermoilu ja pelko asiasta etukäteen. Edes tyhjennysjuoman litkiminen tai tutkimus ei ollut niin paha rasti kuin etukäteinen paniikki, joka osoittautui omalla kohdallani täysin turhaksi.

Tsemppiä kaikille tähyyn!

Ja vielä muutama huomio... :)

- Tutkimukseen kannattaa varata rennot vaatteet, sillä vatsa turpoaa jonkin verran tutkimuksen aikana.

- Sairaanhoitaja suositteli myös suojaamaan alushousut terveyssiteellä tms. sillä suolesta saattaa valua tutkimuksen jälkeen sinne suihkutettua nestettä. Itselläni ei tällaista esiintynyt, mutta tähän ei neuvottu missään etukäteen varautumaan...

- Tutkimuspäivänä/seuraavina päivinä vatsa saattaa olla turvonnut ja kivistellä. Kannattaa aloittaa syöminen rauhallisesti, levätä ja liikuskella rauhallisesti.

-Saamassani ohjeessa mainittiin, että tutkimuksen jälkeen suolesta saattaa tulla hieman verta, mutta tutkimuksen tehnyt lääkäri sanoi, että tämä esiintyy tavallisesti vain silloin jos suolesta on poistettu polyyppejä. Jos tutkimuksen jälkeen esiintyy runsasta verenvuotoa, kovaa kipua tai kuumetta niin silloin tietenkin yhteys päivystykseen.

Olen ollut kolme kertaa, joka kerta eri lääkäri. Kokenut kovinta kipua ikinä. Työkaveri on käynyt pari kertaa myös, sanoo, ettei satu yhtään.

Ulkomailla tämä tehdään aina humausnukutuksessa. Kysyin tätä mahdollisuutta enkä saanut. Viime kolonoskopian jälkeen lääkäri vielä kysyi tyyliin että eikö olisikin ollut turha vaivata anestesialääkäriä tämmöisen takia. Siis kun olin vinkunut kivusta vaikka olin etukäteen päättänyt olla hiljaa.

Etukäteen sain Panadolia ja rauhoittavaa.

Kipu loppuu kyllä välittömästi kun letku vedetään pois.

Tietysti kun on hereillä niin voi katsoa näyttöä ja näkee omin silmin, mitä löytyy tai ei löydy.

Luulenpa silti, että minulle ei enää koskaan tehdä kolonoskopiaa ilman nukutusta.

Ei voi tietää sattuuko itsellä ennen kuin on käynyt.

Täytyypä lisätä tänne oma suht positiivinen kokemus. Itse tutkimus meni todella hyvin, kerran vihlaisi todella lyhyesti, muuten ei tuntunut missään. Sain rauhoittavan- ja kipulääkkeen. Ikävintä oli olla syömättä edellisenä päivänä ja juoda 3l vettä kahdesti. Olo oli todella todella huono. Picoprep oli hyvän makuista, joten sitä suosittelen!

Pääosin oli kivuton. Joissakin suolenmutkissa tuntui ikävää venytystä kun sitä juttua työnnettiin syvemmälle. Periaatteessa se suoli on ikäänkuin laskostettuna laidasta laitaan mahaontelossa ja siellä laidoissa ne ikävimmä tuntemukset oli.

Luin paljon kommentteja ja jännitin toimenpidettä tosi paljon. Pakko oli tulla vaan kertomaan että ainakin omalla kohdallani oli todella helppo homma, ihan turhaan jännitin. Mulle annettiin ennen tutkimusta 5mg diapamia ja kaksi litalgin tablettia 40mins ennen toimenpidettä. Tsempit kaikille, hyvin menee!

Vierailija kirjoitti:

colonsteril. Esim. phosphoral, jota otetaan 250 ml x 2 sekoitettuna lasilliseen vettä 12 tunnin välein. Tärkeää on juoda riittävästi nesteitä, vähintään 3 litraa, jotta suoli tyhjenee. Eri sairaaloissa on käytössä eri tyhjennysaineet. Myös sen colonsterilin voi sekoittaa esim. mehuun tai limsaan, jos maku ällöttää. Tyhjennyspäivänä kannattaa juoda energiapitoisia nesteitä (lihalientä, mehua jossa ei ole hedelmälihaa, limsaa, apteekista saatavaa lisäravinnetta) jos juo pelkkää vettä, tulee helposti huono olo nälän vuoksi.

Siemenet on kiellettyjä koska tukkivat tähystimen. Muuten voi syödä ihan normaalia ruokaa (paitsi tyhjennyspäivänä).

