Kokemuksia kolonoskopiasta eli suolitähystyksestä?

Mulla oli tänään sekä kolonoskopia että gatroskopia tuossa järjestyksessä. Tyhjennys Colonsterilillä oli aivan hirveä. Aamulla olis pitänyt juoda vielä litra illan neljän päälle mutta en vaan voinut. Lääkäri joutui imemään jonkin verran jäänteitä, keltaista nestettä mutta ei se tuntunut mitenkään erikoista olevan. Mulle on tehty kolme sektiota ja etukäteen lääkäri ja hoitaja (molemmat aivan ihania ja ammattinsa osaavia) varoitteli että voi olla todella kivuliasta. Hetkittäin olikin mutta ne piikit kesti noin 1-2 sekuntia ja hoitaja painoi oikeasta kohtaa pahimmissa kohdissa. Jälkeenpäin he ihmetteli molemmat miten hyvin kestin eikä jäänyt ollenkaan sellainen olo itsellekään että en vois mennä uudelleen. Paitsi sen tyhjennyksen suhteen.

Gastroskopiassa puhutaankin sitten ihan eri asiasta. Ihan hirveää. Se ei käy kipeää ja kestää muutaman minuutin (kolonoskopia ehkä 15-20min) mutta se tukehtumisen ja yökötyksen tunne oli aivan sanoinkuvaamaton. Oikean asennon hakeminen päälle auttaa ja syvään hengittäminen. Hoitaja osasi antaa just oikeita neuvoja mutta se mikä tuntui siinä tilanteessa parhaalta oli se että hoitaja piti kädestä! Ei siis mitenkään fysiologisesti välttämättä selitettävissä, mulle tuli vain ihan hirveä paniikki. Jos joudun joskus uudestaan, gastroskopiaan pyydän luultavasti esilääkityksen, kolonoskopiaan en.

Kaiken kaikkiaan se tutkimustilanne oli ehkä absurdeimpia mihin olen eläessäni joutunut mutta päällimmäiseksi ei jäänyt mieleen kipu ja suosittelen kyllä menemään jos lähetteen saat, sen verran arvokasta tietoa sieltä saa.

Mulle tehtiin kolonoskopia tänään Hyvinkään sairaalassa. Pelkäsin kuollakseni etukäteen ja haluankin rohkaista kaikkia joilla tämä on edessä ja jos olet peloissasi, sillä minun kokemukseni oli erittäin positiivinen! Ohjeessani luki, että tyhjennys tulisi tehdä moviprepilla tai sillä col... Joku semmonen. Mutta mä en halunnu juoda noita kauheuksia vaan päätin omin neuvoin ostaa apteekista sellaisen tyhjennys aineen, kun pricoprep (löysin tiedon netistä, juodaan vain pari lasia ja lisäksi muita nesteitä jotka voi valita itse). Suoli tyhjeni hyvin ja ei ollut pahanmakuista ollenkaan, joten suosittelen tätä! Join paria päivää ennen vielä movicolia yhen lasin että varmasti tyhjenisi hyvin. Ennen tähyä soitin sairaalaan, että haluan lääkitystä ja sain diapamin ja jonkun vahvan kipulääkkeen. Ne rentouttivat ihan kivasti. Olin varautunut kauheaan tuskaan ja piinaan, mutta mun kohdalla ei sellaista ollut. Kipua tuntui pahimmissa mutkissa ja hoitaja painoi masua ja kyllä mä siinä vähän ulisin, osittain siksi että saisin mahan pidettyä rentona. Kipu hellitti nopeasti ja hoitaja tsemppasi mukana. Olin aivan ällikällä lyöty, että homma oli ohi jo noin kymmenessä minuutissa! Siis ihan oikeasti, älkää pelätkö turhaan! Kyllä ne hommansa osaa, luota heihin ja hengittele rauhallisesti. Ei ollut ollenkaan paha! Mä olen pieni ja hoikka ja kärsin vaikeasta ärtyneestä suolesta ja silti kipu ei ollut mitään sietämätöntä. Joten ottakaa iisisti, toki se jännittää, mutta mulla ainakin oli ihan tosi helppo homma vaikka pelkäsin kauheasti. Tsemppiä 😊!

