Lue keskustelun säännöt.
synnytin eilen vauvan joka ei ole mieheni lapsi
30.11.2011 |
synnytin eilen perheeseemme toisen lapsen. Tänään minulle varmistui että lapsi ei ole aviomieheni.
Meillä on avioliittomme aikana ollut hyvin vaikea. Suurimmat ongelmat ovat mieheni työttömyys ja alkon käyttö. Viime keväällä olin jo lähes päättänyt erota, niinpä baari-iltana päädyin sänkyyn toisen miehen kanssa kun seksielämäkin oli tosi onnetonta. Jonkun ajan kuluttua huomasin olevani raskaana. Raskauden alkamis ajankohta oli epäselvä. Kerroin miehelleni raskaudesta. Hän olikin yllätyksekseni onnellinen. Tiesin että on riski että lapsi olisi sen toisen, mutta halusin vielä uskoa avioliittooni. Raskauden aikana parisuhde parantui. Tiesin että on tuo pieni riski. Eilen vauva syntyi ja tajusin heti ettei se ole mieheni. Nyt on kamala olo. En tykkää vauvastani. Mieheni kohtaaminen pelottaa. Mitä teen?
Kommentit (204)
onko joku varmistanut isän veriryhmän? Perustuuko vain isän luuloon??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veriryhmistä vielä.
Raskauden aikana minulle muodostui veriryhmä vasta-aineita, siksi pyydettiin myös mieheni näytettä.
Olen siis itse 0-. Mieheni B+. Yhteinen lapsemme B+.
Tämä uusi vauva on A-.
Ei ole mitenkään mahdollista että lapsi olisi mieheni.
Onhan tuo nyyti minun näkönen, mutta mieheni piirteitä siinä ei ole.
Mies oli mukana synnytyksessä. Hän tajusi itse heti ettei se ole hänen.
Hän ei pystynyt sitä sanomaan ääneen koska ei halunut loukata minua. Kotiin mentyään oli kuulema vain itkenyt.
Vaikea on ajatella että voisimme jatkaa suhdettamme.
Olisit eronut miehestäsi ja pettänyt vasta sitten.
sittenhän se ei olisi ollut enää mitään pettämistä...
kuin sinä ja tämän vauvan isä, jos miehesi pystyi heti näkemään, ettei ole hänen lapsensa? Jos olette kaikki ns samaa rotua, ei miehesi pysty sitä eroa kyllä näkemään vastasyntyneestä...
sinä nyt kuitenkin sinne omaan kotiisi mene. Teillä on kuitenkin siellä se isompi lapsi ja kaikki vauvan tavarat odottamassa. Kuinka aiotte lapselle tätä asiaa selittää? Toinen siellä kuitenkin innoissaan odottaa pikku sisarusta kotiin.
Ehkä se mies voisi yöpöyä pari yötä kaverillaan/vanhemmillaan, jos tuntuu, että ette saman katon alle mahdu kaikki. Ja koettakaa pitää keskinäinen riitelynne poissa lasten silmistä. Älkääkä vetäkö lapsia tähän mukaan. He eivät ole syyllisiä tähän tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ottakaa huomioon, että isompi lapsi saattaa yhdistää Teidän pahanolonne ja riitelynne vauvaan, ja alkaa myöskin syyttämään vauvaa tilanteesta. Kiukuttelee ja saattaa jopa vahingoittaa vauvaa, jos about 2-4 -vuotiaasta puhutaan.
Aikuisten pitää nyt muistaa olla aikuisia, vaikka kuinka itkettää, kiukuttaa, vituttaa, masentaa yms.
Maailman sivu on syntynyt lapsia joiden biologinen isä on joku muu ja naiset vaienneet. Mistä näitä jeesustelijoita ja pahansuopia ihmisiä aina riittää. Taisi osua monenkin omaan nilkkaan tai ainakin lähelle ettei vaaan koskaan paljastuisi. Hyvä ihminen oli päätöksesi mikä tahansa voimia sinulle ja perheellesi.