Kaverien kauhukertomuksia kolonoskopiasta ei kannata kuunnella. Kukin kokee tutkimuksen omalla tavallaan, toisille toimenpide on kivulias, toisille se ei tunnu missään.

Myös rauhoittavan lääkityksen antaminen on sairaalakohtaista. Esim. kotikaupungissa toisessa sairaalassa kaikki saavat rauhoittavaa suonensisäisesti, toisessa se annetaan vain harvoille. Työskentelen tässä, missä harvoille annetaan rauhoittavaa. Suonensisäisiin rauhoittaviin lääkityksiin liittyy aina omat riskinsä, olemme tutkimuspoliklinikka, mikä tarkoittaa että teemme tutkimuksia, jotta potilaalle saadaan mahdollinen diagnoosi, emme siis kovin tarkasti perehdy potilaan taustoihin, lääkkeet vaikuttavat ihmisiin eri tavoilla ja kun lääke annetaan suoraan suoneen se vaikuttaa välittömästi. Sairaalamme ei halua ottaa riskiä, että joudumme elvyttämään potilasta joka tuli harmittomaan tutkimukseen. Varsinkin kun suurimmalla osalla potilaista tutkimus sujuu kivuitta ja ongelmitta.

Jos potilaalle on aiemmin tehty kolonoskopia ja tiedämme, että hänelle se on ollut kovin kivulias ja suoli on hankala tähystää, annamme rauhoittavaa. Tutkimuksen jälkeen potilas jää kahdeksi tunniksi tarkkailuun (tässä yksi syy miksi lääkettä ei anneta kaikille, ei ole tilaa missä potilaita voi tarkkailla) ja hoitaja on koko ajan potilaan vierellä.

Tiedän, että saman kaupungin toisessa sairaalassa kaikki potilaat saa suonensisäisen rauhoittavan. He taas perustelevat asiaa sillä, että tutkimus on näin potilaalle miellyttävämpi, mutta ottavat siinä riskin. Potilas jätetään tutkimuksen jälkeen yksin, ilman valvontaa ja ymmärtääkseni hänet päästetään aika pian tutkimuksen jälkeen kotiin.

Suun kautta annettavan, lievemmän rauhoittavan lääkkeen meiltä toki saa jos oikein kovasti jännittää, mutta siitä kannattaa soittaa etukäteen, koska silloin paikalle pitää tulla hiukan aiemmin, koska vaikutuksen alkaminen kestää jonkin aikaa.

T. ammattilainen

Toivottavasti en joudu koskaan tuollaiseen sadistisairaalaan. Tervetuloa valinnanvapaus

Kävin tänään tähystyksessä. Sain lääkkeet ennen toimenpidettä tablettina (litalgin ja joku rauhoittava). Vatsaan tähystys ei sattunut, toki tuntui painetta ja oli epämiellyttävä, mutta mua sattu olkapäähän aika paljon! Lääkäri sanoi, että johtuu palleasta.

Tähystys oli nopeasti ohi, n. 20min.

Tyhjennyskin kävi melko vaivattomasti picoprepillä, kaksi lasillista appelsiinin makuista litkua ja muuten sai juoda mitä kirkkaita nesteitä mieli. Join kuusi litraa tyhjentäessä ja vielä litran yön aikana, jotta varmasti tyhjenee kunnolla.

Tottakai kaikki ihmiset on erilaisia mutta... mä siis pelkäsin niin paljon et itkin hysteerisenä kun vaihdoin tutkimusvaatteita ja vielä tutkimushuoneessa mutta lopulta kun tutkimus alkoi, se ei sattunut missään vaiheessa ollenkaan. Toki mulla oli alla kipulääkettä ja diapamia mutta siltikin. Ei se tietenkään kivaa ollut mutta ei sattunut.

Kantsii pyytää hyvät mömmöt vaan.

Nyt jos pitäs uusiks mennä niin en pelkäisi enää mut esilääkityksen ottaisin koska se on niin hauskaa :)))

Itse kävin tänään tutkimuksessa ja otin tarjotun esilääkityksen eli fentanyylitabletin josta tuli hieman väsynyt olo.

Tutkimus meni hyvin alussa, mutta tyssäsi yhteen mutkaan, koska tähystintä ei siitä saatu eteenpäin ilman kohtuutonta kipua. Kokeiltiin kyljellään, selällään ja mahallaan mutta mutka oli liian jyrkkä eikä vatsan päältä tukeminenkaan auttanut. Minulla on aika korkea kipukynnys ja tosiaan esilääkitys tablettina, mutta sairaanhoitaja kertoi ettei suolen venytyskipuun auta oikein muu kuin nukutus. Kipu oli sen verran kova, että vahingossa pääsi ärräpää. Lääkäri ei ollut moksiskaan vaan sanoi, että pahempaakin on kuultu.