Mulla oli tänään ekaa kertaa kolonoskopia ja sit se kurkun kautta menevä. En ensin edes tiennyt että kolonoskopia voisi sattua, joten menin sinne ihan luottavaisin mielin. Mulle annettiin rauhoittava ja kipulääke (en huomannut MITÄÄN vaikutusta). Ekan 30 sekuntin kohalla ei sattunut, mutta koko loppu aika oli ihan saatanallista. Mahaa vihloi niin paljon että huusin niin kovaa ku kurkusta lähti, tämä siis sattui syvemmälle mennessä. Takaisin tullessa helpotti reilusti. En mene uudestaan jos pitää hereillä olla 😄

Näköjään satun olemaan niitä ihmisiä joita tämä toimenpide sattuu.

Mulla oli vuosi sitten ensimmäinen tutkimus, en osannut etukäteen jännittää tai pelätä, en tiennyt, että se voi olla kivulias. Rennosti makasin kyljelläni, ja kun lääkäri alkoi työntämään anturia sisään, alkoi lihakset kouristelemaan yläkropassa ja tärisee, ja kipu vatsassa oli ihan sietämätön. Puolivälissä olin ihan krampissa suuta ja sormia myöten, huohotin ja tärisin kivusta, rukoilin lääkäriä lopettamaan että en kestä enää.... hoitaja painoi vatsasta, ja lääkäri teki tutkimuksen loppuun. Kun pääsin pukuhuoneeseen, purskahdin itkuun järkytyksestä. Toivottavasti ei tarvi enää koskaan tehdä tutkimusta uudelleen... Eikä enää ikinä ilman lääkitystä.... ja humautusta.

Olin eilen kolonoskopiassa. Päätin, etten odottele missään virkoamista, vaan autoilen vielä saman päivän aikana, joten esilääkitystä en ottanut. Toimenpide oli rpämiellyttävä, sillä suoli oli mutkainen. Kaksi hoitajaa painelivat mahaa aina kun letku jäi jumiin ja antoivat ohjeita asennon vaihtamisesta. Tunne oli kuin vatsataudissa, kun oikein nipistää ja kiertää, ei sen kummallisempaa. Maksan kohdalla kirurgi jäi jotenkin jumiin ja muilutti kameraa, silloin parahdin kertaalleen, mutta asennon vaihto auttoi siihen välittömästi. Ei mikään miellyttävä kokemus, mutta menisin uudestaan mielummin kuin hammaslääkäriin. Ehkä asiaa vaikutti se että tähystyksen teki kokenut kirurgi yksityisellä, joka laittoi eteenpäin muihin kuvantamistutkimuksiin. Jäi olo, että olen hyvissä käsissä.

Olen synnyttänyt kahdesti ja sanoisin että synnytykseen verrattuna kolonoskopia oli kuin pieru väärässä puolisen tuntia.

Tänään oli sekä gastro- että kolonoskopiat. Tyhjennykseen kannattaa varata kunnolla aikaa. Itse colonsterilin juoin 1L tunti, mut alotin liian myöhään klo 17. Sain vatsataudeilta 5 plloa colonsteriliä, mut onneks hain apteekista yhden varalle. Viidenkin pullon jälkee uloste oli illalla vielä ihan keltaiata, ei tarpeeksi kirkasta. Aamulla heräsin viideltä juomaan vielä yhden ja sillä kirkastu vasta.

Toimenpiteet oli klo 12 ja 6t ennen piti tuo viimenen juoda pois.

Tutkimukseen menin toiveilkaan vaikka netistä luin kokemuksia etukäteen. Tuttu hoitaja oli paikalla ja lääkäri oli hyviä.