Ei täällä moni itse pettämistä nyt varmaankaan ole moralisoimassa vaan sitä että tilanteeseen syytön lapsi saa kärsiä siitä. Lapsi on oma yksilönsä riippumatta siitä mistä tekijöistä on saanut alkunsa ja on todella sääli että rakkaus lapseen katoaa kuin tuhka tuuleen heti kun selviää että perimä onkin jotain muuta.
Ja ps. ei osunut omaan nilkkaani, tiedän kyllä kuka lasteni isä on, mutta jos itse olisin ap:n tilanteessa, rakastaisin lasta oli kenen oli, ja mies saisi mennä jos ei tilannetta hyväksyisi. Vastuu on nyt niin selkeästi ap:n, hän on lapsen maailmaan saattanut joten - niin makaa kuin petaa. Lapsi on tilanteeseen syytön. Hänestä ei voi tai ei saisi olla tykkäämättä vain siksi että siittiö ei ollut aviomieheltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imetätkö vauvaa? Toivottavasti rakkaus häntä kohtaan pian herää. Miten muuten itse voit? Onko ikävä esikoista? Onko hän vielä myös pieni? On varmasti vaikea ajatella, että suhteenne vielä jatkuisi. Mutta jos ero tulee, niin sehän ei välttämättä ole lopullinen. Jos välillänne on riittävästi rakkautta, niin se voi vetää teidät uudelleen yhteen. Se tietäisi parisuhdeterapiaa ja anteeksi antamisen opettelua. Tärkeää on että yrittäisit ajan myötä antaa anteeksi itsellesi, kun ei tehtyä saa tekemättömäksi. Murehtiminen on hukkaan heitettyä energiaa. Voimia!
t.viisiviikkoisen äiti
veriryhmistä vielä.
Raskauden aikana minulle muodostui veriryhmä vasta-aineita, siksi pyydettiin myös mieheni näytettä.
Olen siis itse 0-. Mieheni B+. Yhteinen lapsemme B+.
Tämä uusi vauva on A-.
Ei ole mitenkään mahdollista että lapsi olisi mieheni.
Onhan tuo nyyti minun näkönen, mutta mieheni piirteitä siinä ei ole.
Mies oli mukana synnytyksessä. Hän tajusi itse heti ettei se ole hänen.
Hän ei pystynyt sitä sanomaan ääneen koska ei halunut loukata minua. Kotiin mentyään oli kuulema vain itkenyt.
Vaikea on ajatella että voisimme jatkaa suhdettamme.
Huah. Olen niin surullinen teidän puolestanne. :(
En nyt lukenut kaikkia muiden viestejä tässä ketjussa mutta miten olisi nyt ensimmäiseksi isyystestin tekeminen? Että selviäisi nyt varmasti tuo asia. Vauvathan voi näyttää vähän vaikka miltä.
Mutta voi kamala kuinka raskaita asioita on jos tämä ei ole provo. :( Olen surullinen puolestanne mutta muista nyt rakas ihminen ettei vauva ole mitenkään syyllinen tähän asiaan. Tästä ei mitenkään auta olla vihainen vauvalle sillä tämä on sinun oma virheesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisten julmuus hämmästyttää, ettekö itse tee koskaan virheitä? Psykiatrisissa palveluissa tällaiset tarinat eivät ole ollenkaan harvinaisia. Teillä on kaikki mahdollisuudet selvitä tilanteesta kunnialla, joko yhdessä tai eronneena, tosin se voi vaatia kaikille osapuolille vuosien työtä ja terapiaa. Kyllä ihminen oppii rakastamaan lasta kuin lasta, kun saa apua ristiriitaisten tunteiden käsittelyyn. Sinä olet hyvä äiti, kun olet nyt tarttunut härkää sarvista ja tunnustanut virheesi. Monet kantavat salaisuutensa hautaan saakka, mikä ei voi olla näkymättä siinä kuinka lasta kohtelee. Kohtele lasta hyvin, tunteet seuraavat perässä, älä tunne syyllisyyttä siitä, jos et heti osaa rakastaa. Voimia raskaaseen tilanteeseen!
