synnytin eilen vauvan joka ei ole mieheni lapsi

on nyt miehellä. Väänpä sinä voit asialle enää tehdä. Ei auta muuta kuin odottaa jääkö/jättääkö mies. Ja mitä mies päättää tehdä isyyden suhteen. Lähteekö kiistämään. Avioliiton takiahan hänet merkataan automaattisesti isäksi.



Kun mies kertoo sinulle kuinka haluaa asian suhteen edetä, niin sen jälkeen teet oman päätöksesi.

päivä on ollut äärimmäisen raskas. Silmät ovat itkemisestä niin turvoksissa etten pysty edes sulkemaan niitä.

Huomenna tulee kriisi plk:lta psykologi tapaamaan minua.

Nukuin pari tuntia illalla kun hoitajat pitivät vauvaa.

Puhuin mieheni kanssa puhelimessa tunnin. Hänen maailmansa oli romahtanut. Itkimme molemmat koska rakastamme toisiamme.

Hän pelotteli minua itsemurhalla koska häpeä oli niin suuri.

Sanoin hänelle että inhoan vauvaa ja haluaisin että se on hänen.

Hän sanoi että minun pitää rakastaa ja pitää huolta vauvasta.

Vauva on nyt vierelläni syömässä. Hänellä on mielestäni väärän värinen tukla

Ei sillä et uskoisin tätäkään tarinaasi.En ole uskonut niitä edellisiäkään.

uusi päivä.

Häpeä on suuri.

Mieheni haukkui minut yöllä puhelimessa. Otin haukut vastaan, koska ansaitsen ne. Miehellä myös tosi ristiriitainen olo, koska hän rakastaa minua.

Haluaisin tänään lähteä kotiin. En vain tiedä olenko tervetullut kotiin.

Jos mieheni ei halua minua kotiin, menen äitini luokse. Hänelle olen kertonut kaiken. Kenellekkään muulle en pysty kertomaan. En halua vastata kenenkään onnittelupuheluihin. En kehtaa näyttää vauvaa muille kuin äidilleni. En halua tavata yhtään sukulaista tai ystävää.

Vauvaa olen hoitanut, mutta en vain toistaiseksi ainakaan osaa tykätä siitä.

jos et pääse tunteittesi yli

Onko vauva jotenkin sairas vai miksi veriryhmä on selvitetty?

miehesi muistaa veriryhmänsä oikein? Minun mieheni ei muistanut, vaikka ihan normaalimuistinen hlö on. Ihmiset ihan oikeasti eivät muista veriryhmäänsä välttämättä oikein, jos ei nyt käy esim. luovuttamassa ja silein tieto esillä esim. luovuttajakortissa. Tarkistakaa se ennen kuin teette mitään hätiköityä! Saatko enää kiinni lapsen oikeaa isää?



t. joskus veriryhmiä työkseen määrittänyt

jos tämä on totta niin ok, olet varmasti aivan kauheassa tilanteessa mutta tunnen suoranaista vihaa tällä hetkellä tuon viattoman lapsen puolesta. Hän on täysin syytön tilanteeseen. Harkitse vakavasti adoptiota. Lapsi joutuu tod.näk. kärsimään kanssanne ja mieskään ei varmaan koskaan unohda muistuttaa sinua siitä mitä teit tai lasta siitä että tämä ei ole hänen. "väärän värinen tukka" joo. Lapsi on oikeanlainen juuri sellaisena kuin on, itsenään. Antakaa hänet rakastaville vanhemmille joille hän kelpaa juuri sellaisena kuin on. Hän saa varmasti taloudellisestikin paremmat oltavat adoptoituna kuin kanssanne.

mutta mun mies surffaili jopa synnytyssalista eli tämähän on ihan mahdollista.

Väärän värinen tukka??? Meidänkin lapsella oli täysin blondi tukka vauvanaTtaaperona kauan, niin blondi kuin vaan voi olla. Ja molemmat vanhemmat olemme tummia. Ei kannattai!

...siis vauvana/taaperona. Ei siis kannata tuota hiusten väriä nyt murehtia, se ei merkkaa mitään! tehkää 100% selvitys isyydestä.

On tuollaista varmaan sattunut muillekin, ette ole ainoa tapaus vaikka se häpeän vuoksi siltä tuntuukin.



Vaikka lapsesi ei ole miehesi lapsi, niin se on kuitenkin sinun lapsesi... ja jos miehesikin on sanonut, että sinun pitää rakastaa ja huolehtia lapsesta, niin ei se tilannetta paranna, jos et lasta hyväksy sellaisena kuin hän on, vaaleahiuksisena. Mutta minäkin toivon, että harkitset adoptiota, jos vielä muutaman päivän päästä ajattelet, ettet pidä lapsesta. Hän ansaitsee äidin, joka rakastaa häntä. Ja isääkin hän tarvitsee. Biologisella äidillä on kuitenkin 2kk harkinta-aika, jonka aikana lapsi on väliaikaisessa sijaisperheessä hoidossa.