Ensin tehtiin gastro. Sain nieluun suihkeena puudutteen. No, kaikki rentoutus konstit ja hengitys konstit tiesin ja koetin tehdä, mutta oli kyllä aika kamala kokemus. Mulla oli niin löysä vatsanportti, että ilmaa tuli koko ajan röhtäilynä ylös ja vatsan eritettä. Hyvin siinä saa hengitettyä, eikä tullu pakokauhua tukehtumisesta missään vaiheessa. Syvään hengitys auttaa, mut mun oli vaikea saada hengitys aisoihin röyhtäilyn takia.

Oli kylä tosi epämiellyttävää, mut sen ku muistaa et kestää vaan hetken.

Nyt illalla kurkku kovaa kipeä.

Kolonoskopiaan menin sillä mielin et helppo homma, en anna pikku kivun vaivata. Toisi kävi, ei päästy pitkälle ku tuli ihan hirvittävä kipu. Nolotti ja harmitti. Hoitaja koetti kysyä kipua onko 1-10 asteikolla kipu mikä. No oli niin kova etten saanu edes puhutua. Sain tipan käteen ja kipulääkettä. Autto sen verran et lopun tähystyksen kestihyvin.

Nyt olo on turta. Päivän tapahtumat pyörii nyt vaan mielessä, ku oli niin outo päivä, kivut ja kaikki. Mä uskon, että se gastrokin olis menny paremmin jos olis heti ottanu kunnon lääkkeet -suosittele. Kyllä sen sitten paremmin kestää -tsemppiä kaikille ja eihän kaikilla oo kipuja suoles ollenkaan.

Nautimme siitä päivittäin.

Te joilla ei tähystys tehnyt kipeää? Ei varmaan löytynyt mitään vakavaa?

Äitini ainakin sanoi ettei ole koskaan tuntenut sellaista kipua. Ja on sentään synnyttänytkin. Huusi ja jopa kiroili ja äitini ei koskaan kiroillut.

Suolistosyöpä.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla ei tähystys tehnyt kipeää? Ei varmaan löytynyt mitään vakavaa?

Äitini ainakin sanoi ettei ole koskaan tuntenut sellaista kipua. Ja on sentään synnyttänytkin. Huusi ja jopa kiroili ja äitini ei koskaan kiroillut.

Suolistosyöpä.

Viela Suomessa asuessani nuo kolonoskopiat olivat todellista helvettia. Minulla on CU, seko sitten lienee vaikuttanut kipuun. Ulkomaille muutettuani kolonoskopiat on tehty humautuksessa eli en tieda mitaan koko toimenpiteesta - ihanaa! Lekurit taalla sanoivat Suomen kaytannosta, etta barbaarien touhua...

Nykyaan vain tyhjennys on kurjaa. Peppu kuin tulessa ja ne litkut ovat karmean makuisia. Nimea en muista, mutta sita pitaa ottaa "vain" 2 lasillista. Kehuvat "raikkaan sitruunan makuiseksi", no joo, ekat litkut juotuani ei enaa maistu Sprite tai vastaavat limut. 

Ensi viikolla molemmat tähystykset edessä. Täällä meillä sain pyytämällä nukutuksen, eli itse tähystyksistä en varmaan tiedä mitään. Tuo tyhjennysjuoman juominen jännittää... Mulle sanottiin ohjeeksi, että ensimmäinen annos klo 16-17 ja toinen klo 19-20. Kovin peräkkäin?? Tutkimukset jo aamulla klo 9.00, joten aamulla ei ehdi tyhjentämään enää..

Taidan perua oman kolonoskopiani johon minulla on aika loppukuulle, pelottaa liikaa...

Mulla on Colitis, diagnosoituna yli 10 vuotta ja ollut jo vuosia sitä ennen. Tähyissä siis on tullut ravattua.

Olen aina tyhjentänyt Phosporalilla kun sitä tarttee litkiä vaan ne kaksi pientä pulloa ja loput nesteet oman maun mukaan. Ekalla kerralla yritin Colonsteriliä ja en tainnu saada alas edes kahta litraa.