Ilmeisesti oltiin kuitenkin nähty tarpeeksi kun sanoivat, että voidaan peruutella pois. Jos minulta täytyisi nähdä suoli loppuun asti olisi nukutus ainoa vaihtoehto. Tämä on tietysti yksilöllistä, koska jokaisen rakenne on erilainen.

Lääkäri oli todella mukava ja sairaanhoitajat myös. Kaikkemme kokeiltiin, mutta yhtään ei yritetty väkisin vääntää, kun todettiin ettei mutkasta päästä. Ihan hyvä fiilis jäi.

Pelkäsin kuollakseni tutkimusta. Hiven pelko hälveni kun jo aikaa varatessa hoitaja kysyi esilääkityksen tarpeellisuudesta. Pyysin ohjeet kotiin kirjeitse ja aika hyvät oli. Sattui vielä siinä mielessä sopivasti kun olin painoa pudottelemassa...Aamupalaa jouduin muuttamaan kun puuron sekaan olen laittanut pellavansiemenrouhetta ja mysliä. Muutenhan sai siitä viikon valmistautumisesta ekat neljä päivää syödä suht normaalisti. Otin kyllä vakavasti ohjeet viimeisen kolmen päivän aikana. Söin ciabattaa leipänä vaikka normisti en moiseen höttöön koskisi. Vettä yritin lipittää paljon vaikka en normisti sitä päivän mittaan paljon juokkaan.

Picoprep oli tyhjennysaineena ja siitä olin iloinen. Lisänä kolmen päivän ajan Cuplatonia.

Tutkimusta edeltävänä päivänä söin aamupalaksi noin klo 7.30 300 gr ciabattaa päällä ohuen ohutta broilerifilettä,  250 gr vaniljajugurttia, lasi vettä ja muki kahvia. Lounaaksi en meinannu keksiä mitään, en juuri perusta sosekeitoista. Sitten keksin, kolme raakaa kananmunaa kera sokerin noin klo 11.00

13.15 eka Picoprep, siitä puoli tuntia eka nestesatsi 2.5 dl. Vaihtelin omenamehun, veden, lihaliemen (0.5 ltr) urheilujuoman (0,5 ltr) teen ja 1 200 ml nutridrink. 

Olin jo huolissani pilasiko kananmunat touhun kun mitään ei tuntunut tapahtuvan. Sit puol. neljän maissa helpotus, pytylle ja eka vähän kiinteempi satsi. Siitä sit noin parinkymmenen minsan välein noin puolenkyt kertaa piti käydä veskissä. Toisen picoprep annoksen (18.30) jälkeen en jaksanut juoda vettä kuin 1,5 ltr. Oisko sama määrä veskissäkäyntejä kuin eka picoprepin jälkeen. 

Mehiläisen ohje oli väh. 2 ltr nestettä picoprepin jälkeen. Tutkimuspäivän aamuna join vaan vettä siihen yhteentoista. Yhdeltä oli toimenpide.

Meni loistavasti vaikka emmin jonkun verran kun sain kunnalta palvelusetelin, mahtaako hoito olla niin hyvää kuin kovalla rahalla tai vakuutuksen kautta maksavalla.

Ohjeen mukaan menin puolta tuntia ennen paikalle, hoitaja tuli kysymään lääkityksestä. Sanoin pelkääväni kuollakseni ja hän sanoi hakevansa lääkkeen. (olin odotustilasa) 1 x panacod sekä 3,75 mg tabletti dormicum. Puolen tunnin päästä olikin toimenpide.

Hoitaja tuli noutamaan, toimenpidehuoneen aulassa vaihdoin vaatteet. (siinä hiven jalka horjui jonka hoitajakin totesi joten ei lääke ihan turha) Sitte sisään, kirurgi kyseli oireita vähäsen ja kyljelleen pötköttelemään hoitotaso (sänky mikä lie) Alku tuntu ehkä eniten (mies kun olen tuntui kuin olisi eturauhasta painanut ja painellut pitkän tovin) en jostain syystä kysynyt mitään. Touhusi ja hyvin kyllä kertoi jotta kohta saattaa nipistää. Noin parikyt sekkaa toimenpiteen puolivälissä sattui vähän, loppu meni hyvin. Pyytivät kääntymään selinmakuulle, toinen jalka koukkuun ja toinen suorana. En juur edes huomannut kun toimenpide ohi.

Kerta kaikkiaan ammattitaitoista ja asiakaslähtöistä työtä. Kehaisin heitä siitä. Oisko kokemuskin puhunut kun kirurgi hieman yli 50 v.