Toivottavasti pääset omaan kotiisi mieluiten vauvasi kanssa.



t. viisiviikkoisen vauvan äiti

...on kasvattanut täysin omanaan vaimonsa syrjähypystä syntyneen lapsen. On olemassa pieni teoreettinen mahdollisuus että lapsi olisikin tämän miehen oma, mutta todennäköisyys on jotan parin prosentin luokkaa, kun kalenteria katsoivat silloin kun raskaus todettiin. Ja kun lasta katsoo (on nyt jo kouluikäinen) niin isän piirteitä hänestä ei löydä.



Mutta lapsi on rakas, kolmesta lapsesta oikeastaan se rakkain ihanan luonteensa vuoksi.



Mies ei halunnut tehdä geenitestejä, hänestä on mukavampi ajatella että on kuitenkin se pieni mahdollisuus että lapsi olisikin myös biologisesti hänen. Sosiaalisesti näin on täysin: lapsi on aivan yhtä lailla isänsä lapsi kuin muutkin.



Olen tästä jutellut tämän sukulaismieheni kanssa, ja hän sanoo että tietysti hän toivoisi että lapsessa olisi myös hänen piirteitään, ja jos asiaa oikein ajattelee, harmittaa että joku toinen on "muninut hänen pesäänsä", mutta sitten taas kun ajattelee lasta itseään ja mitä hän perheeseen antaa, niin ei voisi olla toisin, ja lapsi on rakas, eikä voi toivoa ettei tätä olisi koskaan tapahtunut.



Lapsen bio-isä feidasi perheen elämästä kun nainen tuli raskaaksi, eikä luultavasti edes tiedä lapsen sukupuolta tai synnytettiinkö lapsi vai abortoitiinko.



Tietysti tämä vaikutti aikanaan tämän läheiseni avioliittoon, paljon oli pahaa mieltä ja syyllisyyttä ja syytöksiä, mutta sen yli vielä pääsivät. Ero tuli aikanaan, mutta vasta monen vuoden jälkeen eikä mitenkään tämän lapsen syntymän johdosta erityisesti.



Tämä tarina mielessäni minusta ap sinun olisi pitänyt kertoa asiasta - tästä mahdollisuudesta että lapsi ei ole hänen - miehellesi jo silloin kun tajusit sen. Hänellä olisi ollut aikaa valmistautua suuntaan ja toiseen ja ainakin alustavasti ajatella miten toimii jos lapsi ei ole hänen. Hänelle on nyt tullut valtava paukku elämään ja asiat ovat varmasti syvässä mietinnässä. Älkää tehkö mitään hätiköityjä ratkaisuja.



Ja sinulle sanoisin, että älä kanna kohtuutonta syyllisyyden taakkaa. Elämään mahtuu monenlaista. Vaikka täällä av:llä pettäminen on maailmanluokan synti, oikeasti se on aika tavallista elämän sähläystä, eikä se miehesikään täydellinen ole.



Toivotan teille viisautta ja lopulta: mielenrauhaa.

Itsekin mietin, että miksi vauvan veriryhmä on alunperin ees selvitetty?? Ei kuulu ihan normitutkimuksiin, tai ei meillä ainakaan selvitetty..

Meidän tummien suvusta tämä esikoinen on silti väärän värinen, ja silti vanhemmat ovat juuri me, tummat. Eli älä nyt ap ole noin tuomitseva hiusten värien suhteen.



Sulla on nyt vauva, onnea, nauti siitä. Aikusten välit joko korjaantuu tai sitten ei, juuri nyt et voi sille mitään, sillä miehesi pitää ensin tehdä päätöksensä, ja tuskin sekään hetkessä tapahtuu.

Oletko siis satavarma että lapsi ei ole miehesi..? nimittäin Ystäville syntyi tosi tumma tyttö ja molemmat heistä ihan vaaleita. Tyttö oli äitinsä näköinen mutta isänsä tyttö silti vaikka niin erinäkönen.. meilläki toinen lapsi oli niin erinäkönen ku ensimmäinen.. mutta nyt isompana hyvin paljon saman näkönen ku isosisko..



Isyystesti tehty..?

Tsemppiä AP! Elämä kyllä jatkuu.

kaksi kolmesta lapsesta syntyi mustatukkaisena ja nyt heillä on aivan vaaleat hiukset.

Mulla on veriryhmä O ja meillä vauvasta katottiin joku vasta-aine homma kanssa ja selvis myös vauvan veriryhmä.

Minun veriryhmä on A rh- ja aina on vauvan veriryhmä kerrottu.

tapauksissa on veriryhmä selvitettävä, että äidille voidaan antaa pistos vasta-aineiden takia, jos lapsi on Rh +. Muuten tulee hankaluuksia seuraavissa raskauksissa, kun äidin elimistö hylkii Rh+ sikiötä.