Kertaakaan en ole saanut mitään lääkitystä toimenpiteeseen.

Ensimmäisillä kerroilla en tiennyt sellaista olevankaan ja sitten on ollut kaikkia kömmähdyksiä. Ei ole saatu kanyylia kiinni, ei ole ollut saattajaa joten lääkitystäkään ei ole voinut antaa jne.

Silti sitä on pärjänny. On niin korkea kipukynnys tai miksi sitä nyt pitäis sanoa että menen ikään kuin transsiin kun sattuu tarpeeksi pitemmän aikaa. Kai siitä niinkun taju on lähössä. Hoitaja sitten taputtelee poskelle että missä mennään.

Mulla on kyllä hyvä lääkäri, vaan kerran oli joku vieraileva tähti eikä jääny hyvä mielikuva. Nykyään en edes pyydä lääkitystä, pärjään näköjään ilmankin. Helpottuu kerta kerralta kun oppii tuntemaan ja kontrolloimaan itseään. Syksyllä on taas edessä.

Onneksi on olemassa vaikka mitä troppia humautukseen asti. Ja ilmeisesti se antopolitiikkakin on vähän höllänny ettei niin tartte tapella. En tajua miten se helpottaa kenenkään hommia jos potilas huutaa ja venkoilee tutkimuksen aikana tuskissaan.

N34

Mulla oli tänään tähystys ja luulin, että tyhjennys on pahinta, mutta eipä ollutkaan. Välillä tuntui, että suoli räjähtää, tuli huono olo ja tuskan hikeä pukkasi...Onneksi hoitaja välillä paineli vatsaa juuri oikeasta kohdasta ja se kyllä sitten helpotti. Kun vihdoin sain nousta istumaan niin piti pötkähtää takaisin makuulle, kun tuntui, että taju lähtee....Jos vielä joskus joudun moiseen rääkkiin haluan ehdottomasti jonkun esilääkityksen!

Tänään käyty kolonoskopiassa mehiläisessä , ja hieman kokemuksia koko hommasta: Tyhjennys moviprep litkulla. Ihan OK makuista, toiseen litraan laitoin urheilujuomajauhetta sekaan niin meni helpommin.  Itse skopia: puudutusaine perseeseen, ja hetken päästä kamera sisään. Välillä tuo ilma tuntui epämukavalta, mutta en sitä oikein isoksi kivuksi sanoisi. Käyttävät muuten nykyään ilman sijasta hiilidioksiidia joka imeytyy samantien kehoon (vatsa ei paisu ilmapalloksi). Huomattavasti helpompi toimenpide kuin osasin odottaa. pahinta omalla kohdalla oli se, ettei vuorokauteen saanut syödä kunnnolla.  

Komppaan "kolonoa" kommenteissa, että piti kärvistellä pitkään ilman kunnon ruokaa. Suolen tyhjennys ja tähystys sujui yllättävän helposti. Ehdin lukea ja jopa kuulla monia kauhukertomuksia valmistautumisesta ja itse toimenpiteestä. Ei kannata lukea tai uskoa kaikkea. Jokainen kokee kivun eri tavalla, ja tietysti jos suoli on tulehtunut tai jopa haavainen, niin tuntemukset voivat olla rajummat. Minulla ei ollut ja koko homma sujui ripeästi ja ilman suurempaa paniikkia, jota jo aistin reilusti mennessäni tutkimuspöydälle. Minusta ilmanpaine ja suolenmutkien ohittaminen aiheuttivat jonkin verran kipua, mutta ei älyttömästi. Siitäkin selvittiin helpommin, kun menin hoitajan pyynnöstä selälleen ja olotila helpottui huomattavasti. Siis nou hätä ja pian letku saavutti päätepisteensä ja kaikki oli kameran kuvankin mukaan paksusuolen osalta kunnossa. Katsoin kuvaa koko matkan :) Mutta jos epäilee omia kipukynnyksiä tai - pisteitä suolen mutkassa, niin kannattaahan se rauhoittava lääkitys ottaa. Toimenpide sinällään ei minusta ollut kummoinen eikä erityisen kivulias, kiitos hyvän ja ammattitaitoisen lääkärin sekä hoitajan Terveystalolla. Lycka till!