tekee varmasti nyt osansa sinun tunteissasi ap. Vauva on sinun oli isä kuka tahansa, se pieni nyytti on sinun ja sinusta ja se pieni ei tällä hetkellä kaipaa maailmasta muuta kuin äitiä. Ota sairaalasta kaikki psyk. apu vastaan mitä tarjotaan ja älä pidä kiirettä kotiin lähdön kanssa. Koita muodostaa side lapseen sylittelemällä ja olemalla lähellä. Ja jos toivot että miehesi voisi olla isänä lapsellesi, niin kerro se hänelle. Älä oleta että hän ymmärtää ajatuksiasi. Pyydä häneltä suoraan sitä mitä haluaisit hänen tekevän. Niin ja niistä hiuksista...luulen, että kiinnität huomiota hiuksiin nyt vaan siksi että tiedät veriryhmän perusteella oikean isän ja hiusten väri on mielestäsi konkreettinen asia ja näkyy. Mutta kukaan muu kuin sinä ja ehkä miehesi eivät lastasi katso noin. Kukaan ei ajattele lapsesi nähtyään että lapsi ei olisi teidän yhteinen. Sellaista ei kukaan osaa pienen ulkonäöstä päätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivon itsekkin että olisi provo. Sairaalasta kirjotan kännykällä.
Olen oikeasti järkyttynyt. Tapaan psyksh:n yhdeltä.
En tiedä miten voin kohdata mieheni tänään.
Ja ole siis 100% varma isyydestä koska vauvan veriryhmä testattiin vasta-aineiden takia. Mieheni veriryhmä b, vauvan a ja minun o. Oikeasti. Pelottaa
Pöh.. tuo veriryhmäjuttukin meni ihan päin seiniä.. vasta-ainehässäkkä tulee siitä, jos äidillä on reesustekijä (Rh-)negatiivinen.. ja jos vauvalla on positiivinen, ÄIDILLE annetaan vasta-aineita. Mitään vasta-aineita ei vauvalle tule äidin 0-veriryhmästä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä olen vauvaa imettänyt ja hoitanut. Juuri nytkin hän makaa paitani sisällä tyytyväisenä.
Vauva on "ihan kivan" näkönen. En kuitenkaan pysty ainakaan hänestä juuri nyt kummemmin tykkäämään koska vauva muistuttaa minua virheestäni jota en saa tekemättömäksi. Pelkään ihmisten reaktioita kun joudun kertomaan totuuden. Ihmiset tuomitsevat helposti vaikka heidän elämänsä oli virheitä täynnä. Harvemmin kuitenkaan virheistämme jää mitään näin konkreettistä jäljelle jota ei voi "piilottaa"
että vauva ja tämä tilanne vievät nyt kaiken huomiosi, mutta koeta ap muistaa myös sitä vanhempaa lasta, ettei koe itseään hylätyksi.
Oletko soittanut hänelle? Onko isä kuitenkin tuonut hänet sairaalaan katsomaan sinua ja vauvaa? Älkää jättäkö häntä yksin ja ulkopuoliseksi. Myös hän kuuluu teidän/sinun perheeseen.
kyllä olen vauvaa imettänyt ja hoitanut. Juuri nytkin hän makaa paitani sisällä tyytyväisenä.