Tänään ensimmäistä kertaa kolonoskopiassa.  Koko hommassa eniten itseäni  mietitytti se, ettei tyhjennyslitku ei vaan nousisi takaisin, ei sen pahan maun takia vaan koska kärsin refluksista ja "oksut" muutenkin tuppaa nousemaan suuhun. Ajattelin, että tutkimus voi hyvinkin sattua, mutta se on vain nopeasti ohimenevää ja sen kestää. En edes jännittänyt etukäteen.   

Valitettavasti kuulun niihin, joita tähystys sattuu ja paljon, syystä tai toisesta. Ainakin suoli on mutkainen. Pariin otteeseen kysyttiin, että onko tehty mitään vatsaoperaatioita, kun satuu niin. Mulla ei varmaan ole muutenkaan mikään hyvin korkea kipukynnys, mutta en olisi uskonut, että suolen venyminen yms voi noin paljon sattua. Se on kuulema yksilöllistä.  Silmämääräisesti kaikki oli ok tähystyksessä, joka sitten lopulta kuitenkin saatiin ihan ohutsuoleen asti tehtyä. Alku oli helppo, letku ei edes tuntunut missään. Mutka tuntui, mutta helpotti ohituksen jälkeen, mutta sitten jossain kohtaa tuli stoppi. Vesi, hiilidioksidi ja kaiketi sen letkun/suolen vääntely osoittautui ylitsepääsemättömäksi. Siinä ei Jeesus tai hengittely ja tsemppailu tai mikään muukaan auta, jos kipu käy liian kovaksi. Kirosin, korotin ääntä ja vaikersin enkä pystynyt painamaan käsillä vastaan, ei hoitajakaan painanut (tai ehkä usaltanut enää siinä vaiheessa) kun sanoin, etten kykene, antakaa jotain ja aloin tehdä ylösnousemista laverilta. Minua ei ainakaan hoideta niin, että väkisin koitetaan vaan jatkaa. Saa sitten jäädä kesken. Sain suoneen lääkitystä, joka ei riittänyt, sain lisää ja olo oli siedettävä, ei kuitenkaan täysin kivuton ja toinen lääkäri tuli sen hankalan paikan sitten ohittamaan ja oma lääkäri jatkoi siitä loppuun. Paluumatka oli kivuton, koepalanipsauksetkaan ei tuntunut missään ja oli ihan kiva katsella siinä vaiheessa kaikessa rauhassa monitoria loppuajan. Muutenkin ilman lääkitystäkin tuo paluureissu kuulema on paljon helpompi, kuin meno.

Sain kipulääkkeen ja rauhoittavan, vaikka ei saattajaa ollut, muuten olisi homma keskeytetty ja pitänyt ottaa uusiksi joku toinen kerta kunnon humautuksella. Eipä se lääke missään tuntunut, istuin vähän aikaa odotustilassa ja odotin lupaa lähteä kahvioon, heti pizzapalalle  :) Lääkäri ja varsinkin hoitaja olivat hyvin mukavia ja tosiaan kun se pahin kipu saatiin pois, niin agressiotasonikin laski heti nollaan. Sairaalassa tehtiin. Saattaa olla, että yksityisillä asemilla ei välttämättä aina ole edes mahdollisuutta lääkitä tarpeeksi. Esilääkityksistä ei ole oman kokemukseni mukaan yhtään mihinkään. Turhaan niitä annetaan, jos potilas on rauhallinen, itse olen ollut muutamassa päiväkirurgisessa toimenpiteessä ja esilääkitys annetaan aina automaattisesti eikä sen vaikutusta edes huomaa. Leikkaussalissa ne kunnon aineet sitten annetaan. 

Vähän ihmettelen sitä, että potilasta "kidutetaan" ja väkisin survotaan tutkimus läpi, jos lääkitäkkin voisi ja se olisi kaikille osapuolille varmasti mukavampaa. Lääkärille tai sairaalalle helppo ja nopea tapa ei tee kaikissa tapauksissa toimenpiteestä helppoa potilaalle. Mielestäni kivunlievitys tms pitää hoitaa yksilöllisesti, eikä painaa liukuhihnatyylillä potilaita tutkimukseen ja ovesta samantien ulos. Vähän ihmettelen, että tässäkin ketjussa on potilaita, jotka ovat alistuneet itkemään ja huutamaan tutkimuksen läpi kivuissaan. Minä en pysty kyllä olemaan tuollaisessa tilanteessa vain paikallani lamaantuneena. En tarkoita arvostella ketään, vaan mielestäni potilaallakin on oikeutensa, varsinkin jos on erilaisia mahdollisuuksia tutkimuksissa käytettävissä yksilö huomioonottaen.

Jatkoa. Eli pelon takia ei kannata tätäkään tutkimusta jättää väliin. Reippain mielin vaan ja halutessaan voi etukäteen varmistella, onko apuja saatavilla, jos kipulääkitystä tarvitsee. Tärkeintä kai on se, että tutkimus saataisiin yhdellä ja samalla kerralla tehtyä. Ilman traumoja  ;)

Reilu kymmenen tähystystä takana ja lähes aina se tyhjennys on pahin vaihe vaikka suoli on kuin mukulakivikatu ja kipeä. Otan aina aamun ensimmäisen ajan ja aloitan tyhjennyksen edellisenä aamuna. Sitä edellisen illan olen syömättä, helpottaa tyhjennystä ihan sikana kun suoli ja maha ei ole täynnä. Suosittelen!

Tänään oli ensimmäinen kerta tähystyksessä ja kuvittelin vähän naiivisti sen Colonsteril-litkun juomisen olleen pahin osuus koko hommassa (perse tulessa kun piti ravata 5-10min välein vessassa 5h ajan). Voi kun olisin tiennyt, ettei korkea kipukynnyks riitä tulevassa koitoksessa mihinkään..

Tähystys tehtiin julkisella puolella, ja hoitohenkilökunta oli todella asiansa osaavaa ja sydämellistä porukkaa. Valitettavasti se ei paljoa auttanut, sillä tutkimus oli silti aivan yhtä helvettiä. Minulla on ilmeisesti todella ahtaat, liikkuvaiset ja mutkaiset röörit, joihin vaikuttaa kuulemma sekin kun olen niin hoikka. Itkin, tärisin, hikoilin paitani läpimäräksi ja huusin tuskasta jokaisessa suolenmutkassa, jota jouduttiin väkisin runnomaan läpi. En ole koskaan tuntenu yhtä kovaa fyysistä kipua!

Jostain syystä sain lääkityksen vasta kesken tutkimuksen (diapam + astral) enkä silloinkaan kanyylia, koska ei ollut saattajaa mukana. Siispä lääke alkoi vaikuttaa jotenkuten vasta loppusuoralla, eikä silloinkaan vienyt kipuja kokonaan pois. Lääkärin mukaan alku on minulla ehdottomasti mutkaisin ja kivuliain osuus, joten ihmettelen todella tuota lääkityksen ajankohtaa. Kaiken kaikkiaan siis ihan hirveä tutkimus, ja jos ikinä siihen joudun uudestaan niin vaadin kyllä ensin tajun kankaalle!

Kolonoskopia edessä,ykköstyypin diabeetikko.Pitääkö VI-SIBLIN rakeet jättää tauolle.Miten mehukeitto(soppa)punaista/mustaherukka mehusta keitettyOlen tainnut lukea,ettei saa värillisiä nesteitä juoda,mutta joutuu sovitteleen verensokeri tasoja jollakin makealla.