Vauva on "ihan kivan" näkönen. En kuitenkaan pysty ainakaan hänestä juuri nyt kummemmin tykkäämään koska vauva muistuttaa minua virheestäni jota en saa tekemättömäksi. Pelkään ihmisten reaktioita kun joudun kertomaan totuuden. Ihmiset tuomitsevat helposti vaikka heidän elämänsä oli virheitä täynnä. Harvemmin kuitenkaan virheistämme jää mitään näin konkreettistä jäljelle jota ei voi "piilottaa"
Teidän ei ole mikään pakko kertoa kenellekään yhtään mitään. Hyvänen aika, lapsihan on myös sinun! Virheitä telee jokainen. Kannoit lasta 9 kk. Jos itse olisin tilanteessasi, en voisi olla rakastamatta lasta. Jos et siihen kuitenkaan kykene, anna adoptioon. Luulen että suurin tuomari olet sinä itse etkä siksi voi rakastaa lastakaan. UNOHDA MUUT IHMISET JA HEIDÄN MIELIPITEENSÄ! Tämä on nyt teidän perheen juttu ja ainakin sinun ja vauvan välinen. Eikä edes ainoa laatuaan maailmanhistoriassa. Se EI ole häpeä. Lapsi on onni ja siunaus jota ei kaikille edes suoda.
Ihan kuin lapsen antaminen pois olisi jotenkin helppo ratkaisu ap:n tilanteeseen. Ap pelkää ihmisen reaktioita, adoptio ei sitä ainakaan helpota. Sittenhän vasta ihmiset tuomitsevat kun huomaavat että lapsi on annettu pois. Olen sitä mieltä että adoptio on hyvä ratkaisu joissain ongelmaperheissä mutta nyt tähän ap:n tilanteeseen adoptio on musta liioiteltua. "Jos et tykkää lapsesta, anna se adoptioon." On hyvin tyypillistä äideille joiden elämässä on myllerrystä kun lapsi syntyy, että lasta kohtaan on vaikea tuntea rakkautta. Se on hyväksyttävää ja normaalia. Itselle pitää antaa aikaa ja mahdollisuus sekä kannattaa kertoa siitä hoitohenkilökunnalle että saa apua omien tunteiden selvittelyyn. Terveisin äiti joka ei tuntenut omaa lastaan omakseen synnärillä ja kärsi siitä, kunnes yksi viisas kätilö sanoi että nyt tutustutte lapsen kanssa toisiinne, olettehan tavallaan ventovieraita ja hissuksiin opettelette rakastamaan toisianne. Sain keskusteluapua ja kotiinkin olisin saanut apua, mutta sitä en tuntenut tarvitsevani. Minulla diagnosoitiin synnytyksen jälkeinen masennus. Olin eronnut miehestä, siis lapsen isästä vain muutamia viikkoja ennen synnytystä ja se toimi lisälaukaisimena masennukselle. Nyt lapsi on 2-vuotias ja minulle rakkainta maailmassa. Hän oli yli 3kk kun ensimmäisen kerran tunsin että vatsa teki pienen kuperkeikan kun katselin häntä ja tajusin että alan rakastua häneen. Voimia ap!
Onko varmat isyystestit tehty.?
Tsemppejä sinne, kurjaa luettavaa!!
vauvasta tulee vielä verikoe ennen kuin voimme lähteä.
Menemme äitini luokse.
Mies ei halua nähdä meitä.
Ristiriitainen olo.
Jotenkin järjellä ajattelen että kyllä tää tästä. Toisaalta sekaiset tunteet mikä helvetin sotku edessä.
Voimat pitäisi riittää niin moneen asiaan. Voi miten selviän tästä kaikesta? Kohta kaikki haluavat tulla katsomaan vauvaa. Mä en kestä. Pää hajoo.
Maailman sivu on syntynyt lapsia joiden biologinen isä on joku muu ja naiset vaienneet. Mistä näitä jeesustelijoita ja pahansuopia ihmisiä aina riittää. Taisi osua monenkin omaan nilkkaan tai ainakin lähelle ettei vaaan koskaan paljastuisi. Hyvä ihminen oli päätöksesi mikä tahansa voimia sinulle ja perheellesi.